Terveydenhuoltolaki ja valinnanvapaus
Helsingin Sanomat (14.5.) uutisoi lääkäreitäkin puhuttavasta parhaillaan käsiteltävästä terveydenhuoltolaista. Lehden mukaan potilaan valinnanvapautta koskeva osuus olisi siirtymässä hamaan tulevaisuuteen, jopa vuodelle 2014. Lain toteutuessa kunnat ovat pelänneet hallitsematonta potilaiden vyöryä omille terveysasemilleen ja sairaaloihin uudistuksen myötä. Myös osa kollegoista on pelännyt vastaavasti työn määrän hallitsematonta kaaosmaista kasvua ja lopunkin työkykyisyyden menettämistä ja omalääkärisysteemin romuttumista.
Onko tilanne näin katastrofaalinen? Ei mielestäni. Koko lakia suunniteltaessa yksi keskeisimpiä asioita oli potilaan valinnanvapauden kasvattaminen. Tämä on ollut myös Lääkäriliiton intresseissä, toki hallitusti toteutettuna. Lisäksi olennainen osa hankkeen toteutumista on samanaikainen rahoitusjärjestelmän uudistaminen. Vihdoin olisi mahdollisuus päästä eroon monikanavaisesta rahoituksesta terveydenhuollossa rahan seuratessa potilasta vastaanotolle. Jatkossa potilas voi muodostaa omalääkärisuhteen haluamaansa paikkaan joko julkiseen terveydenhuoltoon tai yksityispuolelle.
Toki joitakin yksityiskohtia tulisi pohtia, jotta lain kirjain toteutuisi. Ainakin tarvitaan asianmukainen potilastietojärjestelmä, joka olisi nopea ja helppokäyttöinen ja avattavissa missä tahansa toimipisteessä ympäri Suomen. Tiedon on siirryttävä loogisesti ja luotettavasti. Lisäksi toimipisteiden resursoinnin pitää olla kunnossa, jotta palveluun voidaan vastata. Milloinkahan pystyttäisiin luotettavasti laskemaan se lääkärimäärä mikä tarvittaisiin, kun perusterveydenhuoltoon on lisätty tehtäviä erikoissairaanhoidosta? Tai erikoissairaanhoidossa erikoisalan sisällä, kun on tehty sairaaloiden välisiä tehtäväsiirtoja tai yksinkertaisesti lääketiede on kehittynyt niin paljon, että on otettu käyttöön uusia parempia hoitomenetelmiä, jotka vaatisivat lisää väkeä. Kehityksessä ainoastaan miehitys on jäänyt kahdeksankymmentäluvun alkupuolen vaiheille. Suunnittelu ja koordinointi olisi nyt jos koskaan tärkeää. Koko Suomessa, ehkä aluksi eri erityisvastuualueilla, olisi syytä kaataa raja-aidat ja miettiä juuri sille alueelle sopiva hoitopolusto ja hoidonporrastus. Päästäisiin tekemästä päällekkäistä työtä ja tehokkuus paranisi.
Terveydenhuoltolaki vaikuttaa vesittyvän ja jäävän tyngäksi. Olisiko pelkäämisen ja valittamisen sijaan syytä suunnata energia oikeiden uudistusten toteuttamiseen?
