Valtuuskunta hylkäsi päivystyssopimuksen - Neuvotteluratkaisuun pyritään vielä
Lääkäriliiton valtuuskunta hylkäsi 9.12.95 yksimielisesti Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tarjouksen lääkärisopimukseksi. Esitys ei tuonut mitään olennaista uutta syyskuun lopussa tuloratkaisun yhteydessä hylättyyn tarjoukseen verrattuna eikä näin ollen ratkaissut sairaalalääkärien päivystyskorvausten keskeisiä ongelmia. Sopimuksen kustannusraamia pidettiin tasoltaan tyydyttävänä, mutta koska kuntatyönantaja ei suostunut sopimaan päivystyskorvausten laskentajaksoa viikon mittaiseksi, tarjous jouduttiin hylkäämään.
Kiista liittyy Lääkäriliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tammikuussa 1995 tekemään sopimukseen lääkärien päivystyskorvausten uudistamisesta, joka oli määrä toteuttaa syyskuun alkuun mennessä. Sopimusta tehtäessä Lääkäriliitto ja KT olivat yksimielisiä siitä, että korvaukset maksetaan normaalin 37 tunnin työviikon perusteella. Perustyöajan jälkeisen kolmen ensimmäisen aktiivipäivystystunnin ajalta viikossa sovittiin maksettavaksi yksinkertainen tuntipalkka, seuraavan viiden tunnin osalta 50 %:lla korotettu ja sen jälkeisiltä aktiivipäivystystunneilta 100 %:lla korotettu tuntipalkka.
Useat sairaalat esittivät kuitenkin kevään ja alkukesän aikana KT:lle epäilynsä siitä, että lääkärien päivystyskorvaukset näyttivät nousevan liikaa. Tämän johdosta KT lähetti heinäkuussa yllättäen yleiskirjeen A 50/95, jossa se suositteli sovitun laskentajakson pidentämistä kolmeen tai neljään viikkoon, jolloin korvausten progressio useimmissa tapauksissa mitätöityy. Lääkärit tunsivat itsensä petetyiksi, mutta Lääkäriliiton vaatimuksista huolimatta KT ei suostunut perumaan antamaansa ohjetta. Tämän riidan takia Lääkärikartelli ei voinut syyskuussa yhtyä tulopoliittiseen sopimukseen eikä sitoutua sen edellyttämään yli kahden vuoden mittaiseen työrauhaan.
Koska päivystyskiista kulminoitui kysymykseen päivystyskorvausuudistuksen kustannuksista, päätettiin ne selvittää pikaisesti. Lääkäriliitto ja KT tekivät yhteisen tutkimuksen, jossa vertailtiin päivystyskorvauksia ennen ja jälkeen uudistuksen voimaantulon. Tutkimus osoitti, ettei nousu ollut lainkaan työnantajien pelkäämällä tasolla, vaan keskimäärin 10 %. Erot viikon mittaista ja pidempää laskentajaksoa noudattavien sairaanhoitopiirien välillä olivat keskimäärin vain muutaman prosentin luokkaa.
Sekä KT:n että Lääkäriliiton edustajat totesivat tutkimuksen tulosten perusteella, ettei kustannustaso muodosta ongelmaa uudistuksen toteuttamiselle. Siitä huolimatta KT ei suostunut sopimaan siitä, että päivystyskorvaukset lasketaan viikon jakson perusteella, vaan halusi jättää tämän asian paikallisesti päätettäväksi. KT väitti, ettei sillä ole paikallisten työnantajien valtuuksia määrätä laskentajakson pituutta eikä näinollen suostunut kirjaamaan asiaa sopimukseen.
KT:n 8.12. esittämä sopimustarjous oli olennaisilta osiltaan sama kuin Lääkäriliiton syyskuussa hylkäämä ehdotus. Uutta oli päivystyskorvausuudistuksen valtakunnallisen kustannustason toteaminen 32 miljoonaksi markaksi sekä päivystyksen peruskorvauksen maksaminen myös aktiivityön ajalta, tosin peruskorvauksen tasoa laskemalla. Päivystysuudistuksen kustannusten tulevaa veloitusta lääkäreiltä esitettiin myös helpotettavaksi siten, että ainoastaan sairaaloiden päivystyskorvaukset jätettäisiin 1.4.96 nostamatta. Muilta osin lääkärit saisivat kaikki tuloratkaisuun liittyvät yleiset palkankorotukset.
Jotta valtuuskunnalle olisi esitettävissä edes jonkinlainen paperi kannanoton pohjaksi, Lääkäriliiton neuvottelijat signeerasivat tämän Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 8.12. esittämän viimeisen tarjouksen lääkärisopimukseksi. Samana päivänä kokoontunut hallitus päätti kuitenkin esittää valtuuskunnalle sen hylkäämistä.
Valtuuskunnan vaikea ratkaisu
Lääkäriliiton valtuuskunnassa neuvottelutilanteesta käytiin kaikkiaan kuuden tunnin viralliset ja lähes läpi yön jatkuneet epäviralliset keskustelut ennen päätöksentekoa. Tilanne todettiin todella ongelmalliseksi. KT:n tarjoama sopimus ei tuonut ratkaisua sairaalalääkärien päivystyskiistan ydinkysymyksiin: päivystyskorvausten laskentajakson pituuteen, päivystyksen alkamisajankohtaan eikä vapaapäivätakuuseen. Toisaalta tarjouksessa kuitenkin luvattiin sairaalalääkärien päivystyskorvaus- ja vapaapäiväjärjestelmän uudistamiseen valtakunnantasolla 32 miljoonaa markkaa, minkä summan katsottiin riittävän uudistuksen toteuttamiseen.
Monissa puheenvuoroissa ihmeteltiin KT:n haluttomuutta sopia päivystyksen laskentajakson pituudesta. Työjärjestelyistä päättäminen kuuluu luonnollisesti paikalliselle työnantajalle, mutta ylityön palkkausperusteet on muillakin ammattiryhmillä sovittu keskitetysti. Paikallinen päätösvalta päivystyskorvausten laskentajakson määrittelemisessä johtaisi siihen, että lääkärien päivystyskorvaukset vaihtelevat jatkossa sairaaloittain. Asiasta jouduttaisiin kiistelemään jokaisessa sairaanhoitopiirissä erikseen ja ilmeisenä vaarana on, että sopimusta toistaiseksi oikein tulkinneet työnantajatkin pyrkisivät siirtymään pidempiin laskentajaksoihin.
Valtuuskunnassa korostettiin toisaalta, että päivystyskiistaan pitäisi löytyä rauhanomainen ratkaisu, varsinkin kun sopimuksen kustannustaso ei ole todellinen ongelma. Valtakunnallisesti katsoen riita on mitättömästä summasta, sen sijaan yksittäisten lääkärien kohdalla KT:n ehdottama käytäntö saattaa johtaa kohtuuttomaan päivystyskorvausten laskuun. Kiistan pitkittyminen yli vuodenvaihteen vaikeuttaisi liittymistä syyskuussa syntyneeseen yleiseen tuloratkaisuun, eikä myöskään työtaisteluun joutumista pidetty toivottavana vaihtoehtona.
Ari Palomäki totesi, ettei työnantajan esittämä tarjous tuo ratkaisua yhteenkään Lääkäriliiton keskeisistä tavoitteista päivystyskiistassa. Sopimusesitys on laadittu tahallisen monimielisesti, jolloin tekstit voi lukea kahdella eri tavalla riippuen siitä, luottaako työnantajan hyväntahtoisuuteen vai ei. Palomäki totesi itse päässeensä harhakuvitelmasta, että työnantajaan voisi luottaa.
Myös valtuuskunnan puheenjohtaja Jaakko Karvonen totesi ongelman kulminoituvan luottamuspulaan kunnallisia työnantajia kohtaan. KT:n esittämä sopimusmalli ei anna mitään takeita siitä, että päivystyskorvaukset säilyvät edes nykytasolla, jos paikalliset työnantajat pääsevät vapaasti päättämään laskentajaksoista.
Heikki Pälve vannotti neuvottelijoita ja liittoa oppimaan omista virheistään eli lakkaamaan uskomasta kuntatyönantajan sanoihin ja epäselviin teksteihin. Lisäksi hän paheksui sitä, että uusi päivystyskorvausjärjestelmä on tuntuvasti heikentänyt varsinkin raskaimmissa päivystyspisteissä työskentelevien korvauksia.
Kati Myllymäki ennakoi, että jos päivystyksen laskentajakso jätetään avoimeksi, työnantajat pyrkivät heikentämään korvauksia siirtymällä pitkiin laskentajaksoihin. Hän muistutti päivystämisen olevan pakollinen virkavelvollisuus, josta ei voi kehnon korvauksen takia kieltäytyä. Laskentajaksosta taisteleminen paikallisesti olisi jäsenistölle liian raskasta, siksi liiton on hoidettava tämä asia keskitetysti, vaati Myllymäki.
Useat valtuuskunnan jäsenet tähdensivät, ettei sopimustoimintaa saa viedä paikallistasolle. Luottamusmiehet ja paikallisosastot ovat muutenkin joutuneet liian kovan paineen kohteeksi jo säästötoimiin liittyviä palkanalennuksia vastaan kamppaillessaan. Jatkuva riitely päivystyskorvausten laskentajaksoista koettaisiin kentällä kohtuuttoman raskaana ja samalla se pilaisi sairaaloiden työskentelyilmapiirin.
Vaikka terveyskeskuslääkäreiden puheenvuoroissa esitettiin vetoomuksia sopuun pääsemisen puolesta, korostivat he samalla solidaarisuuttaan sairaalalääkäreille. Kun ilmeni, etteivät sairaalalääkärit voi hyväksyä KT:n tarjousta, tehtiin päätös sen hylkäämisestä valtuuskunnassa yksimielisesti.
Neuvottelut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa päätettiin kuitenkin pyrkiä saamaan käyntiin heti valtuuskunnan kokouksen jälkeen, jotta päivystyskiistaan voitaisiin löytää ratkaisu vielä kuluvan vuoden puolella. Mikäli tämä ei onnistu, joudutaan varautumaan järjestötoimiin. Nykyinen lääkärisopimus voidaan irtisanoa tammikuun 1996 lopussa, jolloin työrauhavelvoite päättyy helmikuun lopussa.
Muut päätökset
Valtuuskunta päätti kutsua Lääkäriliiton uusiksi kunniajäseniksi prof. Lauri Aution ja prof. Erkki Kivalon. Lauri Autio on toiminut Lääkäriliiton puheenjohtajana vuosina 1973-75 ja hän on mm. liiton eettisten periaatekysymysten valiokunnan ja luottamusneuvoston pitkäaikainen jäsen. Erkki Kivalo on entinen lääkintöhallituksen puheenjohtaja, joka on toiminut Lääkäriliiton luottamusneuvoston puheenjohtajana vuodesta 1984 alkaen.
Lääkäriliiton puheenjohtajana jatkaa ensi vuonna Björn Eklund valtuuskunnan yksimielisellä päätöksellä. Varapuheenjohtajiksi valittiin Kati Myllymäki ja Risto Ihalainen.
Hallituksen erovuoroiset jäsenet Hannele Heine, Kari Pylkkänen ja Pekka Saarinen valittiin uudelleen vuosiksi 1996-97. Varapuheenjohtajaksi siirtyneen Ihalaisen tilalle hallitukseen valittiin Anne Santalahti vuodeksi 1996. Kaikki valinnat olivat yksimielisiä.
Lisäksi valtuuskunnan kokouksessa käsiteltiin lääkärien palkkausta ja työsidonnaisuutta koskevaa keskipitkän aikavälin tavoiteohjelmaa sekä kuultiin puheenjohtaja Björn Eklundin katsaus liiton viimeaikaiseen toimintaan. Liiton toiminta- ja taloussuunnitelmat vuodelle 1996 vahvistettiin. Perusjäsenmaksu nousee ensi vuonna 2 080 markasta 2 120 markkaan.
