Voiko lääkärin työtä oppia yliopiston ulkopuolella? Opiskelijoiden arvio Tampereen tiedekunnan satelliittikoulutuksesta

Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta siirsi syksystä 1991 alkaen osan lääkäreiden perusopetuksesta yliopistokaupungin ulkopuolelle sairaalaan ja terveyskeskuksiin. Monilla tahoilla satelliittikoulutukseen suhtauduttiin epäillen. Opiskelijain arvioiden perusteella ratkaisu on kuitenkin ollut hyvä. Käytännön opintojaksot ovat lisänneet opiskelumotivaatiota, kuva sairaalan ja avohoidon yhteistyöstä on selkiintynyt. Myös käytännön järjestelyt ovat sujuneet hyvin.

Maailman lääketieteen koulutuksen yhdistyksen (WFME) järjestämä maailmankonferenssi Edinburghissa elokuussa 1988 (1) esitti kantanaan (2), että lääketieteen koulutusta on vietävä yliopistosairaaloiden ulkopuolelle, jotta se paremmin vastaisi tulevien lääkäreiden tarpeita. Edinburghin julkilausumassa ehdotetaan myös parempaa koulutuksen ja terveydenhuoltojärjestelmän integrointia ja siirtymistä aktiiviseen, ongelmalähtöiseen opiskeluun.

Nuori lääkäri 88 -tutkimus kartoitti suomalaisten lääkäreiden käsityksiä siitä, miten peruskoulutus vastasi käytännön työn vaatimuksia (3,4). Eri yliopistoista valmistuneet, vuosina 1977-86 laillistetut lääkärit, olivat tyytyväisiä sekä teoreettiseen että käytännön sairaalatyön opetukseen. Tampereen ja Kuopion yliopistossa opiskelleista yli 80 % arvioi peruskoulutuksen vastaavan terveyskeskuslääkärin työtä hyvin tai kohtuullisesti. Muista yliopistoista valmistuneista yli puolet arvioi vastaavuuden melko huonoksi tai erittäin huonoksi. Yksi ongelma-alue oli yhteistyö ja hoidon porrastus. Vastaajista 63 % koki opintojen antavan sairaalalääkärille melko huonosti tai erittäin huonosti valmiuksia yhteistyöhön perusterveydenhuollon kanssa.

Kun Tampereen yliopiston pyrkimys kehittää lääkäreiden peruskoulutusta ja Etelä-Pohjanmaan lääkäripula sovitettiin yhteen, tuloksena oli satelliittikoulutuksen aloittaminen Etelä-Pohjanmaalla syksyllä 1991 (5). Yliopisto halusi parantaa erityisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä eri henkilöstöryhmien välisen yhteistyön opetusta. Koulutusta haluttiin myös muokata ongelmalähtöisen oppimisen suuntaan. Opintojaksot voitiin rakentaa uuteen ympäristöön alusta asti näiden tavoitteiden mukaisiksi.

Suunnitteluvaiheessa satellittikoulutukseen suhtauduttiin monella taholla epäillen (6,7). Opiskelijoita huolettivat opintososiaaliset asiat, Suomen Lääkäriliittoa palkkaus- ja työsuhdeasiat.

ETELÄ-POHJANMAAN SATELLIITTIKOULUTUS

Kaikki Tampereen yliopiston lääketieteen opiskelijat työskentelevät Etelä-Pohjanmaalla kolme kahden viikon jaksoa (5). Sisätautien ja kirurgian kahden viikon kurssit järjestetään neljäntenä opiskeluvuonna, perusterveydenhuollon kurssi viimeisen opiskeluvuoden aikana.

Opintojaksojen perusajatuksena on oppiminen potilaan ongelmasta ja käytännön lääkärin työstä. Opiskelijat tutkivat ja hoitavat potilaita mahdollisimman itsenäisesti, kuitenkin ohjaavan lääkärin opastamina ja hänen vastuullaan. Yhteistyön oppimista palvelevat perjantaiseminaarit, joissa eri erikoisalojen opiskelijat yhdessä pohtivat potilaiden hoidon porrastusta.

Satelliittikoulutusta on alusta alkaen evaluoitu pyytämällä opiskelijoilta jokaisen jakson päättyessä kirjallinen arvio.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Kahden vuoden aikana, syksystä 1991 kevääseen 1993 Pohjanmaalla oli 294 opiskelijaa, joille kertyi yhteensä 481 kaksiviikkoisjaksoa. Näistä arvioitiin 446 (93 %) (taulukko 1).

Jokainen opiskelija antoi kyselyä varten suunnitellulla lomakkeella arvionsa ensin sisätautien tai kirurgian jaksosta, sitten vastaavasti kirurgian tai sisätautien jaksosta ja lopuksi yleislääketieteen jaksosta.

Lomakkeessa oli kuusi osiota, joista ensimmäinen kartoitti jakson järjestelyjä, toinen sitä, miten opiskelija koki työskentelypaikkansa. Kolmannessa kysyttiin opiskelijoiden käsitystä potilaiden suhtautumisesta opetukseen ja seuraavassa ohjauksen peruslinjojen onnistumista. Viides, joka erikoisalalla erilainen osio, kartoitti senhetkisen jakson eri työpisteitä, ja kuudennessa kyseltiin yleisvaikutelmaa jaksosta. Kaikille samoja kysymyksiä lomakkeessa oli 22. Lopussa oli tilaa myös vapaille mielipiteille.

Vastauksissa käytettiin viisiportaista asteikkoa: 1 = erittäin huono, 2 = huono, 3 = kohtalainen, 4 = hyvä ja 5 = erittäin hyvä. Kysymyksessä jakson aiheuttamista yksityiselämän hankaluuksista asteikko oli poikkeuksellisesti 1 = huomattavasti - 5 = ei ollenkaan hankaluuksia, ja kysymyksessä jakson rasittavuudesta 1 = aivan liian rasittava - 5 = sopiva.

Arviot pyydettiin palauttamaan nimellä varustettuna. Näin voitiin vertailla yksittäisen opiskelijan arvioiden muuttumista kolmen opintojakson kuluessa.

Lomakkeet oli yleensä täytetty huolellisesti, mutta kaikki vastaajat eivät vastanneet aivan jokaiseen kysymykseen.

TULOKSET

Satelliittikoulutuksen järjestelyihin oltiin yleensä tyytyväisiä (taulukko 2). Yleislääketieteen opiskelijat arvioivat opintojaksostaan aiheutuvan yksityiselämän hankaluuksia enemmän kuin sairaalaopiskelijat omastaan. Sekä sairaalassa että terveyskeskuksissa opiskelijat arvioivat tilojen ja työn soveltuneen hyvin opiskeluun.

Ohjaavan henkilökunnan osallistumista ja työpisteen ilmapiirin opiskelumyönteisyyttä koskevien vastausten keskiarvot liikkuivat "hyvän" ja "erittäin hyvän" välillä. Potilaiden soveltumisen opetukseen ja samoin potilaiden suhtautumisen opiskelijaan arvioijat kokivat hyväksi.

Yleislääketieteen opiskelijat arvioivat yhteistyöteeman esilletulon paremmaksi kuin sairaalaopiskelijat. Teorian ja käytännön suhde sekä seminaarin potilastapaukset saivat varsin lähelle "hyvää" sijoittuvat arviot. Yleislääketieteen opiskelijat pitivät jaksoaan rasittavampana kuin sairaalaopiskelijat omaansa. Paras motivaatiovaikutus opiskeltavaan alaan oli sisätautiopin opetuksella (keskiarvo 4,27). Opintojakson kokonaisanti arvioitiin jokaisella erikoisalalla "hyvän" ja "erittäin hyvän" välille.

Toisen arviointivuoden keskiarvot (kuvio 1) olivat yhtä lukuunottamatta kaikissa kysymyksissä suuremmat kuin ensimmäisenä. Ainoastaan perjantaiseminaarin asiantuntijaluennot arvioitiin ensimmäisenä vuonna hieman paremmiksi (3,45) kuin toisena (3,34). Arviointien jakaumaa ensimmäisenä ja toisena arviointivuotena kuvataan neljän kysymyksen osalta kuviossa 2. Yhteistyöteeman esilletulo ja teorian ja käytännön suhteuttaminen ohjauksessa kehittyivät arvioiden mukaan suotuisasti. Satelliittikoulutuksen kokonaisanti ja opintojaksolla viihtyminen painottuivat erityisesti toisena arviointivuotena selkeästi "hyvään" ja "erittäin hyvään".

POHDINTA

Lähes kaikki opiskelijat palauttivat arviointilomakkeen. Sekä sisätautien että kirurgian ensimmäinen oppijakso jäivät arvioimatta, koska kyselylomake ei vielä ensimmäisen lukuvuoden alkaessa ollut valmis. Tämä selittää arvioimattomista jaksoista 16 (46 %). Osa muista selittyy siitä, että jotkut opiskelijat olivat jakson toisena perjantaina, arviointipäivänä, poissa. Aniharva opiskelija jätti muista syistä lomakkeen palauttamatta. Voidaan katsoa, että aineisto kuvastaa hyvin opiskelijoiden mielipiteitä ja poisjäännit tuskin merkittävästi vinouttavat tuloksia.

Arvioinnin pyytäminen nimellä varustettuna oli harkittu ratkaisu, jota vastaan ainoastaan harvat opiskelijat reagoivat. Tämä ratkaisu saattoi vaikuttaa keskiarvoihin, toisaalta se on ehkä ollut ohjaamassa harkittuun arviointiin.

Poissaolo kotoa ja matkat

Käytännön asiat ovat tärkeitä silloin kun opiskelija siirtää arkielämänsä kahdeksi viikoksi toiselle paikkakunnalle. Yleislääketieteen opiskelijoille niiden järjestäminen tuotti enemmän hankaluuksia kuin sairaalaopiskelijoille. Heillä vanhempina opiskelijoina on useammin perhettä, ja esimerkiksi lasten hoito poissaolon aikana saattoi aiheuttaa ongelmia.

Asumiseen oltiin suhteellisen tyytyväisiä. Vaikka yleislääketieteen opiskelijoiden matkat Seinäjoelta opetusterveyskeskuksiin ovat pitkät, jopa 65 km, ei tätä koettu ylivoimaiseksi. Ne kuljettiin yleensä omilla autoilla, ja matkakulut korvattiin.

Työpaikka ja sen henki

Jaksolla tehdyn työn soveltuvuutta oppimiseen pidettiin hyvänä, eikä tässä ollut eroja sairaalan ja terveyskeskusten välillä.

Etelä-Pohjanmaan opintojaksot rakentuvat suurelta osin järjestelmälle, jossa omaa työtään tekevät lääkärit ja muut terveydenhuollon henkilöt opastavat työssä mukana olevia tulevia lääkäreitä. Tällöin kriittisen tärkeää on henkilökunnan innostus ja jaksaminen tehtävässään. Opiskelijat arvioivat henkilökunnan osallistumisen hyväksi (kaikkien keskiarvo 4,24) ja työpisteen ilmapiiri koettiin opiskelumyönteiseksi (keskiarvo 4,44). Merkillepantavaa on, että nämä arviot eivät kahden vuoden aikana huonontuneet, vaan opiskelijoiden mielestä henkilökunta jaksoi paneutua ohjaukseen innokkaasti.

Potilaiden soveltuvuus ja suhtautuminen

Opetukseen valikoidut tai valikoituneet potilaat soveltuivat opiskelijoiden mielestä kohtalaisen hyvin oppimiseen, sairaalassa hieman paremmin kuin perusterveydenhuollossa. Terveyskeskuksissa ehkä tavallisten tapausten runsaus tuntui yliopistosairaalasta tulevista opiskelijoista turhauttavalta.

Opetuspotilaiden kokemukset opiskelijoiden mukanaolosta vastaanotolla ovat Tampereella tehdyn tutkimuksen mukaan (8) olleet positiivisia. Tässä arvioinnissa opiskelijat vastaavasti kokivat, että potilaat suhtautuivat opiskelijoihin hyvin sekä sairaalassa että terveyskeskuksessa.

Oppimistulokset

Koulutusta suunniteltaessa pidettiin tärkeänä tarjota opiskelijoille mahdollisuus nähdä ja oppia perusterveydenhuollon ja sairaalan yhteistyötä. Palautteen mukaan tässä onnistuttiin kohtalaisen hyvin. Yleislääketieteen opiskelijat pystyivät näkemään yhteistyöteeman esilletulon sairaalaopiskelijoita paremmin ehkä siksi, että useimmat heistä olivat ennen terveyskeskusopetusta työskennelleet jo kaksi jaksoa alueen sairaalassa.

Menetelmän luonteen mukaisesti oppimisen pääpaino on lääkärin käytännön työssä. Aiemmassa koulutuksessa saatua perustietoa ja teoriaa sovelletaan käytännön tilanteeseen. Teoreettisen ja käytännön opetuksen suhde näytti opiskelijoiden arvion mukaan olleen opintojaksoissa kohdallaan.

Kokonaisanti

Opintojaksoista haluttiin alunperin tehdä tiiviitä, jotta aika vieraalla paikkakunnalla ei kuluisi turhaan. Erityisesti yleislääketieteen jakso rakennettiin rasittavuudeltaan vastaamaan lähes terveyskeskuslääkärin normaalia työtä. Se arvioitiinkin rasittavammaksi kuin sairaalajaksot. Jakson motivaatiovaikutusta, kokonaisantia ja jaksolla viihtymistä mittaavien kysymysten keskiarvot asettuivat hieman "hyvän" paremmalle puolelle.

Opiskelukaupungin ulkopuolella vietetty opiskeluaika tiivistää ryhmien ja eri kurssien välistä vuorovaikutusta. Parhimmillaan satelliitissa voi kehittyä oma opiskelukulttuurinsa, jonka viihtyisyys edistää tavoitteiden saavuttamista. Ryhmätöiden ja seminaarien ilmapiiriä on yritetty pitää vapaana ja sopivan rentona, jotta opiskelijat uskaltavat kysellä ja selvitellä asioita vapaasti. Tarkoitus on antaa tilaa oppijakeskeiselle, itseohjautuvalle opiskelulle.

Arviontivuosien erot

Toisen lukuvuoden arviot olivat paremmat kuin ensimmäisen (kuviot 1 ja 2). Työpaikan tilat, asumisjärjestelyt ja kulkuyhteydet pysyivät seuranta-aikana samoina. Myös näitä koskevissa arvioissa eri vuosien keskiarvot pysyivät samoina. Tältä pohjalta voidaan olettaa, että muuttuneissa asioissa todella oli tapahtunut myönteistä kehitystä. Suunta saattoi osaksi johtua siitä, että opiskelijan tullessa toiselle opintojaksolle olot ja opetusmenetelmät olivat hänelle jo tuttuja. Tämä saattaa selittää myös sen, että perinteinen luento sai toisena vuonna hieman huonomman arvion kuin ensimmäisenä vuotena.

TEORIAN JA TYÖN VUOROVAIKUTUSTA

Satelliittikoulutusta rakennettaessa tavoitteena oli entisestään parantaa Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan antamaa lääkäreiden peruskoulutusta, siis valmistaa entistä parempia lääkäreitä. Tämä kysely ei pysty antamaan lopullista vastausta siihen, onko tavoitteessa onnistuttu. Opintojensa loppuvaiheessa olevan lääkäriopiskelijan on vielä vaikea tietää, millaisia valmiuksia hän työelämässä tarvitsee. Hän on silti tärkeä asiantuntija opintoja järjestettäessä.

Nuori lääkäri 88 -tutkimuksen mukaan yhteistyön opettaminen ei ollut riittävästi vastannut käytännön lääkärin tarpeita. Tähän verrattuna opiskelijoiden arvio yhteistyöteeman esilletulosta satelliittikoulutuksessa tuntuu rohkaisevalta.

Tampereen lääketieteellinen tiedekunta on uudistuksellaan selkeästi edennyt Edinburghin julkilausumassa ehdotettuun suuntaan. Opiskellaan siinä ympäristössä, jossa tullaan työskentelemään. Koulutus ja käytännön työ ovat konkreettisessa vuorovaikutuksessa. Opiskelijoiden palautteen perusteella näyttää siltä, että suunta on oikea ja satelliittiopetus vastaa niihin tiukkoihin vaatimuksiin, joita tulevat lääkärit koulutukselleen asettavat.

KIRJALLISUUTTA