Vuorovaikutusoppia terveyden edistämiseksi: "Kääntäkää ongelmat tavoitteiksi"

Kääntäkää ongelmat tavoitteiksi, konkretisoikaa tavoite ja kartoittakaa sen hyödyt, suositteli psykologi Tapani Ahola terveydenedistämisen keinoja miettiville lääkäreille. Lääkäriliiton seminaarissa etsittiin ideoita, joilla aktivoida lääkäreitä terveydenedistämistyöhön.

- Tavoitteella pitää olla arvo, sen saavuttamisesta pitää olla hyötyä, muistutti psykologi Tapani Ahola. Kovin kummoisia tuloksia ei ole luvassa, jos ihmisiä yritetään saada muuttamaan elintapojaan terveellisiksi, mutta tavoite ei heitä kiinnosta.

Hänen matematiikkansa mukaan motivaatio = tavoitteen kiinnostavuus x onnistumisen todennäköisyys.

Aholan lähtökohtana olevassa ratkaisukeskeisessä psykologiassa korostetaan onnistumisen kokemuksia. Kun lääkäri käytännön potilastyössä miettii, miten onnistua motivoimaan potilas, Ahola kääntäisi ajatuksen toisin päin: miten motivoin potilaan onnistumaan. Jotta potilas onnistuisi tavoitteen saavuttamisessa, tavoite on konkretisoitava ja sille on määriteltävä osatavoitteet.

Onnistumisen todennäköisyyttä pitäisi vahvistaa ja ajattelun painopistettä siirtää muutoksen rajoituksista muutoksen mahdollisuuksiin.

- Masentuneelle potilaalle on tyypillistä keskittyä ajattelemaan, mikä tekee muutoksen vaikeaksi. Sen sijasta voidaan kysyä, mikä tekee muutoksen kaikesta huolimatta mahdolliseksi, Ahola sanoi.

Tärkeää on myös seurata edistystä ja kiinnittää huomiota onnistumisiin.

Vuorovaikutus koulutusta Oxfordissa

Suomalaisille kunnallislääkäreille on järjestetty viiden kurssin verran vuorovaikutuskoulutusta Oxfordissa. Kaksipäiväisillä kursseilla opiskeltiin lääkärin ryhmätyötaitoja ja potilas-lääkärisuhteen vuorovaikutusta. Osa Oxfordin käyneistä on ollut Suomessa jatkokurssilla, jossa keskityttiin käytännön harjoituksiin mm. videoimalla ja purkamalla roolipeliharjoituksia.

- Sain kurssilta esimerkiksi hyvän työkalun, miten käynnistää muutosprosessi työryhmässä. Ennen kuin mitään muutosta lähdetään viemään eteenpäin, on tärkeätä kuulla kaikkia ryhmän jäseniä, kysyä itse kunkin mielipidettä. Näin ikään kuin hankitaan lupa etukäteen, kertoi esimerkkejä Oxfordin kokemuksistaan porilainen väestövastuulääkäri Marketta Matikainen.

Merkittävimpänä hän piti oppia oman vastaanoton arvioinnista.

- Potilaan antamaa palautetta ja koko potilastilannetta oppi havainnoimaan uudella tavalla. Jatkokursseilla taas korostui, miten esimerkiksi terveysneuvonta menee paremmin perille, kun potilas saa myönteistä palautetta ja päämäärään pyritään osatavoittein.

Kiinnostava kokemus oli tutustuminen brittikollegojen vastaanottoon. Positiivisena Matikainen piti vastaanotolla käyntien joustavuutta, vastaanoton kodikkuutta ja mm. kotikäyntejä, joihin on varattu monta tuntia joka iltapäivä.

- Silmiinpistävää oli toisaalta vähäinen välineistö, ahtaat tilat sekä työn huikea sitovuus: lääkärit työskentelivät puoli yhdeksästä iltakuuteen.

Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuorovaikutustaitoja ryhdytään nykyään opiskelemaan heti opintojen alussa.

- Klinikkaan mennessään opiskelija on jo kaksi vuotta melko intensiivisesti harjoitellut näitä taitoja, kertoi apulaisopettaja Eeva Pyörälä.

Opetusmenetelmiä on useita, ja opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutustaitoja niin todellisten potilaiden, toistensa esittämien potilaiden kuin näyttelijäpotilaidenkin kanssa. Näyttelijöiden avulla käydään läpi etenkin emotionaalisia tilanteita. Oleellinen osa opetusta on haastattelutilanteen purku ja palaute ryhmissä.