Yksityisestä ja julkisesta hoidosta puhujat yhä taisteluhaudoissaan

- Terveydenhuollon kansallisen pelastusprojektin yhdeksi vaikeimmin ratkaistavaksi asiaksi on noussut kysymys julkisen ja yksityisen terveydenhuollon suhteesta. Näkemykset ovat jumittuneet 70-luvun taisteluhautoihin! moitiskeli peruspalveluministeri Osmo Soininvaara Lääkäripäivillä.

Hänen oma näkemyksensä yksityiseen vakuutuspohjaiseen palvelujärjestelmään on ehdottoman kielteinen. Hän perustaa näkemyksensä mm. Maailmanpankin tekemiin selvityksiin vakuutusjärjestelmän kalleudesta niissä maissa, joissa terveydenhuolto on yksityistetty.

- Onhan siitä minulla itsellänikin kokemuksia. Kun lapsi sairastui ja vietiin lääkäriin, tämä kysyi ensimmäisenä, onko lapsella vakuutus. Tutkimuksista tunnuttiin päätettävän sen mukaan, kuinka kalliiksi käynti sai tulla, kritisoi Soininvaara. Niinpä lasten vakuutusten hinta on noussut huimasti. Hän uskookin, että terveydenhuoltokulujen seuraaminen vakuutuspohjaisessa järjestelmässä on hallitsemattomampaa kuin julkisessa systeemissä.

Kilpailuttamisen Soininvaara sen sijaan katsoo sopivan terveydenhuoltoon tietyin reunaehdoin.

- On aivan järkevää, että kunta voi kilpailuttaa tietyt toimenpiteet, joita se käyttää paljon. Suunniteltu leikkaus kannattaakin teettää siellä, missä hinta ja laatu kohtaavat. Mutta jos potilaalla on selittämättömiä vaivoja, voi hänen tutkimisensa ja hoitamisensa tulla kohtuuttoman kalliiksi, jos kilpailu käydäänkin lääkäriasemien välillä, Soininvaara totesi.

Hänen mielestään tervettä kilpailua ei ole sekään, jos lääkärimäärä pidetään Suomessa keinotekoisesti liian alhaisena, jotta lääkäreille riittää yksityissektorillakin töitä. Lääkärikoulutusta hän lisäisi niin paljon, että tarve tulee tyydytettyä.

Ideologista keskustelua

- Vauraat ihmiset Pohjoismaissa haluaisivat yhä enemmän yksityistä terveydenhuoltoa, mutta maiden poliitikot eivät näytä olevan valmiita sitä tarjoamaan, katsoi Lääkäripäivillä puhunut professori John Øvretveit Nordiska hälsovårdshögskolanista Göteborgista.

Hänen mielestään hallitukset ovat suorastaan pistäneet päänsä pensaaseen koko asiassa.

- Keskustelua käydään lähinnä ideologisella tasolla, koska tutkittua tilastotietoa yksityisen ja julkisen palvelun eduista ja haitoista ei ole saatavilla. Järjestelmien on annettu syntyä vaivihkaa, eikä perusteellista keskustelua ole uskallettu poliittisista syistä käydä, kritisoi Øvretveit.

Valttina kiinnostavuus työnantajana

Julkisen sektorin hankintojen avautuminen yksityiselle sektorille lienee väistämätöntä, arvioi lääkäreitä julkiselle sektorille liisaavan Medimanni Oy:n toimitusjohtaja, LL Pasi Kurtti.

Yksityissektori tuntuu Kurtin mukaan kiinnostavan lääkäreitä jopa enemmän kuin siellä on työskentelymahdollisuuksia. Kiinnostavuus työnantajana onkin yksityissektorin vahva puoli, samoin sen taito tuottaa yksilöllisiä palveluja.

- Asiakkaat eivät enää odota massatuotteita terveydenhuollossakaan, Kurtti muistutti.

Lisäksi tuotanto on joustavaa, mitä osoittavat esimerkiksi vastaanottoajat iltaisin. Yksityissektorin valtteja ovat myös hinnoittelun osaaminen sekä kustannustietoisuus ja -tehokkuus.

Sektorin heikkouksia ovat yritysten pienuus, paikallisuus ja taloudellisten voimavarojen vähäisyys. Vain harvan yrityksen liikevaihto ylittää miljoona markkaa.

Heikkoutena hän pitää myös lääkärien sivutoimisuutta.

- Sivutoiminen lääkäri käy hoitamassa potilaan, mutta hänellä ei ole aikaa kehittää itse yritystä, Kurtti huomautti.

Yksityissektorin uhkana hän näkee mm. asenteellisuuden, mutta yritystoiminnan kehittämisen kannalta vaikeimpana kysymyksenä kuitenkin toimintaympäristön epävakauden, mikä ilmenee vaikkapa tiheään toistuvana keskusteluna Kela-korvausten poistamisesta.

Yksityissektoria uhkaa myös kansainvälisten toimijoiden tuoma kilpailu, mistä Kurtti otti esimerkiksi Tampereen Coxan.

- Tulijoita on, sillä Suomen markkinat ovat kiinnostavat.

Yksityissektori kuitenkin kasvaa koko ajan, ja sen mahdollisuuksien puolesta puhuu myös pääomasijoittajien orastava kiinnostus. Kurtin mielestä näitä mahdollisuuksia parantaisi ideologisten intohimojen väheneminen.