Viime viikolla otsikoihin ponnahti Yleisradion toimintaa suunnitelleen työryhmän ehdotus veroluonteisen mediamaksun perimisestä kaikilta suomalaisilta riippumatta siitä, käyttääkö YLEn tuottamia palveluita vai ei. On vaikeaa ymmärtää, miksi juuri YLEn toiminta olisi sellaista kansalaisten palvelua, johon voitaisiin osoittaa korvamerkitty veroluonteinen rahoitus. Terveydenhuoltoon sitä ei ole saatu.

Kuntien menoista noin 50 % muodostuu sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Verotuottojen laskun vuoksi monet kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat aloittaneet neuvottelut tämän vuoden budjetin leikkaamisesta.

Erityisesti erikoissairaanhoidossa on virinnyt keskustelua siitä, mikä on terveydenhuollon realistinen taso nykyisessä tilanteessa. Mikäli rahoitus putoaa viime vuosisadan tasolle, on mahdotonta toteuttaa tämän päivän terveydenhuoltoa.

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sanoo julkisen talouden ongelmien jatkuvan ainakin seuraavan viiden vuoden ajan, vaikka taantuma hellittäisi nyt. Kaikkien ennusteiden mukaan ensi vuosi on kuntatalouden kannalta vielä selkeästi tätä vuotta heikompi. Tämä johtaa väistämättä ajatukset hoitotakuun vesittymiseen.

Lukuisissa kansalaiskyselyissä on tullut esille heidän valmiutensa jopa verojen korotuksiin, jos ne kohdennetaan terveydenhuollon rahoitukseen - ei suinkaan YLEn rahoitukseen. Terveydenhuollon rahoitus jätettiin tietoisesti pois terveydenhuoltolain valmistelusta, koska sen katsottiin olevan suuri riski koko lainsäädännön uudistukselle.

Olisiko nyt oikea aika aloittaa keskustelu laajalla pohjalla terveydenhuollon rahoitusjärjestelmästä? Lakiuudistukselle on otettu alkuperäistä selkeästi pidempi aikataulu ja samanaikaisesti rahoitusjärjestelmä nitisee liitoksissaan. Olemmeko me toimijat ja päättäjät valmiit yhteisesti tekemään kaikkemme uuden uljaan rahoitusjärjestelmän luomiseksi?