Laihdutuslääkkeiden requiem

Laihdutuslääkkeet tuntuvat olevan aivan erityisen huono-onnisia, sillä muissa indikaatioryhmissä tuskin on tapahtunut niin paljon epäonnistumisia jo lääkkeen tultua markkinoille.

Työ auttaa mielenterveyskuntoutujaa

Leena Vähäkylä ryhtyi toimittajasta kirjailijaksi sairastuttuaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Käsillä oleva teos on järjestyksessä hänen kolmantensa ja se käsittelee etupäässä työnteon roolia ja merkitystä mielenterveyskuntoutujan elämässä. Kirjailija itse toteaa, että työ takaa mielekästä elämää, luo turvaa ja hyvinvointia mahdollistamalla sosiaalista vuorovaikutusta ja kykyjen kehittämistä.

Jyrki Korkeila

Muistin kuvia

Kuin runo alkaa Claes Anderssonin pieni omaelämäkerrallinen kirja: Muistatko kun olimme lapsia? Kyllä minä muistan. Minä unohdin. Muistan että unohdin.

Pertti Saloheimo

Elokuvat ja yhteisöllisyys toivat lämpöä Kainuuseen

Mikä lisäisi mielen hyvinvointia? Onko työterveyshuollolla tarjota jotain muutakin kuin viikko sairauslomaa ja purkki buranaa? Miten elokuvia katsotaan terveyden näkökulmasta?

Anne Seppänen

Lohduttajan kädenojennus on totta

Me kaikki tiedämme sen ihmistyypin. He saavat pelkällä hein sanomisella uskomaan että kaikki käy hyvin. Jo lapsena he olivat niitä jotka kantoivat toisten koulureppuja. Teini-iässä he huolehtivat, ettei kukaan sammunut pakkaseen. He siivosivat muiden oksennukset ja ajattelivat, että lastenrattaiden auttaminen ulos bussista on juuri heidän tehtävänsä. He päätyvät usein töihin sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Jostain syystä he ovat yleensä hoitajia, harvoin lääkäreitä. Ehkä siksi, ettei heidän ainevalintansa lukiossa ollut pitkä fysiikka. Kutsun heitä lohduttajiksi. Heillä on kykyä oivaltaa potilaan pelko ja asettua sen kokoiseksi. He hoivaavat mutta eivät holhoa. Heidän olemuksensa voisi tiivistää yhteen eleeseen, kädenojennukseen. Heidän toimintatavalleen on myös sana: kohtaaminen.

Riikka Pulkkinen

Valeammatissa

Valesiivooja Vishnun papereista olisi voinut pienellä perehtymisellä huomata, että kyseessä on väärennös. Puuttuihan CV:stä hänen työhaastattelussa mainitsemansa pohjakoulutus: MD, PhD.

Indikaattorit onko tietoa?

Valitettavan usein terveysindikaattorit eivät läpäisisi tieteellistä seulaa niin epämääräisiä ne ovat ja usein standardoimattomia.

Marcus Gavius Apicius, roomalainen mässäilijä

Terveyskasvattajille on tuttua, että ruokailutottumusten muuttamiseen vaaditaan sukupolven vaihdos. Yksilöt pitäytyvät sinnikkäästi pinttyneissä tavoissaan. Tapamme versovat kulttuurin kompostista, joten on mielenkiintoista tutustua otsikkohenkilöömme ja roomalaiseen keittiöön.

Hidasta vuotta 2010

Omaa tärkeyttään tehostaakseen moni ihminen järjestää elämäänsä kiirettä, tiuskii ympärilleen työn paljoutta päivitellen. "Minulla on nykyään niin kova kiire, että en ehdi mihinkään", sanotaan aivan yleisesti. Uskotaan vankasti, että kiire ehdottomasti kuuluu aikamme luonteeseen. Ikävintä on, että kiire on kuin kulkutauti: ihminen tartuttaa sen toisiinkin. Eikö sitten kiire olekaan hyväksi? Tullaanko rauhallisemmin ottein yleensä toimeen kilpailun kiristyessä inhimillisen elämän kaikilla aloilla?

Pertti Saloheimo

Ihmisen ja maapallon rajat

On historiallista näyttöä siitä, että lääkärit voivat olla muutoksentekijöitä ja että he voivat edistää kansainvälisiä hyviä hankkeita. Kaikki hiilijalanjälkeä pienentävät toimet edistävät myös terveyttä, kirjoittaa Päivi Hietanen.

Lääkäri pulassa Karkkilassa

Lääkärinä luulee tietävänsä jotain ihmisestä, ja kollegan lääkäriyden kyseenalaistaminen ei tule edes kyseeseen, kirjoittaa LL Terhi Lohela. Karkkilan terveyskeskuksessa aiemmin työskennellyt Lohela kuuli viime viikolla, että tuolloinen työtoveri oli paljastunut valelääkäriksi.

Miehistä ja sydämistä

Brittitutkijoiden review-artikkeli antaa uutta tietoa siitä, miten miehet kokevat sydänsairautensa. Tällä on puolestaan merkitystä prevention ja hoidon suuntaamisessa, kirjoittaa Marja-Liisa Honkasalo.

Kauhajoen komisario sai hellän kohtalon

On perusteltua kysyä, saiko Pekka Lantto oikeudenmukaisen kohtelun. Lanton tapaus tuli julkisuuteen 2003 ja alimman oikeuden ratkaisu siis noin seitsemän vuotta sen jälkeen. Tämän ajan hän on saanut istua julkisuuden modernissa kaakinpuussa, kirjoittaa Heikki Pälve

Toive Joulupukille: anna päättäjälle hyvä, lämmin tiedenäkemys

Olisiko hyvä tiedeministeri sittenkin henkilö paikallaan, kysyy Heikki Arvilommi.

Itsenäisyyden lääkäri

Korvatautien erikoislääkärin, professori Eino Suolahden (1879- 1951) tyttärenpoika Juhani Leikola on kirjoittanut ansiokkaan kirjan isoisästään, "ihmeteltävän työkyvyn ja uupumattoman tarmon miehestä". Kirjan näyttämöinä ovat Eino Suolahden monipuolisen toiminnan alueet korvalääkärin yksityispraktiikasta kokoomuspuolueeseen ja sotiemme Päämajaan.

Kari Pylkkänen

Pohjoismainen terveyspolitiikka tarkastelussa

European Observatoryn tuore analyysi pohjoismaisista terveyspalvelujärjestelmistä, niiden haasteista ja uudistumispyrkimyksistä survoo näyttävästi maan rakoon monoliittiset puheet "pohjoismaisesta mallista". Verorahoitteisuus ja pyrkimys hyvinvointi- tai ainakin sosiaaliyhteiskuntaan kulkee Pohjolan vertailussa viittä aika erilaista polkua - pienen ja talouskriisin pahoin riepottaman Islannin osuus on tosin kuitattu yhdellä loppuluvulla. Artikkelien kirjoittajat ja toimituskunta ovat pääosin terveyspolitiikan illuusiottomia ja kovia ammattilaisia, joiden eleganttien ilmausten takaa häämöttävät muutoksen raa'at realiteetit.

Risto Ihalainen

Taide kuin hengitystä

Vuoden taiteilijaksi Lääkäripäivien 2010 taidenäyttelyssä valittu kirurgi, fysiatri Teuvo Kerminen aloitti piirtämisen jo pikku-poikana. Siitä lähtien taide on ollut hänen harrastuksensa, osa elämää.

Teija Riikola

Syntynyt selviytyjäksi

Pienen pojan syntymäpäivillä 3-vuotias vieras potki 1-vuotiaan vieraan nurkkaan, löi 2-vuotiasta päivänsankaria, ja istui muun ajan keräämässä talon lelut itselleen omiin leikkeihinsä. Tämä ei ole ennen kuulumatonta, 3-vuotiaalle voi sattua huono päivä. Huomiota herätti äidin käytös. Hän ei eleelläkään hillinnyt poikaansa. "Syntynyt selviytyjäksi" kertoi hänen pieni hymynsä, kun hän katseli pojan mellastusta.

Liisa Keltikangas-Järvinen

Syntynyt selviytyjäksi

Nykyaika on hukannut tajun siitä, miten käyttäytyy selviytyjä ja milloin puhutaan aggressiosta, kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen.

Status praesens who cares?

Kohdennetun statuksen tekemättä jättäminen oireiselta potilaalta on anteeksiantamatonta, kirjoittaa Robert Paul.