Muistin kuvia
Kuin runo alkaa Claes Anderssonin pieni omaelämäkerrallinen kirja: Muistatko kun olimme lapsia? Kyllä minä muistan. Minä unohdin. Muistan että unohdin. Anderssonin teksti assosioi kuin muisti. Aluksi on kyllä lapsuus ja lopussa nykyhetki, mutta välillä on kosketeltu nuoruutta, jalkapalloa, jatsia…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
