Muutama vuosi sitten kollegani Marika Kandell kirjoitti kiitetyn kolumnin vanhustenhuollon mittareista.

Se jäi mieleeni kummittelemaan, sillä myös lasten ja nuorten hyvinvointimittarit ovat puutteellisia.

Tilastot kertovat karua tarinaansa lastensuojelussa lisääntyvistä teini-ikäisten sijoituksista ja nuorisopsykiatrian pullistelusta ratkeamispisteessä. Yhdet tarjoavat ratkaisuksi erityisen vaikeahoitoisten (vai vaikeasti rakastettavien?) nuorten hoitolaitoksia, toiset nettiterapiaa. Lopulta kyse on metsäpalon sammutusyrityksistä märällä pyyhkeellä.

Kollega Kandellin innoittamana visioin muutamia mittareita lasten ja nuorten arkeen.

Kurahousukerroin: Päiväkodeissa, joissa kurahousut ovat kovassa käytössä, lapset saavat möyriä pihalla, totuttaa kehoaan fyysiseen aktiivisuuteen ja kohdata terveyttä edistäviä mikrobeja. Kurahousukerroin korreloi suoraan myös ruokahaluun ja unenlaatuun.

Syli-indeksi: Lapset tarvitsevat hyväksyntää ja läheisyyttä, ja siksi pelkkä hoitajamitoitus tai lapsiryhmän maksimikoon määrittäminen ei riitä. Paljonko syliä kaipaavat lapset todella saavat sitä?

Olipa kerran -faktori kuvaa, kuinka paljon lapsille luetaan satuja ja heidän kanssaan keskustellaan niistä. Sadut ruokkivat lasten mielikuvitusta ja kasvattavat empatiaa vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa.

Sit tähän tulis -suhde: Paljonko päiväkodissa on aikaa lasten vapaalle leikille? Paljonko nuoret saavat toteuttaa taito- ja taideaineissa omia ideoitaan verrattuna opetussuunnitelman perusteissa vaadittuun toiminnan dokumentointiin?

Piha-aste: Piha-aste jatkaa siitä, mihin kurahousukerroin päättyi. Onko koulujen pihat suunniteltu lapsia varten? Minkä verran on kiipeilytelineitä, keinuja ja muita pihaleikkivälineitä suhteessa oppilasmäärään? Löytyykö lähiluontoa? Mikä osuus pihasta puolestaan on varattu opettajien autoille ja yläkoululaisten mopoille ja mautoille (mopoauto, suom. huom.)?

Tulisitsä -mittari: Käänteinen indikaattori yksinäisyydelle kuvastaa aikaa, jonka lapset ja nuoret viettävät yhdessä IRL (in real life eli kasvotusten, suom. huom.). Näköpuhelut ovat joskus tarpeen, mutta muut digiyhteydet eivät korvaa IRL kokemuksia.

Luottamusbarometri: Koululaiset, joiden menemisiä huoltajat eivät jatkuvasti kyttää seuraamalla älypuhelimen tai -kellon sijaintia, oppivat luottamaan itseensä. Iänmukainen vastuu kasvattaa. Myös virheitä sattuu, se kuuluu elämään. Luottamuksen on kuitenkin oltava perusoletus.

Muuten hei -indikaattori: Jos lapsi tai nuori lähestyy aikuista ”äiti/isä hei”, ”mulla olis yks juttu” tai muulla variaatiolla, kuinka usein aikuinen on aidosti läsnä? Hyvä keskusteluyhteys vanhemman kanssa suojaa nuoria tutkitusti päihde- peli- ja someriippuvuudelta, liian varhaisilta seksisuhteilta ja hyväksikäytöltä, kohtuuttomalta stressiltä ja syömishäiriöiltä.

Nukkumatti-nimittäjä: Uni on kasvun, oppimisen, luovuuden ja sekä fyysisen että mielenterveyden perusta. Toisaalta liikunta ja lämpimät ihmissuhteet edistävät hyvää unta.

Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.