"Mitä maskien hyödyistä oikeasti tiedetään", kysyttiin Lääkärilehden verkkosivuilla 4.5.2022 (1).

Maskeja on tutkittu hengitystievirusten ehkäisyssä useassa satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa, jotka on vedetty yhteen muun muassa 2020 päivitetyssä Cochrane-katsauksessa (2).

Sittemmin on julkaistu SARS-CoV-2:n osalta kaksi satunnaistettua ja kontrolloitua väestötason maskitutkimusta, joista toinen yksilötason satunnaistettu tutkimus tehtiin Tanskassa (Danmask) ja toinen ryvästason satunnaistettu tutkimus Bangladeshissa (3,4).

Näiden kahden tutkimuksen pohjalta tehdyn, Bayes-päättelyyn perustuvan satunnaisvaikutusten mallin perusteella riskisuhde oli 0,91 (95 %:n uskottavuusväli 0,63–1,33) ja 73 %:n todennäköisyydellä riskisuhde oli alle yhden (5).  

Kollega Lotta Oksanen Lääkärilehdessä toteaa, että suurempi otoskoko olisi voinut muuttaa Danmask-tutkimuksen tuloksen merkittäväksi. Kyseisessä tutkimuksessa havaittiin kaksisuuntainen P-arvo 0,33 ensisijaiselle päätetapahtumalle (vetosuhde 0,82 95 %:n luottamusväli 0,54–1,23) (3).

Itse asiassa kyseisellä P-arvolla esimerkiksi otoskoon 50 %:n lisäyksellä on 86 %:n todennäköisyys tilastollisesti ei-merkitsevälle tulokselle (6).

Tilastollisesti ei-merkitseviä tuloksia kuitenkin poisselitetään toteamuksilla, kuten "trendi kohti tilastollista merkitsevyyttä" tai "raja-arvoisesti merkitsevä", vaikka tämäntyyppiset väittämät eivät ole tilastollisesti perusteltuja.

Maskien väestötason hyötyihin liittyy edelleen epävarmuutta SARS-CoV-2:n ehkäisyssä, ja laadukkaan ei-lääkkeellisen tutkimuksen vähäisyys onkin pandemian kannalta valitettavaa.