Tähdet kallomme sisällä
Kiinnostuisitko hoidosta, jossa aivojesi vanhetessa sinne voisi pienessä kirurgisessa operaatiossa ruiskaista nuoria huoltajasoluja, jotka siivoisivat vanhoja samanlaisia pois, parturoisivat takkuuntuneita hermosoluja ja syöttäisivät niille ravitsevaa ja herkullista apetta? Aivolääkärin avulla – ruiskis vaan – ajatukset kirkastuisivat ja nopeutuisivat. Eikä siinä kaikki, sivutuotteena voisi myös tulla hiukan fiksummaksi.
Fiktiotako?
Toistaiseksi kyllä, paitsi jos olet hiiri. Professori Steven Goldmanin tutkimusryhmä Tanskassa on edelläkävijä aivojen solusiirrännäistutkimuksessa. He käyttävät työkalunaan sikiökantasoluista erilaistamiaan glia- eli tukisolujen esiasteita. Kun nämä ihmisperäiset solut ruiskutetaan hiiren aivojuovioon, ne alkavat jakautua, vaeltaa ja erilaistua. Ne hätistävät vanhoja glioja tuonpuoleiseen, siistivät liiat synapsit, ravitsevat ja tuottavat rakennusaineita ja suojaa hermosoluille. Valokeilassa on tehokas tähtisolutaistelija, astrosyytti, prinsessa Glia.
Tähtisolu yhdistää ja koordinoi muita hermoston soluja. Se on haarakkeillaan yhteydessä hermosoluihin ja muihin glia-soluihin. Yksittäinen ihmisen astrosyytti on kontaktissa kahteen miljoonaan hermosolusynapsiin. Hiiren vastaava luku on satatuhatta. Kun vielä tiedämme, että astrosyytit ovat aivojemme runsaslukuisimmat solut, käy yhteyksien moninaisuus ymmärryksen yläpuolelle: voi puhua todellisesta hermoston hallinnasta. Tämän Goldmanin ryhmä osoitti: ihmisperäiset astrosyytit hiiren aivoihin vietynä valloittivat pikkuhiljaa koko elimen, hiiren omien tähtisolujen kustannuksella. Nämä ”humanisoidut” hiiret olivat myös verrokkeja älykkäämpiä.
Douglas Adams taisi kirjassaan ”Linnunradan käsikirja liftareille” ennustaa Goldmanin työtä, kun hän kuvasi hiiriä, universumin hyperälykkäitä olentoja, jotka häkeistään käsin tutkivat ihmisten käyttäytymistä. ”Koko puuha, vikinä ja juusto, olivat vain kulissia”.
Tähtisolujemme tehtävistä opitaan koko ajan lisää. Huolintatehtävien lisäksi niiden ”jalat” tilkitsevät tiukasti verisuonten keskushermostonpuoleiset seinät, ja muodostavat veri-aivo- ja veri-verkkokalvoesteen. Ne vartioivat aineiden sisäänpääsyä kehomme herkkään komentokeskukseen. Nesteiden on pysyttävä karsinoissaan, ettei kemiallisten signaalien välitys järky. Kunnes saapuu yö. Silloin purot virtaavat tähtisolujen varpaiden väleistä, pesten aivoainetta seuraavaa päivää varten.
Goldmanin ryhmä on käyttänyt glia-implantteja myös sairauksien tutkimukseen.
Skitsofreniaa sairastavien lasten ihosoluviljelmistä peräsin olevat gliasolut erilaistuivat hiiren aivoissa astrosyyteiksi hitaammin kuin terveiden henkilöiden, minkä ryhmä tulkitsi viittaavan siihen, että tähtisoluilla voi olla rooli skitsofrenian taudinkehityksessä. Sama ryhmä osoitti myös, että ihmisen astrosyytit paransivat Huntingtonin tautia mallintavien hiirten toimintakykyä. Monta estettä on vielä voitettava ennen kuin potilas voi asettua aivolääkärin ruiskun alle, mutta menetelmällä on kiinnostava potentiaali.
Kun merkitsee astrosyytit fluoresoivalla väriaineella ja kurkistaa mikroskooppiin, on kuin astuisi observatorioon tarkastelemaan linnunrataa. Ne loistavat muodostaen tähtikuvioita, niiden haarakkeet tarttuvat kuin kämmen toiseen, ne punovat verisuonten seinämät tiheisiin hämähäkinverkkoihin. Tämä on sisäistä kauneutta parhaimmillaan.




