Hälyttävä ebolatilanne ei juuri heijastu Suomeen
Jos alueelta tullut hakeutuu oireisena terveydenhuoltoon, on syytä konsultoida infektiolääkäriä.
Vaikka ebolatilanne Kongon demokraattisessa tasavallassa on hyvin hälyttävä, eurooppalaisten ei juuri tarvitse siitä huolehtia.
Jos kuitenkin epidemia-alueelta tullut hakeutuu oireiden takia terveydenhuoltoon, lääkärin on syytä konsultoida oman alueensa infektiolääkäriä, neuvoo ylilääkäri Leif Lakoma Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Yleensä oireisiin kuuluvat kuume, vahvat yleisoireet, sekä suolistoperäiset oireet, kuten vatsakipu, ripuli ja oksentelu.
Tällä hetkellä leviävä ebolan Bundibugyo-virusmuoto saattaa aiheuttaa myös hengitystieoireita, kuten kurkkukipua. Muuten oireet voivat olla lievempiä kuin muiden virusmuotojen oireet, eikä kuumetta välttämättä ole.
Euroopassa ja Suomessa ollaan hyvin suojassa ebolalta.
– Liikenne epidemia-alueelle ei varmastikaan ole suurta, Lakoma toteaa.
Terveydenhuollon henkilökunta, joka menee alueelle humanitaarista työtä varten, ohjeistetaan oman organisaationsa toimesta, ja he tietävät, minne hakeutua oireiden myötä.
Kongon demokraattisessa tasavallassa on voimassa määräys, jonka mukaan altistuksen jälkeen ei 21 vuorokauteen saa matkustaa ulos maasta.
Hyvin suuressa osassa terveysviranomaisten tietoon tulleista tapauksista ei kuitenkaan ole tietoa siitä, missä altistuminen on tapahtunut.
– Alle viidesosa tapauksista liittyy tiedossa oleviin tartuntaketjuihin, Lakoma kertoo.
Siitä ei ole viitteitä, että virus tarttuisi ennen oireiden ilmaantumista.
Tartunnat lisääntyvät nopeasti
WHO julisti keväällä Kongon demokraattisessa tasavallassa käynnissä olevan ebolaepidemian kansainväliseksi kansanterveysuhaksi.
Varmistettuja tapauksia on jo yli 5500 ja kuolemia vähän yli 2500. Valtaosa tapauksista on todettu Kongon demokraattisessa tasavallassa syrjäisen Iturin provinssin alueella.
Aiemmin kesällä Ugandassa todettiin 20 ebolatartuntaa. Lisäksi yksi ranskalainen ja kaksi amerikkalaista alueelta palannutta terveydenhuollon työntekijää on sairastunut ebolaan.
– Kyseessä on kaikkien aikojen toiseksi suurin epidemia, ja tapausmäärä on kasvanut yllättävän nopeasti, Lakoma kertoo.
Vielä tätä suurempi epidemia levisi Länsi-Afrikassa vuosina 2013–2016. Silloin varmistettuja tapauksia oli noin 30000.
– Silloin tapaukset olivat kuitenkin useamman vuoden aikana. Tämä epidemia taas on alkanut vasta viime toukokuussa ja varmistettuja tapauksia on jo yli 5500 ja kuolemia vähän yli 2500, Lakoma kertoo.
Ebola ei tartu kovin herkästi. Pääasiallisin tartuntatapa on läheinen kontakti ruumiineritteisiin. Suuri tartuntariski liittyy hautajaismenoihin ja ebolaan menehtyneiden vainajien käsittelyyn.
Tartuntoja tulee myös terveydenhuollossa, jos käytettävissä ei ole suojavälineitä tai niitä ei osata käyttää.
Lievempi ja helpommin leviävä
Ebolatautia aiheuttaa ihmisillä neljä eri virusta, joista kolme on aiheuttanut epidemioita. Ebola-virukset ovat peräisin lepakoista.
Yleisin on Zaire-virus, jota vastaan on kehitetty lääkehoitoja ja rokotteita. Toiseksi yleisin on Sudan-virus.
Tämänhetkisen epidemian taustalla on Bundibugyo-virus, jota vastaan ei ole olemassa hyväksyttyjä rokotteita tai lääkehoitoa. Vielä ei tiedetä, antaako Zaire-viruksen rokote ristisuojaa Bundibugyo-virusta vastaan.
– Bundibugyo-viruksen aiheuttamat oireet ovat keskimäärin lievempiä kuin Zaire-viruksessa. Tämä voi vaikuttaa siihen, että tauti leviää helpommin, eikä kaikkia tapauksia välttämättä tunnisteta, Lakoma kertoo.
WHO:n arvion mukaan noin kolmannes tapauksista on tiedossa.
Myös kuolleisuus on aiempia epidemioita matalampi, mutta silti korkea. Varmennetuissa tapauksissa vähän alle puolet sairastuneista menehtyy, kun Länsi-Afrikan epidemiassa kuolleisuus oli 70 prosenttia.
– Käytännössä suurin osa tapauksista todetaan sairaalan ulkopuolella menehtyneillä ihmisillä. Varmasti kuolleisuus olisi matalampi, jos he olisivat olleet terveydenhuollon piirissä, Lakoma sanoo.
Alueen humanitaarinen tilanne ja turvallisuustilanne ovat huonoja. Tämä vaikuttaa siihen, ettei tapauksia välttämättä löydetä ja tauti pääsee leviämään. Lisäksi resurssien puute terveydenhuollossa vaikuttaa epidemian hallintaan.
