Kolme kerrosta
Parlamentti toimii suljettujen ovien takana Eduskuntatalossa. Ulkoparlamentti kolmessa kerroksessa suuren talon edessä. Kaksi alinta joukkoa ovat elämän asialla. Katutason elokapinalliset puolustavat luonnon monimuotoisuutta. Keskikerroksen tummiin puetut artistit ovat elävän taiteen puolella. Ylimmän kerroksen itämaan tietäjät puolustavat lääkäriavusteista itsemurhaa ja eutanasiaa.
”Kuolema on meidän osamme, yhteinen osamme yksinäinen osamme”, kirjoitti Lassi Nummi. Jokainen askel kulkee kohti kuolemaa. Viimeinen vie perille. Elämän ja kuoleman välinen jännite tekee elämästä elämisen arvoisen ja antaa itse kullekin vastuun siitä. Ihmisen elinkaaren pituus on noin 120 vuotta. Perillä ollaan, kun elämää ylläpitävät voimat ehtyvät ja ruumiin ja sielun ykseyttä valvovan hermostokeskuksen toiminta sammuu. Kuolinhetken ennustaminen on aina epävarmaa.
Sairaan ihmisen kärsimys uhkaa ihmisen eheyttä. Vaikka kärsimys voi koskettaa mitä tahansa persoonan aluetta, aina se ottaa ihmisen kokonaan. Sairauden aiheuttamat kärsimykset eivät ole erillisiä asioita vaan ihminen itse. Niillä on aina ihmisenä olemista ja oman elämän hallintaa uhkaavia eksistentiaalisia sävyjä. Aina kun väheksymme toisen kärsimyksiä, menetämme jotain omasta ihmisyydestämme.
Kärsimyksen kohtaamisen taito on lääkintätaidon ydinaluetta. Se syvenee kokemuksen myötä, mutta aakkoset pitäisi löytää jo lääkäriksi kasvamisen ensiaskeleilla. Potilaan kärsimys on hänen todellisuuttaan ja totta. Parantaja ei voi mitata kärsimyksen määrää, eikä astua toisen elämään, mutta eläytymällä voi löytää ihmisen oireiden takaa ja sisäistää hänen kärsimyksensä. Tätä sanotaan myötäelämiseksi. Ilman myötäelämistä ei ole hyvää saattamista.
Sosiaali-ja terveysministeriön asiantuntijatyöryhmä on nyt saanut valmiiksi eutanasian laillistamista koskevan toimeksiannon. Yksimielisyyttä ei syntynyt. Palliatiivisen ja saattohoidon kehittäminen oli työryhmän tärkein viesti Helsingin kaupungin ja hyvinvointialueiden valtuustoille.
Kun puhumme saattohoidosta, puhumme siitä viimeisestä askeleesta, joka vie perille. Saattohoidon sanoja ovat kipu ja kärsimys, arvokkuus ja arvo , kosketus ja katse, puhe ja kasvot, toivo ja läsnäolo. Hiljainen vuoropuhelu kaikessa rauhassa.
Edith Södergrania mukaillen ”Tule, istu viereeni, minä kerron sinulle suruistani, me vaihdamme salaisuuksia keskenämme. Sinä näytät minulle kauneutesi ja katseesi. Minä tarjoan sinulle hiljaisuuteni ja oman tapani kuunnella”.
Vuoden pimein aika on oiva hetki pysähtyä elämän ja kuoleman suurten kysymysten äärelle. Niitä ovat ajallisuuden ja ajattomuuden ihmeet, sielun ja ruumiin vuoropuhelu, kärsimyksen ja rakkauden filosofia, surun ja ilon mielenmaisema, hengellisyyden, musiikin ja kaikkien taiteiden sija saattohoidossa.
Tässä ristiriitaisten arvojen ja vastakkaisten käsitysten maisemassa ei ole helppo suunnistaa. Toivo on tieteessä ja taiteessa, toisen ymmärtämisessä ja keskinäisessä toveruudessa. Ilo uuden oppimisessa, riemu onnistumisessa. Erilaisuus on voimavara. Kun pidämme yhtä, olemme vahvoilla.
Täältä kentän laidalta syvältä sydämestäni kiitän omaa ammattikuntaamme ja koko hoitoyhteisöä vaativasta työstä, jota koko joukko on tehnyt yksissä tuumin. Yhteiseksi hyväksi. Pandemian ikeessä. Kuluneen vuoden teemana oli tutkittu tieto. Voisiko vuoden 2022 teemana olla yksissä tuumin toisen parhaaksi?
