Pitääkö Käypä hoitoa ja ravitsemussuosituksia aina noudattaa?
Joskus suositus ja lääkärin harkinta ovat ristiriidassa keskenään.
Etelä-Savon hyvinvointialue antoi kirjallisen varoituksen lääkärilleen, joka oli neuvonut potilailleen ravitsemussuositusten vastaista kokokasvisruokavaliota.
Ylen asiaa koskevista jutuista on tulkittavissa, että niin hyvinvointialue kuin kyseinen lääkäri näkevät tutkimustiedon tukevan omaa kantaansa.
Tilanteessa on kysymys lääkärin autonomiasta ja sen rajoista.
– Tämä on tietyllä tavalla aika klassinenkin tapaus, jossa suositus – joskus harvoin lainsäädäntökin – ja lääkärin harkinta ovat ristiriidassa keskenään, toteaa terveyspolitiikan erityisasiantuntija Soila Karreinen Lääkäriliitosta.
Esimerkiksi lääkkeiden off-label-käyttö muissa kuin myyntiluvassa mainituissa tilanteissa on suhteellisen tavallista.
Karreinen toteaa, että Lääkäriliiton Autonomian huoneentaulussa kehotetaan pitäytymään lääketieteellisesti perustelluissa ja yleisesti hyväksytyissä tutkimusmenetelmissä ja hoidoissa.
Lisäksi siellä muistutetaan huolehtimaan ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä, sekä täydennyskoulutukseen osallistumisesta.
Kun tutkittu tieto muuttuu
– Lääkärin eettisistä velvoitteista ensimmäinen on olla aiheuttamatta haittaa potilaalle. Aina pitää hakea potilaan hyvää. Emme saa osallistua esimerkiksi kidutukseen tai tehdä tutkimuksia, jotka vahingoittavat potilasta. Lääkärin on pyrittävä hoitamaan sairauksia, vähentämään kärsimystä ja edistämään terveyttä, Karreinen toteaa.
Lähtökohtana on, että toiminnan pitää perustua näyttöön, tutkittuun tietoon tai yleisesti hyväksyttyihin toimintatapoihin.
Joskus lääkäri on tilanteessa, jossa suositus ohjaa eri suuntaan kuin lääkärin oma kokemus ja tieto.
– Ongelmia tulee, kun tutkittu tieto, suositukset ja yleisesti hyväksytyt toimintatavat lähtevät muuttumaan. On tilanteita, joissa suositukset ja uudempi tieto ovat ristiriidassa keskenään, Karreinen sanoo.
Tilanne on hankala. Etukäteen on hankala olla varma, miten tiede kehittyy ja onko uusi lähestymistapa neroutta vai hölmöyttä.
– On paljon esimerkkejä lääkkeistä, jotka ovat tulleet markkinoille käytyään läpi kaikki asialliset vaiheet kehittämisessä, mutta kun niiden käyttö on aloitettu massoille, on ne haittojen takia jouduttu vetämään markkinoilta, Karreinen muistuttaa.
Vielä hiljattain tehtiin paljon olkapään avarrusleikkauksia, jotka nyt on todettu usein turhiksi.
Suositus ei kerro kaikkea
Lääketieteessä periaatteena on nojautua olemassa olevaan hyväksyttyyn tietoon, usein suosituksiin. Lääkärin autonomiaan kuitenkin kuuluu, ettei hänen aina tarvitse noudattaa suositusta, jos siitä voi olla haittaa potilaalle.
– Erityisesti terveyskeskuslääkärin arjessa on paljon tilanteita, joissa Käypä hoito tai muu suositus määrittelee, mitä pitäisi tehdä. Monisairaan potilaan elämäntilanne voi olla sellainen, että jos toteuttaisi kaikkien erillisten sairauksien hoitosuositukset täysimittaisesti, se voisi kuitenkin olla hänelle haitallista, Karreinen sanoo.
Joskus taas lääkäri voi katsoa, että on olemassa suositusta parempaa hoitoa.
– Jos lääkäri on vaikkapa alan tutkija ja tietää, että markkinoille on tullut uusi hoitomuoto, hän saattaa ruveta käyttämään sitä, vaikka se ei ole vielä suosituksissa. Kaikista keinoista ei välttämättä koskaan kerrota suosituksissa.
Lääkärin harkintaan liittyy valtava määrä asioita. Kaikista niistä ei koskaan kerrota suosituksissa.
Myös potilaan ja yhteiskunnan taloustilanne vaikuttavat siihen, mihin voidaan ryhtyä.
Lääkärit tekevät tätä puntarointia kaiken aikaa.
– Ihmeen hyvin he sitä tekevät, vakavia ongelmia tulee loppujen lopuksi harvoin. Välillä nousee esiin tilanteita, joiden kohdalla mietitään, menikö kaikki ihan oikein. Tässä on hirveästi harmaan eri sävyjä, Karreinen toteaa.
Työnantajalla on direktio-oikeus
Lääkäriliiton lähtökohtana on, että lääkärillä pitää olla autonomiaa, vapautta harkita, mikä on potilaan etu. Tämä on myös lainsäätäjän tahto. Myös potilaan itsemääräämisoikeutta on aina kunnioitettava.
– Tilannetta arvioidaan nimenomaan potilaan tilanteen kannalta. Taloudelliset intressit tai muut intressit eivät saa ohjata lääkäriä, eikä hän saa omista lähtökohdistaan runtata läpi tiettyä hoitomuotoa, on se sitten ravitsemus, lääke tai joku toimenpide.
Työnantajan direktio-oikeus koskee esimerkiksi työaikoja ja työjärjestelyä.
– Toisaalta, mihin kaikkialle direktio-oikeus ulottuu? Nämä ovat niitä asioita, jotka eivät tule koskaan valmiiksi, Karreinen pohtii.
