Työkuormituksen selvittäminen osana työkyvyn edistämistä

Vuoden 2002 alusta voimaan tulleessa uudistetussa työterveyshuoltolaissa työterveyshuolto velvoitetaan tekemään arvioita työn kuormittavuudesta. Lakisääteiset työpaikkaselvitykset sekä pitkät perinteet työkyvyn arvioinnissa ja edistämisessä antavat tähän hyvät lähtökohdat. Myös työn kuormittavuuden arvioinnin tavoite on tukea työkykyä ja työssä jatkamista. Koska koetussa työkuormituksessa psykososiaalisten tekijöiden osuus on merkittävä, on arvioinnissa otettava huomioon terveydentilan ja muiden yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös työyhteisö ja itse työtoiminta.

Kari-Pekka Martimo, Mari Antti-Poika

Uudet akuutin vaiheen merkkiaineet

Yleistynyt tulehdusreaktio liittyy infektioihin ja muihin vakaviin tauteihin, kuten äkilliseen haimatulehdukseen ja vaikeisiin vammoihin. Yleistynyt tulehdusreaktio vaikuttaa siihen, kehittyykö sokki, elinvaurioita ja menehtyykö potilas. Nykyisin käytössä oleva C-reaktiivinen proteiini on hitaasti reagoiva tulehduksen merkkiaine, eikä sen pitoisuus taudin alkuvaiheessa ole suhteessa elinvaurioiden kehittymiseen. Uusista akuutin faasin merkkiaineista toivotaan apua infektion varhaisdiagnostiikkaan ja elinvaurioiden ennakointiin riskipotilailla.

Annika Takala, Marja-Leena Kylänpää, Irmeli Nupponen, Hannu Kautiainen, Heikki Repo

Imeväisikäisen munuaiskalkkeumat

Kaikukuvausdiagnostiikan käyttöönoton jälkeen on imeväisikäisten munuaiskalkkeumat voitu todeta yhä varhaisemmassa elämänvaiheessa. Nefrokalsinoosi liittyy tautitiloihin tai oireyhtymiin, joissa esiintyy joko taudin tai hoidon seurauksena hyperkalsemiaa tai hyperkalsiuriaa tai happo-emästasapainon häiriöitä. Tärkein riskiryhmä on hyvin ennenaikaisina syntyneet sairaat keskoset. Jos toimintahäiriö on ohimenevä, korjautuvat munuaismuutokset usein vähitellen. Mikäli taas nefrokalsinoosin aiheuttajaa ei voida eliminoida ja tautiprosessi jatkuu, se voi pahimmillaan johtaa munuaisten pysyvään vajaatoimintaan.

Timo Saarela, Peter Lanning, Maila Koivisto

Elvytyslääkkeet ja niiden käyttö

Elvytyksessä tärkeintä potilaan selviytymisen kannalta on se, että lyyhistymisen ja puhallus-paineluelvytyksen aloittamisen ja defibrillaation välinen aika on mahdollisimman lyhyt. Mikäli sydän ei käynnisty kolmella defibrillaatioiskulla kammiovärinätilanteessa, tarvitaan lisäksi elvytyslääkkeitä. Kun alkurytminä on asystolia ja sykkeetön rytmi, elvytyslääkkeitä tarvitaan lähes poikkeuksetta. Elvytyslääkkeiden kahden pääryhmän, vasopressorien ja rytmihäiriölääkkeiden, asemaa ovat selkiinnyttäneet sekä tutkimukset että kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset.

Markku Kuisma

Ranteen tekonivelet - amputaatiosta nykyaikaan

Saksalainen Themistokles Gluck asetti ensimmäisen ranteen tekonivelen vuonna 1890. Sen jälkeen on erilaisia malleja kehitetty ja kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä. Suurimpina ongelmina ovat olleet komponenttien irtoamiset, sijoiltaanmenot ja murtumat. Vasta kun toisen sukupolven tekonivelmallit tulivat käyttöön 1980-luvulla, ovat tulokset proteesin pysyvyyden, ranteen kivuttomuuden ja liikelaajuuksien suhteen olleet lupaavia. Uusimmat tekonivelmallit ovat yksilöllisesti muokattavia ja niissä käytetyt materiaalit ovat hyvin siedettyjä.

Hannu Tiusanen

Pihtaustako punasolujen antoon?

Verensiirtoihin liittyy aina riskejä, joiden vuoksi tarpeettomia verensiirtoja on vältettävä. Punasolujen siirron ainoa aihe on punasolumassan ylläpito veren hapenkuljetuskyvyn turvaamiseksi. Vaikka anemia lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta, punasolujen siirron aihe ei ole tietty veren hemoglobiinipitoisuus. Potilaan perussairaus, hapenkulutus ja hapen tarjontaa rajoittavat tekijät vaikuttavat tarpeeseen lisätä punasolumassaa. Verenvuoto ja iskeeminen sydänsairaus lisäävät anemiaan liittyvää riskiä. Näissä tilanteissa veren hemoglobiinipitoisuuden korvaaminen punasolusiirroilla on ennustetta parantava vaikutus.

Anne Kuitunen, Leena Capraro

PsiTri ja The Mental Health Library Mielenterveysalan näyttöön perustuvat tietokannat

Mielenterveysalalla on koottu hoitojen vaikuttavuutta kuvaavat näyttöön perustuvat tietokannat. Kolmivuotinen EU-PSI-projekti tuottaa vapaasti käytettävän PsiTri-tietokannan sekä laajemman maksullisen The Mental Health Library -tietokannan. PsiTri-tietokannassa on yksityiskohtaista tietoa mm. kliinisten hoitokokeiden koehenkilöistä, tutkimusasetelmasta, hoitointerventioista, diagnooseista sekä hoidon tai intervention toteutumista mittaavista muuttujista. The Mental Health Library -tietokanta yhdistää PsiTri-tietokannan, näyttöön perustuvat hoitosuositukset, Cochrane-katsaukset, muut katsaukset hoitojen vaikuttavuudesta sekä taloudelliset ja teknologiset arvioinnit.

Arja Tuunainen, Kristian Wahlbeck, Pia Pörtfors, Jukka Englund, Tiina Heino, Marko Ekqvist Ja Eu-Psi-Konsortio

Tehohoidon kustannukset

Tehohoito on välttämätön mutta kallis hoitomuoto, jossa epätarkkuudet potilaiden valinnassa ja hoidon toteuttamisessa saattavat johtaa vakaviin eettisiin ja taloudellisiin seurauksiin. Tietoisuus hoidon vaikutuksista ja kustannuksista on ensimmäinen edellytys näiden ongelmien ratkaisemiselle. Lähes kaikki suomalaiset teho-osastot käsittävä tehohoidon laatutietokanta mahdollistaa hoidon laadun ja kustannusten vertailun. Hoidon kustannukset elossa sairaalasta kotiutettua potilasta kohti ovat vähäiset ja keskimäärin samat kuin muissa maissa, mutta ne vaihtelevat huomattavasti osastoittain. Kustannusten ja osaston suorituskyvyn välillä ei ole korrelaatiota. Laadun parantaminen johtaa kustannusten vähenemiseen.

Aarno Kari

Oikaisu: Virhe fludrokortisonin annostelussa (SLL 16-17/2003)

Ritva Kauppinen-Mäkelinin ja Timo Sanen artikkelissa Glukokortikoidikorvaushoito stressitilanteissa (SLL 16-17/2003, sivut 1895-7) taulukon 2 fludrokortisonin annostelusuosituksessa oli virhe. Sokissa fludrokortisonin annos on 50 myyg päivässä, eikä 50 mg, kuten taulukossa oli.

Ritva Kauppinen-Mäkelin, Timo Sane

Kohdun limakalvon lämpöhoito - nopea polikliininen toimenpide runsaiden kuukautisvuotojen hoidossa

Kohdun limakalvon tuhoaminen on varteenotettava vaihtoehto runsaiden kuukautisvuotojen hoidossa silloin, kun endometriumissa ei ole todettu poikkeavaa. Toimenpide tehdään yleisimmin polikliinisesti yleisanestesiassa. Kahden menetelmän vertailututkimus 31 potilaalla osoittaa, että endometriumin termoablaation tuloksissa ei ollut merkitseviä eroja menetelmien välillä. Kaikilla potilailla yhtä lukuun ottamatta tilanne muuttui olennaisesti paremmaksi ja noin kaksi kolmasosaa potilaista oli hoitoon erittäin tyytyväisiä.

Kimmo K. Vihko, Reijo Raitala, Esko Taina

Glukokortikoidikorvaushoito stressitilanteissa

Käsitykset glukokortikoidikorvaushoidon soveltamisesta stressitilanteissa, kuten leikkauksissa, ovat muuttuneet. Aiemmissa ohjeissa ei ole riittävästi otettu huomioon toimenpiteen tai stressin määrää, jonka vuoksi on suositeltu tarpeettoman suurta glukokortikoidikorvausta. Uusissa ohjeissa suuret annokset rajataan kriittisesti sairaille potilaille, ja pienten ja keskisuurten toimenpiteiden yhteydessä suositellaan selvästi aikaisempaa pienempiä glukokortikoidiannoksia. Lisäksi periaatteena on palata normaaliin korvaushoitoon 2-3 vuorokauden kuluessa toimenpiteestä, ellei potilaan kliinisen kuvan perusteella ole syytä tästä poiketa.

Ritva Kauppinen-Mäkelin, Timo Sane

Elämänlaatu tehohoidon jälkeen

Tehohoidon tuloksia on perinteisesti tarkasteltu kuolleisuusmittareilla, mutta yhä enemmän huomiota kiinnitetään myös elämänlaadun näkökulmaan. Potilaiden tehohoidon jälkeistä terveydentilaa ja toimintakykyä selvitetään erilaisten terveyskyselyjen avulla. Elämänlaadun muutokset osatekijöineen ovatkin nykyään hyväksytty mittari tehohoidon tuloksien kuvaamiseen. Tällainen näkökulma pohjautuu WHO:n määritelmään, jonka mukaan terveys ei ole vain sairauden puuttumista vaan myös fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Jaana Ohukainen, Jouko Laurila, Tero Ala-Kokko

Ongelmana hyponatremia

Hyponatremia on erityisesti sairaalapotilailla tavallinen elektrolyyttihäiriö. Sen syynä ei yleensä ole todellinen natriumin puute, vaan useimmiten kyse on seerumin natriumpitoisuuden laimenemisesta nestetasapainon häiriintyessä. Hyponatremian selvittely on haasteellista, ja se voi paljastaa aiemmin diagnosoimattoman sairauden. Vaikea, neurologisia oireita aiheuttava hyponatremia on yleensä kehittynyt äkillisesti ja se edellyttää alkuvaiheessa nopeaa hoitoa. Sen sijaan hitaasti kehittyneen hyponatremian korjaus on alusta alkaen toteutettava riittävän hitaasti hoidon komplikaatioiden välttämiseksi.

Timo Sane

Kalsiumherkistys, uusi tapa vaikuttaa sydämen supistumisvoimaan

Kalsiumherkistäjät ovat uudella farmakologisella mekanismilla vaikuttavia lääkeaineita. Ne lisäävät sydänlihaksen supistumisvoimaa ilman perinteisten inotrooppien haittavaikutuksia. Levosimendaani on ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa kliiniseen käyttöön sopiva kalsiumherkistäjä. Paitsi että levosimendaani lisää sydämen pumppausvoimaa, se myös laajentaa laskimo- ja valtimosuonia samaan tapaan kuin nitroinfuusio. Sitä voidaan käyttää myös infarktiin liittyvän vajaatoiminnan hoitoon ilman lisääntynyttä rytmihäiriöriskiä. Levosimendaania käytetään Suomessa vaikeutuneen sydämen vajaatoiminnan akuuttiin hoitoon tilanteissa, joissa muu tavanomainen hoito ei riitä ja joissa tarvitaan inotrooppista tukea.

Mika Laine, Jyrki Lilleberg, Markku S. Nieminen

Tehohoidon vaikuttavuus: miksi tulokset vaihtelevat?

Vaikka tehohoidossa kertaluonteiset kustannukset ovat suuret, hoito tuottaa oikein kohdennettuna laadukkaita elinvuosia edullisemmin kuin useat muut hoitomuodot. Tulevaisuudessa tehohoidon tarpeen odotetaan lisääntyvän. Uudet vaikuttavat mutta kalliit hoitomuodot lisäävät osaltaan tarvetta lisätä voimavaroja vaikeasti sairaan potilaan hoitoon. Lääkehoidoilla voidaan parantaa tehohoitopotilaan ennustetta joissain sairauksissa, mutta huomattavasti parempi keino on teho-osaston organisointi asianmukaisesti sekä henkilökunnan riittävyyden varmistaminen. Myös hoidon systematisoinnilla voidaan tehostaa toimintaa ja parantaa tuloksia.

Esko Ruokonen

Aivohalvauspotilaan kävelyn painokevennetty kuntoutus kävelysimulaattorilla

Kävelyn uudelleen oppiminen on aivohalvauspotilaiden tärkeimpiä tavoitteita. Kuntoutusta voidaan tehostaa kävelysimulaattorilla. Siinä painoa kevennetään valjaiden avulla, jolloin huonokuntoinenkin potilas voi harjoitella kävelyä turvallisesti pelkäämättä kaatumista. Jalat ovat motorisoiduilla askellaudoilla, jotka liikuttavat jalkoja fysiologisesti aivan normaalin kävelyn tavoin. Simulaattorissa toistuvan askelluksen harjoittelumäärä saadaan vaivattomasti suureksi eikä terapeuttikaan joudu työskentelemään niin kuormittavasti kuin perinteisillä menetelmillä.

Sinikka H. Peurala, Ina M. Tarkka, Kauko Pitkänen, Juhani Sivenius

Tehohoitopotilaan sedaatio

Lähes kaikki tehohoitopotilaat tarvitsevat kivunhoitoa ja sedatoivaa lääkitystä. Sedatoivia lääkkeitä annetaan toistuvina annoksina tai jatkuvana infuusiona. Jatkuva lääkeinfuusio mahdollistaa tasaisemman sedaation, mutta lisää liiallisen sedaation riskiä. Yksittäisen lääkkeen valintaa tärkeämpää laadukkaan sedaation toteuttamisessa on sedaation monitorointi ja ohjeistus. Sedaation tavoitetaso määritellään yksilöllisesti ja se arvioidaan uudelleen toistuvasti. Sedaation pitkittymisen välttämiseksi lääkeannoksia on pyrittävä pienentämään systemaattisesti tai jatkuva infuusio on keskeytettävä päivittäin.

Ilkka Parviainen

Kauanko istute kestää, haaste laatutyölle

Istutteita käytetään ihmisen elimistössä yhä enemmän ja niillä on huomattavia pitkäaikaisvaikutuksia. Vaikka istutteiden on tarkoitus kestää koko loppuiän, joudutaan niitä silti uusimaan. Istutteiden pitkäaikaisseurantaa suorittaa Lääkelaitoksen implanttirekisteri. Istutteiden tarkempaa seurantaa varten tulisi niitä asettavilla yksiköillä olla oma järjestelmä, joka tarvittaessa pystyy nopeasti reagoimaan laatupoikkeamiin tai niiden uhkiin. Säännöllinen seuranta on tarpeen, ettei istute pääse aiheuttamaan elimistössä vaikeasti korjattavia vahinkoja. Artikkelissa kerrotaan istuteseurannan perusteista ja sen ongelmista sekä esitellään menetelmiä, joilla työyksiköt voivat seurata ja parantaa työnsä laatua.

Timo Niinimäki, Markku Larmas

Tehohoitopotilaan hengityslaitehoito

Hengityslaitehoito on tavallisin elintoimintojen tukihoito teho-osastoilla. Hengitysvajauksen hoitotulokset ovat parantuneet viime vuosina huomattavasti. Tärkein syy tähän on ollut mekaaniseen ventilaatioon liittyvän keuhkojen lisävaurioitumisen patofysiologian ymmärtäminen ja tämän tiedon pohjalta kehitettyjen keuhkoja säästävien ventilaatiostrategioiden käyttäminen. Hengityslaitehoitoon liittyvä keuhkovaurio saattaa olla keskeinen syy tehohoitopotilaiden merkittävimmän kuolinmekanismin, monielinvaurion, kehittymiseen.

Tero Varpula, Päivi Valta

TOS - nuoren ihmisen muistettava yläraajavaiva

Thoracic outlet -oireyhtymä, TOS, on vaihtelevasti koko yläraajaan, hartiaan, lapaseutuun ja kaulalle oireita aiheuttava kaulan hermoverisuonipunoksen pinnetila, jossa oireita vaikeuttavat erityisesti käden kohoasennot. Oireiden monimuotoisuuden vuoksi TOS:a on usein vaikea tunnistaa. Yläraajan puutuminen, särky, rasitusherkkyys ja voimattomuus varsinkin yläasennoissa viittaavat TOS:iin. Usein diagnoosi viivästyy vuosiakin. Myös vaikeasti oireilevissa tapauksissa hoito yleensä auttaa merkittävästi.

Martti Vastamäki