Psykoosilääkkeiden sydänvaikutukset

Psykoosipotilaita on Suomessa nykyään yli 100 000. Psykososiaalisten hoitomuotojen lisäksi psykoosien hoidossa tarvitaan myös lääkkeitä. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että eräät psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa sydämeen ja verenkiertoon kohdistuvia vaikutuksia. Äkkikuolema ja muut vakavat haitat ovat harvinaisia, mutta vaarallisiin rytmihäiriöihin viittaavien oireiden ja löydösten tunnistaminen on tärkeää. Myös vähemmän vaarallisten mutta kiusallisten haittavaikutusten merkitys tulee punnita hoitoratkaisuja tehtäessä.

Hannu Koponen, Olavi Pelkonen, Mj Pekka Raatikainen, Markku Savolainen, Kaisa Saari, Matti Isohanni

Kuivasilmäisyys toistuvien silmätulehdusten syynä

Kirvely, kutina, roskan tunne, punoitus ja vetistely ovat yleisiä silmäoireita, joita yleensä pidetään allergiaperäisinä. Taustalla voi olla kuivasilmäisyys, joka usein jää huomaamatta, vaikka jopa 40 % ihmisistä kärsii siitä jossakin elämänsä vaiheessa. Silmien kuivuminen johtuu kyynelnesteen erityksen vähenemisestä tai sen koostumuksen muuttumisesta. Syynä voi olla yleistauti, kuten Sjögrenin oireyhtymä, nivelreuma tai hajasirotteinen punahukka, lupus erythematosus.

Kaisu Kotaniemi

Malarian estolääkitys

Malarian estolääkitys on ongelmallista malarialoisen kehittämän lääkeresistenssin vuoksi. Lisäksi useilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. Suurimmassa osassa Suomessa todetuista malariatapauksista syynä tartuntaan on ollut estolääkityksen laiminlyönti tai epäsäännöllisyys. Suurimmassa osassa malaria-alueita ensisijainen estolääkityssuositus on meflokiini, jonka vaihtoehtoina on atovakonin ja proguaniilin yhdistelmä tai doksisykliini. Alueille, joilla ei esiinny lääkeresistenttiä malariaa, suositus on klorokiini tai klorokiinin ja proguaniilin yhdistelmä. Koska mikään lääkitys ei anna täydellistä suojaa, hyttysen pistoilta suojautuminen on edelleen tärkein osa malarian ehkäisyä.

Heli Siikamäki

Kahdella tuhannella suomalaisella toimiva munuaissiirrännäinen

Munuaissiirtojen määrän lisääntyessä ja hoitotulosten parantuessa on tänä syksynä saavutettu tilanne, jossa yli 2000 suomalaisella on toimiva munuaissiirre, mikä on lähes kaksinkertainen määrä dialyysihoidossa oleviin potilaisiin verrattuna. Keskeinen tavoite tällä hetkellä on hyljinnän estolääkityksen optimointi niin, että riskit potilaalle ja siirrännäiselle olisivat mahdollisimman vähäiset. Lääkevaihtoehtoja on olemassa, mutta korvausjärjestelmän hitaus vaikeuttaa uusien lääkkeiden käyttöä lääketutkimusten ulkopuolella.

Kaija Salmela, Lauri Kyllönen

Asbestisairauksien radiologiaa

Suomessa on vuosien kuluessa noin 200 000 työntekijää altistunut asbestille. Merkittävimmät sairaudet, bilateraaliset pleuraplakit, asbestoosi sekä työperäinen keuhkosyöpä, ovat paremmin todettavissa tietokonetomografialla kuin perinteisellä thorax-kuvauksella. Tietokonetomografian herkkyydestä johtuen hyvänlaatuiset keuhkopussin muutokset ovat yleinen löydös, ja radiologinen rajanveto ammattitaudin ja normaalin tilan välillä kannattaa tehdä arvioimalla muutosten laajuutta. Nykyinen asbestisairauksien radiologinen diagnostiikka vaikuttaa epäyhtenäiseltä erityisesti fibroosin havaitsemisen ja sen määrän arvioinnin suhteen. Jatkokoulutus yhtenäisen radiologisen ammattitautidiagnostiikan luomiseksi olisi tärkeää.

Mia Tiitola, Tapio Vehmas

Synnytyksen jälkeinen masennus - onko vika hormoneissa?

Lapsivuodeaika altistaa naisen mielenterveyshäiriöille. Synnytyksen jälkeinen masennus on näistä häiriöistä yleisin: synnytyksen jälkeisen kuukauden aikana sairastumisriski on kolminkertainen muiden samanikäisten naisten riskiin nähden. Vaikka useimmat sairastuneista parantuvatkin ilman hoitoa kuuden kuukauden kuluessa, jopa joka neljäs kärsii masennuksesta vielä vuoden kuluttua. Valitettavan usein synnytyksen jälkeinen masennus jää diagnosoimatta. Äidin jääminen ilman tukea ja asianmukaista hoitoa voi aiheuttaa pitkäaikaista haittaa.

Antti Perheentupa

Tinnitus, teoria ja käytäntö

Korvien soiminen eli tinnitus on yleinen vaiva, johon on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota kaikkialla kehittyneissä maissa. Tinnituspotilaan kanssa asioiminen asettaa hoitavalle lääkärille merkittävän määrän sekä lääketieteellisiä että psykologisia vaatimuksia, joita ei tavanomaisissa koulutusohjelmissa ole ollut maassamme helposti saatavilla. Kirjoituksessa esitellään lyhyesti monia tinnituspotilaiden tutkimiseen ja hoitoon liittyviä perusteita, joiden tunteminen on menestyksellisen tinnituspotilaiden hoidon edellytys.

Jukka Ylikoski

Preanalytiikka alueellisessa laboratoriotoiminnassa

Kliinisten laboratoriomääritysten tulosten oikeellisuutta arvioidaan laboratorion sisäisillä ja ulkoisten tahojen järjestämillä kontrolleilla. Näin esille saatava analyyttinen vaihtelu on kuitenkin vain pieni osa laboratoriotuloksen mahdollisesta virheestä. Ennen näytteen tutkimista laboratoriossa siihen ovat ehtineet vaikuttaa jo monet preanalyyttiset tekijät, joiden vaikutus tulokseen voi olla suurempi kuin analyyttinen vaihtelu. Hiljattain käyttöön otettu uusi testauslaboratorioiden akkreditointistandardi SFS-EN ISO/IEC 17025 edellyttääkin preanalyyttisten tekijöiden kartoittamista analyyttisten tekijöiden ohella.

Simo Pohjavaara, Outi Malminiemi, Timo Kouri

Ulkustaudin epidemiologia tänään Kirurgisen hoidon ilmaantuvuus, sairaalahoitojaksot sekä kuolleisuusluvut Suomessa

Ulkustaudin lääkehoito on parantunut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana.Tutkimuksemme tarkastelee ulkustaudin epidemiologiaa lääkehoidossa tapahtuneet muutokset kattavan ajanjakson aikana. Totesimme, että vuosien 1987-1997 välisenä aikana elektiivisen ulkuskirurgian vuosittainen ilmaantuvuus on laskenut yli 90 %, mutta päivystysleikkausten ilmaantuvuus puolestaan lisääntynyt 27 %. Sairaalahoitojaksojen ilmaantuvuus on vuosien 1972-1992 välisenä aikana kohonnut yli 160 % lähinnä vanhemmilla henkilöillä ilmenneen akuutin mahaverenvuodon vuoksi. Ulkustautiin liittyvä kuolleisuuden nousu näyttää sen sijaan viime vuosina pysähtyneen.

Niku Oksala, Hannu Paimela, Leena Paimela, Riitta Luosujärvi, Eero Kivilaakso

Keliakian diagnosointi

Aiemmin keliakia todettiin vasta, kun oireet olivat selviä, ja ohutsuolessa näkyi tällöin kiistaton suolinukan madaltuminen. Nykyään tauti todetaan varhaisemmin, joten dia- gnostiikassa kohdataan uusia vaikeuksia. Dia-gnoosi perustuu ohutsuolikoepalaan, mutta sen tulkinta on rajatapauksissa vaikeaa, ja siksi näytteiden on oltava laadukkaita. Lisäksi on selvitettävä oireet, sukuanamneesi ja samanaikaiset autoimmuunisairaudet. IgA-luokan endomysium- ja kudostransglutaminaasivasta-aineet soveltuvat keliakian alustavaan seulontaan. Diagnostiikassa on myös huomattava taudille ominaisten tulehdussolujen esiintyminen sekä kliininen ja histologinen vaste gluteenittomaan ruokavalioon.

Pekka Collin, Katri Kaukinen

Voidaanko posttromboottista oireyhtymää estää tehostamalla hoitoa invasiivisilla menetelmillä?

Akuutti syvä laskimotukos hoidetaan yleensä antikoagulanteilla ja lääkinnällisellä hoitosukalla. Posttromboottisen oireyhtymän ilmaantuvuus pitkäaikaisseurannoissa on konservatiivisen hoidon jälkeen 30-70 %. Korkean, pohkeesta lantioon ulottuvan laajan laskimotukoksen ennuste on hyvinkin ongelmallinen, sillä vain 10-30 % potilaista pysyy oireettomina. Optimaalisella antikoagulanttihoidolla ja hoitosukan käytöllä voidaan vaikuttaa ennusteeseen. Kajoavat hoitomuodot, kuten paikallinen katetriohjattu liuotushoito, vähentävät posttromboottisen oireyhtymän ilmaantuvuutta. Täyttä varmuutta laskimoläpän suojauksesta näilläkään menetelmillä ei ole.

Jukka Saarinen, Jorma Lahtela

Aivojen kuvantamismenetelmät psykoterapian tuloksellisuuden tutkimisessa

Moniin psykiatrisiin sairauksiin on todettu liittyvän poikkeavia aivojen kuvantamislöydöksiä. Niitä on todettu välittäjäaineiden kantajamolekyylien tiheyksissä, verenvirtauksessa ja glukoosin kulutuksessa tietyillä aivoalueilla. Psyykenlääkehoitojen aikana nämä muutokset saattavat normalisoitua. Myös psykoterapian aikana on havaittu tapahtuvan osittain samankaltaisia muutoksia verenvirtauksessa ja glukoosiaineenvaihdunnassa. Aiheesta on toistaiseksi julkaistu varsin vähän tutkimuksia, joten löydöksiä on pidettävä vasta alustavina.

Tommi Tolmunen, Mikko Joensuu, Pirjo Saarinen, Pasi Ahola, Jyrki Kuikka, Johannes Lehtonen

Olkaluun yläosan murtuma

Pääosa olkaluun yläosan murtumista aiheutuu pienienergiaisista tapaturmista. Iäkkään potilaan murtumaa pahentaa usein osteoporoosi. Valtaosa murtumista voidaan hoitaa ilman leikkausta, mutta osteoporoottisten pirstalemurtumien hoito on edelleen vaikeaa, ja toiminnallinen lopputulos on näissä tapauksissa usein huono hoitomuodosta riippumatta. Konservatiivisen hoidon tavoitteena on aikainen liikeharjoittelun aloittaminen, jolla pyritään ylläpitämään olka- ja muiden yläraajan nivelten liike. Pirstalemurtumien leikkaushoitoon on viime vuosina kehitetty uusia menetelmiä.

Jarkko Pajarinen, Jan-Magnus Björkenheim

Multippeliskleroosin nykyiset lääkehoitokäytännöt

MS-tautiin oli pitkään vain oireenmukaisia hoitoja, mutta 1990-luvun aikana ovat tulleet taudinkulkua muuntavat lääkkeet, jotka selvästi vähentävät taudin pahenemisvaiheita, relapseja ja ehkä jossakin määrin estävät taudin etenemistä. Nykykäsityksen mukaan heti diagnoosin varmistuttua olisi aloitettava joko beetainterferoni- tai glatirameeriasetaattihoito. Pahenemisvaiheet tai nopea etenemisvaihe hoidetaan steroidipulssilla. Uusilla solunsalpaajilla, kuten mitoksantronilla, voidaan hoitaa aggressiivista, tiheästi relapsoivaa tai nopeasti etenevää tautia. Erikoistilanteissa voidaan antaa gammaglobuliinia jättiannoksina suoneen ja pitkäaikaisessa estohoidossa mahdollisesti yhdistää atsatiopriini beetainterferoniin.

Markus Färkkilä

Sydämen vasemman kammion hypertrofia - keskeinen kohoneen verenpaineen kohde-elinvaurio

Sydämen vasemman kammion hypertrofian on todettu olevan sekä sydän- ja verisuonitautisairastavuuden ja -kuolleisuuden että kokonaiskuolleisuuden huomattava itsenäinen riskitekijä. Sen kliinistä merkittävyyttä lisää se, että se voidaan usein todeta vuosia ennen varsinaisen oireisen sydänsairauden syntyä. Hypertensio lisää merkittävästi sydämen vasemman kammion hypertrofian riskiä, ja kohonneen verenpaineen alentaminen elämäntapamuutoksin ja tarvittaessa lääkkein onkin hypertrofian tärkeimpiä hoitokeinoja. Verenpainelääkkeillä voi myös olla verenpainetason laskusta riippumatonta vaikutusta vasemman kammion hypertrofiaan.

Jaana Jokiniitty, Silja Majahalme, Mika Kähönen, Martti Tuomisto, Väinö Turjanmaa

Onko verenpaineen vuorokausirekisteröinnistä hyötyä sydäntapahtumien ja -kuolleisuuden ennustamisessa?

Kohonneen verenpaineen diagnoosi ja hoidon seuranta perustuvat verenpaineen yksittäismittauksiin, mutta diagnostiikassa ja hoitovasteen arvioinnissa käytetään yhä useammin myös verenpaineen 24 tunnin rekisteröintiä potilaan normaalissa elinympäristössä. Yksiselitteisiä viitearvoja ja tulkintakriteerejä vuorokausirekisteröinnillä mitattujen verenpainearvojen soveltamisesta diagnoosi- ja hoitoratkaisujen perustaksi ei ole käytettävissä. Tärkeintä sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta olisi tietää, millä tavalla mitattu verenpainetaso kuvastaa parhaiten kohde-elinvaurioiden ja sydäntapahtumien vaaraa.

Jaana Jokiniitty, Mika Kähönen, Silja Majahalme, Martti Tuomisto, Väinö Turjanmaa

Sisäilman sieni-itiöt ja mykotoksiinit

Viime vuosina home on saanut huonoa mainetta julkisuudessa puhuttaessa rakennusten kosteusvaurioista ja ihmisten altistumisesta. Rakennusmateriaaleista mikrobiologisissa tutkimuksissa löydetyt mikrobit on tulkittu kannanotoilla löytyy hometta, ja tämän perusteella on usein tehty pitkällekin meneviä johtopäätöksiä homeitiöiden aiheuttamista terveysvaikutuksista niin työpaikalla kuin kotiympäristössä. Osa lääkäreistä joutuu työssään usein arvioimaan näiden mikrobien terveysvaaraa. Tässä katsauksessa tarkastellaan homesienten mahdollista terveyshaittaa nykytiedon valossa.

Eeva-Liisa Hintikka, Tapani Tuomi, Tom Johnsson, Kari Reijula

Missä vanhustenhoidossa näyttöä? Missä sudenkuopat?

Sosiaali- ja terveydenhuollon varoista käytetään kaksi kolmasosaa vanhustenhoitoon. Valtaosa tästä summasta menee erilaisiin vanhusten laitoshoidon ja hoivan kustannuksiin. Suurin osa iäkkäistä haluaisi kuitenkin elää kotonaan mahdollisimman pitkään. On siis sekä yhteiskunnan että yksilöiden etu ylläpitää ikääntyvän väestön toimintakykyä ja heidän edellytyksiään selviytyä kotona. Vanhustenhoidoista alkaa olla näyttöä sekä toimintakyvyn ylläpidon että laitoshoidon lykkäämisen suhteen.

Kaisu Pitkälä, Timo Strandberg

Reflektorinen sympaattinen dystrofia Tunnista ajoissa suhteettoman kipeän, huonoliikkeisen, turvonneen käden sairaus

Reflektorinen sympaattinen dystrofia (RSD) eli complex regional pain syndrome-1 (CRPS I) on raajan kipuoireyhtymä, johon liittyy toiminnan huononeminen ja autonomisen hermoston säätelyhäiriö. RSD liittyy yleensä vammoihin, usein distaaliseen radiusmurtumaan. Oireyhtymässä kipu lisääntyy suhteettoman suureksi vamman laatuun nähden, käden nivelet turpoavat, niiden liike vaikeutuu ja iho on lämmin, kuiva ja punoittava. Paras tapa hoitaa RSD:tä on estää se varmistamalla mahdollisimman aikainen ja riittävä mobilisaatio, kipulääkitys ja lääkinnällinen kuntoutus. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan aina sairaalahoitoa.

Martti Vastamäki

Opiaattiriippuvuuden näyttöön perustuva hoito ja lääkärin etiikka

Lääkärinvala velvoittaa käyttämään tutkimustiedon ja kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä, kunnioittamaan potilaan tahtoa ja täyttämään lääkärin velvollisuuden jokaista kohtaan. Tiedon lisääntyessä valan noudattamisen pitäisi olla entistä helpompaa, mutta esteenä ovat usein asenteet ja rahan puute. Lyhyet vieroitushoidot on osoitettu opiaattiriippuvaisen potilaan kokonaiskuntoutumisen kannalta tehottomiksi, mutta silti niitä käytetään suomalaisessa päihdehoidossa. Toisaalta korvaushoitoon opiaattiagonisteilla on meillä suhtauduttu torjuvasti, vaikka tieteellinen näyttö sen tehosta on vahva. Asenteiden ja tieteellisen näytön välinen kuilu on johtanut eettiseen ongelmaan, joka ulottuu yksittäisistä potilastapauksista asiantuntijoihin, virkamiehiin ja päätöksentekijöihin.

Mikko Salaspuro