Pikamallitekniikan lääketieteelliset sovellutukset

Lääketieteellisellä pikamallitekniikalla on mahdollista valmistaa kolmiulotteinen malli potilaasta tietokonetomografiassa tai magneettikuvauksessa saadun kuvaustiedoston pohjalta. Malleja voidaan käyttää erilaisten leikkausten suunnittelussa, opiskelussa ja harjoittelussa. Lääketieteellisiä pikamalleja on Oulussa valmistettu kahdeksan vuoden ajan. Tässä katsauksessa kuvaamme käyttämämme menetelmän ja esitämme omia kokemuksiamme pikamallitekniikan sovellutuksista eri lääketieteen erikoisaloilla.

Tuomas Holma, Heikki Löppönen, Osmo Alamäki, Elsi Antila, Eero Ilkko, Lasse Jyrkinen, John Koivukangas, Jari Mahlakaarto, Tarja Mustonen, Esa Niinisalo, Jarkko Oikarinen, Hannu Pernu, Willy Serlo

Eturauhasen päiväkirurginen höyläysleikkaus

Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoidon kultainen standardi, eturauhasen höyläysleikkaus, muodostaa noin neljänneksen urologin työsarasta. Lääkehoidon kehittymisen myötä on leikkaustarve jonkin verran vähentynyt. Silti Suomessa tehdään noin 3 000 höyläysleikkausta vuosittain. Uusien leikkaustekniikoiden ansiosta höyläysleikkauksia voidaan tehdä myös päiväkirurgisesti, mutta toistaiseksi suositusten mukainen 25 %:n päiväkirurgisten leikkausten osuus on saavutettu vain kahdessa keskussairaalassa.

Jaakko Permi

Onko vastasyntyneen varhainen kotiuttaminen vaaratonta?

Vastasyntyneen hengityksen ja verenkierron sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään tapahtuu muutamassa minuutissa, ja niiden häiriöt havaitaan ensi elintunteina. Muita lapsen hyvinvointia uhkaavia häiriöitä ovat liika kellastuminen, kuivuma ja infektiot. Varhaisen kotiutumisen myötä länsimaissa on esiintynyt vaurioita, joiden takia lapsia on vammautunut ja menehtynyt. Viime vuosikymmenellä Suomessakin lyhennettiin terveinä ja täysiaikaisina syntyneiden lasten sairaalahoitoa. Vastasyntyneen kotiutuminen alle kahden vuorokauden iässä voidaan toteuttaa yksilöllisesti, mikäli riskitekijät otetaan huomioon.

Anna-Liisa Järvenpää

Itsensä laiminlyövät ja epäsiistit vanhukset

Kotisairaanhoito voi ohjata lääkärin vastaanotolle vanhuksen, joka on jo vuosia elänyt sosiaalisesti eristäytynyttä elämää, laiminlyönyt peseytymisen ja kaikenlaisen omasta hyvinvoinnistaan huolehtimisen. Vanhus on voinut kerätä kotiinsa sanomalehtiä, tyhjiä purkkeja ja laatikoita, ja on elänyt lian ja jätösten keskellä. Itse hän ei koe olevansa ulkopuolisen avun tarpeessa ja vastustaa vastaanotolle tuloa. Kliinisissä tutkimuksissa tällaisilta henkilöiltä löytyy hoitamattomia äkillisiä tai pitkäkestoisia sairauksia ja ravitsemushäiriöitä.

Sirkka-Liisa Kivelä, Raimo Isoaho, Elise Wasén

Oikaisu

Lääkärilehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa ilmestyneessä artikkelissa, Huovinen P, Kaukoranta H, Katila M-L, Nissinen A, Vaara M, FiRe-verkosto. Avohoidon potilaista eristettyjen bakteerien lääkeresistenssi Suomessa 1997-2000. FINRES 2001 -raportti. Suom Lääkäril 2002; 57:21-26, oli virhe, jonka kirjoittajat haluavat oikaista.

Värttinäluun distaalisten murtumien hoitoa tulee kohentaa

Suurin osa värttinäluun distaalisista murtumista paranee ongelmitta, mutta silti huonoja tuloksia esiintyy valitettavan usein. Tavallisimmin seurauksena on ranteen virheasento, pitkittynyt kiputila, liikerajoitus, tuntohäiriö, toimintakyvyn huononeminen, pitkittynyt tai pysyvä työkyvyttömyys - ja tyytymätön potilas. Radiologisen anatomian tunteminen, leikkaushoitoa tarvitsevien murtumatyyppien tunnistaminen, riittävän tarkka seuranta ja oikeaoppinen kuntoutus ovat hoidon kulmakiviä. Hoitomuoto tulee aina valita murtumatyypin ja potilaan tilanteen mukaan. Useimmiten repositio ja kipsaus ovat edelleen ensimmäinen vaihtoehto, mutta leikkaushoidon kynnys ei saa olla liian korkea.

Jarkko Vasenius, Timo Raatikainen

Ihon ja kynsien sieni-infektioiden hoito

Ihon ja kynsien sieni-infektioiden aiheuttajana on meillä lähes aina dermatofyytti eli silsasieni. Infektio varmistetaan sieninäytteen natiivi- ja viljelytutkimuksella, joka rajaa pois monet muut sienitauteja muistuttavat ihon ja kynsien sairaudet. Sieni-infektion hoito vaatii pitkää, jopa kahden vuoden seurantaa. Hoitona käytetään sisäistä ja ulkoista lääkehoitoa sekä jalkahoitajan suorittamaa kynnen mekaanista ohennusta tai kemiallista urealiuotushoitoa. Kynnen kirurgista poistoa ei suositella.

Inkeri Helander

Veripalvelu tulevaisuudessa

Veripalvelun tulee jatkuvasti kehittää omaa osaamistaan ja yhteistyötään kliinikoiden kanssa, jotta se pystyisi jatkossakin nauttimaan terveydenhuollon ammattilaisten ja suuren yleisön arvostusta. Tulevaisuudessa mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia tarjoavat koko hoitoketjun kehittäminen, verivalmisteiden turvallisuuden parantaminen entisestään ja kenties kantasolusiirtojen yleistyminen.

Jukka Rautonen

Milloin lapsi tarvitsee sairaalahoitoa infektion takia?

Kynnys pienen lapsen sairaalatutkimuksiin lähettämiselle on matala. Lapsi tarvitsee välitöntä sairaalahoitoa ripulin yhteydessä kuivuman vuoksi tai hengitystieinfektiossa, kun siihen liittyy selvä hengenahdistus. Septistä infektiota epäiltäessä lapsi on syytä lähettää välittömästi sairaalaan, ja myös muiden invasiivisten bakteeri-infektioiden, erityisesti pyelonefriitin ja pneumonian, tutkimukset ja hoidon aloitus kuuluvat sairaalatasolle. Vakavien bakteeri-infektioiden tunnistaminen alkuvaiheessa on tärkeää, mutta usein vaikeaa. Kliinisen silmän avuksi on kehitetty pisteytysmalleja lapsen yleistilan arviointiin. Avohoidossa otettavista laboratoriokokeista on vain rajallisesti apua, ja jos kliininen epäily vakavasta infektiosta on vahva, ei kokeita kannata lainkaan ottaa.

Merja Helminen, Timo Vesikari

Hammasperäinen infektio

Suun streptokokit ovat yleisimpiä hammasperäisen infektion aiheuttajia. Aggressiivinen infektio vaatii usein kirurgista hoitoa ja suonensisäistä mikrobilääkitystä. Märkäpesäkkeen avaus ja oikean antibiootin valinta sekä hampaan juurihoito tai poisto ovat tärkeimmät päivystystoimenpiteet hammasperäisen infektion hoidossa. Mikäli infektio hoitotoimenpiteistä huolimatta leviää, on potilas lähetettävä keskussairaalan suusairauksien klinikkaan. Lopullisesta hoidosta akuutin vaiheen jälkeen huolehtii hoitava hammaslääkäri.

Tero Soukka, Kimmo Vähätalo

Verisuonikirurgiassa käytettävät biomateriaalit 2 Endovaskulaariset istutteet ja embolisaatiomateriaalit

Verisuonisairauksien hoito toteutetaan nykyään yhä useammin primaarivaiheessa endovaskulaaristen hoitotoimenpiteiden avulla. Kehittyneet ja vähemmän invasiiviset hoitotoimenpiteet soveltuvat myös huonompikuntoisille potilaille. Kuitenkin pitkäaikaistuloksia endovaskulaaristen biomateriaalien käytöstä tarvitaan vielä, ennen kuin voidaan arvioida tarkemmin eri materiaalien ja menetelmien paremmuutta. - Kaksiosainen artikkelisarja verisuonikirurgian biomateriaaleista alkoi Lääkärilehden edellisessä numerossa.

Ilkka Uurto, Leo Keski-Nisula, Juha-Pekka Salenius

Sydämen vajaatoiminnan etiologian selvittäminen

Sydämen vajaatoiminnan kliinisen oireyhtymän pohjana on sydämen systolinen tai diastolinen toimintahäiriö joko yhdessä tai erikseen. Tavallisin sydämen vajaatoiminnan syy on sepelvaltimotauti. Diagnoosia tehtäessä tulee tutkia perusverikokeet, 12-kytkentäinen EKG ja keuhkoröntgenkuva, ja kaikille potilaille on pyrittävä tekemään myös sydämen kaikututkimus. Harkinnan mukaan tehdään tarkempia lisätutkimuksia. Tietämättä sydämen pumppausvajavuuden syytä ja syntymekanismia potilaan hoitoa ei voida suunnitella asianmukaisella tavalla.

Sari Vanninen, Kaj Groundstroem

Verisuonikirurgiassa käytettävät biomateriaalit 1 Kirurgiset istutteet

Väestön vanhetessa verisuonisairaudet lisääntyvät huomattavasti. Yhä huonokuntoisemmille potilaille voidaan nykyään tarjota turvallisia ja tehokkaita hoitomenetelmiä. Käytössä olevat hoitomenetelmät ja biomateriaalit ovat tutkimuksen ja kehityksen ansiosta parantuneet. Verisuonikirurgiassa on erilaisia istutemateriaaleja käytetty jo lähes vuosisadan ajan. Kehitys tuo jatkuvasti uusia hoitotekniikoita ja biomateriaaleja, joiden uskotaan tarjoavan yhä parempia tuloksia.

Ilkka Uurto, Leo Keski-Nisula, Juha-Pekka Salenius

Sepsiksen hoito

Sepsiksen hoidon perusta on oikein kohdennettu antibioottihoito ja nesteytys. Lisäksi sydämen toimintaa tuetaan vasoaktiivisin lääkeainein. Hoidon kehittymisestä huolimatta kuolleisuus sepsikseen on edelleen suuri, 30-60 %. Kuolemaan johtaa useimmin monielinhäiriö, ja sen kehittymistä on syytä pyrkiä ehkäisemään erilaisin tukihoidoin. Tulevaisuudessa avuksi voi tulla korvaushoito fysiologisilla antikoagulanteilla.

Ville Pettilä

Luuston kasvainten hoito

Luuston kasvainten kirurginen hoito ei ole koskaan päivystyskirurgiaa, ja patologis-anatominen diagnoosi on aina varmistettava ennen mitään hoitotoimenpiteitä. Primaaristen kasvainten kirurginen poisto on oleellista, mikäli halutaan päästä kuratiiviseen lopputulokseen. Kirurgisen hoidon laajuuteen vaikuttavat kasvaimen sijainti, levinneisyys ja patologis-anatominen diagnoosi. Joidenkin kasvainten hoidossa solunsalpaajat parantavat selvästi hoitotulosta. Luuston kasvainten hoito on keskitettävä yksiköihin, joissa voidaan saumattomasti käyttää avuksi onkologian ja kirurgian eri osa-alueiden tietämystä. - Tämä artikkeli päättää kolmiosaisen artikkelisarjan luuston kasvaimista.

Martti Hirn, Tuula Lehtinen

Vartaloepäsymmetria murrosiässä - idiopaattisen skolioosin oireeton esiaste

Selän ryhti muotoutuu murrosiän kasvupyrähdyksen aikana. Tuolloin kehittyvä vartaloepäsymmetria voi olla skolioosin esiaste. Vartaloepäsymmetriaa on syytä seuloa ja seurata, jotta vaikeat käyristymät saadaan hoidetuksi varhain. Hoitoa vaativa idiopaattinen skolioosi kehittyy kahdelle nuorelle tuhannesta.

Maunu Nissinen

Ylipainehappihoito - periaatteet ja käytäntö

Ylipainehappihoito on edelleen vähän käytetty hoitomuoto, vaikka sen on todettu tehoavan mm. nekro-tisoivaan pehmytkudosinfektioon, akuuttiin kuulovammaan ja sukeltajantautiin. Happihoitoon tarkoitettuja hoitokammioita on maassamme vain muutamalla paikkakunnalla ja yhdessä yliopistosairaalassa. Ylipainehappihoidossa on noudatettava erityisiä varotoimia, mutta oikein suoritettuna se täydentää tehokkaasti tavanomaisia hoitomenetelmiä.

Seppo A. Sipinen

Luuston kasvainten diagnostiikka

Luuston kasvaimet ovat hyvin harvinaisia, ja siksi niiden toteaminen lähes aina viivästyy. Yleisin oire on paikallinen särky. Diagnostiikassa tärkeintä on muistaa harvinaisen taudin mahdollisuus ja tutkia huolellisesti viattomiltakin vaikuttavat särkytilat. Mikäli vaiva ei helpota muutaman viikon kuluessa, tulee särkyalueelta aina ottaa natiiviröntgenkuva, joka vaivojen jatkuessa toistetaan. Luuston gammakuvaus on sensitiivisyytensä vuoksi hyvä yleistutkimus. Magneettikuvaus on paras kasvaimen paikallisen laajuuden määrittämisessä. Lopulliseen diagnoosiin pääsemiseksi tarvitaan usein vielä patologis-anatominen näyte. - Kolmiosainen artikkelisarja luuston kasvaimista alkoi Lääkärilehden edellisessä numerossa.

Martti Hirn, Heikki Kolehmainen, Tiit Kööbi

Oikaisu artikkeliin: Yleisimmät luuston kasvaimet

Luuston kasvaimia käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisestä osasta, joka julkaistiin Lääkärilehdessä 1/2002, olivat taulukot epähuomiossa jääneet pois ja julkaisemme ne tässä.

Olli Tähtinen, Martti Hirn, Riitta Karikoski

Hullun lehmän tauti ja suu- ja sorkkatauti tänään

Viime vuosina Euroopassa eläintaudit ovat olleet otsikoissa ehkä enemmän kuin koskaan. Ensin pelkoa herätti hullun lehmän tauti ja sen mahdollinen yhteys ihmisen uudenmuotoiseen Creutzfeldt-Jakobin tautiin. Viime vuonna Britannian yllätti suu- ja sorkkatautiepidemia. Eläintautien torjunta sopii huonosti yhteen tavaran vapaan liikkumisen kanssa, ja EU:ssa pitäisikin pohtia säädösten tiukentamista niin elävien eläinten sisämarkkina-kaupassa kuin elintarvikkeiden tuonnissakin.

Liisa Sihvonen