Aleksitymian pysyvyys - uutta tietoa

Aleksitymiaa, kyvyttömyyttä tunnistaa ja kuvata omia tunteita, pidettiin alun perin pysyvänä persoonallisuudenpiirteenä. Tämä käsitys on kuitenkin pohjautunut varsin lyhyisiin seurantoihin ja pieniin sekä valikoituneisiin aineistoihin. Tuoreimmat yleisväestöstä ja depressiopotilaista tehdyt seurantatutkimukset kyseenalaistavat käsityksen aleksitymian pysyvyydestä. Niiden perusteella kyky tunnistaa ja kuvata tunteita voi korjaantua mm. masennuksen onnistuneen hoidon kautta.

Kirsi Honkalampi, Johannes Lehtonen, Heimo Viinamäki

Rasvahiivojen luokitus täsmentyy

Jo vuosisadan ajan on tiedetty, että pityriasis versicolor eli savipuoli on ihmisen iholla elävien rasvahiivojen aiheuttama. Rasvahiivat voivat myös pahentaa atooppisen ja seborrooisen ekseeman oireita sekä aiheuttaa folli-kuliittia ja joskus jopa systeemisiä infektioita. Nykytietämyksen mukaan rasvahiivalajeja on seitsemän ja niitä kaikkia esiintyy suomalaisissa potilasnäytteissä. Malassezia globosa on yleinen pityriasis versicolorin aiheuttaja Euroopassa, kun taas systeemisiä infektioita aiheuttavat etupäässä Malassezia furfur ja Malassezia pachydermatis. Eri rasvahiivalajien ekologiaa iholla ja osuutta eri tauteihin ei vielä tunneta riittävästi, mutta uusien lajien erottaminen helpottanee niiden aiheuttamien tautien tutkimusta.

Hanna Ranta, Jouni Issakainen, Päivi Lintu

Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito

Eteisvärinä on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö. Akuutti eteisvärinäkohtaus aiheuttaa monia oireita, jotka saavat potilaan herkästi hakeutumaan lääkärin hoitoon. Eteisvärinän hoidossa ryhmän IC rytmihäiriölääkkeet ovat syrjäyttäneet aiemmin varsin yleisesti käytetyn kinidiinin, ja sähköiseen rytminsiirtoon käytetään yhä yleisemmin bifaasisia defibrillaattoreita. Ruokatorven kautta tehtävä sydämen kaikukuvaus on muuttanut käsityksiämme eteisvärinäkohtauksen antikoagulaatiohoidosta. Katsauksessa esitellään akuutin eteisvärinäkohtauksen uusia hoitovaihtoehtoja ja annetaan käytännönläheisiä vinkkejä eteisvärinän akuuttihoitoon.

M J Pekka Raatikainen

Hypnoosin hermostolliset mekanismit ja kliininen käyttö Uusia tutkimustuloksia

Hypnoosin kliininen käyttö lienee hitaasti vapautumassa historiallisista rasitteistaan - mystiikan ja liikaa lupailevien markkinahypnotisoijien vaikutuksesta. Positroniemissiotomografia ja herätevastetutkimukset ovat viime vuosina antaneet lisää tietoa hypnoosin vaikutusmekanismeista. Eri hoitomuotoja vertailevat systemaattiset tutkimukset taas ovat antaneet hypnoosista hyvin myönteisen kuvan monissa operatiivisissa, yleislääketieteellisissä ja psykiatrisissa käyttötarkoituksissa. Hypnoosin mielekäs oikeudellinen käyttö on sen sijaan hyvin vähäistä.

Hannu Lauerma

Itsemurhaan altistavat kognitiiviset mallit

Pelkkä mielialan mataluus tai ahdistava elämäntilanne ei johda itsemurhaan. Negatiivisilla, omaa minää, muita ihmisiä tai tulevaisuutta käsittelevillä ajatussisällöillä on huomattava merkitys mielialan ja käyttäytymisen säätelyssä. Varhain kehittyneet kielteiset sisäiset mallit aktivoituvat kriittisissä elämänvaiheissa. Ajatukset, tunteet, käyttäytyminen ja taustalla olevat kognitiiviset skeemat vaikuttavat vastavuoroisesti toisiinsa. Erityisesti toivottomuusajattelu, negatiivinen minäkäsitys, yleistykset ja kognitiivinen jäykkyys altistavat itsemurhalle. Kognitiivisten vääristymien tunnistaminen ja ratkaisuvaihtoehtojen löytäminen jopa estävät itsemurhia.

Päivi Meretoja, Juhani Laakso

Tipanlaittotaito ajan tasalle

Laskimokanyylin laitto kuuluu lääkärin perustaitoihin. Vaikka suoritus on periaatteessa yksinkertainen, voi toimenpiteestä vaikeutuessaan tulla pitkällinen, kivulias ja sekä potilaalle että lääkärille epämiellyttävä koitos. Epäonnistunut suoritus voi jäädä potilaan mieliin pitkäksi aikaa ja aiheuttaa etukäteen pelkoa vastaavassa tilanteessa. Toisaalta hyvä suoritus lisää entisestään potilaan luottamusta lääkäriinsä.

Päivi Annila, Hanna Viitanen

Vanhusten mielenterveyshäiriöiden varhainen toteaminen ja hoito

Psyykkiset häiriöt ovat vanhuksilla varsin yleisiä. Suomalaisen väestön ikärakenne vanhenee lähivuosikymmeninä voimakkaasti, ja tämän myötä ainakin iäkkäiden henkilöiden mielialahäiriöiden ja dementiaan liittyvien erilaisten käytösoireiden määrän voidaan odottaa lisäävän merkittävästi hoitokuormitusta.

Hannu Koponen

Prostanoidit ja typpioksidi tulehduksessa ja tulehduskivussa

Tulehduksen oireista kipu koetaan yleensä vaikeimpana, se häiritsee, ärsyttää, lamaa ja invalidisoi. Analgeetit ovat maailmanlaajuisesti eniten käytettyjä lääkkeitä; joka kymmenes suomalainen ottaa tänäänkin jotakin kipulääkettä. Syklo-oksigenaasi- ja typpioksidisyntaasijärjestelmät tuottavat tulehduksen ja tulehduskivun välittäjäaineita. Niiden estäjiä on aktiivisesti kehitetty tulehdustautien hoitoon. COX-2-selektiiviset lääkkeet tulivat hiljattain perinteisten tulehduskipulääkkeiden rinnalle apteekin hyllyyn. Typpioksidisyntaasin estäjät ovat vasta kokeellisessa vaiheessa, mutta niihin on jo asetettu paljon toiveita.

Eeva Moilanen

Iäkkäiden delirium ja sen seuraukset - mitkä ovat ehkäisyn mahdollisuudet?

Kolmannes sairaalaan otetuista iäkkäistä potilaista kärsii äkillisestä sekavuustilasta. Hoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien kohdentamisen deliriumin vaaratekijöihin on todettu vähentävän sen ilmaantuvuutta. Kognitiivisen toimintakyvyn seuraaminen deliriumin väistyttyä tarjoaa mahdollisuuden varhaiseen dementoivien sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Tehostetulla kuntoutuksella ja kotihoidon tukemisella voidaan pidentää deliriumin sairastaneiden iäkkäiden kotihoidon kestoa.

Terhi Rahkonen, Sirkka-Liisa Kivelä, Raimo Sulkava

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan hoito Yhteenveto APA:n hoitosuosituksesta

American Psychiatric Association (APA) julkaisi vuoden 2001 lokakuussa epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoa koskevan suosituksen. Se on kahdestoista APA:n laatima psykiatrisen hoidon suositus ja samalla ensimmäinen persoonallisuushäiriöiden ryhmää koskeva. Psykoterapeuttisen lähestymistavan merkitys painottuu APA:n suosituksessa, sillä tuoreissa tutkimuksissa on saatu näyttöä psykoterapeuttisten hoito-ohjelmien tuloksellisuudesta juuri epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla. Suositus antaa myös yksityiskohtaista tietoa näyttöön perustuvasta lääkehoidosta.

Risto Antikainen, Ulrich Tacke

Nuoruusiän psyykkisten häiriöiden juuret ja kulku

Nuoruusikä on kehityksellisesti tärkeä vaihe, jossa yksilön psyykkisten ongelmien korjaaminen on helpompaa kuin aikuisuudessa. Vaikka monet ongelmat kärjistyvät nuoruusiässä ja jatkuvat myöhemmin elämässä, mielenterveyden häiriöiden juuret ovat usein perinnöllisessä alttiudessa sekä varhaisissa somaattisen ja psyykkisen kehityksen ongelmissa. Osa häiriöistä puhkeaa jo lapsuudessa, muuntuu kehityksen edetessä ja altistaa samankaltaisille tai uusille häiriöille myöhemmin elämän aikana.

Hanna Ebeling

Perinnöllinen alttius rintasyöpään

Viime vuosina on saatu paljon lisää tietoa periytyvästä rintasyöpäalttiudesta. Tähän mennessä on tunnistettu geenit BRCA1 ja BRCA2, joiden mutaatiot altistavat rintasyövälle. Samat geenimutaatiot voivat altistaa myös munasarjasyövälle ja joillekin muillekin syöville. Nykyään voidaan laboratoriodiagnostiikan avulla tunnistaa monien riskisukujen jäsenet, jotka ovat perineet syövälle altistavan geenimutaation ja tarjota heille tarkempaa seurantaa ja syövän syntyä ehkäiseviä toimenpiteitä. Katsauksessa tarkastellaan tunnettuja rintasyöpäalttiusgeenejä ja niiden kliinistä merkitystä erityisesti suomalaisissa rintasyöpäsuvuissa.

Hannaleena Eerola, Kristiina Aittomäki, Heli Nevanlinna

Psykoosien varhainen toteaminen ja hoito

Viime vuosina on kehitetty hoito-ohjelmia, joilla pyritään ehkäisemään psykoosien ja erityisesti skitsofrenian puhkeamista. Esioireisiin puuttumalla saatetaan pystyä ehkäisemään psykoosin puhkeaminen. Vakuuttavia todisteita skitsofrenian ehkäisyn onnistumisesta ei kuitenkaan toistaiseksi ole, mutta joidenkin tutkimusten tulokset ovat lupaavia. Psykoosien ehkäisy onkin lähivuosien suuri haaste. Vaikka psykoosien ehkäisyn onnistumisesta ei ole tarpeeksi tieteellistä näyttöä, niin varsinaisten psykoottisten oireiden varhaisella hoidolla on voitu vaikuttaa sairausjaksoon.

Birgitta Alakare, Juha Veijola

Dementian diagnosoinnista etenevän muistihäiriön varhaiseen tunnistamiseen - neuropsykologinen näkökulma

Lievien, ikääntymiseen liittyvien kognitiivisten muutosten erottaminen aivosairauden aiheuttamasta kognition etenevästä taantumisesta on haasteellinen tehtävä. Potilaan muistihäiriöksi nimittämät käytännön vaikeudet ja heikko suoriutuminen yksittäisessä muistitestissä voivat tutkimuksissa paljastua enemmänkin toiminnanohjauksen tai kognitiivisten perustoimintojen häiriöistä johtuviksi, ja oirekuvan tarkentumisella on erotusdiagnostista merkitystä. Riskitekijöiden hallinnan ja sairauden etenemistä hidastavan lääkityksen aloituksen kannalta hoitavan lääkärin on pyrittävä tunnistamaan tilanne mahdollisimman varhain.

Laura Hokkanen, Tuomo Hänninen, Veijo Pulliainen, Erja Poutiainen, Juhani Salo, Raija Ylikoski, Marja Hietanen, Pekka Kuikka, Satu Winqvist, Matti Laine, Raija Portin, Timo Erkinjuntti

Depression varhainen toteaminen ja hoito

Depression tunnistamista vaikeuttavat käsitteen epämääräisyys ja oireiden monimuotoisuus. Depressioon viittaavat usein pitkään jatkuneet, epämääräiset psyykkiset tai fyysiset oireet. Potilaan perusteellinen haastattelu on erittäin tärkeää. Siinä pyritään selvittämään keskeiset oireet, niiden kesto ja vaikeusaste, itsemurhavaara ja sairausloman tarve. Depression hoito on syytä aloittaa mahdollisimman varhain biologisia ja psykoterapeuttisia hoitomuotoja yhdistäen. Lääkehoito on keskeinen keskivaikeissa ja vaikeissa depressioissa, mutta lievään depressioon ei välttämättä lääkitystä tarvita.

Anne Herva

Veriturvatoiminta

Veriturvatoiminta on SPR:n Veripalvelun ylläpitämä ohjausjärjestelmä, johon kerätään sairaaloiden verikeskusten antamat tiedot verensiirtoketjun toiminnasta, verivalmistehoidon haittavaikutuksista ja virheistä. Veripalvelu kokoaa tiedot raportiksi ja laatii toimintasuositukset yhdessä sairaaloiden kanssa. Vuoden 2001 aikana tuli ilmoitus 145 verensiirtoreaktiosta, joista 17 luokiteltiin vakaviksi. Valtaosa johtui toimintatapavirheestä tai erehdyksestä, jotka olisi voitu välttää. Valmisteilla oleva EU:n veridirektiivi edellyttää tulevaisuudessa verivalmisteista johtuvien vakavien haittavaikutusten ilmoittamista viranomaisille, Suomessa Lääkelaitokselle.

Jukka Koistinen, Sinikka Koskinen, Tiina Mäki

Tympanometria välikorvatulehduksen diagnostiikassa ja seurannassa

Välikorvatulehdus on pienten lasten yleinen tulehdustauti, jonka diagnostiikan tulisi olla mahdollisimman tarkka. Perinteisen otoskopian lisäksi voidaan taudin toteamiseksi käyttää tympanometriaa, joka mittaa välikorvan äänenjohtamiskykyä. Tutkimus on kivuton, helppo ja nopea suorittaa. Se vaatii yhteistyökykyä tutkittavalta, koska korvakäytävä on suljettava ilmatiiviisti. Tutkimuksen herkkyys on kohtalainen, noin 70 %, ja tarkkuus on erinomainen, jopa 98 %. Laite soveltuu hengitystietulehduksia hoitavan lääkärin apuvälineeksi.

Arto Palmu

Mitä on näyttöön perustuva lääketiede?

Näyttöön perustuva lääketiede on kliinisen lääketieteen paradigma, joka perustuu kriittiseen ajatteluun kliinisen tiedon soveltamisessa. Lisäksi se helpottaa tiedon hankintaa ja tarjoaa käyttökelpoisia työkaluja tutkimustiedon kriittiseen arviointiin. Työkalut ovat laadullisia kriteerejä tai yksinkertaisesti listoja asioista, joihin artikkelia lukiessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Näiden menetelmien avulla voidaan sekä opettaa että yhdenmukaistaa artikkeleiden kriittistä arviointia. Muuntuvan tiedon soveltamisessa käytäntöön tarvitaan edelleen perinteistä lääkärin taitoa.

Minna Kaila, Matti Korppi

Mielenterveyshäiriöiden epidemiologia

Noin joka viidennellä tai ehkä jopa joka neljännellä suomalaisella on jokin mielenterveyshäiriö. Uusien mielenterveyshäiriöiden vuotuinen ilmaantuvuus on 1,5 %. Vaikeisiin häiriöihin liittyy lisääntynyt kuoleman vaara. Psykiatrisen hoidon käyttö on vähäistä. Kaikista mielenterveyshäiriöisistä vain viidennes on riittävässä psykiatrisessa hoidossa ja yli puolet on vailla hoitoa. Erityisen huolestuttavaa on psykooseja lievempiä häiriöitä sairastavien potilaiden hoidon vähäisyys.

Matti Joukamaa, Juha Veijola

Laktoosin imeytymishäiriö ja sen diagnostiikka

Laktoosin imeytymishäiriö esiintyy noin puolella maapallon väestöstä ja joka kuudennella aikuisella suomalaisella. Se on yleisin vatsavaivoja aiheuttava perinnöllinen ominaisuus. Laktoosin imeytymishäiriöön liittyvä geenimuutos on äskettäin tunnistettu suomalaisperheistä kerätyn aineiston pohjalta. Muutos johtaa laktaasientsyymin säilymiseen suolessa läpi elämän. Tutkimustulos mahdollistaa potilaiden genotyypin määrittämisen pienestä EDTA-verinäytteestä. Tutkimus on helpompi kuin aiempi rasituskoe, mutta tuloksen merkityksen arvioiminen vatsavaivojen syiden selvittelyssä on edelleen haasteellista.

Erkki Savilahti, Irma Järvelä