Hyppyharjoittelun merkitys osteoporoosi- riskin kannalta

Vallalla on käsitys, että naisten luuntiheyteen on vaikea vaikuttaa kasvukauden ja nuoruusiän jälkeen. Osteoporoosin elämänlaatua heikentävä vaikutus alkaa estrogeeninerityksen heikentyessä kuitenkin vasta menopaussi-iässä ja sen jälkeen. Koska terveyskasvatus ei pure kunnolla terveysriskeihin, jotka ovat vasta vuosikymmenien päässä, olisi tärkeä tietää, minkälaisin elämäntapakeinoin voitaisiin parantaa luun mineraalipitoisuutta silloin, kun asia alkaa olla asianomaiselle itselleen ajankohtainen. Tätä on tutkittu fyysisen harjoittelun osalta kontrolloidun perustellisesti Tampereen UKK-instituutissa.

Robert Paul

Ovatko kaikki taudit infektiotauteja?

Näin kysyy tämän katsauksen kirjoittaja ja vastaa lopussa, että eipä tietenkään. Mutta hiljainen vallankumous on ollut käynnissä jo jonkun aikaa. Vallankumous lääketieteellisessä ajattelussa siinä mielessä, että moni ei-tarttuva tauti on osoittautunut mikrobien aiheuttamaksi tai niihin liittyneeksi. Hiljainen se taas on siksi, että joukkotiedotusvälineet eivät ole sitä huomanneet.

Heikki Arvilommi

Trombolyysi vai pallolaajennus akuutissa sydäninfarktissa?

Useat pienehköt tutkimukset ovat viitanneet siihen, että välitön pallolaajennus olisi akuutin infarktin hoidossa tehokkaampi hoito kuin trombolyysi. Pitkäaikaisseurantoja on kuitenkin vähän. Toisaalta riittävän kattavan satunnaistetun vertailututkimuksen tekeminen olisi todella vaativaa. USA:ssa tehty kohorttitutkimus tuo tässä mielessä tervetulleen lisän keskusteluun.

Robert Paul

Mutaatio interferoni-gamma- reseptorin geenissä altistaa mykobakteeri-infektioille

Yksi suurimmista arvoituksista infektiotautien alalla on se, miksi vain murto-osa tuberkuloosibakteerin keuhkoihinsa saaneista sairastuu tuberkuloosiin. Sairastumisalttiuden on todettu kulkevan suvuittain ja näin olevan ainakin osittain perinnöllistä. Vaikka hiiristä on löytynyt useitakin mykobakteriooseille altistavia geenimuutoksia, ihmisen genomista ei vastaavia kohtia ole löydetty.

Matti Viljanen

Uudet tappajamikrobit kuriin DNA-rokotuksin?

DNA-rokotus, tai ehkä oikeammin geneettinen rokotus, on joidenkin mielestä historiallinen edistysaskel ehkäisevässä lääketieteessä. Siinä käytetään rokotteena mikrobin antigeeneja koodaavia geenejä sellaisenaan. DNA pistetään lihakseen plasmidiin ympättynä. Lihassolut rakentavat geeneistä proteiineja, jotka tarjotaan immuunijärjestelmälle. Seurauksena on tehokas immuunivaste ja infektiosuoja.

Heikki Arvilommi

Runsaiden kuukautisten lääkehoitovertailu

Menorragia on tavallinen gynekologinen vaiva: 30-49-vuotiaista naisista jopa 5 % kääntyy vuosittain lääkärinsä puoleen sen vuoksi. Kuukautisvuodon määrän fysiologista säätelyä ei tunneta kovin hyvin, mutta menorragian on ajateltu olevan paikallinen fibrinolyysin häiriö tai prostaglandiiniaineenvaihduntahäiriö. Onkin tunnettua, että fibrinolyysin estäjät ovat tehokkaita runsaiden kuukautisten hoidossa. Sitä sen sijaan ei tiedetä, mikä hoito on paras, fibrinolyysin estäjä (traneksaamihappo), prostaglandiinisynteesin estäjä (mefenaamihappo) vai hemostaatti (etamsylaatti, jota ei ole Suomessa saatavana).

Robert Paul

CMV-infektiokin yhteydessä sepelvaltimotautiin

Sytomegaloviruksen on ajateltu olevan terveen ihmisen harmiton kommensaali, vaikka immuunipuutteisella potilaalla aiemmin sairastettu CMV-infektio on aktivoituessaan usein tappava. Mutta nyt myös terveen ihmisen kumppanina olevan CMV:n ylle alkaa langeta epäilyksen varjoja. On mm. todettu, että sepelvaltimosuonen sileäjuovaiset lihassolut ekspressoivat IE84-proteiinia, joka johtuu CMV:n läsnäolosta. Tämä proteiini puolestaan lisää sileälihaskudoksen kasvua ja estää lihassolujen luonnonmukaista, apoptoottista poistumaa. On alettu epäillä, että paikallisesti CMV voi olla myrkkyä koronaarisuonissa, vaikka muu isäntäorganismi voisi elää sytomegaloviruksensa kanssa sovussa.

Bakteerien lipidi A:han iskeviä lääkkeitä vihdoinkin näkyvissä

Gramnegatiivisia bakteereita ympäröi ulkokalvo, joka suojaa niitä monilta haitallisilta aineilta, mm. antibiooteilta. Ulkokalvon keskeisin rakenneosa on lipopolysakkaridi, jota myrkyllisyytensä vuoksi sanotaan myös endotoksiiniksi. Endotoksiinin ytimessä sijaitsee koko molekyyliä koossa pitävä ja sen myrkyllisyydestä vastaava lipidi A. Kun lipidi A:n synteesiä häiritään, lipopolysakkaridia ei synny, ulkokalvosta ei tule kunnollista ja bakteerit kuolevat.

Matti Viljanen

Keuhkosyövän neoadjuvanttihoidon pitkäaikaistulokset

Suurikokoisen, mutta vielä paikallisen (stage III) ei-pienisoluisen keuhkosyövän ainoa käypä hoito on ollut sädehoito, mikäli leikkaus ei ole mahdollinen. Radikaalin sädehoidon jälkeen kuitenkin vain 3-10 % potilaista on ollut elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Melko vastikään raportoidut satunnaistetut hoitokokeet ovat osoittaneet, että hiukan parannusta tähän heikkoon ennusteeseen voidaan saada aikaan antamalla solunsalpaajahoitoa ennen sädetystä. Toistaiseksi näihin tutkimuksiin osallistuneita potilaita on kuitenkin seurattu vain muutamia vuosia, eikä kemoterapian vaikutuksesta pitkäaikaistuloksiin ole ollut tietoa. Nyt amerikkalaisen CALGB-ryhmän jo vuonna 1984 aloittamasta tutkimuksesta on saatu seitsemän vuoden seurantaan perustuvat tulokset.

Heikki Joensuu

Hormonikorvaushoito paikallaan primaarisen hyperparatyreoosin luukatoon

Primaarinen hyperparatyreoosi on verraten tavallinen postmenopausaalisilla naisilla: jopa 3 %:n esiintyvyyslukuja on esitetty. Lievän hyperparatyreoosin leikkaushoitoon voidaan suhtautua varauksellisesti, koska jopa puolet potilaista on oireettomia. Hyperparatyreoosipotilaiden luun tiheyttä on syytä seurata, sillä menopaussin jälkeen osteoporoosi saattaa kiihtyä. Tähän asti onkin suositeltu kiihtyvän osteoporoosin hoidoksi paratyreoidekto-miaa, mutta toisaalta konservatiivista luun haurastumista estävän hoidon merkitystä ei ole tutkittu näillä potilailla.

Robert Paul

Supernopea radikaalisädehoito

Radikaalisädehoito annetaan tavallisesti tipotellen 2 Gy:n päivävauhtia mm. normaalikudosten vaurioiden välttämiseksi. Näin menetellen kuratiivisen sädeannoksen (60-70 Gy) antaminen esimerkiksi adeno- tai levyepiteelisyöpään kestää kauan (6-7 viikkoa). Kasvainsolut voivat kuitenkin näin pitkän hoitojakson aikana proliferoitua huonontaen lopputulosta. Englannissa onkin kehitetty radikaalisädehoitoon huomattavasti nopeutettu hoitokaavio nimeltään CHART. CHART-hoidossa sädehoitoa annetaan 1,5 Gy kolmesti vuorokaudessa vähintään kuuden tunnin välein, ja hoitoa annetaan kolmesti vuorokaudessa myös viikonloppuisin. Tällöin koko sädehoito on ohi 12 vrk:ssa tavanomaisen 6-7 viikon asemesta, joskin kokonaisannos jää vähän tavallista pienemmäksi (54 Gy).

Heikki Joensuu

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030