Tunnetko vanhuspotilaasi – entä ketään geriatria?

Väestön ikääntyminen ja sairauksien hoidon kehittyminen ovat johtaneet siihen, että iäkkäiden ja monisairaiden potilaiden määrä kasvaa lähes kaikilla erikoisaloilla. Samanaikaisesti hoitojen erikoistuminen on kapeuttanut osaamista, mikä vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista iäkkään potilaan tilanteesta. Oman värinsä palettiin tuovat kasvavat kustannuspaineet.

Esa Jämsen, Eija Lönnroos, Timo Strandberg

Tulehdukselliset suolistosairaudet – potilasmäärä kasvaa

Tulehdukselliset suolistosairaudet – potilasmäärä kasvaa

Haavaisen paksusuolitulehduksen ja Crohnin taudin ilmaantuvuus on lisääntynyt voimakkaasti sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa niin aikuisilla kuin lapsillakin (1,2,3). Suomessa tulehduksellisten suolistosairauksien ilmaantuvuus ja esiintyvyys ovat suurimpia maailmassa – niistä on tulossa kansantauti (4). Niitä sairastavat tarvitsevat säännöllistä seurantaa sekä sairautensa että lääkityksensä vuoksi. Potilasmäärien kasvaessa seurantaa on jo siirretty perusterveydenhuoltoon.

Pia Oksanen, Airi Jussila

Interstitiaaliset keuhkosairaudet – monimuotoinen ja haastava tautiryhmä

Interstitiaaliset keuhkosairaudet – monimuotoinen ja haastava tautiryhmä

Nykyisin tunnetaan yli 300 interstitiaalisista keuhkosairautta (interstitial lung disease, ILD), ja lähes kaikki ovat ilmaantuvuuden perusteella luokiteltavissa harvinaissairauksiksi. Yksittäisten sairauksien harvinaisuudesta huolimatta niitä sairastavat muodostavat merkittävän osan keuhkosairauksien erikoissairaanhoidon potilaista. ICD-10-diagnoosiluokituksessa ei ole omia koodinumeroita osalle näistä sairauksista. Sen vuoksi esimerkiksi idiopaattisen keuhkofibroosin (IPF) ilmaantuvuus tai kuolleisuus ei ole suoraan selvitettävissä rekisteritietojen perusteella. Sen diagnoosikoodina on yleensä J84.1, jota käytetään myös monista muista keuhkofibrooseista. Osittain tämän vuoksi monet maat, Suomi mukaan lukien, ovat perustaneet IPF-rekisterin (1).

Riitta Kaarteenaho

Voisiko yhden tunnin glukoosirasituksella seuloa diabeteksen riskiä?

Voisiko yhden tunnin glukoosirasituksella seuloa diabeteksen riskiä?

Diabeteksen puhkeamiseen voidaan vaikuttaa elämäntavoilla, ja siksi olisi tärkeää löytää sairastumisriskissä olevat seulomalla riskiryhmiä systemaattisesti. Taudin ennustamisen vaikeutta kuvastaa se, että seurantatutkimuksissa noin 40 %:lla henkilöistä, jotka myöhemmin saivat tyypin 2 diabeteksen, oli lähtötilanteessa normaali glukoosinsieto (1).

Tuula Pienimäki, Juha Saltevo

JAK:n estäjät haastavat nivelreuman biologiset lääkkeet

JAK:n estäjät haastavat nivelreuman biologiset lääkkeet

Nivelreumaa hoidetaan ensisijaisesti perinteisten lääkkeiden yhdistelmällä, ns. REKO-yhdistelmähoidolla (metotreksaatti, sulfasalatsiini, hydroksiklorokiini ja pieniannoksinen prednisoloni). Biologiset reumalääkkeet tulivat käyttöön 2000-luvun alussa, ja niillä on mahdollista saavuttaa hyvä hoitovaste myös silloin, kun vaste perinteisiin reumalääkkeisiin on riittämätön. Pidempään käytettäessä parenteraalisesti annettavien, valkuaisainepohjaisten biologisten lääkkeiden teho saattaa kuitenkin heiketä, osittain lääkevasta-aineiden ilmaantumisen takia. Uusi lääkeryhmä, januskinaasin (JAK) estäjät, on vaikutusmekanismiltaan uudentyyppinen, suun kautta annettava vaihtoehto nivelreuman hoitoon.

Pia Isomäki, Heikki Valleala

Munuaissiirteitä eläviltä luovuttajilta tarvitaan lisää

Munuaissiirteitä eläviltä luovuttajilta tarvitaan lisää

Munuaisensiirto on loppuvaiheen munuaistaudin paras hoitomuoto. Kansainvälisesti munuaissiirteistä noin 40 % saadaan eläviltä luovuttajilta, mutta meillä määrä on pitkään ollut vähäinen. Suomessa munuaisensiirtojen määrä on viime vuosina lisääntynyt (taulukko 1) ja odotusajat siirtoon ovat lyhentyneet, koska munuaissiirteitä saadaan aivokuolleilta luovuttajilta entistä tehokkaammin. Tarvitaanko siis lisää siirteitä eläviltä luovuttajilta?

Ilkka Helanterä, Marko Lempinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030