Pirkkolan uimalammikon välittämä virusepidemia

Kesällä 2001 Helsingin Pirkkolassa sairastui satoja henkilöitä vatsatautiin kahlattuaan tai uituaan uimalammikossa, joka oli ulosteperäisen viruksen saastuttama. Valtaosa sairastuneista oli lapsia, suuri osa vaippaikäisiä. Epidemian aiheuttajaksi todettiin kalikivirus, osalla sairastuneista myös astrovirus. Uusi virusdiagnostiikka mahdollisti saman viruksen toteamisen varmuudella sekä uimavedestä että sairastuneiden ulosteista. Epidemia on suurin Suomessa uimaveden välityksellä aiheutuneeksi kuvattu. Epidemian johdosta lammikko on päätetty varustaa veden suodatus- ja desinfiointilaitteistolla.

Antti Pönkä, Seija Kalso, Leena Maunula, Carl-Henrik von Bonsdorff

Sukeltajantaudin ja sukellusonnettomuuksien hoito

Sukeltajantaudin lisäksi sukellusonnettomuuksissa potilaalle voi syntyä erilaisia painevammoja ja neurologisia oireita. Sukeltajantaudin oireet alkavat yleensä muutaman tunnin kuluttua sukelluksesta, mutta joskus myöhemminkin, ja siksi sukeltajan tilan kehittymistä on syytä seurata. Happi ja nesteytys ovat sukellusonnettomuuksissa ensimmäiset hoitotoimet. Sukeltajantautiin painekammiossa annettavaa ylipainehappihoitoa varten on erityinen hoitokaavionsa.

Juha Kuokkanen

Harrastussukeltajan lääkärintarkastus

Suomessa koulutetaan vuosittain tuhansia uusia harrastussukeltajia. Ennen harrastuksen aloittamista tulee selvittää mahdolliset terveydelliset rajoitukset tai esteet turvalliselle sukellukselle. Harrastuksen jatkuessa terveydentilan seuranta ja uusintatarkastukset ovat tarpeen, sitä useammin, mitä vanhemmasta sukeltajasta on kysymys. Terveydentilakriteerit perustuvat osittain myös teoreettisten riskien poissulkemiseen. Mitä sukeltajan lääkärintarkastuksessa tulisi ottaa huomioon ja mitkä seikat estävät tai rajoittavat sukeltamista?

Juha Kuokkanen, Jari Suvilehto

Milloin potilaalla tulee epäillä vestibulaarihermon schwannoomaa ja tehdä aivojen magneettikuvaus?

Vestibulaarihermon schwannooma on yleisin kallonsisäinen schwannooma. Kyseessä on hitaasti kasvava hyvänlaatuinen kasvain. Noin 6-10 % kallonsisäisistä kasvaimista ja 80-90 % ponskulman kasvaimista on vestibulaarihermon schwannoomia. Vestibulaarihermon schwannooma on yleensä toispuoleinen, mutta noin 5 % niistä on molemminpuolisia, ja tila liittyy neurofibromatoosi 2:een. Yleisimmät kasvaimen aiheuttamat oireet ovat toispuoleinen sensorineuraalinen kuulonalenema, ei-pulsoiva tinnitus ja huimaus. Voimavarojen ja resurssien rajallisuuden vuoksi on tärkeää, että magneettikuvaukset kohdennetaan oikein.

Tapani Tikkakoski, Pertti Siponen, Roger Asplund, Hannu Tuominen

Ylipainehappihoidon asema nykylääketieteessä - onko Suomessa jääty jälkijunaan?

Ylipainehappihoito (HBO) on lääketieteellinen hoitomuoto, jossa ympäristön painetta kohottamalla saadaan ylimääräistä happea liukenemaan plasmaan ja siirtymään kudoksiin. Hoidolla voidaan hapenpuutteen korjaamisen lisäksi muun muassa tappaa anaerobimikrobeja, tehostaa kudosvaurioiden korjausmekanismeja ja leukosyyttien bakteerintappokykyä sekä pienentää sukeltajantaudin typpikuplia.

Jari Suvilehto

Tehohoitopotilaan ylipainehappihoidon toteutus

Kiireellistä ylipainehappihoitoa tarvitsevat potilaat ovat usein välittömässä hengenvaarassa ja vaativat tehohoidon tasoista hoitoa. Näiden potilaiden hoito on keskitetty Suomessa TYKS:iin, jossa on maan ainoa teho-osaston yhteydessä toimiva ylipainehappihoitokeskus. Hoitotulokset yli 30 vuodelta ovat osoittaneet, että tehohoitopotilaan ylipainehappihoito voidaan toteuttaa turvallisesti tehohoidon tasosta tinkimättä.

Juha Perttilä

Nekrotisoivat infektiot ja ylipainehappihoito

Nekrotisoivat akuutit infektiot, erityisesti kaasukuolio ja nekrotisoivat faskiitit, ovat usein hengenvaarallisia infektioita, joiden hoitoon kuuluvat kirurginen hoito, laajakirjoiset antibiootit ja ylipainehappihoito. Potilaat tulisi hoitaa teho-osastolla. Tällaisten infektioitten ylipainehappihoito on keskittynyt TYKS:aan, jonka aikuisten teho-osaston yhteydessä toimii kaikkina vuorokauden aikoina päivystävä ylipainehappihoitoyksikkö.

Juha Niinikoski

Nuorten dissosiaatiohäiriöt

Dissosiaatio on monimutkainen psykopatologinen prosessi, jonka aste vaihtelee normaalista vaikeaan psykiatriseen häiriöön. Dissosiaatio voidaan ymmärtää puolustusmekanismina, joka auttaa selviytymään akuutissa traumaattisessa tilanteessa ja koetun trauman jälkeen. Patologinen dissosiaatio on identiteettiä, muistia ja tietoisuutta yhdistävien toimintojen häiriö. Dissosiaatiohäiriöitä esiintyy enemmän tytöillä, seksuaalisesti tai muutoin kaltoin kohdelluilla sekä nuorilla, joiden vanhemmalla on dissosiaatiohäiriö. Hoitomuodoista tärkeitä ovat yksilö- ja perheterapia, hypnoterapia sekä erilaiset luovat terapiat. Tärkeintä on hyvän hoitosuhteen luominen ja nuoren turvallisuudentunteen takaaminen.

Pauliina Koskela, Simo Saarijärvi, Ritva Erkolahti

Ylipainehappihoito pään ja kaulan kirurgiassa: Osteoradionekroosi, osteomyeliitti ja leukaluiden implantit

Ylipainehappihoitoa käytetään pään ja kaulan alueelle tehtävien toimenpiteiden tukihoitona. Tavallisimmat hoidon aiheet ovat alaleuan krooninen osteomyeliitti, ostoradionekroosi sekä sädehoidon jälkeen tehtävät hampaanpoistot, leukarekonstruktiot ja kasvo- ja leukaimplanttien asettaminen. Turun yliopistollinen keskussairaala on ylipainehappihoidon valtakunnallinen keskus, ja siellä saatujen kokemusten mukaan suu- ja leukakirurgisiin toimenpiteisiin yhdistetty ylipainehappihoito on turvallista ja kustannuksia säästävää, jos hoitoindikaatiot ovat oikein valittuja.

Kalle Aitasalo, Juhani Laine, Kimmo Vähätalo

Ylipainehappihoidon osuus ongelmahaavojen hoidossa

Ylipaineista happea on käytetty jo vuosia erilaisten huonosti paranevien ongelmahaavojen tukihoitona. Tavallisimpia ylipainehappihoidon kohteita ovat olleet diabeettiset tai muut haavat, joissa iskemialla ja/tai infektiolla on merkittävä osuus. Ylipainehappihoito stimuloi kollageenisynteesiä ja uudiskapillaarien muodostumista sekä parantaa infektiopuolustusta. Hoidon vaikuttavuudesta on kuitenkin julkaistu varsin vähän hyviä kontrolloituja tutkimuksia. Asiaan on kuitenkin tulossa korjausta EU:n käynnistämässä laajassa monikansallisessa tutkimusprojektissa. Ylipainehappihoidolla on perusteltu sijansa ainakin iskeemistyyppisten diabeettisten alaraajahaavojen ja tiettyjen sädehoidon jälkeisten kudosvaurioiden hoidossa.

Vesa Juutilainen

Meluvammojen hoito ylipainehappihoidolla

Pysyvän kuulovamman voi saada voimakkaasta ja äkillisestä tai matalammasta, mutta pitkäkestoisesta ääni-impulssista. Meluvammassa osa sisäkorvan aistin- ja tukisoluista tuhoutuu lopullisesti eikä niiden toimintakyvyn palauttamiseksi ole mitään tehtävissä. Osan toiminta pystytään hyvissä olosuhteissa palauttamaan. Hoitotoimenpiteet kohdistuvat juuri tähän soluryhmään. Äkillisen kuulovamman hoitona on Keskussotilassairaalassa käytetty ylipainehappihoitoa, josta on saatu hyviä kokemuksia. Hoito aloitetaan mahdollisimman pian vammautumisen jälkeen ja yleensä sitä annetaan kerran päivässä 5-10 päivän ajan.

Seppo Savolainen

Eräitä näkökohtia masennuksen psykoterapeuttisesta hoidosta

Psykodynaamisesta näkökulmasta masennusta tarkasteltaessa nousevat keskeiseen asemaan ne merkitykset ja sisällöt, joita henkilö erilaisille asioille antaa ja on antanut. Usein masentuneen ongelmana on vaikeus hyväksyä oman henkilökohtaisen rajallisuuden, oman kuoleman todellisuus. Sureminen ei onnistu. Toisinaan keskeistä on aggression integroitumisen vaikeus muuhun persoonallisuuteen ja siitä seuraava tyhjyyden tunne. Kolmas näkökulma on todellisen inhimillisen vastavuoroisen vuorovaikutuksen vaikeus. Kaikista näistä näkökulmista katsoen masentuneen psykoterapeuttinen hoito pyrkii saamaan aikaan potilaassa psyykkistä työtä ja psyykkistä integraatiota sekä lisäämään mielen vapautta ja psyyken autonomiaa.

Timo Niemi

Influenssarokotus kaikille 65vuotta täyttäneille Kansanterveyslaitoksen influenssarokotussuositus syksyllä 2002

Influenssarokotukset laajenevat huomattavasti syksyllä 2002. Rokotetta ryhdytään tarjoamaan maksutta kaikille 65 vuotta täyttäneille. Samalla rokotuskattavuus pyritään nostamaan 80 prosenttiin. Influenssarokotukset tulisi antaa loka-marraskuun aikana. Kunnat ja Kansanterveyslaitos huolehtivat tiedottamisesta rokotettaville. Lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvat alle 65-vuotiaat rokotetaan kuten ennenkin.

Tapani Hovi, Tapani Kuronen, Satu Rapola, Terhi Kilpi Ja Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Kasvohermon kookkaan schwannooman oireet, kuvantamisdiagnostiikka ja leikkaushoito - likvorvuodon sulku akrylaattiliimalla

Kasvohermon schwannooma on kolmanneksi yleisin kallonsisäinen schwannooma kuulo-tasapainohermon ja kolmoishermon schwannooman jälkeen. Se voi olla lähtöisin aivosillan ja foramen stylomastoideumin väliltä mistä tahansa kasvohermon osasta, mutta yleisin paikka on ganglion geniculatum, mistä kasvain voi työntyä eteen ja ylöspäin keskikuopan alueelle. Se saattaa kasvaa välikorvaan tai kallioluun läpi ponskulmaan aiheuttaen takakuoppaoireita ja erotusdiagnostisia ongelmia.

Tapani Tikkakoski, Peter Nieminen, Roger Asplund, Kyösti Laitakari, Esa Heikkinen, Topi Siniluoto

Tietoverkon lääketieteelliset tietolähteet kliinikon apuna

Tietoverkko tuo lääkärin ulottuville useita kliiniseen työhön soveltuvia tietolähteitä. Tällaisia ovat erilaiset tietokannat, hakupalvelut, portaalit, aihehakemistot ja virtuaalikirjastot. Niiden ominaisuuksiin on hyödyllistä tutustua, jotta ymmärtää niiden käyttöarvon lääkärin tiedonhaun työvälineinä.

Kalle Romanov

Äkillinen munuaisten vajaatoiminta - haaste avoterveydenhuollon lääkärille

Äkillisen munuaisten vajaatoiminnan esiintymisessä ja etiologisissa tekijöissä on tapahtunut muutoksia viime vuosikymmenien aikana. Usein potilaalla on monta altistavaa tekijää samanaikaisesti. Tulehduskipulääkkeiden ja ACE:n estäjien käytössä pitää noudattaa varovaisuutta erityisesti vanhuksilla ja niillä potilailla, joiden perussairauteen liittyy lisääntynyt munuaissairauksien riski. Potilas, jolla on todettu äkillinen munuaisten vajaatoiminta, on syytä lähettää päivystysluonteisesti sairaalahoitoon. Munuaisten äkillisen vajaatoiminnan ehkäisyssä on oleellista riskipotilaiden tunnistaminen ja seuranta.

Ilpo Ala-Houhala

Syöpäkivun hoidon perusperiaatteet

Syöpätauteihin tiedetään liittyvän paljon erilaisia oireita, joista sekä laadullisesti että määrällisesti kipu on tärkein. Myös potilaat ja yleisö pelkäävät syövässä eniten kipua. Vaikka monipuolisia menetelmiä ja riittävästi tietoa on saatavilla, ei syöpäkivun hoito Suomessa edelleenkään toteudu toivotulla tavalla. Jokaisella syöpäpotilaalla on oikeus parhaaseen mahdolliseen kivun hoitoon. Tämä ei ole ylellisyyttä, turhamaisuutta tai kallista. Kivun hoitamatta jättäminen tai puutteellinen hoito on aina hoitovirhe. Kyseessä on paitsi haaste terveydenhuoltojärjestelmälle, myös eettinen ongelma, joka voidaan liittää keskusteluun priorisoinnista, terveydenhuollon säästöistä ja eutanasiasta.

Eero Vuorinen

Kohdunkaulan syövän epidemiologia

Kohdunkaulan syövän epidemiologia ja siihen vaikuttavat tekijät ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä tämän syöpätyypin esiintymiseen pystytään laajasti vaikuttamaan seulonnoin. Joukkoseulonnan laadun ylläpitäminen on jatkuva haaste, sillä Suomessakin nuorten naisten vähäinen osallistuminen seulontoihin on johtanut kohdunkaulan syövän lisääntymiseen. Ihmisen papilloomaviruksen osuus syövän synnyssä on vahvistunut, ja tutkimuksia HPV-seulonnan merkityksestä ollaan käynnistämässä. Tulevaisuudessa kohdunkaulan syöpää yritetään torjua myös rokottein.

Pekka Nieminen, Ahti Anttila

Masennuspotilaan toimintakyvyn arviointi

Masennustila on ny-kyään Suomessa merkittävin toiminta- ja työkyvyttömyyttä aiheuttava mielenterveyden häiriö. Artikkelissa esitetään, miten WHO:n ICF-järjestelmä ja Amerikan psykiatriyhdistyksen DSM-IV-järjestelmään kuuluva SOFAS-arviointiasteikko voidaan yhdistää arvioitaessa masennuspotilaan toimintakykyä. Artikkelin tarkoituksena ei ole toimia B-lausuntojen perusteella tehtävien ratkaisujen tulkintaohjeena vaan pikemminkin parantaa masennuspotilaiden toiminta- ja työkyvyn arviointia, päätösten tasoa ja potilaiden oikeusturvaa.

Pertti Heikman, Heikki Katila, Kimmo Kuoppasalmi

Muistihäiriö: normaalia ikääntymistä vai dementiaa?

Lievä ajattelutoimintojen muutos on ikääntymisessä normaalia. Muistivaikeudet voivat kuitenkin olla merkki dementiaa aiheuttavasta sairaudesta, vaikka arkielämän selviytyminen ei vielä olekaan heikentynyt. Neuropsykologisilla testeillä pystytään toteamaan ns. lievä kognitiivinen heikentyminen (MCI), joka varsin suurella todennäköisyydellä ennakoi dementiaa. Muistivaikeuksista kärsiviä ikääntyneitä tuleekin terveydenhuollossa seurata nykyistä tarkemmin. Siten dementian hoito päästään aloittamaan riittävän varhain ja pystytään vähentämään sairauden aiheuttamia haittoja lääkityksellä sekä potilaiden neuvonnalla ja omaishoidon tukitoimilla.

Hilkka Soininen, Tuomo Hänninen