Päihdeongelman vaikeuden arviointi kyselymittareiden avulla

Monia keskushermostoon vaikuttavia aineita voidaan käyttää päihtymystarkoituksessa. Yleisimpiä päihdyttäviä aineita ovat alkoholi, amfetamiini, kannabis, kokaiini ja opiaatit. Käyttöön liittyvät ongelmat kärjistyvät, kun käyttö muodostuu pitkäaikaiseksi ja elämää hallitsevaksi. Riippuvuuden voimakkuuden on todettu ennustavan retkahduksen todennäköisyyttä, vieroituslääkityksen tarvetta ja tarvittavan hoidon intensiteettiä. Kun tiedetään riippuvuuden voimakkuus, voidaan hoidon suuntaa ja sisältöä kohdentaa ja tarkentaa. Tässä mielessä riippuvuuden voimakkuuden mittaamiseen kehitetyt kyselytestit voivat toimia kliinisen työskentelyn apuna.

Jaana Lepistö, Kaija Seppä

Masennus ja työkyvyttömyys

Masennusta voidaan pitää paitsi yhtenä ihmisen perusreaktiotavoista myös eräänlaisena suojautumiskeinona. Se ilmaantuu tilanteessa, jossa elämänolot ovat yksilön kestokykyyn ja hallintakeinoihin nähden ylivoimaiset, ja sen avulla voidaan ottaa ikään kuin etäisyyttä tai välimatkaa ahdistaviin kokemuksiin ja sietämättömiin olosuhteisiin. Eräässä mielessä masennus on myös tavallaan kuin syväjäädytystila, joka ilmenee etenkin toimintakyvyn ja energisyyden heikkenemisenä.

Pekka Niskanen, Timo Mikkonen

Työperäiset äänihäiriöt - puhetyön riskitekijät

Noin kolmannes työvoimasta työskentelee ammateissa, joissa ääni on työvälineenä. Äänenlaatuun ja -kestävyyteen kohdistuvat vaatimukset vaihtelevat paljon eri ammattien kesken. Esimerkiksi opettajien äänen kuormitus työssä on suuri, ja heidän kokemansa ääniongelmat ovat tavallisia. Noin 5-10 % opettajista kokee niin hankalia ongelmia, että heidän työkykyisyytensä on uhattuna. Fysikaalisella tasolla äänihäiriön voi tulkita äänihuulten värähtelevän massa-jousijärjestelmän toimintaominaisuuksien heikentymiseksi tai muuttumiseksi. Äänihäiriön syntyyn vaikuttaa monen tekijän yhteisvaikutus. Puhe- ja äänityöntekijän kannalta keskeisiä riskitekijöitä ovat suuri äänenkäytön määrä, taustamelu, huono akustiikka, stressi, huono ilmanlaatu, erityisesti kuivuus ja pölyisyys, suuret tilat, puutteelliset apuvälineet ja varhaisoireiden hoidon laiminlyönti. Puhe- ja äänityötä tekevien työsuojelu on kehittymätöntä verrattuna moneen muuhun työelämän alueeseen.

Erkki Vilkman

Ääniherkkyys ja tinnitus muusikoilla

Korva- ja kuulo-oireet muusikoilla huolestuttavat asianomaista ymmärrettävästi tavallista enemmän. Kuulo-oireista otetaan huomioon ja mitataan usein vain kuulokynnys. Se ilmoittaa kuuloherkkyyden suhteessa äänien fysikaaliseen voimakkuuteen, joka kuvaa vain rajoitettua osaa, usein ei edes tärkeintä osaa, kuulokyvystä ja kuulemisen moninaisista piirteistä. Kuulemisvaikeuksien ohella keskeisenä oireena muusikoilla saattaa olla tinnitusta ja ääniherkkyyttä. Vaikka tinnitukseen ja ääniherkkyyteen ei ole varsinaista lääkehoitoa, potilaita voidaan muuten hoitaa ja kuntouttaa sekä tukea työkykyä ja musiikin tekemistä ja harrastamista.

Tapani Jauhiainen

Huumeet - maailmanlaajuinen ongelma

Kansainvälinen yhteistyö huumeongelman torjumiseksi käynnistyi jo tämän vuosisadan alussa. Viime vuosikymmeninä maailman huumetilanne on muuttunut ratkaisevasti, kun markkinat ovat laajentuneet, tuotannosta on tullut tärkeä elinkeino ja jalostus on kasvanut teollisiin mittoihin. Huumeongelmaa tuskin pystytään poistamaan - realistisempi tavoite on sen rajoittaminen mahdollisimman vähäiseksi. YK:n johtama kansainvälinen ehkäisytyö suuntautuu sekä tuottajamaihin että käyttäjämaihin. Kansainvälisten huumausainesopimusten valvonta tai todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen huumekasvien viljelylle eivät kuitenkaan kaikkialla onnistu.

Jukka Sailas, Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Suomen huumestrategia ja huumeiden käyttäjien hoitojärjestelmät

Huumausaineiden käyttö, haitat ja niihin liittyvä rikollisuus ovat 1990-luvulla selvästi lisääntyneet, vaikka Suomi erottuu edelleen enimmäkseen edukseen eurooppalaisessa vertailussa. Huumeiden käyttäjiä hoidetaan sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluissa ja erilaisia hoitomuotoja on paljon. Niistä pitäisi räätälöidä yksilöllisiä hoitokokonaisuuksia, mutta riittävän monipuolisten ja pitkäjännitteisten hoitojen järjestämisessä on ongelmia. Valtioneuvoston tuore huumausainepolitiikkaa käsittelevä periaatepäätös sisältää toimenpide-ehdotukset, jotka koskevat huumeiden käytön ehkäisyä, käyttäjien ja heidän läheistensä hoitoa sekä valvontatoimia. Tulossa on myös laaja tutkimusohjelma Huumeet 2000-luvun Suomessa.

Terhi Hermanson, Tapani Sarvanti

Huumehaittojen vähentäminen

Raitistumisen asettaminen huumeiden käyttäjän hoitotavoitteeksi voi olla epärealistista ja hyödytöntäkin. Huumeiden käytön haittojen vähentämisellä tarkoitettaan toimintakokonaisuutta, jossa laittomia aineita edelleen käyttävää narkomaania autetaan työskentelemään saavutettavissa oleviin välitavoitteisiin. Hoito auttaa vähentämään monia huumeiden käytön haittoja. Haittojen vähentäminen on ajankohtaista Suomessakin.

Pekka Heinälä

Heroinisteja hoidetaan Sveitsissä heroiinilla

Sveitsin terveysministeriö järjesti maaliskuussa 1999 Bernissä kolmepäiväisen symposiumin, joka käsitteli heroinistien hoitoa heroiinia apuna käyttäen. Loppupäätelmänä oli, että heroinistien hoito on vaikeaa ja että hoidon valintaa ohjaavat myös poliittinen tilanne ja asenneilmapiiri. Hoidettaessa heroinisteja heroiinilla on haittojen minimointi-ajattelu maksimissaan. Kyse on tutkimusvaiheessa olevasta hoidosta, joka nykytietojen valossa ei näytä järkevältä. Suomeen heroiinihoitoa ei kannata ajatellakaan.

Terhi Hermanson

Huumerikollisuus Suomessa

Huumausainerikollisuudessa tapahtui olennainen käänne huonompaan suuntaan 1980-luvun lopulla, kun huumekauppiaat vastasivat lisääntyneeseen kysyntään ennalta arvaamattomalla teholla. Lainvalvontapuolella muutokset olivat todettavissa reaaliajassa, vaikka tilastoissa ne näkyivät vasta muutaman vuoden viiveellä.

Paavo Selin

Huumepotilaan psykososiaalinen tuki vieroituksessa ja kuntoutumisessa

Huumepotilaan hoidossa tulee alusta lähtien arvioida psyykkisten ja fyysisten riippuvuusongelmien ja muiden psykiatristen poikkeavuuksien ohella psykososiaalisen tuen tarvetta. Huumekierteeseen joutuneen sosiaalinen syrjäytyminen on vaikea-asteisempaa kuin esimerkiksi alkoholiongelmaisten. Huumeiden käyttöön liittyvät henkilöt ovat käytännössä usein ainoa ihmissuhdeverkosto. Vieroitus ja irrottautuminen tästä verkostosta onnistuu harvoin ensi kerralla, varsinkin jos vieroitushoidon jälkeen ensimmäisenä vastassa ovat huumevelat. Kaikissa kontakteissa huumeriippuvaisiin olisi pyrittävä rakentamaan luottamusta hoitojärjestelmään. Vaikkei motivaatio heti riittäisi hoitoon, kynnys uuteen yhteydenottoon madaltuu, kun hoitosuhteelle on tehty pohjatyötä.

Antti Holopainen

Miten totean potilaan huumeidenkäytön

Lääkärit tarvitsevat tietoa ja menettelytapoja voidakseen auttaa huumeita käyttäviä potilaitaan ja toisaalta välttääkseen hyväksikäytön. Pitäytymällä yleisesti hyväksytyn ammatillisen auttamisen rajoissa lääkäri voi omalta osaltaan edistää huumeongelmien hoitoa. Pyrkimyksenä on, että kielteinen suhtautuminen huumeisiin ei sävyttäisi suhtautumista potilaisiin. Potilaat tarvitsevat sekä tietoa hoitopalveluista että rohkaisua, sillä huumeriippuvuuden syvetessä usko omaan toipumiseen vähenee.

Riitta Alaja

Huumeriippuvuuden patofysiologia

Alkoholi- ja huumeriippuvuuden aiheuttamia primaarisia vaikutuksia ja muutoksia elimistössä tunnetaan kokeellisten töiden perusteella melko hyvin, vaikkakin tarkemmat aivomekanismit, muutosten pysyvyys ja uuden tiedon hyödyntäminen hoidossa vaativat vielä tutkimusta ja uusia oivalluksia. Dopamiini on keskeinen aivojen välittäjäaine riippuvuuden neurokemiassa, mutta yksistään dopamiinijärjestelmän muutokset eivät selitä kaikkia yksilöiden välisiä huumeriippuvuuden eroja. Geneettisen alttiuden merkitys on tullut yhä selvemmin esiin, joskin aina tarvitaan mahdollisuus huumeille altistumiseen sopivassa ympäristössä.

Esa R. Korpi

Anestesia opioidiriippuvaisten vieroituksessa

Huumeongelmaisten kiinnittäminen hoitoon on osoittautunut vaikeaksi. Osa vahvasti opioidiriippuvaisista pelkää voimakkaita fyysisiä vieroitusoireita. Alkuun pääsemiseksi on näissä tilanteissa yhtenä vaihtoehtona käytetty anestesiassa tapahtuvaa vieroittamista. Ensimmäiset anestesiavieroitushoidot Tampereella ovat teknisesti onnistuneet hyvin. Lisää kokemuksia ja tutkimusnäyttöä kuitenkin kaivataan siitä, miten lyhyen hoidon jatkoksi pystytään nivomaan pitkäjänteinen, kuntouttava jatkohoito.

Kaija Seppä, Seppo Kaukinen, Olli-Pekka Mehtonen

Huumeriippuvuuden korvaushoito

Huumeriippuvuudesta aiheutuvien kärsimysten ja haittojen vähentämiseksi kehitetyssä korvaushoidossa annetaan lääkkeenä samaa tai samantapaista ainetta, josta potilas on riippuvainen - nikotiiniriippuvuuden nikotiinikorvaushoito näyttää ajatukseltaan samantapaiselta kuin huumeiden käyttäjien korvaushoidot. Suomessa on mahdollista ainoastaan opioidiriippuvuuden hoito eräillä lääkeaineilla, joista käytännössä yleisin on metadoni. Korvaushoidon eettisestä perustasta on käyty paljon keskustelua. Kokemukset hoidon tuloksista tukevat kuitenkin ajatusta riittävän hoidon tarpeellisuudesta.

Carola Fabritius, Veikko Granström

Huumepsykoosit

Monenlaisten somaattisten vaikutusten lisäksi huumeiden käyttöön tai käytön lopettamiseen voi liittyä välitöntä hoitoa vaativaa psykoottisuutta. Psykoottiset häiriöt saadaan yleensä hoidetuksi turvallisessa ympäristössä ja tilapäisellä lääkehoidolla. Seuraavassa esitetään käytännön ohjeita eräiden tavallisimmin käytettävien huumeiden aiheuttamien psyykkisten oireiden hoidosta.

Pekka Heinälä

Bentsodiatsepiineja tulee välttää riippuvaisuuksiin taipuvaisten potilaiden hoidossa

Bentsodiatsepiinit vähentävät nopeasti ja tehokkaasti ahdistuneisuusoireita. Ne soveltuvat kuitenkin myös päihdekäyttöön, voivat aiheuttaa vakavan fyysisen tai psyykkisen riippuvuuden tai molemmat ja heikentävät kognitiivisia kykyjä. Bentsodiatsepiinien määrääminen päihdeongelmaiselle tai riippuvaisuuksiin taipuvaiselle, usein asosiaaliselle ja luonnehäiriöiselle potilaalle voi johtaa arvaamattoman vakaviin seurauksiin, mm. liikenneonnettomuuksiin ja impulsiivisiin väkivaltarikoksiin. Lääkärin tulisi määrätä näitä lääkkeitä avohoidossa vain tarkan harkinnan perusteella riittävän hyvin tuntemilleen potilaille. Tällöinkin tarvetta pitkäaikaiseen, jatkuvaan käyttöön tulisi vähentää muilla hoitomuodoilla. Toisaalta bentsodiatsepiinien asianmukaista käyttöä vakavasti ahdistuneiden ja muutoin riittävää hoitoa vaille jäävien potilaiden hoidossa ei tulisi perusteettomasti rajoittaa.

Hannu Lauerma, Erkka Syvälahti

Bentsodiatsepiiniriippuvuus ja sen hoito

Ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöpotilaat ja myös masennuksesta ja psykoottisista häiriöistä kärsivät potilaat voivat tarvita pitkäaikaista anksiolyyttistä lääkitystä, huolimatta siitä että siihen liittyy riippuvuuden mahdollisuus. Fysiologinen riippuvuus bentsodiatsepiineihin ja unilääkkeisiin voi kehittyä nopeasti tavanomaisiakin lääkeannoksia käytettäessä. Niinpä lääkitystä lopetettaessa on aina otettava huomioon myös vieroitusoireet: lääkeannosta pienennetään asteittain ja potilaalle annetaan tukea mm. antamalla tietoa oireista ja tapaamalla häntä riittävän usein. Pitkäaikaisen bentsodiatsepiinilääkityksen lopettaminen on hoitokokeilu, jossa selvitetään, onko lääke käynyt tarpeettomaksi. Joillakin potilailla ahdistusoireet ja unettomuus jatkuvat vuosikausia, jopa koko elämän ajan, eikä lääkeriippuvuuden kehittyminen ole syy jättää tällaista potilasta hoitamatta.

Matti O. Huttunen

Huumepotilaan kohtaaminen vastaanotolla

Päihteiden ja huumeiden käyttäjillä on monen tutkimuksen mukaan sekä ruumiillisia oireita että mielenterveyden häiriöitä yleisemmin kuin muulla väestöllä. Vain aniharva näiden oireiden vuoksi vastaanotolle tullut potilas ilmaisee oma-aloitteisesti riippuvuusongelmansa. Huolellisen somaattisen ja psykiatrisen tutkimuksen kuluessa pyritään selvittämään myös mahdollinen päihteiden väärinkäyttö. Kun ongelma on tunnistettu ja suunnitellaan katkaisua, hoitoa ja kuntoutumista, lääkärin tukena on kokonaisvaltainen asioiden hahmottaminen. Tuskaisella tiellä addiktiosta vapauteen tarvitaan niin biolääketieteen apua, lääkkeitä, psykologiset keinot, yksilö-, ryhmä- ja perheterapiaa kuin sosiaalista tukeakin.

Leena Väisänen, Erkki Väisänen

Lääkärin määräämien lääkkeiden huumekäyttö

Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä myydään Suomessa päihteiden katukaupassa kymmenien miljoonien markkojen arvosta, ja valtaosa niistä on peräisin lääkärien kirjoittamilla lääkemääräyksillä tai reseptiväärennöksillä apteekeista hankituista lääke-eristä. Tilanteita, joissa lääkettä hankitaan muuhun kuin lääketieteelliseen hoitotarkoitukseen, ei aina ole helppo tunnistaa vastaanottotyössä, mutta käytännön valvontatyön kokemuksen mukaan virheelliseksi osoittautunut PKV-lääkemääräysmenettely olisi lähes aina voitu välttää noudattamalla viranomaisten ohjeita. Lääkärien ammatinharjoittamista valvovana viranomaisena Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tutkii vuosittain 70-80 lääkärin PKV-lääkemääräyskäytäntöä.

Juha Karvonen

Reumataudeissa esiintyvät silmämuutokset

Moniin reumatauteihin liittyy tyypillisiä silmämuutoksia, jotka voivat esiintyä jopa ennen varsinaisia reumaoireita. Käytännön lääkärin työssä on tärkeä oppia tunnistamaan tietyt silmämuutokset, koska niiden ilmeneminen vaikuttaa paitsi silmän paikallishoitoon, myös systeemihoitoon. Jotkut taudeista eivät ole kovin tavallisia, mutta ne on hyvä oppia tuntemaan, koska hoitamattomana niillä on näkökykyä pysyvästi heikentävä ennuste. Monet silmämuutokset pitää hoitaa yhteistyössä osin reumatologisin, osin oftalmologisin indikaatioin.

Yrjö T. Konttinen, Osmo Kari, Kaisu Kotaniemi, Heikki Valleala, Visa Honkanen