Sydäninfarktipotilaan riskien arviointi II Iskemian ja sydämen supistumiskyvyn tutkimukset

Tärkeimmät sydäninfarktipotilaan ennusteeseen vaikuttavat tekijät ovat iskemia-alttius ja heikentynyt sydämen supistumiskyky. Tavallisimmat tutkimukset ennusteen sairaalahoidon aikaisessa selvittelyssä ovat kliininen rasituskoe, rasituksessa tehtävät isotooppitutkimukset iskemian arvioimiseksi sekä kaikututkimus ja isotooppitutkimukset sydämen supistumiskyvyn mittaamiseksi.

Ilkka Tierala, Lauri Toivonen

PHARMACIA & UPJOHN AWARD LECTURE Lääkäripäivät 1997 Rintasyövän paranevat eloonjäämisluvut

Huolimatta vuosittain diagnosoitavien uusien rintasyöpätapausten määrän jatkuvasta kasvusta on kuolleisuus rintasyöpään pysynyt lähes samansuuruisena Suomessa jo useiden vuosikymmenten ajan. Yksittäisen rintasyöpään sairastuneen potilaan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että ennuste on jatkuvasti parantunut. Parantuneiden tutkimusmenetelmien ja tiedotuksen ansiosta syöpäkasvaimet löydetään yhä pienempinä, ja läpimitaltaan alle kahden senttimetrin kokoinen ja kainalon imusolmukkeisiin metastasoitumaton syöpä paranee täysin 80 %:lla potilaista usean vuosikymmenen kestoisen seurannan perusteella. Myös erilaiset liitännäishoidot ovat parantaneet eloonjäämislukuja pitkällä aikavälillä ja nyt kokeillaan jättisolunsalpaajahoitoa niille, joilla syövän uusiutumisen vaara on erityisen suuri. Ennen leikkausta toteutettu neoadjuvanttihoito usein pienentää kasvaimen kokoa niin, että säästävä kirurgia tulee mahdolliseksi.

Heikki Joensuu

Alzheimerin taudin perinnöllisyys

Alzheimerin tauti on yleisin dementian syy, ja väestön ikääntyessä sen esiintyvyys lisääntyy. Prevalenssi on 65-69-vuotiaiden ikäryhmässä 0,9 % ja 85-89-vuotiailla 31,7 % (1). Taudin selkeinä riskitekijöinä on pidetty ikääntymistä sekä perinnöllisyyttä. Muita sille altistavia tekijöitä saattavat olla Downin syndrooma, aikaisempi vakava kallovamma, depressio, alhainen koulutustaso sekä mahdollisesti ympäristömyrkyt (2).

Maarit Lehtovirta, Hilkka Soininen

Synnytykseen liittyvä massiivinen verenvuoto

Raskaudenaikaisten hemodynaamisten muutosten vuoksi elimistö sietää normaalin synnytyksenaikaisen verenvuodon ilman mainittavia ongelmia. Vasta yli 1500 millilitran verenmenetyksellä on kliinistä merkitystä. Synnytykseen liittyvä verenvuoto (post partum -vuoto) on edelleen merkittävä äitiyskuolleisuuden aiheuttaja; 25-40 % äitiyskuolemista johtuu hallitsemattomista verenvuodoista. Massiivinen vuoto on vain harvoin ennakoitavissa. Katsauksessa esitetään tutkimus- ja hoitolinjoja näiden hätätilanteiden varalle.

Eija Laurikainen, Ulla Ekblad, Markku Salonen

Lymen borrelioosi - monimuotoinen sairaus myös silmässä

Lymen borrelioosin aiheuttama silmätulehdus kuvattiin ensimmäisen kerran runsaat kymmenen vuotta sitten. Edelleenkin silmän borrelioosi on varsin huonosti tunnettu ja ilmeisesti myös alidiagnosoitu sairaus. Borrelioosi voi aiheuttaa oireita ja löydöksiä missä tahansa silmän kudoksessa tai rakenteessa. Usein silmän borrelioosissa esiintyy epätavallisia löydöksiä, jotka voivat muistuttaa silmän syfiliksessä tavattavia. Diagnoosi perustuu huolelliseen anamneesiin ja kliinisiin löydöksiin, sekä borreliainfektiota tukeviin laboratoriolöydöksiin. Vaikeita ja näköä uhkaavia silmätulehduksia hoidetaan yleensä suonensisäisellä keftriaksonilla. Mikäli diagnoosi ja hoito viivästyvät, näkö saattaa heikentyä pysyvästi.

Helena Mikkilä, Anni Karma

Kirurgian määrä kasvussa 65 vuotta täyttäneillä Helsingissä

Yhä enemmän kirurgisia toimenpiteitä tehdään myös ikääntyvälle väestölle, jonka usein on pelätty jäävän syrjään hoidosta. Hoitojaksojen pituus sen sijaan on lyhentynyt entisestään uusien kirurgisten hoitomuotojen sekä aktiivisen varhaiskuntoutuksen ansiosta. Vuosina 1989-94 yli 65-vuotiaille tehtyjen kirurgisten hoitojaksojen määrä lisääntyi Helsingissä noin 40 %. Hoitopäivien lukumäärä väheni samaan aikaan 5 %. Kehitys on samansuuntainen kuin alle 65-vuotiaiden kirurgiassa.

Jari Räsänen, Vesa Perhoniemi

Runsaiden kuukautisten lääkehoitovertailu

Menorragia on tavallinen gynekologinen vaiva: 30-49-vuotiaista naisista jopa 5 % kääntyy vuosittain lääkärinsä puoleen sen vuoksi. Kuukautisvuodon määrän fysiologista säätelyä ei tunneta kovin hyvin, mutta menorragian on ajateltu olevan paikallinen fibrinolyysin häiriö tai prostaglandiiniaineenvaihduntahäiriö. Onkin tunnettua, että fibrinolyysin estäjät ovat tehokkaita runsaiden kuukautisten hoidossa. Sitä sen sijaan ei tiedetä, mikä hoito on paras, fibrinolyysin estäjä (traneksaamihappo), prostaglandiinisynteesin estäjä (mefenaamihappo) vai hemostaatti (etamsylaatti, jota ei ole Suomessa saatavana).

Robert Paul

Lääkärien itsemurhat Suomessa vuosina 1986-1993

Lääkärien itsemurhariski on useissa tutkimuksissa todettu suuremmaksi kuin muiden samassa sosioekonomisessa asemassa olevien. Vuosina 1986-93 Suomessa kaikkiaan 51 lääkäriä, 35 miestä ja 16 naista, teki itsemurhan, ja lääkärien itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurempi kuin muiden ylempien toimihenkilöiden. Tutkimus ei sen sijaan tukenut väitettä siitä, että naislääkärien itsemurhariski olisi suurempi kuin mieslääkärien. Erikoislääkäreistä psykiatreilla, gynekologeilla ja kirurgeilla näytti olevan suurin ja yleislääketieteen erikoislääkäreillä sekä erikoistumattomilla vähäisin itsemurha-alttius joskin aineiston pienuus heikentää tuloksen luotettavuutta.

Sari Lindeman, Esa Läärä, Jorma Hirvonen, Erkki Väisänen, Jouko Lönnqvist

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 1-2/1997 Kommentteja

Sydäninfarktipotilaan riskien arviointi I Sairaalahoidon jälkeinen kuolemanvaara ja sitä ennustavat kliiniset tekijät

Sydäninfarktista toipuneiden kuolleisuus sairaalahoidon jälkeisen vuoden aikana pysyi 80-luvun ajan noin 10 prosentissa ja näyttää nyt 90-luvulla pienentyneen. Noin kolme neljäsosaa näistä kuolemista tapahtuu puolen vuoden kuluessa kotiutumisesta, ja tärkeimmät kuolinsyyt ovat uusi infarkti, sydämen vajaatoiminta ja vakavat rytmihäiriöt. Näille altistavien tekijöiden yksilöllisellä arvioinnilla ja huomioon ottamisella hoidossa voidaan parantaa potilaiden eliniän ennustetta. Riskiä kuvaavista kliinisistä piirteistä tärkeimmät ovat rintakipu, lepoiskemia ja sydämen vajaatoiminta.

Ilkka Tierala, Lauri Toivonen

Hyaluronaattiruiskeet polvi- ja olkanivelsairauksien hoidossa

Hyaluronaatti eli hyaluronihappo on sidekudoksen luonnollinen komponentti. Kemialliselta rakenteeltaan se on haaroittumaton polysakkaridi, joka koostuu suuresta määrästä disakkaridiyksiköitä ((1-4)-D-glukuronihappo-beeta-(1,3)-D-N-asetyyliglukosamiini) (kuvio 1). Siihen ei liity valkuaisaineydintä, joten aine luokitellaan glykosaminoglykaaniksi. Hyaluronaattia on laajalti sidekudosten solunulkoisessa matriksissa, ja sitä on nivel-, silmän kammio- ja lasiaisnesteessä sekä muissa kudoksissa (1).

Antti Heikkilä

Helicobacter pylori ja mahalaukun syöpä - Gordionin solmu aukeaa

Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen IARC:n asiantuntijapaneelin kesäkuussa 1994 tekemä ratkaisu, jolla Helicobacter pylori -infektio määriteltiin mahalaukun syöpää aiheuttavaksi, perustuu lukuisten epidemiologisten ja tapaus-verrokkitutkimusten tuloksiin sekä havaintoihin helikobakteerigastriitin luonnollisesta kulusta. Kuitenkin vasta interventiotutkimukset varmistavat helikobakteerihypoteesin lopullisesti. Helikobakteerin häätöhoidosta onkin odotettavissa tutkimustuloksia muutaman vuoden kuluessa. Mahalaukun syövän patogeneesi on joka tapauksessa monitekijäinen, vaikka helikobakteeri-infektio varmistuisikin sille altistavan tapahtumaketjun avaimeksi.

Pentti Sipponen, Harri Vainio

Syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoito

Syömishäiriöt (anoreksia ja bulimia) ovat pääasiassa nuorten tyttöjen sairauksia. Suomessa anoreksian esiintyvyys on arviolta 0,5-1,0 %. Bulimia on selvästi yleisempi, sen esiintyvyys on 2-3 %:n tasolla. Anoreksiaan sairastutaan yleensä jo alle 18 vuoden iässä, bulimiaan myöhemmin. Taudinkulku on molemmissa sairauksissa vaihteleva ja yksilöllinen. Joillakin häiriö voi kestää vuoden verran, toisilla tauti pysyy vuosikausia. Huonoon ennusteeseen liittyviä seikkoja ovat myöhäinen sairastumisikä, sairauden pitkä kesto, lapsuudenaikaiset psyykkiset häiriöt, persoonallisuushäiriöt ja huonot perhesuhteet. Monella syömishäiriöisellä on myös muita psyykkisiä ongelmia kuten masennusta, pelkotiloja ja pakkoajatuksia. Häiriöiden varhaisen toteamisen ja ensihoidon kannalta etulinjassa ovat yleislääkärit ja muut perusterveydenhuollon työntekijät.

Simo Saarijärvi, Tatjana Aaljoki

Sairaus ja lentomatka

Toista miljardia matkustajaa lentää vuosittain reittilentokoneilla, ja heistä viidenneksen arvioidaan olevan useamman tunnin mittaisella liike- tai lomalentomatkalla. Tällöin matkustaja siirtyy jokapäiväisestä elinympäristöstään usein sosiaalisesti ja kulttuuriltaan erilaiseen ympäristöön. Osa matkustajista on jo matkaan lähtiessään tilapäisesti tai pysyvästi sairaita, vajaakykyisiä tai vaikkapa vain korkean iän rasittamia. Monasti matkanteko lentäen on heille ainoa tapa päästä siirtymään maanosasta toiseen. Nykyaikainen matkustajalentokone tarjoaakin sellaiset olosuhteet ettei sairaus yleensä ole esteenä matkustamiselle.

Pekka J. Oksanen

Kipulääkkeiden käyttö ensihoidossa

Moni ensihoitoa tarvitseva potilas kärsii kivuista ja vaatii siten tehokasta kipulääkitystä jo sairaankuljetuksen aikana. Lainsäädännön mukaan lääkkeitä saa antaa ainoastaan terveydenhuollon koulutuksen saanut henkilö. Kuitenkin sairaankuljettajana toimii usein joku muu, esim. palomies-sairaankuljettaja. Terveyskeskuksille suunnatussa kyselyssä ilmeni, että ohjeet lääkkeiden käyttöaiheista ja oikeus antaa lääkkeitä vaihtelevat paljon eri kunnissa. Nykyiseen käytäntöön kaivataan vastuukysymyksiä selkiyttäviä ohjeita, sillä tällä hetkellä ensihoitojärjestelmän tehokkuus on useissa terveyskeskuksissa sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin kiinnostuksen varassa.

Leena Mildh, Janne Reitala, Ari Kinnunen, Olli Kirvelä

Onko vanhusten päiväsairaalahoidosta hyötyä?

Keskustelu vanhusten avohoidosta ja laitoshoidosta toistensa vaihtoehtoina aaltoilee eri aikoina. Tällä hetkellä puhutaan voimakkaasti avohoidon inhimillisyyden puolesta. Taustalla on pyrkimys purkaa kallista laitoshoitoa erilaista avohoitoa tehostamalla, ja hoitaa huonokuntoisetkin vanhukset mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan yhteiskunnan kannalta mahdollisimman edullisesti. Satunnaistetut, kontrolloidut tutkimukset eivät ole kuitenkaan osoittaneet avohoidon voivan korvata laitoshoitoa tilanteessa, jossa palveluja käyttävät pääsevät itse valitsemaan hoitomuodon (1). Tehostettu avohoito pikemminkin nostaa vanhustenhuollon kokonaiskustannuksia kuin vähentää niitä.

Kaisu Pitkälä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030