Tekstimuotoisen sairauskertomusmateriaalin säilytyskustannukset erikoissairaanhoidossa

Sairauskertomusten säilyttäminen paperitallenteena on kallis ja tilaavievä arkistointimuoto. Siirtyminen sähköiseen tallentamiseen säästäisi huomattavasti rahaa uusilta tilainvestoinneilta, mutta vaatisi jonkin verran laitehankintoja ja työskentelytapojen muutoksia. Sähköiseen muotoon tallennettu sairauskertomus on aina saatavilla ja sitä on helppo siirtää hoitoketjun eri vaiheissa. Siirtymävaiheessa pitäisi ylläpitää molempia arkistomuotoja, joka lisää tilapäisesti kustannuksia. Sähköisen arkistoinnin kustannukset ovat pienimmillään vain noin kymmenesosa perinteisen arkistoinnin kustannuksista.

Petri Karinen, Teemu Kemilä, Pirjo Koivukangas, Pirjo Karhunen-Lappalainen, John Koivukangas, Lauri Nuutinen

Kokemuksia ja ajatuksia lääkärin roolista dementiayksiköissä

Dementiapotilaita hoidetaan laitoksissa tavallisimmin pitkäaikaisyksiköissä. Diagnoosin varmistuttua lääkärin tehtävänä on huolehtia myös mahdollisten muiden somaattisten sairauksien hoidosta. Psyyken lääkitykseen perehtyminen on tärkeää, koska oikealla lääkityksellä voidaan lievittää oireita ja ylläpitää potilaan toimintakykyä mahdollisimman pitkään. Vaikka lääkäri ei olisikaan jatkuvasti hoitoyksikössä paikalla, tulee hänen kuitenkin pitää säännöllisesti yhteyttä hoitohenkilökuntaan ja potilaiden omaisiin.

Kati Juva, Matti Sandström, Raimo Sulkava, Risto Vataja, Petteri Viramo

Psykiatrista täydennyskoulutusta terveyskeskuslääkäreille

Merkittävä osa perusterveydenhuollon potilaista kärsii mielenterveyden ongelmista. Niiden tunnistaminen ja hoito koetaan tärkeäksi, mutta vaikeaksi tehtäväksi. Siksi terveyskeskuslääkärit tarvitsevat psykiatrista täydennyskoulutusta. OYS:n psykiatrian klinikassa on suunniteltu yleislääkäreille tähän tarkoitukseen tiivis koulutuspaketti, joka sisältää esitelmiä, rooliharjoituksia ja työnohjausta. Koulutukseen osallistuneet lääkärit kokivat oppineensa lisävalmiuksia potilaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja potilaskeskeiseen työtapaan. Kurssi lisäsi myös osallistujien mielenkiintoa työskennellä perheiden ja verkostojen kanssa.

Pekka Larivaara, Pirkko Räsänen, Matti Isohanni, Juha Moring, Erkki Väisänen

Vaihdevuosi-iän hormonikorvaushoito ja sydän- ja verisuonisairaudet

Hedelmällisessä iässä olevan naisen vaara sairastua sydäninfarktiin on vain noin 20 % miehen vastaavasta riskistä, mutta pian vaihdevuosien jälkeen naisen sydäninfarktiriski, ja muukin verisuonisairastuvuus 3-4 kertaistuvat. Laajojen epidemiologisten tutkimusten perusteella tiedetään, että vaihdevuosi-ikäisen naisen hormonikorvaushoito, kuten hedelmällisessä iässä olevan naisen oma estrogeeni, suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta.

Tomi Mikkola

Perheittäin esiintyvä munasarjasyöpä

Munasarjasyövän hoito on gynekologisen onkologian haasteellisin ongelma. Vuonna 1994 Suomessa todettiin 554 munasarjasyöpää, joista runsas sata oli ns. borderlinetyyppisiä paremman ennusteen omaavia munasarjasyöpiä ja loput varsinaisia invasiivisia syöpiä. Munasarjasyövän hoidon suurin ongelma johtuu taudin myöhäisestä toteamisesta: kolme neljästä tapauksesta todetaan levinneessä vaiheessa, jossa 5-vuotisennuste on vain 19 %. Munasarjoihin rajoittuneessa taudissa 5-vuotisennuste on selkeästi parempi, lähes 80 %.

Annika Auranen

Lihaksen verenkierto ja insuliiniherkkyys positroniemissiotomografialla tutkittuna

Insuliinin alentunut kyky stimuloida glukoosin soluunottoa lihaskudoksessa (insuliiniresistenssi) on ollut vilkkaan tutkimuksen kohteena. Insuliiniresistenssin taustalla on ehdotettu olevan häiriöitä solukalvon, solunsisäisen metabolian ja viimeksi myös verenkierron tasolla. On ajateltu, että insuliini lisäisi verenkiertoa avaamalla uusia kapillaareja lihaskudoksessa lisäten samalla pinta-alaa glukoosin soluunottoa varten. Alentunut verenvirtaus saattaisi tällöin johtaa solujen glukoosinsaannin heikkenemiseen. Väitöskirjatyössä tutkittiin lihaksen verenkierron ja glukoosiaineenvaihdunnan yhteyksiä positroniemissiotomografian (PET) avulla normaaleilla henkilöillä.

Maria Raitakari

Karbamatsepiinin ja okskarbatsepiinin aineenvaihdunta ja läpäisevyys istukassa

Karbamatsepiini on käytetyimpiä lääkkeitä epilepsian hoidossa raskauden aikana. Epilepsialääkkeiden käyttöön liittyy sivuvaikutuksia, ja eläinkokeissa useimmilla antiepileptisilla lääkkeillä on todettu olevan teratogeenista vaikutusta. Myös karbamatsepiinin epäillään olevan teratogeeninen ihmisille ja em. vaikutuksen välittyvän metabolian kautta. Uudempi antiepilepti okskarbatsepiini on rakenteeltaan karbamatsepiinin ketoanalogi. Okskarbatsepiini on antiepileptiseltä teholtaan samaa luokkaa kuin karbamatsepiini, mutta sillä on vähemmän yleisiä sivuvaikutuksia.

Päivi Pienimäki

Kolesteroli ja aivohalvauspotilaan ennuste

Sepelvaltimotaudin ja seerumin kolesterolitason välillä vallitsee tunnetusti yhteys: korkea kolesterolitaso altistaa koronaaritaudille. Asia ei ole yhtä selvä, kun kyse on aivoverenkiertohäiriöistä. Laajoissa meta-analyyseissä ei ole voitu osoittaa, että korkea kolesterolitaso altistaisi aivohalvaukselle, mutta on erillisiä tutkimuksia, jotka viittaavat tähän suuntaan. Japanilaisen tutkimuksen mukaan korkea kolesterolitaso altistaa aivoinfarkteille ja matala kolesterolitaso aivoverenvuodoille. Aikaisemmin ei ole selvitetty seerumin kolesterolitason yhteyttä aivohalvauksen jälkeiseen elinennusteeseen.

Robert Paul

Vähentääkö liikunta myös rintasyöpävaaraa?

Säännöllinen liikunta edistää tunnetusti terveyttä monin tavoin. Liikunnan on arveltu vähentävän myös vaaraa sairastua rintasyöpään, mutta tutkimustulokset ovat olleet osin ristiriitaisia. Urheilun luvatusta maasta Norjasta tulee nyt kuitenkin arvovaltaisella foorumilla raportti, jonka mukaan joko työssä tai vapaa-aikana harrastettu liikunta vähentää rintasyöpävaaraa sitä enemmän, mitä enemmän liikuntaa harrastetaan.

Heikki Joensuu

Jervell-Lange-Nielsenin taudin geenivirhe löytynyt

Sisätautiopin knoppeihin kuuluvan Jervell-Lange-Nielsenin taudin perimmäinen syy on selvinnyt. Taudin luonteeseen kuuluu pidentynyt QT-aika ja siihen liittyvä bradykardia tai takyarytmiat sekä kuulon heikkeneminen tai kuurous. Salt Lake Cityssa toimiva tutkimuslaitos on jo aiemmin raportoinut, että Romano-Wardin oireyhtymää sairastavilla on vikaa kromosomeissa 11, 7, 3 ja 4. Kliinisestihan Romano-Wardin oireyhtymä muistuttaa Jervell-Lange-Nielsenin tautia, mutta sydänoireet ovat lievempiä eikä siihen liity kuulon heikkenemistä.

Robert Paul

Huuli- ja suulakihalkiolasten ravitsemus

Huuli- ja suulakihalkio vaikeuttavat lapsen syömistä ensimmäisten elinkuukausien aikana. Syömisongelmien vuoksi halkiolasten kasvu voi hidastua erityisesti imeväisiässä. Huuli-suulakihalkiokeskuksessa (HUSUKE) tehdyn selvityksen mukaan huuli- ja suulakihalkiolapset saivat vähemmän äidinmaitoa kuin terveet lapset. Vaikka halkiolapsilla oli enemmän syömisongelmia kuin terveillä lapsilla, heidän kasvunsa oli normaalin kasvun viitealueella imeväisiässä. Halkiolasten äidit tarvitsevat tukea äidinmaidon antamiseen pulloruokinnalla ja ohjausta syömisongelmien ratkaisemiseen. Ravitsemustilan arvioimiseksi kasvun seuranta on välttämätöntä.

Sari Laukkanen, Outi Nuutinen, Marja-Leena Haapanen, Reijo Ranta

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 25/1997 Kommentteja

Psykiatristen sairaansijojen väheneminen ja skitsofreniapotilaiden selviytyminen II Kotiutettujen skitsofreniapotilaiden psykososiaalinen selviytyminen

Huolimatta psykiatristen sairaalapaikkojen jyrkästä vähenemisestä viime vuosikymmenellä skitsofreniapotilaiden siirtyminen laitoksista avohoitoon näyttää pääosin onnistuneen. Kolmen vuoden kuluttua kotiutuksesta potilaat olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin sairaalasta poistuessaan. Asumisongelmat olivat suhteellisen vähäisiä ja näyttivät hiukan vähentyneen tämän vuosikymmenen alussa. Kuolleisuuden muutos selittyi kotiutettujen potilaiden ikärakenteen somaattisen tilan muutoksesta. Varsinkin 1990-luvun alussa kotiutettujen psykososiaalinen toimintakyky parani avohoidossa. Silti huomattavalla osalla potilaista oli psykoottisia oireita ja toimintakyvyn vajauksia. Suuri haaste sosiaali- ja terveydenhuollolle ja erityisesti psykiatriselle erikoissairaanhoidolle on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden yksinäisyys ja heikko toimintakyky. Erityisesti tulisi kehittää miesten toiminnallisuutta edistäviä ja ylläpitäviä hoitomuotoja.

Raimo K. R. Salokangas, Teija Honkonen, Soile Saarinen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 25/1997 Kommentteja

Sarveiskalvon pinnallisen haavauman käypä hoito

Sarveiskalvon pinnallinen haavauma eli eroosio on epiteeliin rajoittuva kudospuutos, joka yleensä syntyy vamman seurauksena. Haavauma todetaan tyypillisten oireiden ja fluoreseiinivärjäyksessä näkyvän epiteelipuutoksen perusteella. Hoitona käytetään antibioottivoidetta, salvalappua ja kivun lievitykseen tulehduskipulääkettä sekä tarvittaessa mustuaista laajentavia silmätippoja. Eroosio paranee yleensä nopeasti, mutta joskus se saattaa uusiutua silmäluomien irrottaessa haavaumakohdan epiteelin toistuvasti. Vaikka viimeaikaisissa tutkimuksissa on esitetty salvalapun hidastavan joidenkin eroosioiden paranemista, tulokset eivät toistaiseksi puolla salvalappuhoidosta luopumista. Sitkeästi uusiutuva pinnallinen haavauma saattaa vaatia kirurgista hoitoa.

Tero Kivelä

Rintasyövän liitännäislääkehoito

Primaarivaiheessa annettava liitännäislääkehoito parantaa rintasyöpäpotilaan ennustetta. Tuoreimpien meta-analyysien mukaan noin yksi viidestä rintasyöpäkuolemasta voidaan välttää hoitamalla nuoret potilaat yhdistelmäsolunsalpaajahoidolla ja vanhemmat potilaat antiestrogeeneillä. Monet hoitoon ja sen toteutukseen sekä potilaan fyysiseen ja psykososiaaliseen selviytymiseen ja kustannuksiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin edelleen osin avoimia.

Kaija Holli

Alzheimerin taudin nonkognitiiviset oireet

Viime aikoihin asti Alzheimerin taudin tutkimus on kohdistunut ensi sijassa kognitiivisiin oireisiin. Etenevän kognitiivisten kykyjen heikkenemisen ohella taudin neurobiologiseen prosessiin liittyy kuitenkin usein myös psykiatrisia oireita ja käytöshäiriöitä. Vaikka Alzheimerin taudin syntymekanismi on epäselvä, näihin nonkognitiivisiin oireisiin voidaan vaikuttaa lääkkeettömällä hoidolla, hoitoympäristöön kohdistuvin toimin sekä kohdennetulla psyykenlääkehoidolla.

Tuula Saarela, Hannu Koponen, Timo Erkinjuntti, Kari Alhainen, Petteri Viramo

Kuuluuko diabeetikon infarktin hoitoon insuliini-glukoositiputus?

Diabetekseen liittyy suurentunut sydäninfarktin riski ja vieläpä niin, että diabeetikon ennuste infarktiin sairastumisen jälkeen on yleensä huonompi kuin muiden. Insuliinilla on veren hyytymistä estäviä ominaisuuksia ja ehkä niistä johtuen on ollut alustavaa näyttöä, että intensiivinen insuliinihoito diabeetikon infarktin akuutissa vaiheessa parantaa eloonjäämisennustetta. Asia saa nyt vahvistuksen laajasta ruotsalaistutkimuksesta.

Robert Paul

Mikrobilääkkeet akuutissa korvatulehduksessa

Kansainvälinen äkillisen korvatulehduksen hoitoa pohtinut työryhmä on julkaissut raporttinsa, jonka lähtökohtana on ollut erityisesti bakteerien resistenssin lisääntymisen tuomat sairastuvuuden, kuolleisuuden ja kustannusten lisääntyminen. Bakteerien resistenssi riippuu mikrobilääkkeiden käytöstä: mitä enemmän lääkkeitä käytetään, sitä enemmän on myös resistenssiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa juuri akuutin otiitin hoidossa käytetään eniten mikrobilääkkeitä. Kontrolloidut tutkimukset osoittavat lisäksi, ettei rutiininomaisesta mikrobilääkityksestä ehkä olekaan hyötyä esimerkiksi taudin prognoosin kannalta tai komplikaatioiden estämisessä.

Pentti Huovinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030