Nuoren kliininen psykiatrinen arviointi ja hoito

Nuorisopsykiatrisessa diagnostiikassa tarvitaan diagnoosin rinnalle aina arvio nuoren kehitysasteesta: nuoruusiän prosessin vaiheesta ja siinä ilmenevistä häiriöistä. Kehityksen osa-alueita voidaan suhteuttaa toisiinsa ja laatia nuoresta kehitysprofiili, joka kuvaa hänen tilaansa muihin samanikäisiin verrattuna. Varsinaisessa erotusdiagnostiikassa on kyettävä erottamaan, heijastavatko nuoren oireet kehitystä normaalirajoissa vai kehityksen häiriötä. Sairaalloisen ja normaalin ero saattaa olla varsin vähäinen.

Päivi Rantanen, Marjatta Kiuttu

Lääketieteen opiskelijoiden stressiä tasapainottavat tekijät

Tärkeimpänä apuna stressiä vastaan kliinisen vaiheen opiskelijat pitivät ihmissuhteita ja liikuntaa. Seuraavalle sijalle varsinkin vanhemman kurssin opiskelijat ja miehet asettivat tiedolliset keinot, kuten järkeilyn ja teoriatiedon. Vaikka nautintoaineita, kuten alkoholia ja kahvia ei juuri pidetty stressilääkkeinä, alkoholin käyttö kuitenkin lisääntyi selvästi varsinkin miehillä opintojen edetessä. Lääkäri tarvitsee stressin hallinnan taitoa työssään, ja siihen tulisi koulutuksessa valmentaa. Oulun yliopistossa tehtyyn kyselyyn vastasi 88 lääketieteellisen tiedekunnan kolmannen ja viidennen vuoden opiskelijaa.

Katja Nevala, Esa Leinonen, Virpi Pokkinen, Pentti Nieminen, Matti Isohanni

Vaikeasti huumeongelmaisen potilaan arviointi ja hoidon suunnittelu

Viime vuosina on mm. Suomen Lääkärilehdessä käyty vilkasta keskustelua huumeongelman lisääntymisestä ja terveydenhuoltomme kyvystä vastata tästä johtuviin tarpeisiin. A-klinikkasäätiön alaisuudessa toimivalla Kettutien A-poliklinikalla aloitettiin vuonna 1993 erityinen projekti selvittämään vaikeasti huumeongelmaisten kohtaamista ja tutkimista sekä hoidon järjestämistä. Tämän projektin myötä on hahmottunut malli siitä, kuinka huumeiden käyttäjän kohtaaminen ja hoito olisi järjestettävissä perusterveydenhuollon näkökulmasta.

Kristiina Kajesalo, Tuula Kieseppä

Glukokortikoidihoito ja keskonen

Vaikka vastasyntyneiden hoidossa on edistytty viime vuosina, epäkypsyydestä johtuva keskoslasten kuolema ja vammautuminen on edelleen tavallista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kahden satunnaistetun lumekontrolloidun monikeskustutkimuksen avulla selvittää epäkypsyydestä johtuvan kuolleisuuden ja sairastavuuden ehkäisymahdollisuuksia.

Anneli Kari

Klodronaatin vaikutus kiihtyneeseen luun resorptioon, osteoporoosiin ja murtuman paranemiseen

Bisfosfonaatit, joihin klodronaatti kuuluu, ovat pyrofosfaattianalogeja, jotka sitoutuvat voimakkaasti kalsiumfosfaattiin ja estävät osteoklastien toimintaa ja luun resorptiota.

Riitta Tarvainen

Solun energiatila aineenvaihdunnan säätelyssä ja sydämen suojauksessa iskemiaa vastaan

Kyseessä on ensimmäinen suomalainen tutkimus, jossa magneettista resonanssispektrometriaa (MRS) sovellettiin sydämen energia-aineenvaihdunnan tutkimiseen. 31P (fosfori) MRS:n avulla voidaan seurata solunsisäisten korkeaenergisten fosfaattien ja epäorgaanisen fosfaatin pitoisuuksia sekä solunsisäistä pH:ta eristetyssä perfusoidussa sydämessä. Töissä käytettiin rotalta eristettyä sydäntä.

Klaus Vuorinen

Diureettien ja beetasalpaajien käyttäjien äkkikuoleman vaara

Diureetit laskevat verenpainetta ja vähentävät aivoperäisten katastrofien esiintyvyyttä, mutta kiistatonta näyttöä siitä, että diureetit suojaisivat sydäntä, on ollut vaikea löytää. Itse asiassa MRFIT-tutkimuksessa viitataan mahdollisuuteen, että tiatsididiureetit jopa lisäävät äkillisten sydänkuolemien esiintyvyyttä. Myös beetasalpaajien turvallisuudesta on esitetty ristiriitaisia tutkimustuloksia ja arveluja.

Klorokiinimyrkytys ja hypokalemia

Klorokiini on suurina annoksina myrkyllinen, ja tämä myrkkyvaikutus liittyy klorokiinin kalvoja stabiloivaan vaikutukseen. Käytännössä tämä merkitsee, että klorokiinin seurauksena kehittyy hypotonia, kardiogeeninen sokki ja fataaleja rytmihäiriöitä. Klorokiinin yliannostukseen liiittyvät muut toksiset vaikutukset (vatsa, hermosto, hengitys) johtavat harvemmin kuolemaan.

Rokotuksin huumeita vastaan?

Heti alkuun on sanottava, että ei vielä ihmisillä. Mutta idealtaan tämä tutkimus on mainio. Kyllähän immuunivaste syntyy monelle lääkeaineelle, kuten erilaiset allergiset reaktiotkin osoittavat. Mutta aktiivisen immunisaation käyttö huumeita vastaan on tuoretta ajattelua: ikäänkuin kokaiini olisi mikrobin kaltainen taudinaiheuttaja, jota voi rokottamalla torjua. Tutkimuksessa annettiin koe-eläimille kokaiinirokotetta ja todettiin myöhemmin annetun kokaiinin vaikutus selvästi vähentyneeksi.

Mikä PNH?

Paroksysmaalinen yöhemoglobin-uria (PNH) ei todellakaan kuulu tavallisiin sairauksiin, ja niinpä tämän harvinaisen taudin luonnollista kulkua ei oikein hyvin tunnetakaan. Brittihematologit ovat seuranneet 80 PNH-potilasta vuodesta 1940 ja ovat näin onnistuneet muodostamaan käsityksen PNH-taudista suurehkon potilasmäärän perusteella.

Elimistön omin asein immuunikatoa vastaan

Sytotoksisten T (CD8+) -solujen tiedetään olevan päävastuussa immuunikatoviruksen torjunnasta sekä ihmisillä että apinoilla. Tästä torjunnasta maksetaan kuitenkin kova hinta HI-viruksen infektoimien auttajasolujen (CD4+) tuhoutumisen muodossa. CD8+-solujen tiedetään kuitenkin erittävän useitakin tekijöitä, jotka solutuhoa aiheuttamatta estävät viruksen lisääntymistä. Näitä immuunikadon ehkäisyn ja hoidon kannalta mielenkiintoisia tekijöitä on löydetty nyt neljä kappaletta.

Suoran karotikokavernoottisen avanteen transarteriaalinen palloembolisaatiohoito

Sahlgrenskan sairaalan interventionaalisen neuroradiologian yksikössä tehtiin vuosina 1981-94 suoran karotikokavernoottisen avanteen palloembolisaatiohoito kaikkiaan 54 potilaalle. Avanne saatiin primaaristi suljetuksi kokonaan 39 potilaalta ja lähes kokonaan 13 potilaalta; avoimeksi avanne jäi kahdella potilaalla, joskin toinen niistä suljettiin myöhemmin palloembolisaatiolla. Kokonaan suljetuista avanteista yksi avautui uudelleen, mutta se hoidettiin onnistuneesti uudella palloembolisaatiolla. Kolmen potilaan jäännösavanne laajeni, ja se suljettiin uudella palloembolisaatiolla tai leikkauksella. Sisempi kaulavaltimo jouduttiin tukkimaan toimenpiteessä 13 potilaalta. Komplikaatioita kehittyi kolmelle potilaalle. Palloembolisaatiohoito on tehokas ja varsin turvallinen suoran karotikokavernoottisen avanteen primaarihoito. Suuret avanteet aiheuttavat eniten ongelmia, ja embolisaatiota tuleekin yrittää mahdollisimman nopeasti diagnoosin selvittyä.

Topi Siniluoto, Gunnar Wikholm, Pål Svendsen

Ammatillisen kuntoutustutkimuksen vaikuttavuus

Ammatillisen kuntoutustutkimuksen vaikuttavuutta tutkittiin kahdessa kuntoutuslaitoksessa seuraamalla 60 tutkittavan kuntoutumisen edistymistä puolentoista vuoden ajan. Edistymistä arvioivat kuntoutusryhmät, kuntoutujat ja lähettäjät. Kuntoutustutkimuksen vaikuttavuus ilmeni useimmiten kuntoutumisen käynnistymisenä, kuntoutussuositusten tyydyttävänä toteutumisena, koetun terveyden, fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn paranemisena sekä ammatillisen toiminnan lisääntymisenä.

Mirja Niemelä

Värttinäluun vaikean distaalisen murtuman hoito

Värttinäluun murtuma on erittäin yleinen tapaturma varsinkin vanhuksilla. Sen tavanomainen hoitotapa on sulkeinen repositio ja kipsaus, joilla käden toiminta saadaan yleensä palautetuksi ennalleen. Jos murtuma on pirstaleinen, vaikeasti dislokoitunut tai jos perinteinen menetelmä ei tuota tyydyttävää tulosta, on valittavana joukko muita hoitomuotoja, joilla vaikeatkin murtumat voidaan hoitaa tyydyttävästi. Vaikka murtuman primaarihoito epäonnistuisi, korjausleikkauksella voidaan usein helpottaa käteen jääneitä invalidisoivia haittoja.

Timo Raatikainen

Vaginaalinen kohdunpoisto

Vaginaalista kohdunpoistoa on Suomessa perinteisesti harkittu abdominaalisen toimenpiteen sijasta silloin, kun potilaalla on kohdunlaskeuma ja kohtu on normaalin kokoinen, mutta monissa muissa maissa vaginaalista menetelmää käytetään paljon laajemmin. Laparoskooppisen kohdunpoistoleikkauksen yleistymisen myötä kiinnostus myös vaginaalisen hysterektomian käytön laajentamiseen on lisääntynyt. Vaginaalisella kohdunpoistomenetelmällä on etunsa sekä perinteiseen abdominaaliseen leikkaukseen että uuteen tähystyskirurgiaan verrattuna.

Pentti Kiilholma, Jorma Paavonen

Nuoruusiän psyykkinen kehitys - monivivahteinen prosessi

Nuorisopsykiatria käsittelee nuoruusikää, erillistä kehitysvaihetta, joka sijoittuu lastenpsykiatrian ja aikuispsykiatrian kohteena olevien elämänvaiheiden väliin. Kliininen nuorisopsykiatrinen toiminta on Suomessa melko uutta, mutta Euroopan mitassa arvioituna olemme monessa suhteessa edelläkävijöitä. Yksi nuorisopsykiatrian haasteista on lisätä nuorisopsykiatrian erityistietämystä perusterveydenhuollossa ja näin helpottaa nuorten kliinistä arviointia ja hoitoonohjausta. Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikan työryhmä on usean vuoden ajan kehittänyt nuorten kliinistä arviointia ja siihen soveltuvia menetelmiä. Tämä artikkeli on katsaus nuorisopsykiatriseen teoreettiseen ajatteluun. Myöhemmin julkaistavassa artikkelissa käsitellään nuoren kliinistä arviointia.

Marjatta Kiuttu, Päivi Rantanen

Persoonallisuushäiriöiden epidemiologia

Tiedot persoonallisuushäiriöiden esiintyvyydestä ovat vähäisiä. Tietojen niukkuus johtuu diagnostisten kriteerien muuttumisesta, väestötutkimuksiin liittyvistä vaikeuksista ja persoonallisuushäiriöiden runsaasta samanaikaisesta esiintymisestä sekä keskenään että muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa. Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että erilaiset persoonallisuushäiriöt ovat väestössä yleisempiä kuin psykoosit mutta harvinaisempia kuin neuroosit. Persoonallisuushäiriöt ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla, ja ne näyttävät kasautuvan alimpiin sosiaaliryhmiin. Persoonallisuushäiriöt ovat yleisempiä nuorilla aikuisilla kuin vanhoilla ihmisillä sekä yleisempiä naimattomilla ja eronneilla kuin naimisissa olevilla.

Matti Joukamaa

Kyynelistä helmiä Kriisihoito TAYS:n lastenpsykiatrian klinikassa

Lapsen tekemät ratkaisu- ja selviytymisyritykset ylivoimaisessa tilanteessa voivat ilmetä stressioireina ja kriisireaktioina. Miten hän tulee kuulluksi terveydenhuollossa? TAYS:n lastenpsykiatrian klinikassa on kehitetty lastenpsykiatrisen kriisihoidon palvelulinja, jossa hoito toteutetaan avo- tai osastohoitona. Tulosyyn perusteella lasten ongelmatilanteet ryhmitellään kolmeen luokkaan: ratkaisematon kehityskriisi, traumaattinen kriisi ja vaikea elämänmuutoskriisi. Prosessina kriisihoito etenee lapsi- ja perhekeskeisesti, joustavasti, intensiivisenä moniammatillisena ryhmätyönä yhteisesti asetettuja tavoitteita kohti. Laadukkaan lasten mielenterveystyön turvaamiseksi olisi huolehdittava myös lasten kriisihoidon alueellisten palveluketjujen ja palveluverkkojen järjestämisestä.

Mervi Rutanen, Tuula Tamminen, Seppo Leisti

Yksikätisestä kaksikätiseksi Lapsen myoelektrisen yläraajaproteesin käyttö

TYKS:n piiriin kuuluvien 11 tynkäraajaisen lapsen myoelektrisen yläraajaproteesin käyttöä ja siihen liittyviä tekijöitä selvitettiin toimintaa mittaavalla arviointimenetelmällä sekä vanhempia haastattelemalla. Myoelektristä proteesia erinomaisesti tai hyvin käytti kuusi lasta, keskitasoisesti kolme ja heikosti kaksi. Noin puolella lapsista oli selvää puolieroa ryhdissä ja yläraajojen lihasvoimissa. Haastattelun mukaan vanhemmat kaipasivat tietoa vammasta ja sen hoitomahdollisuuksista heti lapsen syntymän jälkeen. Parhaina tukimuotoina pidettiin eri tavoin, esimerkiksi sopeutumisvalmennuskurssein järjestettävää perheiden välistä kanssakäymistä ja säännöllisenä toistuvaa terapiaa.

Taija Helminen, Heta Toikka, Johanna Jokinen, Jouko Viljanto

Tehoaako homeopatia ja onko se lääketiedettä?

Homeopaattisen hoidon luvataan antavan paranemismahdollisuuden mistä tahansa sairaudesta. Vaikka homeopaattiset valmisteet rekisteröidäänkin vaatimatta näyttöä terapeuttisesta tarkoituksenmukaisuudesta, vedotaan julkisuudessa jopa johtavissa lääketieteellisissä lehdissä julkaistuihin tutkimustuloksiin vakuuteltaessa homeopatian tehoa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan homeopaattisista hoidoista julkaistuja tutkimuksia ja homeopatian olemusta lääketieteelliseltä kannalta.

Veijo Saano, Markku Javanainen