Lasten äkillisen välikorvatulehduksen hoitokäytäntö perusterveydenhuollossa

Käsitykset lasten äkillisen välikorvatulehduksen asianmukaisesta hoidosta vaihtelevat niin Suomessa kuin muuallakin. Monissa maissa on annettu hoitosuosituksia ja pidetty konsensuskokouksia hoitokäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Suomessa tehtiin terveyskeskuksille kysely lasten äkillisen välikorvatulehduksen nykyisestä hoitokäytännöstä. Käytäntöjen todettiin poikkeavan sekä kymmenen vuoden takaisesta kotimaisesta konsensussuosituksesta että muiden maiden käytännöistä.

Erik Hagman, Sirpa Sairanen, Jari Karonen, Marjukka Mäkelä

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 7/1996 Kommentteja

Väkivalta syynä kolmasosaan kasvomurtumista Lounais-Suomessa vuosina 1985-1989

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettiin 80-luvun jälkipuoliskolla 699 kasvomurtumapotilasta. Vammoista 33 % oli väkivallan aiheuttamia ja 22 % oli syntynyt liikenteessä. Potilaita oli vuosittain noin 140, eikä määrä muuttunut merkitsevästi tarkastelujakson aikana. Verrattuna 15 vuotta aikaisempaan TYKS:ssa hoidettujen leukamurtumien analyysiin runsasenergiaiset liikennevammat näyttävät vähentyneen ja vähäenergiaiset väkivaltavammat sen sijaan lisääntyneen. Kyseinen muutossuunta tulisi ottaa huomioon hoidon organisoinnissa ja henkilöstön koulutuksessa.

Kalle Aitasalo, Risto Lehtinen, Heikki Valkama, Esa Laurikainen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 7/1996 Kommentteja

Melatoniini - monen sairauden taustatekijä?

Melatoniini opittiin 80-luvulla tuntemaan erityisesti kaamosmasennuksen mahdollisena avaintekijänä. Kaamosmasennuksen havaittiin liittyvän melatoniinierityksen vuorokausirytmin häiriintymiseen. Viime vuosina on havaittu, että myös melatoniinin kokonaiserityksellä voi olla merkitystä monissa sairauksissa. On saatu viitteitä siitä, että rintasyöpä, iskeeminen sydänsairaus sekä mm. MS-tauti olisivat yhteydessä vähentyneeseen melatoniinieritykseen. Toisaalta melatoniinierityksen vähentyminen näyttäisi lievittävän mm. Parkinsonin taudin oireita ja vähentävän epileptisten kohtausten lukumäärää. Melatoniinia koskeva tutkimustyö on kuitenkin vielä alkuvaiheessaan ja tähän mennessä saatuihin tuloksiin on suhtauduttava varauksella.

Jyrki Penttinen

Purentaelimen toimintahäiriöiden diagnostiikka ja hoito

Purentaelimen toimintahäiriöt ovat varsin yleisiä vaivojen aiheuttajia, ja oireet saattavat säteillä kasvojen alueelta muualle päähän sekä niska- ja hartiaseutuun. Niiden mahdollisuus vaikeaselkoisten oireiden syynä tulisi muistaa erityisesti, kun potilaalta puuttuu hampaita tai hänellä on hammasproteesi. Hampaiston ja purennan tarkistus sekä tarvittaessa lähettäminen hammaslääketieteelliseen konsultaatioon voivat säästää potilasta kalliilta tutkimuksilta ja hoidon pitkittymiseltä.

Aune Raustia

Potilasvahinkolain mukaisen korvauskäytännön ongelmia ja periaatteita

Potilasvahinkolain soveltaminen edellyttää sekä lääketieteellistä että juridista arviointia. Olennaisia käsitteitä ovat mm. todennäköinen syy-yhteys, perusteltu hoito, muu potilaan hoidon kannalta yhtä vaikuttava menettely tai sattuneen komplikaation vältettävyys. Jotta näitä käsitteitä voidaan soveltaa, on määriteltävä diagnostiikan ja hoidon asianmukaisuus, hoidon oikea porrastus sekä arvioitava hoidon lopputulos. Potilaan perussairaus tai -vamma vaikuttavat keskeisesti sekä arviointiin että potilaalle maksettaviin korvauksiin.

Jorma Sipponen, Juha Mikkola, Veli Matti Huittinen, Martti Mikkonen

Kasvava säteilyvaara toimenpideradiologiassa

Radiologisia toimenpiteitä ja kardiologisia tutkimuksia tekevien henkilöiden säteilyaltistus on kasvanut. Säteilyaltistusta valvotaan henkilökohtaisten annosmittareiden avulla. Altistusta pyritään vähentämään säteilysuojaimilla. Suojainten käytön vuoksi annosmittarilukema on huomattavasti suurempi kuin henkilön efektiivinen annos. Työntekijöiden säteilyaltistuksen kasvu vaatii nopeasti tehokkaita suojaustoimenpiteitä, ja efektiivinen annos tulisi arvioida nykyistä tarkemmin.

Eija Vartiainen, Olavi Pukkila

Kuntien terveydenhuollon rahoitusta selvitetään Kunnat eriarvoisia, valtionosuuden jakokriteerit kyseenalaisia

Valtionosuusjärjestelmän selvitystyö tuottaa kriittisiä näkemyksiä kuntien terveydenhuollon rahoituksesta. Selvitysmies Heikki Koskelle taustatyötä tekevä erikoistutkija Unto Häkkinen Stakesista ruoti terveystaloustieteen päivillä kuntien tasa-arvoisuutta terveyspalvelujen rahoituksessa. Häkkinen katsoo valtionosuusjärjestelmän ulkopuolisen rahoituksen, kuten sairausvakuutuksen ja Raha-automaattiyhdistyksen tuen, lisäävän kuntien keskinäistä eriarvoisuutta. Hän pitää myös terveydenhuollon valtionosuuksien jakokriteerejä osin perusteettomina.

Ehrlichioosi - pilkkukuume ilman pilkkuja

Ehrlichioita on pidetty pääasiassa eläinpatogeeneina. Jo 1950-luvulla kuitenkin huomattiin, että punkit voivat tartuttaa ehrlichioosin ihmiseen. Modernilla geeniteknologialla osoitettiin muutama vuosi sitten, että kyseessä on eläinpatogeeneista eroava laji, jolle annettiin nimi Ehrlichia chaffeensis. Bakteeri infektoi pääasiassa mononukleaarisia soluja. Sen aiheuttamia infektiotapauksia on Yhdysvalloissa raportoitu yli 400.

Matti Viljanen

Allenin testin parannettu painos

Allenin testi kuuluu tehdä lege artis ennen arteria radialiksen kanylointia ulnaariverenkierron riittävyyden varmistamiseksi. Jos ulnaaripuolella ei verenkierto pelaa, värttinävaltimon punktiota ei saa tehdä. Testi perustuu siihen, että sen jälkeen kun on komprimoitu sekä kyynär- että värttinävaltimo, päästetään ulnaaripuolen kompressio irti ja seurataan, että kapillaariverestys palaa ulnaaripuolen sormiin.

Robert Paul

Sydäninfarktiin sairastuneiden lääkehoitokäytäntö Suomessa vuosina 1986-1992 FINMONICA-tutkimuksen tuloksia

Sydäninfarktin ja yleensä sepelvaltimotaudin lääkehoitokäytännöt ovat muuttuneet paljon 1980-luvun puolivälin jälkeen. FINMONICAn hoitokäytäntötutkimuksessa selvitettiin sydäninfarktiin sairastuneiden henkilöiden sydän- ja verisuonitautilääkitystä kohtausta edeltäneeltä ja sairaalahoidon ajalta sekä kotiutusvaiheessa annettuja lääkemääräyksiä. Selvimmin lisääntyivät ASAn ja sydäninfarktin liuotushoidon käyttö, jotka yleistyivät varsinkin Lounais-Suomen tutkimusalueella. Liuotushoidon sai siellä 90-luvun alussa lähes puolet varmaan sydäninfarktiin ja ASAa 90 % varmaan tai todennäköiseen infarktiin sairastuneista. ASAn käyttö lisääntyi samoin myös jatkohoidossa sairaalasta pääsyn jälkeen, ja viimeisenä tutkimusvuotena sitä Lounais-Suomessa määrättiin kotiutettaessa 90 %:lle infarktipotilaista.

Heikki Miettinen, Markku Mähönen, Veikko Salomaa, Matti Ketonen, Matti Arstila, Pirjo Immonen-Räihä, Esko Kaarsalo, Seppo Lehto, Harri Mustaniemi, Matti Niemelä, Pertti Palomäki, Pekka Puska, Kalevi Pyörälä, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto, Tapio Vuorenmaa

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 6/1996 Kommentteja

Veren kantasolujen autologinen siirto syövän hoidossa

Solunsalpaajahoidon annosintensiteetin lisääminen parantaa eräiden pahanlaatuisten tautien hoitotuloksia, mutta annosten suurentamista rajoittaa hoidon toksinen vaikutus luuytimeen. Tämä haitta voidaan kompensoida palauttamalla luuytimen toiminta solunsalpaajahoidon jälkeen annettavan kantasolusiirteen avulla. Aikaisemmin kantasolut on kerätty luuytimestä, nykyään kuitenkin yhä useammin verestä, koska veren kantasolujen käyttö mm. nopeuttaa hoidosta toipumista. Uusiutuneen non-Hodgkin-lymfooman hoidossa jättiannoksinen solunsalpaajahoito on jo osoittautunut perinteistä hoitoa paremmaksi. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia myös myeloomassa ja rintasyövän liitännäishoidossa. Rintasyövästä on tulossa kantasolujen autologisen siirron tärkein aihe.

Tom Wiklund, Liisa Volin, Tapani Ruutu, Heikki Joensuu

Akuutin sydäninfarktin lääkehoitojen sekundaaripreventiivinen hyöty

Sydäninfarktipotilaan kipu hoidetaan opiaateilla ja nitraateilla. Hapetus ja hemodynamiikka hoidetaan yksilöllisesti. ASAa annetaan pureskeltavaksi tai liuotettuna 160-500 mg heti infarktiepäilyn herättyä. Beetasalpaajaa annetaan infarktipotilaalle laskimoon, jollei hänellä ole sille vasta-aihetta. Liuotushoito tulee aloittaa puolen tunnin kuluessa potilaan sairaalaantulosta, jos ST-väli on koholla eikä hoidolle ole vasta-aiheita. Kehittyvän non-Q-infarktin ja epästabiilin angina pectoriksen erottaminen ei ole alkuvaiheessa mahdollista. Niitä epäiltäessä ja ST-välin ollessa iskeemisesti alentunut, aloitetaan ASAhoidon lisäksi herkästi pienimolekyylisen hepariinin anto ihon alle. ACE:n estäjähoito aloitetaan pienellä annoksella suuren (etuseinä)infarktin uhatessa. Nitraatteja annetaan laskimoon, jos potilaalla on kipuja tai sydän on vajaatoimintainen. Magnesiumsulfaatti ei kuulu sydäninfarktin rutiinihoitoon.

Matti O. Halinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030