Päihdeongelmien hoito kognitiivisen terapian avulla

Kognitiivisessa terapiassa ajatellaan, että henkilön ajatuksilla ja mielikuvilla on suuri vaikutus hänen tunteisiinsa ja käyttäytymiseensä. Päihdeongelman hoidossa on pitkälti kysymys käyttäyttymisen muutoksesta ja siksi kognitiivisen terapian menetelmiä voidaan soveltaa myös siihen. Terapian tavoitteena on muuttaa haitallista käyttäytymistä ohjaavia ajatusvääristymiä. Hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää hoitointerventioiden oikea ajoitus, terapeutin kyky motivoida potilas haluamaan muutosta ja työskentelemään sen aikaansaamiseksi. Kognitiivisessa terapiassa käytetään paljon erilaisia tehtäviä, aktiiviseen vuorovaikutukseen perustuvaa motivoivan haastattelun tekniikkaa ja rationaalista ajattelua, jolla korvataan vanhat ajatusvääristymät.

Pekka Tuomola

Skitsofreniapotilaan, hänen omaistensa ja lääkärin kohtaaminen terveydenhuollossa

Skitsofreniaan sairastuminen on traaginen tapahtuma potilaalle ja hänen omaisilleen. Se johtaa perheessä massiiviseen ahdistukseen, joka siirtyy myös hoitaviin ihmisiin. Tässä artikkelissa esitetään skitsofrenian haavoittuvuusteoriaan perustuen keinoja ymmärtää skitsofreniapotilaan muuttunutta logiikkaa eli ajatushäiriöitä. Lisäksi kuvaillaan omaisten reaktioita ja kuinka niihin tulisi suhtautua. Lääkäri voi luoda myönteisen suhteen potilaaseen ja hänen omaisiinsa ja siten varmistaa, että potilasta voidaan tulevaisuudessa hoitaa onnistuneesti terveyskeskuksessa. Keskeistä lääkärin ja potilaan sekä hänen omaistensa kohtaamisessa kriisitilanteessa on tilanteen jäsentäminen niin, että kaikille selviää, mistä on kysymys.

Karl-Erik Wahlberg

Steriloinnit Suomessa: eugeniikasta raskaudenehkäisyyn

Sterilointi on Suomessa muuttunut eugeenisesta toimenpiteestä ehkäisymenetelmäksi. Rotuhygienia oli selkeästi mukana vuoden 1935 ja vielä vuoden 1950 steriloimislaissa. Siitä huolimatta eugeenisten syiden vuoksi tehtiin vähän sterilointeja ja perhesuunnittelu oli koko ajan steriloinnin päätarkoitus. Miesten steriloinnit ovat olleet paljon harvinaisempia kuin naisten ja sukupuoliero on edelleen suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Sterilointien määrä on ajan mukana vaihdellut huomattavasti ja steriloimislakien muutokset eivät juurikaan selitä sitä. Sen sijaan aborttilait ovat olleet tärkeitä sterilointien lukumäärän selittäjänä. Vuonna 1994 tehdyn kyselyn mukaan 9 % naisista käytti sterilointia ehkäisymenetelmänään. Suurin osa naisista oli tyytyväisiä menetelmään, mutta 9 % steriloiduista katui sitä. Sterilointi lienee jatkossakin tärkeä raskauksien ehkäisymenetelmä Suomessa.

Elina Hemminki, Anja Rasimus, Erja Forssas

Terveyttä kaikille -ohjelman vastaanotto terveyskeskuksissa

Vuonna 1986 julkistetun terveyspolitiikan tavoite- ja toimintaohjelman Terveyttä kaikille vuoteen 2000 keskeisiksi toteuttajiksi terveydenhuollossa on nähty perusterveydenhuollon ammattiryhmät. Terveyskeskuslääkärien haastattelujen perusteella ohjelman merkitys terveyskeskustyössä on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Ohjelmaa ei ole mielletty käytännön toimintaan ja muutoksiin johtavaksi asiakirjaksi.

Marita Sihto

Ilkka Taipale ehdottaa selvityksessään: Psykiatriseen avohoitoon 2 000 palveluasuntoa lisää

Suomeen tulisi viiden vuoden kuluessa rakentaa 2 000 palveluasuntoa pitkäaikaisessa hoidossa oleville mielenterveyspotilaille, ehdottaa dosentti Ilkka Taipale. Taipale on selvittänyt, miten palveluasumista pitäisi kehittää, jotta sillä tuettaisiin psykiatrisen hoidon palvelurakenteen muutosta laitoshoidosta avohoitoon. Selvitys tehtiin sosiaali- ja terveysministeriön sekä Mielenterveyden keskusliiton toimeksiannosta.

Suvi Sariola

Elämäntapatekijät ja työikäisten aivoinfarkti

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alle 60-vuotiaiden aivoinfarktin kronobiologiaa, elämäntapojen merkitystä aivoinfarktin riskiin sekä kartoittaa nuorten aivoinfarktin etiologioita. Potilasaineisto koostui vuosina 1983-90 Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan akuutin ensimmäisen aivoinfarktin vuoksi osastohoitoon otetuista alle 60-vuotiaista miehistä ja naisista.

Helena Haapaniemi

Familiaalisen hyperkolesterolemian molekyyligenetiikka

Veren suuri LDL-kolesterolipitoisuus on tärkeimpiä sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä. Kohtalaisesti lisääntynyt kolesteroli johtuu tavallisesti ainakin osittain dieettivirheestä, mutta myös monet useammasta kuin yhdestä geenistä johtuvat perinnölliset syyt saattavat myötävaikuttaa kolesterolin poikkeavaan kertymiseen. Tavallisesti näissä tapauksissa kolesteroliarvot alkavat suurentua aikuisiässä, ja useimmiten sepelvaltimotauti alkaa antaa oireita vasta keski-iässä.

Ulla-Maija Koivisto

Lääkehiilen annostelun aikaviiveen vaikutus hiilen kykyyn estää malliaineiden imeytymistä

Lääkehiili on saavuttanut keskeisen roolin akuuttien lääkeainemyrkytysten ensihoidossa. Myrkytystilanteissa on tyypillistä, että potilas saapuu hoitoon vasta joidenkin tuntien kuluttua lääkkeen yliannostuksen jälkeen, jolloin imeytymistä estävien toimenpiteiden teho ei voi olla täydellinen. Tämän väitöskirjatyön keskeisimpänä tavoitteena oli kuvata lääkehiilen annostelussa tapahtuvan aikaviiveen vaikutusta hiilen kykyyn estää malliaineiden imeytymistä.

Kari Laine

Kanan ja ihmisen immuunijärjestelmät samankaltaiset

Marko Luhtalan väitöstutkimus käsittelee ns. auttajamolekyylejä CD4 ja CD8, jotka ovat tärkeitä immuunipuolustuksen toiminnalle. CD4-T-solut toimivat auttajasoluina ja CD8-T-solut tappajasoluina. CD4-molekyyli toimii ihmisellä mm. AIDS-tautia aiheuttavan HI-viruksen tarttumismekanismina. Taudin tärkein immuunipuutosta aiheuttava mekanismi onkin CD4-auttajasolujen vähäisyys. Tutkimus kuuluu Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian ja Turun immunologiakeskuksen laajaan lymfosyyttien tutkimusprojektiin, jossa käytetään koe-eläiminä kanoja.

Marko Luhtala

Passiivisen tupakoinnin sepelvaltimotautiriski

Passiivisen tupakoinnin tiedetään lisäävän sepelvaltimotautiriskiä 30 %. Tämä on yllättävän korkea luku, sillä passiivinen tupakoitsija saa vain noin 1 %:n verran tupakansavua keuhkoihinsa siitä määrästä mitä tupakoitsija. Mistä moinen epälineaarisuus?

Robert Paul

Kasviestrogeenit ja rintasyöpä

Kasviksissa on rakenteeltaan estrogeeneja muistuttavia yhdisteitä, fytoestrogeeneja. Kasvispitoista ruokavaliota käyttävillä tiedetään olevan keskimääräistä vähäisempi vaara sairastua muutamiin syöpiin, kuten rintasyöpään, ja yksi selittävä tekijä saattaisi olla juuri fytoestrogeenit. Fytoestrogeenit ovat vähemmän estrogeenisia kuin steroidaaliset estrogeenit, ja ne voivat kilpailla estrogeenin kanssa sen reseptorista ja saada siten aikaan lievästi antiestrogeenisen vaikutuksen. Jotkut niistä ovat myös antiangiogeenisia, ja ne voivat estää mm. tyrosiinikinaasia ja aromataasia ja ehkäistä siten syövän syntyä. Australialaisessa tutkimuksessa haluttiin selvittää, liittyykö fytoestrogeenien vähäinen saanti ravinnosta vaaraan sairastua rintasyöpään.

Heikki Joensuu

Prionit liftaavat B-solujen kyydissä

Kuru, skrapi, Creutzfeldt-Jakobin tauti (CJD), naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE) ja CJD:n uusi variantti ovat tauteja, joiden syntymiseen liittyy prioniproteiinien epänormaali kertyminen aivoihin. Edelleenkin on erittäin kiistanalainen asia, välittävätkö prionit näitä tauteja vai onko niiden taustalla sittenkin jokin vaikeasti havaittava virus. Ruotsin Akatemia näyttää kallistuneen prionien kannalle myöntäessään viime vuonna Nobel-palkinnon prioniteorian keksijälle Stanley Prusinerille.

Matti Viljanen

Silmänpaineongelmat kortisonitabletteja käytävillä

Silmään tiputettavat kortikosteroiditipat nostavat silmänpainetta, ja silmälääkärit seuraavatkin pitkään näitä tippoja käyttävien potilaiden silmänpainetilannetta. Paineen nousun arvellaan johtuvan siitä, että etukammionestekiertoon syntyy vastusta. Etukammiokulman kanavissa on steroidireseptoreita, ja tällä alueella kortikosteroidit voivat aiheuttaa mm. kollageenin, elastiinin tai fibronektiinin ekspression lisääntymistä sekä suurimolekyylisten yhdisteiden kuten polymerisoituneiden glykosaminoglykaanien muodostumista. Summa summarum: etukammion paine nousee, kun kiertoon kasvaa esteitä.

Robert Paul

Irtisanomisten vaikutus työhön jäävien terveyteen

Suomen Raisiossa on tehty uraauurtavaa tutkimusta irtisanomisten vaikutuksesta yrityksen jäljelle jäävän henkilökunnan terveyteen. Tutkimuksen tehneet Työterveyslaitoksen ja Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, miten Raision kaupungin palveluksessa olevat työntekijät ovat sairastelleet vuosina 1991-95, eli aikana ennen lamaa, laman ja henkilöstövähennysten aikaan (1993) ja tämän jälkeen.

Robert Paul

Sydänlihaksen perfuusion gammakuvauksen uusia mahdollisuuksia: viitearvot ja EKG-tahdistettu yksifotoniemissiotomografia

Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus on keskeinen ei-invasiivinen menetelmä sepelvaltimotaudin diagnostiikassa sekä taudin vaikeusasteen ja ennusteen arvioinnissa. Nyt kerätty perinteiseen yksifotoniemissiotomografiaan (SPET) perustuva kvantitatiivinen viitearvoaineisto on avuksi erityisesti vähemmän kokeneille perfuusiokuvien arvioijille. Kokemukset EKG-tahdistetusta sydänlihaksen perfuusion SPET-kuvauksesta ovat hyviä: tämän uuden menetelmän avulla voidaan perfuusiotutkimuksen yhteydessä arvioida sydämen vasemman kammion koko, ejektiofraktio ja seinämän liike.

Esko Vanninen, Hanna Mussalo, Pauli Vainio, Petri Tuomainen, Aki Ikonen, Raimo Kettunen, Rainer Rauramaa, Jyrki T. Kuikka

Vapaan PSA:n merkitys eturauhassyövän diagnostiikassa

Keski-Suomen keskussairaalassa on otettu eturauhassyövän diagnostiikassa käyttöön uusi PSA-laboratoriotesti, joka pelkän kokonais-PSA-pitoisuuden sijasta mittaa seerumista kokonais- sekä vapaan PSA:n pitoisuuden ja laskee lopputulokseksi vapaan PSA:n prosenttiosuuden kokonais-PSA:sta. Näin saatu molekyylimuotojen suhde on aikaisempaa spesifisempi suure, joka erottaa eturauhassyövän hyvänlaatuisesta eturauhasen liikakasvusta ja prostatiitista. Myöskään ikä ei vaikuta siihen. Uusi menetelmä on osoittautunut käyttökelpoiseksi alkututkimukseksi eturauhassyöpää epäiltäessä.

Outi Nieminen, Seppo Lundstedt, Marja-Leena Ruopuro

Psykiatriset oireet Parkinsonin taudissa

Psykiatriset oireet ovat yleisiä Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla. Ne voivat liittyä sairauden aiheuttamiin neuronaalisiin ja hermovälittäjäainemuutoksiin, lääkkeiden sivuvaikutuksiin tai toimintakyvyn huononemisen aiheuttamaan psykologiseen stressiin. Masennus, psykoottiset oireet, ahdistuneisuus ja persoonallisuuden muutokset ovat yleisiä ja monesti vaikeahoitoisia, joskin psykiatrisen lääkehoidon kehitys on lisännyt mahdollisuuksia yksilöllisesti sopivan hoidon löytämiseen.

Esa Leinonen, Maire Santala

Kansainvälinen selkäydinvaurioiden neurologinen tasoluokitus

Selkäydinvaurion tason perinteisessä määrittelyssä on ongelmana ollut epätäsmällisyys, koska siinä ei ole mm. otettu huomioon toiminnallisen motoriikan ja sensoriikan epäsymmetrisyyttä. Pitkän kansainvälisen valmistelutyön tuloksena on valmistunut selkäydinvaurioiden uusi neurologinen tasoluokitus, jolla pyritään täsmentämään ja yhdenmukaistamaan tasomäärittelyä ja terminologiaa. Vaikka luokitus vaatii harjoittelua, sen käyttöön olisi syytä siirtyä myös Suomessa.

Hannu Alaranta, Eija Ahoniemi, Antti Dahlberg, Eeva-Maija Hokkinen, Paula Leppänen, Heikki Palomäki, Mikko Kannisto

Potilaan itsetuhoisuuden tunnistaminen ja ensihoito perusterveydenhuollossa

Perusterveydenhuollossa työskentelevät lääkärit kohtaavat usein ensimmäisinä itsetuhoprosessin eri vaiheissa eläviä potilaita. Mahdollisuudet itsetuhokriisin tunnistamiseen ja hoitointerventioihin voivat kuitenkin olla puutteelliset. Lyhyet vastaanottoajat sekä oire- ja toimenpidekeskeinen työtapa eivät luo edellytyksiä sellaiselle empaattiselle dialogille, jossa potilas rohkaistuisi tarkastelemaan psyykkiseen kipuiluunsa liittyviä tekijöitä. Tällöin hän ei myöskään tunnista lääkärissään henkilöä, jonka avulla vaikeiden asioiden kohtaaminen ja läpikäynti olisi mahdollista. Olisikin mietittävä, millainen vastaanottotapahtuma loisi edellytyksiä itsetuhoisuuden tunnistamiselle ja saisi potilaan tuntemaan tulleensa kuulluksi.

Esa Aromaa

Ajankohtaista kehitysvammalääketieteestä

Helsingissä kesällä 1996 pidetty kehitysvammatutkimuksen maailmankongressi osoitti, että normalisaatioperiaate on toteutunut kehitysvammaisuuden lääketieteellisellä lohkolla: tutkimusmenetelmät, jotka ovat eettisesti ja lääketieteellisesti hyväksyttäviä aivo- ja muista sairauksista kärsivien normaaliälyisten potilaiden tutkimuksessa, ovat nyt käytössä myös kehitysvammaisten tutkimisessa samoja tutkimusaiheita ja vasta-aiheita noudattaen. Toinen tärkeä ilonaihe on, että tieteiden väliset kontaktit ovat jatkuvasti rikastuttaneet ja hyödyttäneet kehitysvammaisuuden tutkimustyötä ja sen tuloksia. Tämä on oikea tie myös tulevaisuudessa. Kongressin tunnus "International advances in research and practise: global problems - local approaches" täyttyikin hyvin myös biolääketieteellisten aiheiden kannalta.

Matti Iivanainen