Potilaan itsetuhoisuuden tunnistaminen ja ensihoito perusterveydenhuollossa
Perusterveydenhuollossa työskentelevät lääkärit kohtaavat usein ensimmäisinä itsetuhoprosessin eri vaiheissa eläviä potilaita. Mahdollisuudet itsetuhokriisin tunnistamiseen ja hoitointerventioihin voivat kuitenkin olla puutteelliset. Lyhyet vastaanottoajat sekä oire- ja toimenpidekeskeinen työtapa eivät luo edellytyksiä sellaiselle empaattiselle dialogille, jossa potilas rohkaistuisi tarkastelemaan psyykkiseen kipuiluunsa liittyviä tekijöitä. Tällöin hän ei myöskään tunnista lääkärissään henkilöä, jonka avulla vaikeiden asioiden kohtaaminen ja läpikäynti olisi mahdollista. Olisikin mietittävä, millainen vastaanottotapahtuma loisi edellytyksiä itsetuhoisuuden tunnistamiselle ja saisi potilaan tuntemaan tulleensa kuulluksi.
Perusterveydenhuollon rooli itsemurhien ehkäisyssä on merkittävä. 1 400:sta vuosittain itsemurhaan päätyneestä ainakin 20-30 % on yhteydessä terveyskeskuksiin tai työterveyshuoltoon viimeisen elinvuotensa aikana (1). Seuraamuksiltaan lievempien itsemurhayritysten ensiapu ja jatkoselvittely tapahtuu…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



