Raskaudenaikainen lääkkeiden käyttö Suomessa yleensä järkevää

Raskaudenaikaisesta reseptilääkkeiden käytöstä ei aikaisemmin ole Suomessa tehty kattavaa selvitystä eikä myöskään tiedetä, paljonko sikiölle haitallisia lääkkeitä käytetään. Uusien mielialalääkkeiden (ns. SSRI-lääkkeet) käyttö on väestötasolla lisääntymässä, ja näiden lääkkeiden raskaudenaikaiseen käyttöön liittyvät mahdolliset sikiöhaitat on siksi tärkeätä tunnistaa. Aikaisemmin vain epilepsialääkkeenä käytettyä valproaattia käytetään nykyään yhä enemmän myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa ja migreenin estolääkityksenä ja sen tiedetään voivan aiheuttaa sikiövaurioita.

Heli Malm

Aikuistyypin diabetekseen liittyvä sydän- ja verisuonitautien vaara naisilla suurempi kuin miehillä

On jo pitkään tiedetty, että tyypin 2 diabetekseen liittyvä sydän- ja verisuonitautien vaara on naisilla suurempi kuin miehillä, mutta syyt tähän sukupuolieroon ovat edelleen epäselvät. Tässä tutkimuksessa todettiin, että tyypin 2 diabetekseen liittyvä sepelvaltimotautikuolleisuuden vaara oli 4-kertainen miehillä ja 24-kertainen naisilla. Sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuden vaara oli vastaavasti 3-kertainen miehillä ja 14-kertainen naisilla. Diabetekseen liittyen naisilla oli suurempi ylimäärä perinteisiä vaaratekijöitä. Kohonnut verenpaine, pieni HDL-kolesterolipitoisuus ja suuri triglyseridipitoisuus vaikuttivat seurannan aikana tyypin 2 diabetekseen liittyvään sepelvaltimotaudin vaaraan enemmän naisilla kuin miehillä. Sekä miehillä että naisilla diabetekseen liittyvästä sepelvaltimotaudin vaarasta huomattava osa jäi kuitenkin selittymättä mitatuilla sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöillä.

Auni Juutilainen

Kationiset liposomit geeninsiirrossa

Geenien siirtäminen soluihin tehokkaasti, kontrolloidusti ja turvallisesti on osoittautunut haastavaksi. Positiivisesti varautuneet rasva-aineet, lipidit, muodostavat vedessä liposomeiksi kutsuttuja vesikkelejä. Nämä ns. kationiset liposomit kompleksoituvat negatiivisesti varautuneen DNA:n kanssa muodostaen partikkelin, joka kykenee läpäisemään solukalvon ja vapauttamaan DNA:n solun sisälle.

Samppa Ryhänen

Syndekaani 1 ja syöpä

Syndekaani 1 on solun pinnan heparaanisulfaattiproteoglykaani. Se koostuu solukalvon lävistävästä ydinproteiinista sekä siihen kovalentisti liittyneistä glykosaminoglykaaniketjuista. Näiden sokeriketjujen välityksellä syndekaani 1 kiinnittyy moniin väliaineen komponentteihin. Sillä on rooli solujen ja väliaineen vuorovaikutusten, solujen erilaistumisen ja kasvutekijöiden vaikutusten säätelyssä. Se säätelee mm. fibroblastikasvutekijän (bFGF) sitoutumista ja toimintaa solun pinnalla ja myös tätä kautta vaikuttaa normaali- ja kasvainsolujen kasvuun ja adheesioon.

Anu Anttonen

Kätkytkuolema ja myöhemmät raskauskomplikaatiot

Kätkytkuoleman syyt kiinnostavat niin biologeja, kliinikkoja kuin oikeusjärjestelmääkin. Skotlannissa selvitettiin vuosina 1985-2001 synnyttäneiden noin 250 000 naisen kahteen perättäiseen synnytykseen liittyvät tiedot. Kätkytkuolema (n = 332) oli yhteydessä seuraavan synnytyksen ennenaikaisuuteen tai lapsen gestaatioikää pienempään painoon. Vastaavasti edellisen synnytyksen enennaikaisuus tai lapsen gestaatioikää pienempi paino ennustivat kätkytkuolemaa (n = 203) seuraavalla kerralla. Havaitut tilastolliset yhteydet kuitenkin hävisivät, kun analyysit vakioitiin äidin riskitekijöihin tai synnytykseen liittyviin komplikaatioihin nähden. Tutkijoiden tulkinnan mukaan kätkytkuolema voisi ainakin osittain selittyä raskauteen tai synnytykseen liittyvillä komplikaatiolla.

Aulikki Nissinen

Lisää kätkytkuoleman taustoja

Vuonna 1991 Britanniassa järjestetty kampanja vauvojen nukuttamiseksi selällään (Back to sleep campaign) sai kätkytkuolemat vähenemään Englannissa ja Walesissa 75 %. Bristolilainen tutkijaryhmä selvitti Etelä-Englannissa 1984-2003 sattuneiden 300 kätkytkuoleman lääketieteellisiä ja sosioekonomisia taustoja. Vertailuryhmänä oli vuosina 1993-96 syntyneet 1 300 lasta perheineen. Kahdenkymmenen vuoden aikana kätkytkuolemaan liittyvät tekijät olivat muuttuneet. Kuoleman yhteys vanhempien vieressä, erityisesti sohvalla, nukkumiseen oli lisääntynyt 12 %:sta 50 %:iin, vaikka tähän nukkumistapaan liittyneet kuolemat vähenivät puoleen. Vähävaraisten perheiden, tupakoivien äitien ja keskoslasten osuudet olivat lisääntyneet merkittävästi. Kätkytkuoleman kohdanneista perheistä 75 % eli keskimääräistä huonommassa sosioekonomisessa asemassa.

Aulikki Nissinen

Suomalaistutkimus: tyypin 2 diabetes lisää haimasyövän riskiä

Useat aikaisemmat tutkimukset ovat viitannet siihen, että aikuistyypin diabetes lisää haimasyövän riskiä. Aikaisemmat havainnot saavat tukea suomalaisesta ATBC-tutkimuksesta, jossa vuosina 1985-88 haluttiin alkuaan selvittää, estääkö vitamiinihoito keuhkosyöpää. No, niinhän ei ollut, vaan päinvastoin. Samoja potilaita on kuitenkin seurattu pidempään ja todettu koko kohortin lähes 29 000 henkilöstä 169:n sairastuneen haimasyöpään pisimmillään lähes 17 vuotta kestäneen seurannan aikana. Näille potilaille valittiin 400 verrokkia samasta otoksesta ja heidän veriarvojaan on verrattu.

Robert Paul

Miksi etäpesäkkeinen syöpä ei parane?

Jos syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä, syöpä ei enää parane, vaikka lääkkeillä saataisiin muutokset joksikin aikaa häviämään näkyvistä. Kliinisesti ajatellen on selvää, että tautisolujen täytyy piileskellä jossain aktivoituakseen tilaisuuden tullen. Perustutkimuksen uudet löydöt valaisevat kliinikon havaintojen taustoja.

Sirkku Jyrkkiö

Raivaavatko happolääkkeet tietä C. difficile -infektiolle?

Mahan hapot tappavat taudinaiheuttajia, joita meihin tulee suun kautta. Haponeritystä estävät lääkkeet voisivat tämän suojafunktion kannalta olla haitallisia. Niiden lisääntynyt käyttö ja yleistyvät Clostridium difficile -infektiot linkattiinkin yhteen tuoreessa brittiläiseen aineistoon perustuvassa tutkimuksessa.

Heikki Arvilommi

Onko psykoosi sittenkään toksinen tila?

Pitkään hoitamatta jäänyt psykoosi ennakoi yleensä huonoa ennustetta. Yhden selityksen mukaan psykoosi on neurotoksinen tila, joka vahingoittaa aivoja tai sen osia, kuten hippokampusta. Hoitamattomaan psykoosiin voi liittyä pitkäaikainen stressitila ja kortisolin liikaeritys. Tämä puolestaan voi vaurioittaa kortisolin liikaeritykselle herkkää hippokampusta.

Raimo K.R. Salokangas

Salmeroli ja formoteroli eivät vaikuta sydämen autonomiseen tonukseen

Pitkävaikutteisten sympatomimeettien on epäilty (mm. suomalaisten astmalasten tutkimuksessa) vaikuttavan sydämen toiminnan säätelyyn, nimenomaan autonomiseen tonukseen. Tällä voisi olla yhteyttä jopa kuolleisuuteen (kardiomyopatiat ym.). Turkissa selvitettiin sydämen lyöntinopeuden vaihtelua tutkimalla inhaloitavan salmeterolin (50 µg) ja formoterolin (12 µg) sydänvaikutusta 5 minuutin välein inhalaation yhteydessä 39 aikuisella astmaatikolla. Kumpikaan lääke ei aiheuttanut merkitseviä muutoksia lähtötilanteeseen, joten ainakaan lyhyellä aikavälillä näillä lääkkeillä ei ole epäiltyjä haitallisia sydänvaikutuksia.

Hannu Puolijoki

Paikallishoito flutikasonilla hillitsee astmaatikon nenäoireita

Yhdysvalloissa verrattiin allergisesta nuhasta kärsivillä astmaatikoilla keuhkoihin inhaloitavaan flutikasoni-salmeteroliyhdistelmään liitetyn flutikasoninenäsuihkeen tehoa siihen, mikä vaste saadaan vielä lisätyllä montelukastilla (vs. lumelääkkeillä) 4 viikon aikana. Paikallishoito flutikasonilla osoittautui tehokkaimmaksi nenäoireiden hillitsijäksi muihin vaihtoehtoihin nähden. Montelukasti pärjäsi parhaiten kutinan ja aivastelun hillinnässä verrattuna lumelääkitykseen yhdistettyyn nenäsuihkeeseen. Astman tasapaino parani kaikissa ryhmissä samankaltaisesti. Tutkimuksen ongelmana on mm. inhaloitavan lumelääkityssiiven puuttuminen, mutta tulokset antavat ymmärtää paikallishoidon merkityksen varsinkin nenäoireiden hoidossa.

Hannu Puolijoki

Itseään viiltelevän nuoren monet ongelmat

Monilla kliinikoilla on käsitys, että nuorten itsensä viiltely on lisääntynyt, vaikkakaan tutkittua tietoa ilmiön yleisyydestä ei ole. Suomalaisten nuorten itsensä viiltelyä ei ole aikaisemmin empiirisesti systemaattisesti tutkittu.

Marja-Liisa Rissanen, Jari Kylmä, Jukka Hintikka, Kirsi Honkalampi, Tommi Tolmunen, Eila Laukkanen

Kuvantamisohjauksessa otettavat neulanäytteet rintasyövän diagnostiikassa

Paksuneulatekniikka on parantanut neulabiopsioiden osuvuutta rintakasvainten diagnostiikassa ohutneulatekniikkaan verrattuna.

Tarja Rissanen, Meeri Apaja-Sarkkinen

Hepsidiini - onko puuttuva lenkki tulehduksen ja anemian välillä löytynyt?

Tulehdusanemia eli kroonisen taudin anemia eli sekundaarianemia on raudanpuuteanemian jälkeen yleisin anemian muoto.

Kari Eklund, Tom Pettersson

Keuhkojen diffuusiokapasiteettimittaus keuhkokudoksen toiminnan arvioinnissa

Diffuusiokapasiteettimittaus on yleisin keuhkokudoksen toiminnan tutkimiseen käytetty kliininen menetelmä. Suomessa tehdään noin 10 000 tutkimusta vuodessa.

Päivi Piirilä, Anssi R.A. Sovijärvi

Vaikeasti vammautuneiden traumapotilaiden hoito Suomessa 2004

Vaikeasti vammautuneiden traumapotilaiden tai kyseisiä potilaita hoitavien sairaaloiden tarkkaa lukumäärää Suomessa ei tiedetä. Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää vaikeasti vammautuneiden traumapotilaiden jakautumista maamme sairaaloihin sekä kartoittaa kyseisten sairaaloiden tämänhetkistä traumapotilaan alkuvaiheen hoidon organisointia.

Lauri Handolin, Ari Leppäniemi, Martti Lakovaara, Kimmo Vihtonen, Jan Lindahl

Tarvitseeko lääkäri työnohjausta - eikö konsultaatio riitä?

Työnohjaus on työn kehittämismenetelmä, jonka tavoitteena on tukea ammatillista kehitystä ja auttaa työntekijää jaksamaan työssään.

Kristiina Toivola

Ultraäänikuvantamisen tehtävänjaot - röntgenhoitajan rooli

Ultraäänitutkimusjonojen kasvu ja radiologipula ovat herättäneet tarpeen myös radiologian klinikoilla työtehtävien siirtoon lääkäriltä hoitajille.

Heidi Mäkeläinen

Erektiohäiriö, sydän- ja verisuonitaudin ennekö?

Erektiohäiriöillä ja sydän- ja verisuonitaudeilla on yhteiset riskitekijät. Amerikkalaistutkijat selvittivät erektiohäiriöiden ja kardiovaskulaarisairauksien yhteyttä prospektiivisesti yli 55-vuotiailla miehillä, jotka kuuluivat prostatakarsinooman ehkäisytutkimuksen lumelääkeryhmään. Ryhmän 9 457 miehestä 8 063:lla (85 %) ei ollut kardiovaskulaarisairautta tutkimuksen alussa. Viimeksi mainituista 3 816:lla (47 %) oli jo valmiiksi jonkinasteinen erektiohäiriö. Jäljelle jääneistä 4 247:stä, joilla erektiokyky oli alussa normaali, kehittyi 57 %:lle erektiohäiriö 5 vuoden kuluessa. Määrä kipusi vielä 65 %:iin maksimiseuranta-ajan, 7 vuoden, kuluessa. Niillä, joille tutkimuksen kuluessa kehittyi erektiohäiriö, oli merkittävästi kohonnut stenokardian ja sydäninfarktin riski. Vielä selvemmät erot saatiin, kun mukaan otettiin nekin, joilla jo tutkimuksen alussa oli eriasteisia erektiohäiriöitä. Muiden kardiovaskulaarisairauksien riskitekijöiden kanssa tehdyssä vertailussa erektiohäiriö asettui suurin piirtein samalle tasolle kuin sukurasitus, tupakanpoltto ja hyperlipidemia.

Ossi Lindell