Lyhyesti: Anastrotsoli, tamoksifeeni ja elämänlaatu

Suuressa ATAC-tutkimuksessa satunnaistettiin 9 366 naista rintasyöpäleikkauksen, sädehoidon ja solunsalpaajahoidon jälkeen saamaan joko anastrotsoli, tamoksifeeni tai molemmat viiden vuoden ajan. Anastrotsoli vähensi taudin metastasoitumisriskiä 17% ja toisen rinnan uuden syövän riskiä 38 % verrattuna tamoksifeeniin. Nyt selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden naisten elämänlaatua. Anastrotsoliryhmän naisilla oli vähemmän hikoilua ja valkovuotoa kuin tamoksifeenia saaneilla. Toisaalta anastrotsoliryhmässä oli useammin oireena emättimen kuivuus, yhdyntäkivut ja seksuaalisen kiinnostuksen väheneminen. Erot ryhmien välillä olivat vähäiset, mutta lääkkeiden haittaprofiileissa on pieniä eroja. Niilläkin voi olla merkitystä.

Sirkku Jyrkkiö
Lääke­tieteen maailma­sta 46/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Sopiiko lume kliiniseen käyttöön?

Lumelääkkeen käytön laajuutta ja indikaatioita selvitettiin kyselytutkimuksella Jerusalemin sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Vastaajista (n = 89) 60 % ilmoitti määränneensä potilaille lumetta: potilaan kohtuuttoman lääkevaatimuksen takia (43 %), potilaan rauhoittamiseksi (38 %), kipulääkkeenä (38 %) ja apuna diagnostiikassa (28 %). Käyttäjistä 94 % oli sitä mieltä, että hoito on tehokas joko yleisesti tai toisinaan. Kirjallisuudessa lumelääkkeeseen suhtaudutaan torjuvasti, sen kliininen käyttö on epäeettisenä vaadittu jopa kiellettäväksi. Tämän tutkimuksen tehneiden mielestä suunta on kuitenkin toinen: lumeen käyttö on lisääntymässä. Artikkelissa todetaan, että ei ole varaa luopua hoitokeinosta, joka tehoaa, vaikka emme tiedäkään millä mekanismilla.

Ossi Lindell
Lääke­tieteen maailma­sta 46/2004 Kommentteja

Leviääkö uusi C. difficile-tappaja?

Kanadassa on noussut hämminki Clostridium difficile-infektioiden ja niiden aiheuttamien kuolemien lisääntymisestä. Quebecin Sherbrooke-sairaalassa on viimeisen puolentoista vuoden kuluessa kuollut 100 potilasta tähän infektioon. Samanlaisia hälyttäviä tietoja on raportoitu Montrealista ja Galgarystä. Sherbrookesta (683 vuodepaikkaa) julkaistaan tämä tutkimus, jossa on tilastoitu muutoksia vuodesta 1991 vuoteen 2003. Sinä aikana todettiin yhteensä 1 721 C. difficile-infektiota. Ilmaantuvuus 100 000 ihmistä kohti oli 35 vuonna 1999, mutta nousi huimasti vuoteen 2003, jolloin luku oli 156. Yli 65-vuotiailla nousu oli vielä rajumpi, peräti yli 8-kertainen. Tauti muuttui myös vakavammaksi: kuukauden sisällä kuolemaan johtaneiden infektioiden osuus nousi noin 5 %:sta 14%:iin. Vankomysiinihoito osoittautui paremmaksi kuin metronidatsoli.

Heikki Arvilommi
Lääke­tieteen maailma­sta 46/2004 Kommentteja

Salamat geenimanipulaattoreina

Transfektio eli geenien siirtäminen soluihin tapahtuu laboratoriossa monellakin tavalla. Yksi niistä on elektroporaatio, jossa sähkön avulla viedään geeniannos plasmidissa solun sisään. Voisiko tämä tapahtua luonnossa ukkosilmalla? Ranskalaiset tutkijat sekoittivat DNA:ta plasmidimuodossa maanäytteeseen ja tärskäyttivät keinotekoisella salamalla päälle. Verrattuna koeputken laboratoriobakteereihin, lähes yhtä suuri osa maaperän bakteereista otti vastaan uusia geenejä. Muuntuneista bakteereista tunnistettiin ainakin kaksi Pseudomonas-lajin edustajaa.

Heikki Arvilommi
Lääke­tieteen maailma­sta 46/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Olisiko testosteronista vaikean COPD:n hoidoksi?

Vaikeassa keuhkoahtaumataudissa ovat tyypillisiä lihasheikkous (myös muualla kuin hengityslihaksissa) ja miehillä matala testosteronipitoisuus. Kaliforniassa tehdyssä tutkimuksessa annettiin 47:lle vaikeaa COPD:ta sairastavalle (FEV1 40 %) miehelle 100 mg:aa testosteronia viikossa tai lumelääkettä ja hoitoon yhdistettiin (tai ei) lihasharjoitusohjelma. Aktiivihoito testosteronlla nosti seerumipitoisuuksia 271 ng/dl. Yhdistetty testosteroni- ja harjoitusjakso nosti kehon massaa 3,3 kg, pelkkä lääkejakso 2,3 kg. Lihasvoima nousi testosteronilla 17%, samoin 17 % harjoituksella ja näiden yhdistelmällä 27 % . Sivuvaikutuksia ei havaittu, mutta potilaat oli valikoitu erittäin hyvin mm. kardiovaskulaaristen riskien suhteen. Lisätutkimuksia kaivataan, myös naisilla jatkossa, jolloin sivuvaikutusprofiili on vielä aivan erityinen.

Hannu Puolijoki
Lääke­tieteen maailma­sta 46/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Depression hoito parantaa sosiaalisuutta MS-potilailla

Tiedetään, että masentuneet kokevat sosiaalisen tuen puutetta ja toisaalta tuki voi ehkäistä masennuksen puhkeamista. Multippeskleroosiin (MS) liittyy usein masennusta. Niinpä tutkijat selvittivät, miten masennuksen hoito (psykoterapia tai lääkehoito) vaikuttaa 63:n MS-potilaan sosiaalisen tuen määrään. Tulos oli varsin yksiselitteinen. Masennuksen hoito lisäsi koetun sosiaalisen tuen määrää, sen käyttöä ja tyytyväisyyttä tukeen sekä vähensi tarvetta emotionaaliseen tukeen. Muutokset näyttivät täysin välittyvän depression paranemisella. Vaikka todellisuus tuskin on yhtä yksioikoinen, tutkimus tuo esiin tarpeen hoitaa MS-potilaan masennusta.
Lääke­tieteen maailma­sta 46/2004 Kommentteja

Etusivulla juuri nyt

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030