Sopiminen vähentää pakkohoitoja
Tahdosta riippumaton eli pakolla psykiatriseen sairaalaan toimittaminen on edelleen varsin yleistä, Suomessa yleisempää kuin monessa muussa maassa, joskin selvästi vähenemään päin. Pakolla sairaalaan toimittamista voitaneen kuitenkin edelleen vähentää. Varsinkin uudelleen sairastuvien potilaiden kohdalla hoitohenkilökunnan toimenpiteillä voi olla suuri merkitys. Englantilaisessa tutkimuksessa seurattiin 160:tä useasti sairaalahoidossa ollutta, psykoosia tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasta, joista puolella toteutettiin potilaan omistama kirjallinen ja yhteisesti sovittava kriisisuunnitelma. Tämä suunnitelma tähtää uudelleen sairastumisen varhaiseen toteamiseen ja hoidon varhaiseen aloittamiseen ja siinä on käyty läpi toimenpiteet ja hoitomahdollisuudet, jotka ovat potilaan käytössä, mikäli hän joutuu kriisitilanteeseen. Ensimmäisessä istunnossa projektityöntekijä selosti potilaalle yhteisesti sovittavan kriisisuunnitelman. Toisella kertaa yhdessä potilaan ja hänen hoidossaan mukana olevien ammattihenkilöiden kanssa keskusteltiin ja sovittiin suunnitelman mukaisista menettelytavoista. Vertailuryhmä sai vastaavan informaation kirjallisen lehtisen muodossa. Runsaan 15 kuukauden seurannan aikana henkilökohtaisen intervention saaneista 13 % ja vertailuryhmästä 27% joutui pakkohoitoon (p = 0,028). Tästä syystä myös pakkohoitopäivät (14 vs. 31) olivat interventioryhmässä vähäisemmät, mutta sairaalapäivien kokonaismäärässä ei merkitsevää eroa ollut. Tutkimuksen perusteella on syytä uskoa, että psyykkisesti vaikeasti sairaiden potilaiden kanssa voidaan tehdä sopimuksia, joilla voidaan vähentää tahdosta riippumattoman hoidon määrää. Sen sijaan sairaalahoidon kokonaismäärään sillä näyttää olevan vähäisempi vaikutus.