Astmaa sairastavan koululaisen allerginen nuha - ovatko diagnostiikka ja hoito kohdallaan?

Suurimmalla osalla astmaa sairastavista on myös allerginen nuha, jonka asianmukainen hoitaminen on tärkeää astman kannalta. Allergisen nuhan diagnostiikkaa ja hoidon toteutumista lapsilla on tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erikoissairaanhoidon kontrollissa olevien kouluikäisten astmaatikkojen allergisen nuhan diagnostiikkaa ja hoitoa potilaskertomusmerkintöjen perusteella.

Minna Ruokonen, Minna Kaila, Riina Haataja, Marita Paassilta

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 34/2007 Kommentteja

Äidin herkkyys vauvan viesteille - pysyvyys ja riskitekijät

Äidin ja vauvan välisen varhaisen vuorovaikutuksen on todettu ennustavan lapsen myöhempää kehitystä ja hyvinvointia. Jotta tuki ja hoito voidaan suunnata oikein, apua tarvitsevat äidit lapsineen on pystyttävä tunnistamaan. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin äidin herkkyyttä vauvan viesteille, äidin ja vauvan välisen vuorovaikutustavan pysyvyyttä ja vaikutusta lapsen kehitykseen sekä siihen liittyviä riskitekijöitä. Lisäksi kartoitettiin, tunnistivatko lastenneuvolan terveydenhoitajat äiti-lapsivuorovaikutukseen liittyvät huolet. Väitöskirja koostuu kolmesta seuranta-aineistosta: vauvahavainnointi-, lastenneuvola- ja kielenkehitysaineistosta.

Kaarina Kemppinen

Diabeteslääke pioglitatsonin yhteisvaikutukset

Aikuistyypin diabetesta sairastavat potilaat joutuvat usein käyttämään monia lääkkeitä samanaikaisesti ja ovat siten erityisen alttiita lääkeaineiden haitallisille yhteisvaikutuksille. Pioglitatsoni on uudehko tablettimuotoinen diabeteslääke, joka poistuu elimistöstä pääasiassa hajoamalla maksan sytokromi P450 (CYP) -entsyymien välityksellä. Muut lääkkeet voivat estää tai kiihdyttää näiden entsyymien kautta tapahtuvaa lääkeainemetaboliaa. Ennen tätä väitöstutkimusta pioglitatsonin yhteisvaikutuksista oli vain vähän julkaistua tutkimustietoa.

Tiina Jaakkola

Aorttaläpän ahtauman patogeneesi

Aorttaläpän ahtauma eli aorttastenoosi on väestön ikääntyessä käynyt yhä yleisemmäksi ja merkittävän aorttaläpän ahtauman esiintyvyys yli 65-vuotiailla on 2-3 %. Aorttaläpän ahtautuma johtaa lopulta sydämen vasemman kammion toiminnnan pettämiseen ja sydämen vajaatoimintaan. Taudin kulku on pitkään oireeton ja tyypilliset oireet; rasitusrintakipu, hengenahdistus ja tajuttomuuskohtaukset, ilmaantuvat vasta läppäahtauman edettyä pitkälle. Toistaiseksi aorttastenoosin etenemiseen ei ole voitu vaikuttaa lääkkeellisin keinoin ja taudin ainoana hoitona on läppäleikkaus. Tiedetään, että aorttaläpän ahtautuminen on aktiivinen prosessi, johon liittyy kolesterolin kertyminen läpän rakenteisiin sekä tulehdusta ja kalkkiutumista edistävien tekijöiden aktivoituminen. Aorttaläpän ahtauman kehittymisen mekanismit ovat kuitenkin vielä suurelta osin tuntemattomat. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on ollut aorttastenoosin patogeneesin selvittäminen ja taudin etenemistä edistävien tekijöiden kartoittaminen.

Satu Helske

Naisilla enemmän aivohalvauksia keski-iässä

Laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aivohalvauksen yleisyyttä ja riskitekijöitä 35-64-vuotiaiden amerikkalaisten joukossa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1999-2004 ja lopullinen analyysi tehtiin 15 309 potilaan aineistosta. Seuranta-aikana aivohalvaukseen sairastui tutkituista 4 %, heistä 51 % miehiä ja 49 % naisia. Todennäköisyys saada aivohalvaus oli 45-54-vuotiailla naisilla merkittävästi suurempi (OR 2,39) kuin miehillä. Aivohalvauksen itsenäisiä riskitekijöitä naisilla olivat sepelvaltimotauti ja vyötärönympärysmitta. Hormonikorvaushoidon ei todettu olevan riskitekijä. Koko aineistossa naisilla esiintyi enemmän koholla olevaa verenpainetta ja kolesterolia kuin miehillä. Naissukupuoleen liittyy aivoinfarktiriskiin vaikuttavia vaaratekijöitä, kuten raskaus, hormonikorvaushoito ja migreeni, mutta ne eivät yksinään selitä naisten lisääntynyttä aivohalvausriskiä. Naisten yli kaksinkertainen aivohalvausriski korreloi tässä tutkimuksessa selvästi vaskulaarisiin vaaratekijöihin. Aivoverenkiertohäiriöiden primaaripreventio kannattaa aloittaa varhain ja kohdistaa myös nuoriin naisiin.

Jaana Suhonen

Hoidon teho näkyy sepelvaltimokuolleisuudessa

Sepelvaltimotautikuolleisuus on lähes puolittunut Yhdysvalloissa vuosien 1980 ja 2000 välillä. IMPACT-tilastomallin mukaan 47 % kuolleisuuden laskusta selittyi tehostuneella hoidolla, ennen kaikkea sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan entistä paremmalla hoidolla sekä sekundaaripreventiolla. Vaaratekijöiden - kolesterolin, verenpaineen ja tupakoinnin - muutokset positiiviseen suuntaan selittivät 44 % ennusteen paranemisesta. Diabeteksen ja ylipainon lisääntyminen lisäsivät puolestaan kuolleisuutta 18 %. Suomessa riskitekijämuutosten vaikutus ennusteen paranemiseen on ollut selvästi hoidon kehityksen vaikutusta suurempi.

Juhani Airaksinen

Eturauhassyövän sädehoidon annosta voi lisätä

Uusi sädehoitotekniikka mahdollistaa yhä suurempien sädeannosten antamisen rajatulle alueelle. Aiemmin on jo osoitettu, että sädeannoksen suurentaminen hyödyttää ainakin osaa eturauhassyöpäpotilaista. Brittien nyt julkaisema 843 potilaan satunnaistettu tutkimus antaa arvokasta lisätietoa eturauhassyövän sädehoidosta. Kaikki potilaat saivat 3-6 kk kestäneen hormonaalisen neoadjuvanttihoidon. Puolella potilaista sädeannos oli 64 Gy ja puolella 74 Gy. Viiden vuoden seurannan jälkeen biokemiallisia uusiutumia (PSA kääntyy nousuun) oli enemmän pienen sädeannoksen ryhmässä (71 % vs. 60 %). Suuremman annoksen ryhmässä taudin kliininen uusiutuminen oli jonkin verran vähäisempää seuranta-aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Riskikerroin taudin kliiniseen etenemiseen oli 0,69 ja taudin paikalliseen etenemiseen 0,65 ja etäpesäkkeisen taudin ilmenemiseen 0,74. Myöhäisiä peräsuolen haittaoireita oli enemmän suurimman annoksen ryhmässä, sen sijaan virtsaoireita oli molemmissa ryhmissä yhtä paljon. Annoksen kasvattamisen hyöty näkyi kaikissa riskiryhmissä.

Sirkku Jyrkkiö

Radiojodilla hoidettu hypertyreoosi lisää kardiovaskulaari- ja syöpäkuolleisuutta

Suomalaistutkijat selvittivät radiojodilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden (n = 2 793) kuolleisuutta 9 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa. Verrokkiryhmä oli saman suuruinen, saman ikäinen ja sukupuolijakauma oli sama. Potilasryhmässä kuolleisuus 10 000 henkilövuotta kohti oli 453 ja verrokkiryhmässä 406 (RR 1,12; 95 %:n lv 1,03-1,20). Lisääntynyt kuolleisuus selittyi aivoverisuonitaudeilla (RR 1,40) ja osittain myös syövällä (RR 1,29). Kokonais- ja kardiovaskulaarikuolleisuus oli suurentunut niillä, jotka olivat yli 60-vuotiaita saadessaan radiojodihoidon. Lisääntynyt kuolleisuus koski vain nodulaarista tautia (43 % potilaista), ei Basedowin hypertyreoosia (57 % potilaista) sairastavia, ja oli yhteydessä radiojodiannokseen. Potilasryhmässä eteisvärinän riski oli suurentunut ja hypotyreoosin kehittyminen vähensi kuolleisuutta merkitsevästi. Syöpäkuolleisuus (ylemmän ruoansulatuskanavan syöpä) oli suurentunut ainoastaan iäkkäillä miehillä. Tutkijat toteavat, että lisääntynyt kuolleisuus todennäköisesti selittyy hypertyreoosilla eikä hoitomuodolla. Valitettavasti ei ollut mahdollisuutta verrata tuloksia tyreoidektomialla tai tyreostaatilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden kuolleisuuteen.

Camilla Schalin-Jäntti

Lonkkamurtumapotilaiden osteoporoosilääkitys toteutuu huonosti

Lonkkamurtumapotilaiden Käypä hoito -suositus on luulääkkeen sekä päivittäisen D-vitamiinin ja kalsiumvalmisteen käyttö. Selvitimme Päijät-Hämeen keskussairaalan ja Kuusankosken aluesairaalan vastuualueilla hoidettujen lonkkamurtumapotilaiden luulääkkeiden sekä kalsiumia ja D-vitamiinia sisältävien reseptivalmisteiden käyttöä ennen murtumaa ja murtuman jälkeen.

Peter Lüthje, Ilona Nurmi-Lüthje, Juha-Pekka Kaukonen, Salla Tanninen, Helena Naboulsi, Matti Kataja

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 33/2007 Kommentteja

Syöpäpotilaat tarvitsevat enemmän työpaikan ja työterveyshuollon tukea

Selvitimme, kuinka paljon hyväennusteiseen syöpään sairastuneet henkilöt saivat tukea työpaikan eri toimijoilta ja kuinka tyytyväisiä he olivat siihen. Tutkimme myös, onko syöpätyypillä, syöpähoidoilla tai muilla taustatekijöillä yhteyttä eri lähteistä saatuun tai toivottuun tukeen ja onko eri toimijoilta saadun tuen määrässä tai toivotun tuen määrässä eroa.

Taina Taskila, Marja-Liisa Lindbohm, Rami Martikainen, Ulla-Sisko Lehto, Jari Hakanen, Päivi Hietanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030