Majvik II -suosituksesta ohjeita kosteusvaurioiden selvittelyyn

Kosteusvauriot ja niihin liittyvät terveysvaikutukset aiheuttavat poikkeuksellisen ongelman sekä työympäristössä että asuinrakennuksissa. Ongelman laajuus on merkittävä. Suhteellisen suuri osa väestöstä saattaa joutua alttiiksi kosteusvaurioiden saastuttamalle sisäilmalle. Edelleenkin tunnetaan vain osa kosteusvaurion aiheuttamien oireiden ja sairauksien mekanismeista. Oireita esiintyy yleisesti, mutta ne eivät ole mitenkään ominaisia juuri kosteusvaurioympäristölle. Altistumistilanne kosteusvaurioituneessa rakennuksessa on monimutkainen. Eri vaiheissa voidaan altistua lukuisille eri mikrobeille, niiden aineenvaihduntatuotteille, kosteuden aikaansaamille sisustus- ja rakennusmateriaaleista vapautuville kemikaaleille jne. Kaikkia spesifisiä oireiden ja sairauksien aiheuttajia ei vielä tunneta. Tautien diagnostisia keinoja on rajoitetusti, mikä johtaa usein ammattitautidiagnostiikan vaikeuteen, viiveisiin ja korvausongelmiin, ainakin kun verrataan muista syistä johtuviin vastaaviin ammattitauteihin. Kun tähän lisätään usein esiintyviä sosiaalivakuutuskäytäntöjen yhteensovittamiseen liittyviä epäjohdonmukaisuuksia ja epäselvyyksiä, on lopputuloksena poikkeuksellinen terveysongelma.

Henrik Nordman, Jukka Uitti

Majvik II -suositus Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely

Rakennusten kosteus- ja homevaurioihin liittyy monenlaisia oireita ja sairauksia. Vaikka yhteys on osoitettu monissa tutkimuksissa, ei kaikkia spesifisiä oireiden ja sairauksien aiheuttajia vielä tunneta. Myöskään oireiden ja sairauksien patofysiologisia mekanismeja ei tunneta riittävästi.

Appendiksin tyven sulku vaikuttaa leikkaustulokseen

Umpisuolen poistoleikkauksia on tehty laparoskooppisesti jo 20 vuotta. Tällöin tavanomaisin tyven sulkumenetelmä on ollut valmis lankalenkki, joka kiristetään appendiksin ympärille. Hankalammissa tulehduksissa on kuitenkin jouduttu konvertoimaan avoleikkaukseen tai käyttämään laparoskooppista suorasulkuinstrumenttia.

Tom Scheinin

Laktobasilleista apua koliikkivauvoille

Koliikki-itku vaivaa jopa neljäsosaa pikkuvauvoista, eikä itkun tarkkaa syytä saati tehokasta hoitoa tunneta. Italiassa on tehty tutkimus, jossa 90 täysin rintaruokittua koliikkivauvaa satunnaistettiin saamaan joko Lactobacillus reuteri -bakteeria 108 cfu:ta öljyemulsiotippoina kerran päivässä tai ilmakuplia hajottavaa simetikonia 60 mg/vrk. Kaikki äidit noudattivat maidotonta dieettiä. Vauvojen ikä rekrytointihetkellä vaihteli 21 ja 90 päivän välillä ja kaikilla täyttyi koliikin kriteeri: yli kolme tuntia selittämätöntä itkua useampana kuin kolmena päivänä viikossa. Rekrytointipäivänä molemmissa ryhmissä vauvat itkivät keskimäärin 197 minuuttia eli noin 3,5 tuntia vuorokaudessa.

Marjo Renko

Leptiinireseptorigeeni sekä lihavuuden että osteoporoosin taustalla?

Aikuisten luuston massan vaihtelusta 60-80 % selittyy perintötekijöillä. Leptiinireseptorigeeniä (LepR) on pidetty lihavuuden kandidaattigeeninä. Tutkijat selvittivät, voisiko tämä geeni vaikuttaa myös luun kuntoon. Laajassa väestöpohjaisessa tutkimuksessa, johon osallistui 1 430 tanskalaista postmenopausaalista naista, tutkittiin kolmen eri leptiinireseptorin geenivariantin mahdollista assosiaatiota kehon rasvamassaan, luun tiheyteen sekä nikamamurtumiin. Tutkituista geenivarianteista Gln223Arg-genotyyppiin liittyi 1,76 kertaa suurempi riski saada nikamamurtuma, samanaikainen tupakointi nosti riskin 2,31-kertaiseksi. Nikamamurtumien lisäksi Gln223Arg-genotyyppi oli yhteydessä lonkan kaulan sekä koko lonkan luun tiheyteen. Yhteys nikamamurtumiin sekä pienempään lonkan luun tiheyteen nähtiin hieman yllättäen niillä, jotka olivat sekä A- että G-alleelin kantajia. Yhteys lihavuuteen nähtiin sen sijaan vain G-alleelin kantajilla. Tulokset viittaavat siihen, että LepR-geeni säätelee myös luun kuntoa, mutta löydöksen luotettavuus on vielä syytä selvittää. Gln223Arg-genotyypin vaikutusmekanismi luun kunnon säätelijänä jäi tutkimuksessa auki. Tutkijat pitävät myös mahdollisena, että Gln223Arg-genotyyppi toimii ainoastaan markkerina, eikä varsinainen assosiaatio näin ollen olisi LepR-geeniin vaan toiseen, lähellä sijaitsevaan geenilokukseen.

Camilla Schalin-Jäntti

Alkoholin ja kuolleisuuden J-käyrä - joko näyttö pitää?

Meilläkin on taitettu peistä siitä, onko eri tutkimuksissa nähty kohtuullisen alkoholinkäytön kuolleisuutta vähentävä vaikutus (ns. J-käyrä) todellinen vai kenties muiden elintapojen aiheuttama sivuvaikutus. Yleiset kansanterveysintressit sekä joidenkin erityisryhmien alkoholinkäyttöön liittyvät ongelmat (raskaana olevat, päihderiippuvaiset) antaisivat toivoa, ettei suojavaikutusta mieluummin olisi. Toiveajattelusta riippumatta isojen väestötutkimusten löydökset ovat näyttäneet siltä, että pienet alkoholiannokset suojaisivat ennenaikaiselta kuolemalta, kun verrataan alkoholista täysin pidättäytyviin (0-käyttäjät) tai isompia alkoholimääriä käyttäviin.

Katariina Korkeila

Eturauhassyövän seurantatutkimus puoltaa aktiivista hoitolinjaa

Kun PSA-testauksia tehdään paljon, todetaan vähäisen riskin eturauhassyöpiä runsaasti. Hoitokäytäntö on ollut tarjota vähäisen riskin eturauhassyöpää sairastavalle miehelle varteen otettavaksi vaihtoehdoksi aktiivista seurantaa. Tutkimusten mukaan 7-17 % potilaista jää seurantaan. Satunnaistettuja tutkimuksia eturauhassyövän ensilinjan hoidosta on tehty vain muutamia. Niinpä amerikkalainen rekisteritietoihin perustuva 12 vuoden seurantatieto tuo arvokkaan lisän hoitopäätöksen tueksi.

Sirkku Jyrkkiö

Sikiön makrosomia raskausdiabeetikoilla ja terveillä

Sikiön makrosomia on raskausdiabeteksen tärkein komplikaatio, joka lisää sekä lapsen että äidin sairastavuutta. Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa selvitettiin makrosomian ja Erbin pareesin esiintymistä kahdessa vaikeusasteeltaan erilaisessa raskausdiabetesryhmässä sekä terveillä verrokeilla.

Kari Teramo, Lauri Suhonen, Vilho Hiilesmaa

Ravinto ja liikunta raskausdiabeteksen ehkäisyssä

Raskausdiabeteksen esiintyvyys on suurentunut Suomessa viime vuosina selvästi. Raskausdiabeteksen riskitekijöitä ovat raskautta edeltävä ylipaino, suuri raskaudenaikainen painonnousu, äidin vanhempi ikä, aiempi makrosominen lapsi ja tyypin 2 diabetes lähisukulaisilla.

Riitta Luoto, Minna Aittasalo, Tarja I. Kinnunen

Lihastautien diagnostiikka tarkentuu - potilaita Suomessa yli 10 000

Lihastautipotilaita on Suomessa yli 10 000 eli yhtä paljon kuin idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavia ja enemmän kuin MS-potilaita.

Bjarne Udd

Työterveyshuolto osana perusterveydenhuoltoa

Työterveyshuolto elää vireää aikaa. Uudistettu lainsäädäntö mahdollistaa laadukkaan työterveyshuoltokäytännön.

Pirjo Manninen, Marjatta Peurala, Pirjo Pulkkinen-Närhi, Maria Rautio, Kaj Husman

Kuinka miehiä saadaan erikoistumaan gynekologeiksi - vai onko peli jo menetetty?

Naistentauteihin Suomessa erikoistuvien miesten osuus on 11 vuodessa vähentynyt 13 %:sta 4 %:iin. Työikäisistä naistentautien erikoislääkäreistä naisia on 66 %.

Jorma Paavonen, Hannu Halila

Aivovaltimoaneurysmien suonensisäinen hoito

Puhjennut aivovaltimoaneurysma on tärkein lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon (SAV) aiheuttaja. Primaarivuodon jälkeen tärkein potilaan ennusteeseen vaikuttava tekijä on uusintavuoto. Tämän estämiseksi on aneurysma eristettävä verenkierrosta mahdollisimman nopeasti vuodon jälkeen, koska hoitamattomista aneurysmista jopa puolet vuotaa uudelleen lähikuukausien aikana.

Juha-Matti Isokangas

ASA ei ehkäise veritulppia yhtä tehokkaasti kaikilla potilailla

Sydän- ja verisuonisairauksien lääkehoito perustuu sairauden riskitekijöiden vähentämiseen. Sydän- ja verisuonitauteja sairastavilla verihiutaleiden aktiivisuus on lisääntynyt, ja verihiutaleilla onkin keskeinen rooli veritulpan muodostumiseen johtavan tapahtumaketjun käynnistymisessä.

Aino Lepäntalo

Keuhkon- ja sydämensiirtopotilaiden infektiot ja niiden diagnostiikka

Keuhkon- ja sydämensiirtopotilailla infektiot ovat yleisiä ja ne aiheuttavat merkittävää kuolleisuutta. Infektioiden aiheuttajakirjo on laaja, joten hyvät diagnostiset menetelmät ovat välttämättömiä. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin bronkoskopian käyttökelpoisuutta keuhkon- ja sydämensiirtopotilaiden infektiodiagnostiikassa, verrattiin sytomegalovirusinfektioiden (CMV) osoittamismenetelmiä näissä potilasryhmissä sekä tutkittiin ihmisen herpesvirusten 6 ja 7 (HHV-6 ja HHV-7) esiintymistä ja merkitystä keuhkonsiirtopotilailla.

Juho Lehto

Aivojen toiminnan kuvantaminen magnetoenkefalografialla ja toiminnallisella magneettikuvauksella

Magnetoenkefalografia (MEG) mittaa suoraan aivojen hermosolujen sähköistä toimintaa. Sen ajallinen erotuskyky on parempi kuin aivojen aktivaation aiheuttamia paikallisen verenkierron muutoksia kuvaavan toiminnallisen magneettikuvauksen (TMK). Toiminnallisella magneettikuvauksella on toisaalta etuja paikannuksessa MEG:hen nähden ja MEG:llä saadut paikannustulokset ovat monikäsitteisiä. Nämä menetelmät voivat täydentää toisiaan ja yhdessä niillä voidaan saada tarkempi ajallinen ja paikallinen kuva aivojen toiminnasta. Näitä kahta menetelmää käytettiin terveiden koehenkilöiden ja neurokirurgisten potilaiden aivojen tunto- ja liikejärjestelmän toiminnan kuvantamiseen paikannustuloksen yhteneväisyyden selvittämiseksi. Aivojen tuntojärjestelmän toiminnasta luotiin malli käyttäen TMK:sta saatavaa paikannustietoa MEG:lla mitattujen aivojen magneettisten vasteiden mallinnuksessa. Neurokirurgisten potilaiden kuvantamistuloksia verrattiin leikkauksenaikaiseen sähköiseen liikeaivokuoren paikannukseen.

Antti Korvenoja

Kohti kohdunkaulan syövän täsmähoitoa

Kohdunkaulan syöpäsoluja voidaan herkistää solunsalpaajahoidolle estämällä vain näissä soluissa runsaasti esiintyvän papilloomaviruksen (HPV) E6-proteiinin toimintaa. E6-proteiini saa aikaan solun p53-kasvunrajoiteproteiinin hajoamisen. Normaaleissa soluissa p53 voi laukaista apoptoosin, mikäli solu uhkaa muuntua syöpäsoluksi tai siihen kohdistuu vakavia vaurioita, kuten solunsalpaajahoidossa. Kohdunkaulan syöpäsoluissa toimivaa p53:a on erittäin vähän E6-välitteisen hajottamisen vuoksi.

Riku Koivusalo

Sydämensiirtopotilaan selviytymistä voidaan parantaa geeniterapialla

Sydämensiirto on monesti ainoa hoitomuoto loppuvaiheen sydäntautia sairastavalle, mutta ongelmana on usein huono pitkäaikaisselviytyminen. Pääsyy tähän on sydänsiirteeseen nopeasti kehittyvä valtimokovettumistauti. Se johtuu siirteen verisuonten huonosti säädellystä korjausreaktiosta, johon kuuluu oleellisesti verisuonen endoteelin ja sitä ympäröivien sileälihassolujen epänormaali toiminta. Aktivoituneet endoteelisolut lisäävät sydänsiirteen tulehdusta. Sileälihassolut ja niiden kantamuodot kerääntyvät vaurioituneen sepelvaltimon endoteelinalaiseen kerrokseen ja tukkivat lopulta valtimon.

Antti Nykänen

Käsitteiden horjuvuus vaikeuttaa hoitosuositusten käyttöönottoa

Hoitosuositusten määrä on kasvanut huimasti näyttöön perustuvan lääketieteen vankistumisen myötä. Kun tutkimustietoa on arvioitu kriittisesti, on samalla haluttu varmistaa, että käytännön lääkärillä on käytössään tuoreimmat tutkimustiedot. Hoitosuositusten vaikutus hoitokäytäntöihin on kuitenkin ollut hyvin vähäinen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voisiko hoitosuositusten vähäinen vaikuttavuus johtua näyttöön perustuvan lääketieteen ja yleislääkärin työn lähtökohtien käsitteellisistä eroavaisuuksista.

Juho Nummenmaa

Tukostaipumus lisää toistuvan keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä

Raskaus lisää terveelläkin naisella laskimotukoksen riskiä, ja kehittyneissä maissa laskimotukos tai keuhkoveritulppa onkin nykyään yleisin äidin henkeä uhkaava raskauskomplikaatio. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin aluksi pienimolekyylisen hepariinin turvallisuutta ja tehoa laskimotukoksen hoidossa raskauden aikana. Vertailuvalmisteena oli perinteisesti käytetty fraktioimaton hepariini.

Veli-Matti Ulander