Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä on Suomessa seurattu väestötasolla vuodesta 1972 lähtien. Ensimmäiset tutkimukset tehtiin Pohjois-Karjalassa ja Kuopion läänissä Pohjois-Karjala-projektin arvioimiseksi. Vuodesta 1982 tutkimus on toteutettu myös Lounais-Suomessa, silloin osana WHO:n MONICA-tutkimusta. Vuodesta 1992 lähtien, jolloin myös pääkaupunkiseutu ja Oulun lääni tulivat tutkimusalueina mukaan, tutkimuksen nimenä on ollut FINRISKI-tutkimus, minkä tarkoitus on kuvata riskitekijäseurannan kansallista luonnetta.

Väestön riskitekijöiden, ruokavalion ja terveyskäyttäytymisen seuranta on muodostunut tärkeäksi osaksi terveyden edistämistoimien tulosten seurantaa, toimintojen arviointia ja suunnittelua.

Tässä artikkelissa kuvataan keskeisten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden muutokset vuodesta 1982 lähtien ja tarkastellaan erityisesti muutoksia viimeisten viiden vuoden aikana 25-64-vuotiaassa väestössä. Vuonna 2007 tutkittiin myös 65-74-vuotiaat.

Aineisto ja menetelmät

Vuosina 1982, 1987, 1992, 1997, 2002 ja 2007 tutkittiin edustava otos Pohjois-Karjalan, Kuopion läänin ja Turun ja Loimaan seudun 25-64-vuotiaasta väestöstä. Vuodesta 1992 lähtien mukana on ollut myös Helsinki ja Vantaa ja vuodesta 1997 Oulun lääni. Otos oli ositettu iän ja sukupuolen mukaan niin, että tutkittavia kutsuttiin vuodesta riippuen 150-500 jokaisesta miesten ja naisten kymmenvuotisikäryhmästä kultakin alueelta. Tutkimukseen osallistui 61 % kutsutuista miehistä ja 71 % naisista vuonna 2007. Osallistumisaktiivisuus on kuvattu vuodesta 1982 lähtien liitetaulukossa 1, joka on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 15/2008). Tutkittaville lähetettiin täytettäväksi kyselylomake ja sen mukana kutsukirje, jossa heitä pyydettiin tulemaan täytetty lomake mukanaan terveystutkimukseen lähimpään terveyskeskukseen. Tupakointia kysyttiin lomakkeen kysymyssarjalla. Aineistossa tupakoivaksi määriteltiin henkilö, joka oli tupakoinut säännöllisesti vähintään yhden vuoden ajan ja oli tupakoinut viimeisen kuukauden aikana. Verenpaine mitattiin elohopeamanometrillä kolme kertaa istuvassa asennossa oikeasta olkavarresta viiden minuutin levon jälkeen. Koska vuosina 1982-97 verenpaine on mitattu vain kahdesti, on näissä analyyseissä käytetty kaikilta vuosilta kahden ensimmäisen mittauksen keskiarvoa. Tutkimuksen yhteydessä otetusta verinäytteestä analysoitiin kolesteroli- ja HDL-kolesterolipitoisuus fotometrisesti Kansanterveyslaitoksen analyyttisen biokemian laboratoriossa. Kolesterolimäärityksissä käytettiin entsymaattista menetelmää ja HDL-kolesterolimäärityksessä suoraa entsymaattista menetelmää.

Tilastolliset testaukset tehtiin luokkamuuttujille logistisella regressioanalyysillä. Jatkuville muuttujille käytettiin varianssianalyysiä. Ikä oli varianssianalyysin malleissa mukana jatkuvana muuttujana. Riskitekijöiden merkitystä sepelvaltimotautikuolleisuuden laskussa on arvioitu vuoden 1972 tutkimuksen 15 vuoden kohorttiseurannasta saadulla logistisella regressiomallilla (1). Malliin sijoitettiin viiden vuoden välein tehdyistä riskitekijäkartoituksesta saadut verenpaineen ja kolesterolin keskiarvot ja tupakoitsijoiden prosenttiosuudet. Malli on laskettu Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnille, koska vain näiltä alueilta on riskitekijätietoja saatavilla vuodesta 1972 lähtien.

Tulokset

Vuosikymmeniä jatkunut seerumin kolesterolipitoisuuden lasku pysähtyi vuosien 1997 ja 2002 välillä. Vuodesta 2002 vuoteen 2007 kolesterolitaso on kääntynyt uudelleen laskuun ja on kaikilla tutkimusalueilla yhteensä 4,9 %. Kaikkien alueiden yhteinen kolesterolin keskiarvo oli vuonna 2002 5,51 mmol/l ja vuonna 2007 5,24 mmol/l. Miesten kolesterolipitoisuuksissa ei alueiden välillä ollut enää tilastollisesti merkitseviä eroja, mutta naisilla kolesterolipitoisuudet olivat korkeammat Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa (taulukko 1).

Systolinen verenpaine aleni vuoteen 2002 asti, mutta vuoden 2007 tutkimuksen mukaan miesten systolisen verenpaineen lasku on nyt pysähtynyt. Naisten systolisen verenpaineen hienoinen 1,3 mmHg:n lasku oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä. Naisten verenpaine oli matalampi kuin miesten, ja alueelliset erot olivat säilyneet molempien sukupuolien kohdalla. Systolinen verenpaine oli korkeampi idässä ja pohjoisessa kuin etelässä ja lännessä (taulukko 2). Kummankaan sukupuolen diastolinen verenpaine ei alentunut viimeisten viiden vuoden aikana. Alueelliset itä-länsi- ja etelä-pohjoinen-erot olivat säilyneet samanlaisina kuin systolisessa verenpaineessa (taulukko 3).

Kummankin sukupuolen painoindeksin hienoinen nousu ei ollut tilastollisesti merkitsevä vuodesta 2002 vuoteen 2007 (taulukko 4). Painoindeksin keskiarvo oli miehillä 27,2 kg/m² ja naisilla 26,4 kg/m2. Miesten matalimmat arvot tavattiin pääkaupunkiseudulla ja Oulun läänissä ja naisten pääkaupunkiseudulla. Miesten paino nousi keskimäärin 500 grammaa ja naisten 900 grammaa. Miesten painon nousu ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,22), mutta naisten oli (p = 0,019). Kun sukupuolet testattiin yhdessä, painon nousu oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,012), mutta sukupuolen ja vuoden välinen interaktio ei (p = 0,44). Tämä viittaa siihen, ettei miesten ja naisten painon nousu ole ollut erilainen viimeisten viiden vuoden aikana.

Sekä miesten että naisten tupakointi väheni viimeisten viiden vuoden aikana (taulukko 5). Miesten tupakoinnissa ei ollut enää alueellisia eroja. Naisten tupakointi oli yleisintä pääkaupunkiseudulla ja vähäisintä Pohjois-Karjalassa.

Riskitekijöiden jakaumat ja keskiarvot ikäryhmittäin on kuvattu taulukoissa 6 ja 7. Miesten seerumin kolesterolipitoisuus oli korkein 45-54-vuotiailla ja alkoi laskea sen jälkeen. Naisten kolesteroli oli korkeimmillaan kymmentä vuotta vanhemmassa ikäryhmässä. Systolinen verenpaine kohosi iän myötä, mutta diastolinen paine ei enää noussut viimeisessä kymmenvuotisikäryhmässä. Ylipaino kasvoi iän lisääntyessä. Tupakointi oli yleisintä nuorimmassa ikäryhmässä ja väheni iän myötä.

Kuolinsyytilastoissa havaittua 35-64-vuotiaiden miesten sepelvaltimotautikuolleisuuden laskua on kuviossa 1 verrattu riskitekijöiden muutosten perusteella ennustettuun laskuun Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Kolesterolin ja diastolisen verenpaineen laskun sekä tupakoinnin vähenemisen perusteella voitiin arvioida, että kuolleisuuden olisi pitänyt alentua 60 %. Kuolleisuus on kuitenkin alentunut kuolinsyytilastojen perusteella 80 %. Kolesterolin lasku oli tärkein yksittäinen kuolleisuutta alentava tekijä; verenpaineen lasku ja tupakoinnin väheneminen selittivät laskusta kumpikin lähes yhtä suuren osan.

Pohdinta

Väestön kolesterolipitoisuuden kääntyminen uudelleen laskuun on erittäin myönteinen havainto, kun ajatellaan sepelvaltimotaudin ja sitä kautta yleensä suomalaisten kansanterveyden kehitystä. Noin viiden prosentin kolesterolipitoisuuden laskun voidaan arvioida vähentävän sepelvaltimotautikuolleisuutta työikäisessä väestössä lähivuosina noin 10 %. Edellisenä viisivuotiskautena 1997-2002 kolesterolitaso ei laskenut. Tämä sopii hyvin yhteen ruokavaliomuutosten kanssa: tuona aikana tyydyttyneen rasvan osuus ruokavaliossa ei vähentynyt eikä monityydyttymättömien rasvojen osuus lisääntynyt.

Alustavat analyysit vuoden 2007 FINRAVINTO-aineistosta osoittavat, että väestön ruokavalio on viimeisten viiden vuoden aikana muuttunut jälleen terveellisempään suuntaan: tyydyttyneiden rasvojen osuus on vähentynyt ja monityydyttymättömien osuus noussut. Tyydyttyneiden rasvojen osuutta tulisi kuitenkin edelleen vähentää, jotta päästäisiin suositusten (2) mukaiseen 10 %:iin energian saannista nykyisestä noin 12-13 %:sta. Kasviöljyjen käyttöä tulisi edelleen suosia kovien rasvojen sijaan. Osa kolesterolitason laskusta johtunee statiinien käytön lisääntymisestä. Näiden merkitystä tullaan arvioimaan erillisessä artikkelissa.

Vuosikymmeniä jatkunut verenpaineen lasku näyttää pysähtyneen. Tämä voitaneen hyvin selittää lihavuuden yleistymisellä ja alkoholin käytön lisääntymisellä, vaikka alustavien tulosten mukaan suolan käyttö näyttääkin edelleen vähentyneen.

Onko lihavuusepidemian huippu jo saavutettu? Painoindeksin keskiarvon nousu ei enää ollut tilastollisesti merkitsevä, vaikka painon keskiarvo nousikin hiukan ja naisten painon nousu oli tilastollisesti merkitsevä. Toistaiseksi mikään teollisuusmaa ei ole onnistunut pysäyttämään ylipainon lisääntymistä. Voisiko Suomi olla ensimmäinen maa, joka normaaliolosuhteissa onnistuu pysäyttämään ylipainon lisääntymisen? Tähän tuskin saamme vastausta ennen seuraavaa väestötutkimusta, joka toteutettaneen vuonna 2012. Pitkällä tähtäimellä edes tämä ei riitä. Kolmannes miehistä ja vajaa puolet naisista on normaalipainoisia. Lihavuuden ja ylipainon osuutta väestössä pitäisi saada oleellisesti vähennettyä. Ylipaino ja liikunnan puute ovat keskeisiä syitä nykyiselle 2 tyypin diabetesepidemialle. Merkittävä osa diabeteksesta voitaisiin ehkäistä elämäntyyliä muuttamalla (3).

Miesten tupakointi on vähentynyt jo vuosikymmeniä, viime aikoina tosin hitaammin kuin 1970- ja 1980-luvuilla. Naisten tupakointi ei ole juuri enää lisääntynyt ja näyttää siltä, että se olisi kääntynyt laskuun viimeisten viiden vuoden aikana. Naisten tupakointi ei ole koskaan noussut kovin korkealle tasolle Suomessa verrattuna moniin muihin maihin. Tämä voidaan suurelta osalta laskea 1970-luvulla toteutetun tupakkalainsäädännön ja siihen liittyvien toimenpiteiden ansioksi. Ennen 1960-lukua syntyneiden naisten tupakointi yleistyi, kun taas 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden naisten tupakointi väheni, eli tupakkalain säätämisen aikaan teini-ikäisen väestön (4).

Riskitekijöiden muutosten havaitsemiseksi kartoitukset on pyritty standardoimaan mahdollisimman hyvin. Tutkimukset on tehty samoilla alueilla samanlaisella otostekniikalla. Verenpaine on mitattu elohopeamanometrilla. Nykyisin käytettävissä olevia automaattimittareita ei pystytä standardoimaan vuosikymmenestä toiseen niin, että mittauksia voitaisiin verrata toisiinsa. Laboratorion kolesterolimittaukset on standardoitu WHO:n laboratorioon ja myöhemmin Centers for Disease Control -laboratorioon USA:ssa. Hoitajien koulutus on toteutettu aina samalla tavoin, ja tutkimus on tehty samaan aikaan vuodesta. Vuosien mittaan kato on suurentunut tutkimuksesta toiseen. Osallistuminen on ollut suurempaa vanhemmissa ikäryhmissä; siten biologisten riskitekijöiden osalta muutokset voivat olla konservatiivisia estimaatteja. Vuoden 1992 katoanalyysissä tupakoitsijoita oli enemmän tutkimukseen osallistumattomissa. Tämän huomioon ottaen tupakoivien osuuden väestössä arvioidaan olevan 1-3 prosenttiyksikköä tässä raportoitua suurempi riippuen iästä ja sukupuolesta. Muiden riskitekijöiden osalta ei vastaavaa arviointia ole mahdollista tehdä. Koska riskitekijät ovat muuttuneet eri suuntiin erityisesti painon osalta, on epätodennäköistä, että havaittuja muutoksia voitaisiin selittää suurentuneella kadolla. Jatkossa tulee harkita, pitäisikö tehdä kotona ainakin niiden henkilöiden riskitekijämittaukset, jotka eivät ole tulleet tutkimuspaikalle mittauksiin.

Työikäisen väestön sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt noin 80 %. 1970-luvulla kuolleisuuden lasku voitiin selittää kokonaan verenpaineen ja kolesterolin laskulla ja tupakoinnin vähenemisellä. Kuolleisuus on alentunut 1980-luvun jälkeen enemmän kuin riskitekijöiden perusteella voidaan arvioida. Tämä noin 20 %:n ero johtuu mitä todennäköisimmin uusista sepelvaltimotaudin hoitokeinoista (5). On myös mahdollista, että riskitekijöiden merkitystä kuvaavat mallit aliarvioivat riskitekijöiden todellista merkitystä varsinkin niiden osalta, joiden matalampi riskitekijätaso on alkanut jo nuorella iällä. Hoitojen merkitystä arvioitaessa tulee muistaa, että vain uudet hoidot ja niiden käyttöönotto vähentävät kuolleisuutta. Käytössä olevat hoidot pitävät kuolleisuuden ennallaan, vaikka ne sinällään olisivat tehokkaita, mutta eivät alenna kuolleisuutta väestötasolla. Jatkossakin sepelvaltimotautisairastavuuden ja -kuolleisuuden vähentäminen perustuu sekä tunnettujen riskitekijöiden alentamiseen että tehokkaiden uusien hoitojen kehittämiseen ja niiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön ottoon. Riskitekijöitä alentavilla elintapamuutoksilla on sydän- ja verisuonitautien lisäksi vaikutusta monien muiden kansantautien ehkäisyssä sekä väestön terveyden ja toimintakyvyn edistämisessä.

Tästä asiasta tiedettiin

Muutokset tupakoinnissa, veren kolesterolipitoisuudessa ja verenpaineessa heijastuvat muutamassa vuodessa sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen.

Koska riskitekijäkartoituksessa tutkittujen henkilöiden sairastumista ja kuolleisuutta kroonisiin sairauksiin on voitu seurata kuolleisuus- ja hoitoilmoitusrekisteristä, on se mahdollistanut erittäin monipuolisen tutkimusaineiston luomisen vuosikymmenien mittaan.

Tämä on vaikuttanut merkittävästi tietoomme riskitekijöistä ja keskeisten kansansairauksien etiologiasta.

Tämä tutkimus opetti

Seerumin kolesterolipitoisuus on kääntynyt uudelleen laskuun: väestön kolesterolin keskiarvo on nyt 5,2 mmol/l.

Verenpaineen lasku on pysähtynyt ilmeisesti ylipainon ja alkoholin käytön lisääntymisen vuoksi.

Sekä miesten että naisten tupakointi vähenee.

Suurin osa sepelvaltimotautikuolleisuuden laskusta voidaan selittää riskitekijöiden vähenemisellä.