Homevauriotalon asukkaiden sairastaminen

Asuinympäristön homealtistuksen terveysvaikutuksiin on kiinnitetty yhä enemmän huomiota viime vuosina. Asunnon kosteusvaurioiden ja homekasvun yhteys hengitystieoireiluun on todettu useissa epidemiologisissa tutkimuksissa sekä ulkomailla (1,2,3) että Suomessa (4,5). Sairastamisen kirjoon kuuluvat tyypillisesti nuha, silmäoireet, toistuvat hengitystietulehdukset ja astma. Kosteus- ja homevauriot ovat yleisiä. Merkittävälle kosteusvaurioon liittyvälle mikrobikasvulle on arvioitu Suomessa altistuvan kymmeniätuhansia ja lievemmille kosteusvaurioille satojatuhansia asukkaita (6). Sairastamisen yhteys homevaurioihin vaikuttaa selvältä, mutta mekanismi on useimmiten epäselvä. Syyksi on esitetty allergisoitumista homeille ja homeista erittyvien ärsyttävien orgaanisten yhdisteiden tai mykotoksiinien vaikutusta (2,7,8). Tässä tutkimuksessa olemme selvittäneet homevaurioisen asuinkiinteistön oireisten asukkaiden sairaudenkuvaa ja homealtistusta.

AINEISTO, MENETELMÄT JA ALTISTUKSEN ARVIOINTI

Tutkitut ovat vuonna 1980 valmistuneen puurakenteisen rivitalokiinteistön asukkaita. Kaikkiaan taloyhtiössä on 65 asuntoa ja noin 200 asukasta. Taloissa on kosteusvaurioihin johtaneita rakennevirheitä, kuten kunnollisten räystäiden puute, lämpövuotoja, kattovuotoja, teholtaan heikko rännistö, matala sokkeli ja alapohjan puutteellinen vesieristys. Rakennuksissa todettiin näkyviä homevaurioita jo valmistumista seuraavana vuonna. Ulkoseinärakenteissa (ulkoseinälaudoitus, tuulensuojalevy, vuorivilla, eläinvilla) on laajat homevauriot (kuva 1) ja monissa asunnoissa on myös sisätiloissa ollut homeenhajua tai näkyvää homekasvua. Terveysviranomaiset olivat tehneet joissakin asunnoissa sisäilman homeitiömittauksia, mutta itiömäärät olivat olleet normaalit. Useimmissa asunnoissa oli vuosien varrella korjattu homevaurioita pintaremontein ja huoneiden ilmanvaihtoa oli pyritty parantamaan. Itse homevaurioiden syytä, eli rakenteiden kostumista, ei kuitenkaan ollut korjattu.

Ensimmäiset potilaat tulivat HYKS:n iho- ja allergiasairaalan poliklinikkaan pitkäaikaisen hengitystieoireilun takia yksityislääkärin lähettäminä. Sen jälkeen tutkimuksiin otettiin naapureita, joilla oli ollut samanlaisia oireita. Kun ongelman laajuus alkoi valjeta, tarjottiin taloyhtiön muillekin asukkaille mahdollisuus tulla selvittelyihin. Tutkimuksissa kävi kaikkiaan 56 asukasta 21 asunnosta. Heistä 50 asukkaalla oli ollut eriasteisia oireita, oireettomia oli kuusi. Oireettomat olivat enimmäkseen edellisten perheenjäseniä. Tutkituista oli naisia 34 ja miehiä 22, keski-ikä oli 30 vuotta (7-61 vuotta) ja alle 18-vuotiaita oli 17. Useimmat olivat asuneet taloyhtiössä koko sen olemassaolon ajan. Lyhin asumisaika oli puoli vuotta, ja alle viisi vuotta asuneita oli kuusi. Tutkituista oli tupakoivia 15, tupakoinnin lopettaneita yhdeksän ja 32 ei ollut koskaan tupakoinut.

Potilailta kysyttiin oireet ja niiden liittyminen asuinympäristöön, ja heille tehtiin lääkärin perustutkimus. Oireisille asukkaille tehtiin rintakehän ja nenän sivuonteloiden röntgentutkimus. Keuhkojen toiminnan tutkimiseksi tehtiin virtaustilavuusspirometria, uloshengityksen huippuvirtauksen (PEF) kotiseuranta ja keuhkoputkien histamiinialtistuskoe (9). Allergiatutkimuksina potilaille tehtiin ihon pistokokeet kymmenellä tavallisella allergeenilla: koivu, nurminata, timotei, pujo, pölypunkki, kissa, koira, hevonen, lehmä, luonnonkumi ja kymmenellä homeella: Alternaria, Aspergillus, Aureobasidium, Cladosporium, Fusarium, Mucor, Penicillium, Phoma, Rhizopus ja Rhodotorula. Seerumin spesifinen immunoglobuliini E Alternariaan, Aspergillukseen, Candidaan ja Cladosporiumiin tutkittiin CAP-RAST-menetelmällä. Ns. immunospotmenetelmällä (10) tutkittiin 12 potilaan seerumista IgE:n sitoutuminen asunnosta otettuihin homeisiin materiaalinäytteisiin sekä em. kymmeneen home-ihopistotestivalmisteeseen. Seerumin IgG-vasta-aineet tutkittiin ELISA-menetelmällä kahdeksaan mikrobiin (Aspergillus fumigatus, Cephalosporium curtipes, Cladosporium cladosporioides, Geotrichum candidum, Penicillium brevicompactum, Phialophora bubakii, Rhodotorula glutinis, Sporobolomyces salmonicolor).

Aistinvarainen kosteus- ja homevaurioarviointi tehtiin taloyhtiön 26 asunnossa. Homeiden esiintymistä selvitettiin myös sisäilmanäytteiden ja rakennemateriaalinäytteiden homeviljelyillä ja elektronimikroskooppisilla tutkimuksilla (11,12). Tutkimuksen aikaan silmin havaittavia kosteusvaurioita todettiin 16 asunnossa 26:sta tutkitusta (62 %). Homeenhajua tuntui 14 asunnossa (54 %), joista neljässä haju oli voimakas. Näkyvää hometta oli 14 asunnon sisätiloissa. Näkyvän homeen osuus oli pieni pahimmin homevaurioituneessa asunnossa, alle 0,5 % seinien, katon ja lattian kokonaispinta-alasta.

Ilmanäytteiden homeviljelyissä itiöiden määrät jäivät normaalirajoihin (13). Ilmanäytteiden elektronimikroskooppinen tutkimus osoitti kuitenkin poikkeavan suuria homemääriä neljässä asunnossa viidestä tutkitusta. Yhden tyypillisen asunnon mikrobituloksia on esitetty taulukossa 1. Materiaalinäytteistä ja ilmanäytteistä tunnistettiin suuri määrä eri mikrobeja. Rakenteista otettuja materiaalinäytteitä tutkittiin elektronimikroskooppisesti 15 asunnosta. Kaikissa todettiin erittäin runsasta, lajistoltaan vaihtelevaa mikrobikasvua (kuva 2). Yleisimpiä löydöksiä olivat Alternaria, Aspergillus, Cladosporium, aktinomykeetit, Chaetomium, Fusarium, Penicillium ja Phoma, myös hiivaa ja bakteereja löytyi. Kahden asunnon ja samaan kiinteistöyhtiöön kuuluvan päiväkodin rakenteista löytyi Stachybotrys-hometta. Elektronimikroskooppitutkimuksissa ilman mikrobipitoisuudet olivat yhtä asuntoa lukuunottamatta 4-10-kertaiset verrattuna vaurioitumattomasta tilasta mitattuihin pitoisuuksiin. Rakennenäytteiden itiöpitoisuudet olivat jopa 3 000-kertaiset ja rihmastopitoisuudet 400-kertaiset verrattuna sellaisista tiloista otettuihin näytteisiin, joissa ei ollut kosteusvaurioita.

TULOKSET

Tutkittujen henkilöiden oireet ja löydökset on esitetty taulukossa 2. Niiden lisäksi muutamat potilaat kertoivat asuinympäristöön liittyvinä oireina esiintyvän väsymystä, päänsärkyä ja ihon kuivumista. Kahdeksalla henkilöllä oli astma (14 %), ja vain yhden tauti oli todettu ennen homevauriotaloon muuttoa, kolmen potilaan diagnoosi oli tehty ennen nykyistä tutkimusta ja neljän potilaan astma dia-gnosoitiin tässä tutkimuksessa. Asumisaikana sairastuneet astmapotilaat olivat asuneet homevauriotalossa 4-14 vuotta ennen taudin alkua.

Esiintuotujen oireiden syy-yhteys asuintalon homevaurioihin vaikutti todennäköiseltä tai melko todennäköiseltä 36 henkilöllä 56:sta (taulukko 3). Todennäköiseksi arvioitu syy-yhteys edellytti sopivaa oirekuvaa, oireiden liittymistä asunnossa oleskeluun ja muiden oireilua selittävien tekijöiden (esimerkiksi kotieläin- tai pölypunkkiallergia) puuttumista (14). Kymmenellä tutkitulla joko ei ollut oireita tai ne selittyivät allergialla tai tupakoinnilla. Kymmenen muun potilaan oireet selittyivät suurelta osalta muilla tekijöillä, mutta homealtistuksen osuutta ei voitu sulkea pois. Potilaiden oma arvio oireiden yhteydestä asunnon homevaurioihin oli yleensä pikemmin varovainen kuin yliarvioiva. Tutkimushetkellä todetuilla sisätilojen kosteus- tai näkyvillä homevaurioilla ei ollut selvää yhteyttä potilaiden oireiluun sillä tavalla, että juuri niissä asunnoissa olisi oireiltu enemmän.

Atooppinen ominaisuus (vähintään yksi positiivinen reaktio ihopistokokeessa) oli tutkituista 25:llä (45 %). Atopialla ei ollut selvää yhteyttä oireiden esiintymiseen. IgE-välitteiseen homeallergiaan viittaavat löydökset olivat harvinaisia. Ihopistokokeissa kukaan ei reagoinut tutkittuihin homeisiin. Immunospot-tutkimuksissa potilaiden seerumeista (n = 12) ei voitu osoittaa IgE-luokan vasta-aineita homeisiin materiaalinäytteisiin eikä home-ihotestivalmisteisiin. RAST-tutkimuksissa kolmella potilaalla todettiin lievästi suurentuneita spesifisen IgE:n arvoja (yhden potilaan vasta-aineet Alternariaan olivat 0,4 kU/l, yhden Cladosporiumiin 0,5 kU/l ja yhden Alternariaan 0,4 kU/l ja Cladosporiumiin 0,8 kU/l, viitearvo on < 0,3 kU/l). Sen sijaan IgG-luokan homevasta-aineita todettiin 96 %:lla tutkituista (taulukko 4). Keskimäärin vasta-aineita oli neljään homeeseen, kolmella potilaalla oli vasta-aineita kaikkiin kahdeksaan tutkittuun homeeseen. Hengitystieoireiden esiintyminen ei ollut selvässä yhteydessä todettujen vasta-aineiden määrään.

POHDINTA

Tutkitut 56 asukasta eivät olleet satunnaisotos homevaurioisen kiinteistön asukkaista, vaan oireilun perusteella valikoitunut joukko. Tutkimuksessa ei myöskään ole homeille altistumatonta vertailuaineistoa. Siksi tuloksia on pidettävä suuntaa-antavina ja niihin tulee suhtautua varovaisesti. Potilaiden oirekirjo oli varsin samanlainen kuin aikaisemmissa epidemiologisissa tutkimuksissa. Suurella osalla potilaista oireiden yhteys kodin sisäilma-altisteisiin vaikutti todennäköiseltä eikä homealtistuksen ohella muuta selittävää tekijää löytynyt. Kosteus suosii paitsi homeiden myös pölypunkkien lisääntymistä, mutta pölypunkkiallergia ei selittänyt potilailla kotona esiintyvää oireilua. Pölypunkkimäärityksiä kotipölystä ei tehty, mutta ihopistokokeissa pölypunkille reagoi vain yksi potilas. Niillä asukkailla, joilla ei ollut lemmikkieläimiä, oli yhtä paljon oireita kuin niillä asukkailla, joiden kotona oli jokin lemmikkieläin.

Homealtistuksen ja sairauden välisen syy-yhteyden osoittaminen on suhteellisen ongelmatonta silloin, kun kysymyksessä on selväpiirteinen tauti, jonka syntymekanismi tunnetaan. Näin on laita esimerkiksi homepölykeuhkossa ja homeiden aiheuttamassa allergisessa astmassa, jotka ovat harvinaisia asuinympäristön aiheuttamia sairauksia (15). Asuin- ja työympäristön homealtistuksen yhteys hengitystieoireiluun on sinänsä osoitettu monissa tutkimuksissa. Homevaurioihin liittyviä oireita ja sairauksia ovat nuha, ylähengitysteiden ja silmien ärsytysoireet, päänsärky, hengitystieinfektioiden esiintyminen, yskä, hengityksen vinkuminen ja astma (12,3,4,5,16).

IgE-välitteistä homeallergiaa on epäilty hengitystieoireiden taustaksi (17). Homeallergia todettiin 20-40 %:lta valikoituneita, ympäri vuoden oireilevia varsinaissuomalaisia astmaatikkolapsia (18). Tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että homevauriorakennuksiin liittyvät oireet aiheuttaa yleensä jokin muu mekanismi kuin IgE-välitteinen homeallergia. Tutkittaessa kahden homevaurioisen päiväkodin runsaasti altistuneita työntekijöitä vain yhdeltä potilaalta 23:sta löytyi viitteitä homeallergiasta (16). Amerikkalaisessa lähes 15 000 aikuisen aineistossa hengitystieoireilla oli selvä yhteys kosteusvaurioihin ja homealtistukseen, mutta ei allergioiden esiintymiseen (3). Nyt esitettävässä tutkimuksessa oireita esiintyi yhtä paljon atoopikoilla kuin ei-atoopikoillakin. Vähäisiä viitteitä IgE-välitteisestä homeallergiasta löytyi vain kolmelta potilaalta. Homealtistuksen aiheuttaman sairastumisen mekanismi on siten todennäköisesti muu kuin IgE-välitteinen homeallergia. Homeista erittyvien haihtuvien aineenvaihduntatuotteiden ja mykotoksiinien aiheuttama ärsytys tai myrkkyvaikutukset ovat mahdollisia syitä (19,20,21).

IgG-luokan homevasta-aineiden runsas esiintyminen viittaa altistumiseen kyseisille homeille mutta ei merkitse sairautta. Monia homeita esiintyy normaalisti sekä ulko- että sisäilmassa, ja vasta-aineita tavataan myös terveiltä henkilöiltä, joiden ei tiedetä altistuneen merkittävästi homeille. Väestöpohjaisia tutkimuksia vasta-aineiden esiintymisen yleisyydestä ja niiden ajallisesta tai määrällisestä suhteesta altistumiseen ei vielä ole. Homevasta-aineiden esiintymisen yhteydestä sairauksiin ei myöskään ole tutkimuksia kuin homepölykeuhkosta. Yksilötasolla vasta-aineiden merkityksen tulkinta on vaikeaa, ja se tulisi liittää altistumistietoihin, koska vasta-aineet voivat lisääntyä asunnon, työpaikan tai harrastusten mikrobikontaktien takia. Lisäksi on huomioitava, että yksilölliset tekijät, kuten tupakointi ja atopia, ilmeisesti vaikuttavat IgG-luokan vasta-aineiden muodostumiseen.

Vasta-aineiden merkitystä on helpompi arvioida, kun tutkittujen joukko on suuri. Tässä tutkittujen 56 asukkaan vasta-aineprofiili oli kosteusvauriorakennuksissa altistuneille tyypillinen (Markku Seuri, henkilökohtainen tiedonanto). Muutamia vasta-aineita (Phialophora bubakii, Aspergillus fumigatus) esiintyi jopa runsaammin kuin altistuneiden seerumissa keskimäärin. Homevasta-aineiden esiintyminen vaikuttaa karkealta altistumisen mittarilta, vasta-aineiden määrällä ei ollut selvää yhteyttä oireisiin tai löydöksiin. Tämä saattaa johtua tutkittujen valikoitumisesta: oireettomia oli joukossa vain muutama ja asuinympäristön homevaurioita oli kaikilla. IgG-luokan homevasta-ainemäärityksillä on puutteistaan huolimatta merkitystä altistuksen osoittamisessa, mutta tutkimus pitäisi validoida nykyistä paremmin.

Asunnon sisätilojen näkyvillä kosteus- tai homevaurioilla ei ollut selvää yhteyttä sairastamiseen. Altistus syntyi todennäköisesti pääasiasssa näkymättömissä olevista seinä- ja lattiarakenteiden homekasvustoista. Sisäilmanäytteiden sieniviljely on epäherkkä menetelmä homealtistuksen arvioinnissa. Nyt tutkittujen huoneistojen homeitiöpitoisuudet olivat ns. Andersenin menetelmällä kerättyjen ilmanäytteiden perusteella normaalit huolimatta rakenteiden laaja-alaisista homevaurioista. Tulokset riippuvat suuresti näytteenotto- ja analyysimenetelmistä (22,23,24). Kaikkia terveysvaikutuksiltaan merkittäviä mikrobeja ei välttämättä saada osoitetuksi. Homeitiöiden esiintyminen ilmassa vaihtelee suuresti, joten luotettava arvio ilman itiöpitoisuuksista edellyttää toistettuja mittauksia. Asunnon sisäilman sieni-itiöpitoisuus viljelymenetelmällä on tavallisesti alle 2 500 pesäkkeen muodostavaa hiukkasta kuutiometrissä ilmaa sulan maan aikana ja alle 500 pesäkkeen muodostavaa hiukkasta talviaikana (13). Nämä arvot eivät ole terveysperusteisia viitearvoja: niitä pienempi sisäilmanäytteen homeitiöpitoisuus ei sulje pois homeongelmaa (25). Myös mikrobityypityksellä on merkitystä kosteusvaurion olemassaolon arvioinnissa. Esimerkiksi Streptomyces-suvun bakteerien (sädesienten) esiintyminen viittaa kosteusvaurion olemassaoloon (26). Rakennemateriaalinäytteiden sieniviljely tarjoaa mahdollisuuden homevaurion osoittamiseen. Mikäli asunnon rakennemateriaaleissa todetaan homekasvua ja asukkailla on homealtistukseen sopivaa oireilua, ovat saneeraustoimenpiteet tarpeen eikä ilman itiöpitoisuusmittauksia tarvita.

Tässä tutkimuksessa käytetty ilma- ja materiaalinäytteiden elektronimikroskooppinen tutkimus on ollut lähinnä tutkimuskäytössä, mutta saattaa ongelmatapauksissa tarjota viljelyitä herkemmän mittausmenetelmän (27). Nyt tutkituista ilmanäytteistä todettiin elektronimikroskopian avulla normaalia suurempia homeitiöpitoisuuksia useimmista tutkituista asunnoista huolimatta samanaikaisten Andersenin menetelmällä kerättyjen näytteiden normaaleiksi katsottavista viljelytuloksista. Elektronimikroskooppisista homeitiömäärityksistä ei kuitenkaan vielä ole yleisiä viitearvoja. Vertailututkimusten perusteella ilmanäytteistä viljeltyvien mikrobien osuudeksi on on saatu 0,1-20 % elektronimikroskoopilla nähtävistä itiöistä (12,28). Kosteusvaurioituneessa materiaalissa nähdään elektronimikroskoopilla mikrobiston kasvavan itse materiaalissa ja itiö- sekä sienirihmapitoisuus ylittää usein 50-1 000-kertaisesti kosteusvaurioitumattoman materiaalin pitoisuudet.

Homeista erittyvien haihtuvien aineenvaihduntatuotteiden tai mykotoksiinien määritysmenetelmät saattavat tulevaisuudessa tarjota mahdollisuuden homeongelman parempaan osoittamiseen ja kvantitointiin.

KIRJALLISUUTTA