Huippu-urheilijoiden dopingbarometri - urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien käyttö

Voittamisen tahto, menestyksen tuoma julkisuus ja taloudelliset edut houkuttelevat urheilijoita kokeilemaan suorituskykyä parantavia aineita tai menetelmiä. Yhdysvaltalaisten tutkimusten perusteella lukioikäisistä pojista 5-11 % käyttää tai on kokeillut anabolisia steroideja (1,2,3,4,5,6). Tyttöjen kohdalla anabolisten steroidien käytön yleisyys on vaihdellut 1-4 %:n välillä. Melia (7) raportoi, että kanadalaisista koululaisista 2,8 % oli käyttänyt anabolisia steroideja tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Kofeiinia oli käyttänyt 27 % ja muita stimulantteja 3,1 % vastanneista. Ruotsalaisista nuorista miehistä anabolisia steroideja on kokeillut 2-6 % ja nuorista naisista 0-1 % (8,9,10).

Yesalis (11) ja Tricker (12) raportoivat anabolisten steroidien käytön yleisyydeksi 55 % yhdysvaltalaisilla voimanostajilla ja harrastelijakehonrakentajilla. Iso-Britanniassa kuntosaleilla tehdyissä kyselytutkimuksissa anabolisten steroidien käytön yleisyyden on raportoitu olevan harrastelijakehonrakentajien keskuudessa 9-30 % (13,14,15). Williamson (16) selvitti anabolisten steroidien käytön yleisyyttä college-opiskelijoilla Skotlannin pikkukaupungissa ja raportoi miehistä 4,4 %:n käyttävän tai käyttäneen anabolisia steroideja. Naisilla vastaava luku oli 1 %. Anabolisten steroidien kanssa käytetään usein myös muita lääkeaineita joko vahvistamaan anabolisten steroidien vaikutusta tai estämään niiden aiheuttamia haittoja. Korkia (13) raportoi, että anabolisten steroidien käyttäjistä 22,7 % käytti istukkahormonia ja antiestrogeeneja, 4,5 % tyroksiinia ja 2,7 % kasvuhormonia.

Tuoreessa yhdysvaltaltalaisten college-urheilijoiden lääke- ja huumausaineiden käyttöä selvittävässä tutkimuksessa Green (17) raportoi anabolisten steroidien käytön yleisyydeksi 1,1 %. Eri lajien välillä oli suuri ero käytön yleisyydessä (miehillä 0-5 % ja naisilla 0-2 %). Efedriiniä kaikista urheilijoista ilmoitti käyttävänsä 3,5 % (miehet 0-19 % ja naiset 0-3 %). Anderson (18) tutki lukuvuoden 1988-1989 aikana anabolisten steroidien käyttöä yhdysvaltalaisilla college-urheilijoilla. Tutkimukseen osallistuneista 5 % ilmoitti käyttäneensä anabolisia steroideja. Yleisintä käyttö oli amerikkalaisessa jalkapallossa (10 %) ja yleisurheilijoilla (4 %).

Vuoden 1972 olympialaisiin osallistuneista yleisurheilijoista 68 % ilmoitti joskus käyttäneensä anabolisia steroideja. Viimeisen puolen vuoden aikana ennen olympialaisia niitä ilmoitti käyttäneensä 61 % urheilijoista (19). Ljungqvist (20) selvitti ruotsalaisten miesyleisurheilijoiden anabolisten steroidien käyttöä 1970-luvulla. Urheilijoista 31 % myönsi käyttäneensä anabolisia steroideja. Heittäjistä jopa 75 % myönsi niiden käytön. Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) kielsi anabolisten steroidien käytön vuonna 1974, ja niiden laajamittainen testaaminen aloitettiin Montrealin olympialaisissa vuonna 1976 (21).

Scarpino (22) työryhmineen tutki 1990-luvun alussa dopingin käytön yleisyyttä sekä asenteita kiellettyjä aineita ja menetelmiä kohtaan italialaisilla urheilijoilla. Urheilijoista, valmentajista ja managereista 30 % uskoi, että urheilusuoritusta voidaan parantaa lääkeaineita tai muita dopingmenetelmiä käyttämällä. Urheilijoiden oman ilmoituksen mukaan piristeiden säännöllisiä käyttäjiä oli 11 % ja satunnaisia käyttäjiä 27 % vastanneista. Anabolisia steroideja puolestaan käytti säännöllisesti 16 % ja satunnaisesti 26 %.

Suomessa on tehty vain vähän epidemiologisia selvityksiä anabolisten steroidien käytöstä ja urheilijoiden suhtautumisesta kiellettyihin aineisiin ja menetelmiin. Suomen Antidopingtoimikunnan (ADT ry.) ja Puolustusvoimien yhteisessä selvityksessä vuonna 1993 yli tuhannella varusmiehellä suoritetussa kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että kuudelle prosentille varusmiesikäisistä nuorista miehistä oli joskus tarjottu anabolisia steroideja ja 1,5 % heistä oli käyttänyt niitä (23). Anabolisia aineita käytetään eniten 15-25 ikävuoden tienoilla (24). Tämän perusteella voidaan arvioida, että Suomessakin on 10 000 anabolisten steroidien väärinkäyttäjää. Edes suuntaa antavaa tietoa suomalaisten huippu-urheilijoiden dopingin käytöstä ei ole käytettävissä muutoin kuin positiivisten dopingtestitulosten antaman määrän perusteella. Vuosina 1996-2000 Suomessa suoritettiin yhteensä 6 765 Antidopingtoimikunnan ohjaamaa dopingtestiä. Positiivisia näytteitä näistä oli 72 (1,1%).

Doping on merkittävä urheiluelämän ongelma. Lääkäreiden järjestöt ovat viime aikoina ponnistelleet omalta osaltaan tällaisen toiminnan minimoimiseksi. Suomen Lääkäriliiton ohjeet edellyttävät, että urheilujärjestöt ja niiden piirissä toimivat lääkärit tekevät kirjallisen keskinäisen sopimuksen, jossa sitoudutaan noudattamaan yhdessä sovittuja eettisiä periaatteita (25). Lääkärin on tunnettava kyseisen järjestön tai lajiliiton säännöt ja ohjeet, ja hänen on oltava selvillä myös antidopingtoimikunnan antamista säännöistä ja määräyksistä. Lääkärin ei tule osallistua mihinkään urheilijan terveyttä vaarantavaan toimintaan. Hänen tulee kieltäytyä käyttämästä kaikkia niitä keinotekoisia menetelmiä urheilijan suorituskyvyn parantamiseksi, jotka ovat kiellettyjä tai joiden vaikutuksia ei tunneta. Jotta lääkäri voisi menetellä näin, on hänen tunnettava asiaan liittyviä taustatekijöitä ja erityisesti urheilijoiden näkökulmia.

Kohua aiheuttaneet Lahden MM-hiihtojen dopingkäryt vuonna 2001 herättivät ajatuksen olympiaurheilijoiden dopingasenteiden selvittämisestä. Tämän työn tavoitteena ei ole antaa tarkkoja vastauksia dopingin käytön yleisyydestä maassamme, vaan selvittää barometrityyppisesti huippu-urheilijoiden asenteita kiellettyihin aineisiin. Barometri-tyyppinen tieto on tyypillisesti mielipiteitä koskevaa tietoa, jota voidaan kerätä nopeasti (26). Barometrilla voidaan seurata mielipiteiden kehitystä ajan kuluessa ja täydentää muilla menetelmillä varmemmin, mutta usein hitaammin tarkentuvaa kuvaa siitä, miten asiat todellisuudessa sujuvat. Barometrin esiin nostamat näkemykset voivat aktivoida yleistä keskustelua, kehittää julkista mielipidettä ja avustaa yhteiskunnallista päätöksentekoa.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuskohde

Tutkimuskohteen muodostivat kaikki Suomen Olympiakomitean valmennustukea vuoden 2002 aikana nauttineet urheilijat sekä tukea saavien joukkuelajien urheilijat. Yhteensä 494 urheilijasta 446 urheilijaa täytti tiedonkeruulomakkeen (vastausprosentti 90,3 %). Tutkittavien sukupuoli- ja ikäjakaumat sekä aktiivisen urheilu-uran kesto on esitetty taulukossa 1. Urheilijat jaettiin taulukon 2 mukaisesti kesä- ja talvilajeihin sekä lajityypeittäin nopeus- ja teholajeihin, kestävyyslajeihin, taitolajeihin ja joukkuelajeihin.

Tutkimuksen suoritus

Tiedonkeruu toteutettiin ensisijaisesti eri lajiryhmien omilla kotimaan leireillä vuoden 2002 touko-lokakuun välisenä aikana. Urheilijat vastasivat kyselyyn nimettömästi. Täytettyään lomakkeen urheilijat sulkivat täytetyt vastaukset tyhjään kirjekuoreen. Niiden Olympiakomitean tukea saavien urheilijoiden ja lajiryhmien kohdalla, joita ei tavoitettu leireiltä kyseisenä ajankohtana, tiedonkeruu suoritettiin postikyselynä.

Tutkimusta varten luotiin uusi tiedonkeruulomake, joka perustuu Kansanterveyslaitoksen kehittämään lomakkeeseen (Nuorten terveys 2000). Urheilijoiden dopingasenteita kartoittava tutkimus oli osa suurempaa tutkimusta, jolla selvitettiin urheilijoiden lääkkeiden ja nautintoaineiden käyttöä. Lomakkeella selvitettiin lisäksi taustatiedot, urheilulajiin liittyvät asiat (lajityyppi, urheilu-uran kesto, menestys) sekä vastaajan asenteita urheilussa kiellettyjä aineita ja menetelmiä kohtaan. Lomakkeessa dopingaineet oli ryhmitelty taulukon 3 mukaisesti. Tulokset ilmoitetaan prosenttiosuuksina. Tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin khi2-testillä.

TULOKSET

Voidaanko urheilusuoritusta mielestäsi parantaa kiellettyjä aineita käyttämällä?

Urheilijoista 90,3 % ilmoitti, että dopingaineilla tai -menetelmillä on mahdollista parantaa suorituskykyä. Lähes 70 % urheilijoista uskoi, että dopingia käyttämällä on mahdollisuus parantaa suorituskykyä melko paljon tai paljon. Taitolajien urheilijoista 30,8 % uskoi, ettei kielletyillä aineilla ole lainkaan suorituskykyä parantavaa vaikutusta. Kestävyyslajien urheilijoilla vastaava luku oli 2,0 % (p < 0,001) (kuvio 1). Naiset pitivät kiellettyjen aineiden tehoa tilastollisesti merkitsevästi vähäisempänä kuin miehet (p = 0,047).

Parantavatko ryhmän valmisteet tai menetelmät mielestäsi suorituskykyä?

Dopingaineryhmistä anaboliset steroidit katsottiin tehokkaimmaksi suorituskykyä parantavaksi ryhmäksi. Urheilijoista 70,6 % uskoi niiden parantavan suorituskykyä (kuvio 2). Peptidihormonien ja veridopingin suorituskykyä parantavaan vaikutukseen uskoi 58,5 % ja piristeiden parantavaan vaikutukseen 54,9 % urheilijoista. Kestävyyslajien urheilijat pitivät dopingaineita selvästi tehokkaampina kuin muiden lajityyppien urheilijat. Huumaavien kipulääkkeiden, diureettien, kortikosteroidien ja beetasalpaajien urheilusuoritusta parantavaan vaikutukseen uskoi 10-20 % urheilijoista.

Käyttäisitkö kiellettyjä aineita, jos niiden käyttö sallittaisiin?

Nykyisin kiellettyjä aineita käyttäisi 7,3 % urheilijoista, jos niiden käyttö sallittaisiin. Miehet käyttäisivät aineita naisia useammin (9,2 % vs. 4,4 %; p = 0,050). Teholajien urheilijat (8,3 %) ottaisivat muiden lajityyppien urheilijoita useammin suorituskykyä parantavat aineet käyttöönsä. Taitolajien urheilijat turvautuisivat niiden apuun harvimmin (5,5 %).

Oletko koskaan kokeillut kiellettyjen aineiden käyttöä?

Kukaan urheilijoista ei myöntänyt kokeilleensa kiellettyjä aineita. Piristeitä ilmoitti kuitenkin kokeilleensa/käyttävänsä 57 urheilijaa. Näistä 16 ilmoitti käyttötarkoitukseksi flunssan, allergisen nuhan tai astman hoidon kofeiinia tai pseudoefedriiniä sisältävillä valmisteilla. Kofeiinia ja/tai efedriiniä ilmoitti kokeilleensa tai käyttävänsä 41 urheilijaa.

Tunnetko henkilökohtaisesti ketään urheilijaa, joka käyttää tai on käyttänyt dopingia?

Urheilijoista 30,0 % tunsi henkilökohtaisesti jonkun urheilijan, joka käyttää kiellettyjä aineita tai menetelmiä (taulukko 4). Nopeus- ja teholajien urheilijat tunsivat useimmin dopingia käyttävän urheilijan. Heistä 42,5 % ilmoitti tuntevansa tällaisen urheilijan. Taitolajien urheilijoista 17,8 % ilmoitti tuntevansa kiellettyjä aineita käyttävän urheilijan (p < 0,001). Miehistä dopingia käyttävän urheilijan tunsi 35,2 % ja naisista 22,7 % (p = 0,0044). Joka kolmas teholajien urheilija (32,1 %) tunsi jonkun piristeitä käyttävän urheilijan (kuvio 3). Kestävyyslajien urheilijoista veridopingia käyttäneen urheilijan tunsi henkilökohtaisesti lähes joka viides (18,5 %).

Onko sinulle tarjottu aineryhmän valmisteita tai menetelmiä?

Urheilijoista 14,8 %:lle oli joskus tarjottu käytettäväksi johonkin dopingaineryhmään kuuluvaa valmistetta (taulukko 4). Eniten dopingaineita oli tarjottu nopeus- ja voimalajien urheilijoille (21,2 %) ja vähiten taitolajien urheilijoille (13,7 %). Miehille aineita oli tarjottu hieman useammin kuin naisille (16,5 % vs. 12,4 %). Dopingaineryhmistä piristeitä oli tarjottu 7,0 %:lle urheilijoista ja anabolisia steroideja 4,0 %:lle. Piristeitä oli tarjottu miehille tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin naisille (9,2 % vs. 3,8 %; p = 0,026). Nopeus- ja teholajien urheilijoista 12,5 %:lle oli tarjottu piristeitä ja 8,9 %:lle oli tarjottu anabolisia steroideja. Toiseksi eniten piristeitä ja anabolisia steroideja oli tarjottu käytettäväksi taitolajien urheilijoille (6,8 % ja 4,1 %).

Tunnetko ystäväpiiristäsi ketään anabolisia steroideja käyttänyttä?

Anabolisten steroidien käyttäjiä oli urheilijoiden ystäväpiirissä 19,3 %:lla. Miehet tunsivat useammin ystäväpiirissään anabolisten steroidien käyttäjän kuin naiset (22,6 % vs. 14,6 % ns). Nopeus- ja teholajien urheilijoilla oli useimmin joku tuttu anabolisten steroidien käyttäjä (28,6 %:lla). Kestävyys- ja taitolajien urheilijoilla ystäväpiiristä löytyi anabolisten steroidien käyttäjä 17,6 %:lla ja joukkuelajien urheilijoilla 14,5 %:lla.

Tunnetko ketään lajiasi harrastavaa, joka käyttää kiellettyjä aineita?

Urheilijoista 3,4 % ilmoitti tuntevansa henkilökohtaisesti omaa lajiaan harrastavan kiellettyjä aineita käyttävän urheilijan (miehistä 3,1 % ja naisista 3,8 %). Tämän lisäksi miehistä 6,9 % ja naisista 4,9 % ilmoitti tuntevansa oman lajinsa urheilijan, jonka epäilee käyttävän kiellettyjä aineita, muttei ole käytöstä täysin varma (taulukko 4).

Oletatko, että kiellettyjen aineiden käyttöä esiintyy lajissasi kotimaassa/ulkomailla?

Urheilijoista kolmannes (32,7 %) uskoi, ettei omassa lajissa esiinny lainkaan dopingin käyttöä kotimaassa (kuvio 4). Vastanneista 6,5 % uskoi ulkomaalaiset oman lajinsa urheilijat täysin puhtaiksi. Dopingin käyttöä aivan varmana tai todennäköisenä omassa lajissaan kotimaassa piti 6,5 % ja ulkomailla 32,9 % urheilijoista. Taitolajien urheilijat katsoivat oman lajinsa puhtaimmaksi. Heistä 64,9 % ilmoitti uskovansa, ettei dopingin käyttöä esiinny lainkaan kotimaassa. Joukkuelajien urheilijoista 16,4 % uskoi, ettei dopingin käyttöä esiinny heidän lajissaan kotimaassa.

Dopingaineiden käytön terveysvaikutukset

Urheilijoista 3,2 % piti dopingin käyttöä terveydelle täysin vaarattomana tai melkein vaarattomana. Terveydelle melko vaarallisena dopingin käyttöä piti 22,7 % ja vaarallisena tai hyvin vaarallisena sitä piti 74,1 % urheilijoista.

POHDINTA

Tutkimusta varten haastateltiin kyselylomakkeella edustava otos Suomen parhaimpia urheilijoita. Tutkimuksen vastausprosentti oli yli 90. Dopingin käytön yleisyyttä on vaikea tutkia epidemiologisesti, ja kyselylomaketutkimuksella saatava arvio käytön yleisyydestä on lähinnä suuntaa antava. Urheilijoiden suhtautumisesta dopingiin saatiin kuitenkin merkittävää lisäinformaatiota. Tutkimus tullaan uusimaan neljän vuoden kuluttua, jolloin nähdään, onko urheilijoiden asenteissa tapahtunut muutoksia.

Urheilijat uskovat yleisesti dopingin käytöllä olevan suorituskykyä parantavaa vaikutusta, sillä vain alle 10 % kaikista urheilijoista katsoi, ettei dopingia käyttämällä ole lainkaan mahdollista parantaa suorituskykyä. Lajityyppikohtaiset erot ovat varsin selvät. Taitolajien urheilijoista yli 30 % uskoo, ettei dopingin käytöllä voida parantaa urheilusuoritusta, kun taas kestävyyslajien urheilijoista vain 2 % on tätä mieltä. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä taitolajien kohdalla maksimaalisella hapenottokyvyn tai maksimivoiman kasvattamisella ei todennäköisesti saavuteta vastaavaa suorituskyvyn paranemista kuin esimerkiksi kestävyyslajien tai nopeus- ja voimalajien urheilijoiden kohdalla.

Huippu-urheilijoista 30 % ilmoitti tuntevansa henkilökohtaisesti kiellettyjä aineita käyttävän urheilijan. Kysymyksestä ei kuitenkaan käy selville, onko vastaajan tuntema urheilija Olympiakomitean tukiryhmään kuuluva, alemman tason urheilija tai ulkomaalainen urheilija. Kestävyyslajien urheilijoista lähes joka viides tunsi veridopingia käyttävän urheilijan. Kaikista vastanneista joka viidennen urheilijan tuttavapiiriin kuului anabolisia steroideja käyttävä, joista joka toinen oli urheilija. Laure ja Reinsberger (27) tutkivat ranskalaisten kilpakävelijöiden dopingasenteita. He raportoivat, että 41 % vastanneista oli kuullut kiellettyjen aineiden käytöstä kilpakävelijöillä. Yesalis työryhmineen (28) puolestaan raportoi amerikkalaista jalkapalloa pelaavien collegeurheilijoiden anabolisten steroidien käytön yleisyydeksi jopa 29,3 % ja miesyleisurheilijoiden 20,6 %. Yesaliksen tutkimuksessa kysyttiin urheilijoilta epäsuorasti anabolisten steroidien käytöstä ja pyydettiin arvioimaan kanssakilpailijoiden anabolisten steroidien käytön yleisyyttä.

Barometrin tulokset tukevat aiempia kansainvälisiä tutkimustuloksia (22), jotka osoittavat, että kiellettyjen aineiden ja menetelmien käyttö on selvästi yleisempää kuin mitä KOK:n viralliset dopingtestitilastot kertovat. Tilastojen mukaan positiivisia näytteitä on vain 1-2 % kaikista otetuista näytteistä. Otoksessamme 3,4 % urheilijoista ilmoitti tuntevansa henkilökohtaisesti oman lajinsa urheilijan, joka käyttää kiellettyjä aineita. Tämän lisäksi noin 6 % epäili tuntemansa oman lajin urheilijan käyttävän dopingia, muttei ollut asiasta täysin varma. Otoksemme urheilijat edustivat yli neljääkymmentä lajia tai joukkuetta. Kyseessä oli sekä talvi että kesälajien urheilijoita, joten voidaan sulkea pois mahdollisuus, että kaikki urheilijat tuntisivat vain yhden ja saman dopingin käyttäjän. Vaikka urheilijoille taattiin täysi anonymiteetti ja se, että kaikkien lajiryhmien tulokset julkaistiin luottamuksellisesti, saattavat esitetyt tulokset olla mahdollisesti hieman todellista alhaisempia.

Useissa dopingaineiden käytön yleisyyttä selvittävissä tutkimuksissa (2,5,6,9,16,24,29,30) on selvitetty ainoastaan anabolisten steroidien käytön yleisyyttä, vaikka urheilijat voivat käyttää myös muiden ryhmien valmisteita. Anabolisten steroidien lisäksi ainakin piristeiden käyttö on urheilijoiden keskuudessa hyvin yleistä urheilijan tasosta riippumatta. Vaikka piristeet ja kannabistuotteet luokitellaan dopingaineiksi, eivät urheilijat kuitenkaan miellä niiden käyttöä kielletyksi (27). Harjoituskauden aikanahan piristeiden käyttö ei ole urheilijalle rangaistavaa. Jotta urheilija voi vastata useiden eri dopingaineryhmien käyttöä koskevaan kyselyyn, tulee hänen tietää, mihin farmakologiseen ryhmään kyseinen lääkeaine tai -valmiste kuuluu. Tämän mahdollisen virhelähteen pyrimme minimoimaan antamalla esimerkkejä kunkin dopingaineryhmän yleisimmistä lääkeaineista.

Vuoden 1992 talviolympialaisiin osallistuneista yhdysvaltalaisista urheilijoista 43 % arvioi, että yli 10 % oman lajin kanssakilpailijoista käyttää anabolisia steroideja. Urheilijoista 23 % uskoi, ettei heidän omassa lajissaan esiinny anabolisten steroidien käyttöä (19). On syytä ottaa huomioon, että kyseisessä selvityksessä pyydettiin urheilijoita arvioimaan pelkästään anabolisten steroidien käytön yleisyyttä. Tutkimuksemme mukaan ainoastaan 6,5 % suomalaisista urheilijoista uskoi oman lajinsa kansainvälisesti täysin puhtaaksi. Kotimaassa oman lajin uskoi puhtaaksi kuitenkin 32,7 % urheilijoista. Suomalaiset urheilijat uskovat siis edelleen, että ulkomaalaiset urheilijat käyttävät selvästi enemmän kiellettyjä aineita kuin he itse. KOK:n dopingtestitilastoja lukiessa voisi tehdä toisensuuntaisiakin päätelmiä. Oletus ulkomaalaisten urheilijoiden laajemmasta dopingin käytöstä saattaa harhauttaa suomalaisen urheilijan ajattelemaan, että jos muut, niin miksi en minäkin!

Vaikka nyt esitettyyn kyselyyn liittyy tutkimusmetodisia pulmia, on Suomessa suhtauduttava dopingiin tämänkin barometrin tulosten perusteella vakavasti. Vaikka barometri kohdistui huippu-urheilijoihin, saattaa asiaan liittyvä kansanterveydellinen ongelma olla osittain jopa vakavampi muiden urheilijoiden piirissä. Käytännössä urheilija ja hänen valmentajansa viime kädessä päättävät monista suorituskykyyn ja terveydentilaan vaikuttavista seikoista. Lääkärin ensisijainen tehtävä on aina edistää urheilijan terveyttä. Siksi hänellä tulisi olla asiantuntemusta myös urheilijan terveyttä vaarantavista tai eettisesti kielletyistä ja epäilyttävistä lääkkeistä tai hoitotavoista. Testeillä ja kielloilla on oma tärkeä merkityksensä dopingtoiminnan kontrolloinnissa. Ne eivät kuitenkaan riitä yksinään parantamaan tilannetta. Testien ohella tarvitaan voimakasta ja aktiivista asennemuokkausta koko urheilujärjestelmässä. Lääkäri ei voi yksin parantaa tätä ongelmaa, mutta hänellä on sekä erityinen vastuu että mahdollisuus vaikuttaa potilaana olevan urheilijan terveydentilaan avaamalla vastaanoton yhteydessä keskustelua asiasta. Lääkäriä auttaa tieto ongelman epidemiologiasta ja urheilijoiden asenteista.

ENGLISH SUMMARY: USE OF FORBIDDEN SUBSTANCES AMONG COMPETITIVE ATHLETES - A SURVEY

In addition to expertise in sports injuries and medical care of professional athletes, physicians should also be aware of the unethical and forbidden substances and methods used to enhance performance in sports. We assessed the use of forbidden substances and methods by a questionnaire administered to all athletes financially supported by the Finnish National Olympic Committee. This group included 494 athletes. The response rate was 90.3%. More than 90% of the athletes believed that forbidden substances and methods have performance enhancing effects, and 30% reported that they personally knew an athlete who uses doping substances. A total of 15% of the athletes reported that they had been offered doping substances. Annually, about 1% of all official doping samples are positive. We hope that the issues raised by this survey would focus public discussion on doping and promote the possibilities of the health care system to cure this disease. Controlling doping by tests is not enough. A profound change in attitudes is needed.

Tutkimusta ovat tukeneet Suomen Olympiakomitea ja Opetusministeriö.