Lasten ylipaino ja sen määrittämisen ongelmat

Lasten ylipaino on yleistynyt voimakkaasti erityisesti teollistuneissa maissa (1). Lapsuusiän lihavuus ennustaa lihavuutta aikuisiässä. Erityisesti painoindeksin nousu jo leikki-ikäisenä lisää lihavuuden ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden riskiä aikuisiässä (2). Jo leikki-iässä lihavuuteen liittyy kohonneen verenpaineen sekä suurentuneiden kolesteroli- ja paastoinsuliinipitoisuuksien riski (3). Riskitekijöiden varhainen ilmaantuminen ennustaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta myöhemmällä iällä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että lihavuus lisää metabolisen oireyhtymän esiintyvyyttä jo nuoruusiässä (4,5,6). Lapsuus- ja nuoruusiän lihavuus on yhteydessä suurentuneeseen riskiin sairastua ja kuolla myöhemmin useisiin kroonisiin tauteihin, erityisesti sydän- ja verisuonitauteihin (7,8).

Lasten ja nuorten ylipainoisuus on yleistynyt Suomessa viime vuosikymmenten aikana (9,10). Ylipainon seurannassa on useita haasteita. Vaikka lasten terveydentilaa seurataan säännöllisesti lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa, Suomessa ei ole valtakunnallista terveysseurantajärjestelmää tai kattavia tutkimuksia, joista saataisiin toistuvasti seurantatietoa lasten pituudesta ja painosta.

Sähköisistä potilaskertomusjärjestelmistä ja kasvun seurantaohjelmistoista ei ilman suurta vaivannäköä saada muodostettua tutkimustarkoituksiin soveltuvia tietokantoja. Vanhemmat kansalliset kasvutiedot ovat paperisissa arkistoissa, joita ei ole kyetty analysoimaan tai raportoimaan. Lasten kasvutietoa on saatavilla useista kohorttitutkimuksista, mutta nämä ovat paikallisia, eikä niistä saada painon kehityksen aikasarjatietoa. Valtakunnallisessa Nuorten terveystapatutkimuksessa, WHO:n koululaiskyselyssä ja Kouluterveyskyselyssä pituus- ja painotiedot ovat itse raportoituja.

Suomessa on kliinisessä työssä käytetty painon tarkastelutapaa, joka perustuu prosenttiseen poikkeamaan samanpituisten ja samaa sukupuolta olevien lasten keskipainosta (pituuspaino). Tällaista menetelmää ei käytetä muualla maailmassa, ja se vaikeuttaa kansainvälistä vertailua (11). Pituuspohjainen painontarkastelu ei myöskään ota huomioon lapsen kehon koostumuksen ja rasvakudoksen määrän pituudesta riippumattomia iän mukaisia muutoksia (12). Suomalaisten keskimääräinen pituus on väestötasolla muuttunut, ja siitä johtuen 1959-1971 syntyneiden kasvutietoihin perustuvat kasvukäyrästöt (13,14) ja niiden pohjalta kehitetyt ylipainoisuuden seulasäännöt aiheuttavat ongelmia ylipainoisuuden määrittelyssä.

Kansainvälisesti ylipaino ja lihavuus määritellään painoindeksin (kg/m²) avulla. Aikuisten ylipainon ja lihavuuden painoindeksien raja-arvot ovat 25 kg/m² ja 30 kg/m² (15). Kansainvälinen lihavuustutkimustyöryhmä (IOTF) suosittelee lasten ylipainon ja lihavuuden raja-arvoiksi (16) iän, sukupuolen ja pituuden huomioon ottavia katkaisupisteitä. Tätä ylipainoisuuden määrittelyä käytetään tutkimuksissa myös Suomessa (17,18). Näissä kriteereissä otetaan huomioon edellä mainittujen tekijöiden lisäksi iän mukana tapahtuva kehon koostumuksen muutos. Kansainvälisten painoindeksien raja-arvojen laskennassa on käytetty aineistoja eri maista ja maanosista. Aineistossa on hyvin monen etnisen ryhmän lapsia ja nuoria. Eri etnisissä ryhmissä sama painoindeksin arvo voi vastata hyvin erilaista kehon koostumusta (19).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella THL:n Lasten terveysseurannan kehittämishankkeen (LATE) yhteydessä kerätyssä aineistossa lasten ylipainoisuuden yleisyyttä, sen alueellisia eroja ja sitä, vaikuttavatko erilaiset arviointimenetelmät siihen, kuinka suuri osuus lapsista määritellään ylipainoisiksi tai lihaviksi.

Aineisto ja menetelmät

Aineisto kerättiin THL:n LATE-tutkimuksessa, joka toteutettiin lastenneuvoloiden ja kouluterveydenhuollon määräaikaisissa terveystarkastuksissa vuosina 2007-2009. Tutkimus tehtiin 10 terveyskeskuksessa eri puolilla Suomea (nk. pilottiaineisto, n = 1 541) ja erillisotoksina Kainuun maakunnassa (n = 2 473) sekä Turussa (n = 2 496). Pilottitutkimukseen osallistui jokaisesta kymmenestä terveyskeskuksesta vähintään yksi lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon toimipiste. Kainuun ja Turun erillisotoksiin osallistuivat kaikki näiden alueiden lastenneuvolat ja kouluterveydenhuollon toimipisteet. Osallistumisprosentti vaihteli ikäryhmittäin koko väestöä edustavan pilottitutkimuksen osalta 91-92 % lastenneuvolassa ja 56-84 % kouluterveydenhuollossa. Osallistumisaktiivisuus vaihteli ikäryhmittäin 82-91 % Kainuun lastenneuvoloissa ja Turun lastenneuvoloissa 73-81 %. Kouluterveydenhuollossa osallistumisaktiivisuus vaihteli Kainuussa 65-84 % ja Turussa 78-88 % (20,21).

Tutkimuksen perusjoukkona olivat kaikki tutkimusaikana lastenneuvolan tai kouluterveydenhuollon määräaikaiseen terveystarkastukseen tulevat puolivuotiaat sekä 1-, 3- ja 5-vuotiaat sekä 1., 5. ja 8. (tai 9.) luokan oppilaat. Tutkittaviksi valittiin kustakin ikä- ja sukupuoliryhmästä tutkimuksen alusta ensimmäisenä terveystarkastukseen tulleet lapset siihen saakka, kunnes tavoiteotoskoko täyttyi. Tämän tutkimuksen analyyseihin poimittiin aineistosta edellä mainitut ja 7 vuoden jälkeen puolivuosittain aineistossa runsaasti edustettuina olleet ikäryhmät. Alle 7-vuotiaat määritettiin omiin ryhmiinsä ikänsä ± 1-2 kk:n sisällä kuuluvat lapset. Ikäryhmät 7-15 v määritettiin pyöristämällä ikä lähimpään puoleen vuoteen noudattaen vastaavaa luokitusta kuin kansainvälisessä (16) ylipainoisuuden määrittelyssä.

Terveydenhoitajat mittasivat pituuden ja painon kaikilta tutkimukseen osallistuneilta lapsilta. Mittausmenetelmät sekä kirjaamiskäytännöt standardoitiin terveydenhoitajille järjestetyn koulutuksen ja kirjallisten ohjeiden avulla. Mittauksissa käytettiin lastenneuvoloiden ja kouluterveydenhuollon mittalaitteita. Ennen tutkimuksen alkua terveydenhoitajat ohjeistettiin tarkastamaan mittalaitteet (mm. pituusmitan kiinnityskorkeus). Pituus mitattiin yhden millimetrin tarkkuudella. Puoli- ja yksivuotiaat mitattiin selinmakuulla. Paino punnittiin käytössä olevan vaa’an mitta-asteikon tarkkuudella (tulosta ei pyöristetty). Puoli- ja yksivuotiaat punnittiin vauvavaa’assa ilman vaatteita ja vaippaa. Leikki-ikäiset ja kouluikäiset punnittiin kevyt alusasu päällä lattialle sijoitetulla henkilövaa’alla (21).

Pituuspainokriteerien mukaan alle 7-vuotiaat määritellään ylipainoisiksi, jos pituuspaino on 10-20 pituuspainoprosenttia ja 7-vuotiaat ja sitä vanhemmat, jos pituuspaino on 20-40 pituuspainoprosenttia. Lihavuuden kriteereinä ovat vastaavasti pituuspaino yli 20 % ja yli 40 % (22). Tässä tutkimuksessa puoli- ja 1-vuotiaiden ylipainoa ja lihavuutta tarkastellaan pituuspainona ja 3-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten ylipainoa ja lihavuutta pituuspainon lisäksi myös suhteessa kansainvälisiin lasten painoindeksin viitearvoihin (16). Yli 14-vuotiaille ei laskettu pituuspainoa, koska aineistossa oli melko paljon tämänikäisiä nuoria, joiden pituus ylitti nykyisten kasvukäyrästöjen korkeimman pituuden (tytöt 170 cm ja pojat 180 cm).

Tilastomenetelmät

Ylipainoisten ja lihavien lasten osuudet laskettiin erikseen tytöille ja pojille ikäryhmittäin käyttäen sekä pituuspainon mukaista määrittelyä että kansainvälisiä painoindeksiviitearvoja. Tyttöjen ja poikien sekä alueiden väliset erot osuuksissa testattiin suhteellisten osuuksien vertailutestiä käyttäen. Erilaisista kriteereistä (pituuspaino ja painoindeksi) johtuen lapset voidaan määritellä normaali- tai ylipainoisiksi eri tavoin. Eroavuuksista johtuen lapset jaettiin neljään eri ryhmään: lapset, jotka eivät olleet ylipainoisia kummankaan kriteerin mukaan, ainoastaan painoindeksin viitearvojen mukaan ylipainoiset, ainoastaan pituuspainon mukaan ylipainoiset tai molempien kriteerien mukaan ylipainoiset. Näiden ryhmien välisten pituuden, painon ja iän erojen testaamiseen käytettiin sukupuolittaista ja ikäryhmittäistä kovarianssianalyysia. Pituutta ja painoa koskevat analyysit vakioitiin iällä ja ikää koskevat analyysit pituudella ja painolla. Tämän lisäksi painoanalyyseissa käytettiin painon logaritmimuunnosta vinon jakauman korjaamiseksi.

Tulokset

Puolivuotiaista noin 15 % määrittyi pituuspainon mukaan ylipainoisiksi tai lihaviksi (kuviot 1 ja 2). Puolivuotiaiden ylipainoisten osuuksissa ei ollut merkittäviä sukupuoli- tai alue-eroja. Yksivuotiaiden ylipainoisten osuus oli huomattavasti puolivuotiaita pienempi. Tämänkään ikäryhmän ylipainoisuudessa ei havaittu merkittäviä alue-eroja, mutta pilottitutkimukseen osallistuneista pojista suurempi osuus oli ylipainoisia kuin tytöistä. Leikki-ikäisten ylipainoisten tyttöjen osuus oli pilottiaineistossa suurempi kuin ylipainoisten poikien.

Kainuun alueella ylipainoisten kolmevuotiaiden poikien osuus oli huomattavasti suurempi kuin Turussa. Poikien ylipainoisuuden alue-erot kasvoivat kouluikään tultaessa. Kainuussa ensimmäisen luokan pojista lähes 20 % oli ylipainoisia, Turussa vajaat 10 %. Alue-ero oli tilastollisesti merkitsevä kolme- ja seitsemänvuotiailla pojilla. Viidennen luokan pojista ylipainoisia oli Kainuussa joka neljäs ja Turussa joka viides.

Tytöillä ei ensimmäisellä luokalla ollut vastaavaa alue-eroa. Turkulaisista ensimmäisen luokan tytöistä yhtä suuri osuus oli ylipainoisia kuin kainuulaisista tytöistä, mutta lihavien osuus oli pienempi Turussa (1,4 %) kuin Kainuussa (4,5 %). Turussa ensimmäisen luokan tytöt olivat lähes yhtä yleisesti ylipainoisia kuin samanikäiset pojat Kainuussa. Viidennellä luokalla turkulaisten ylipainoisten tyttöjen osuus oli pienempi kuin kainuulaisten.

Painoindeksin viitearvojen mukaisessa tarkastelussa pilottiaineiston kolmevuotiaat tytöt olivat ylipainoisempia kuin samanikäiset pojat. Sekä Kainuussa että Turussa ylipainoisten 3-vuotiaiden tyttöjen ja poikien osuudet olivat keskenään lähes yhtä suuret, mutta kainuulaiset 3-vuotiaat pojat olivat yleisemmin ylipainoisia kuin turkulaiset (kuviot 3 ja 4). Alue-ero oli tilastollisesti merkitsevä. Viisivuotiaat tytöt olivat poikia ylipainoisempia pilottiaineistossa ja Turussa, mutta Kainuussa ei tässä ikäryhmässä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä. Alle kouluikäisten tyttöjen ylipainoisten osuuksissa ei ollut merkittävää alueiden välistä eroa. Koululaisista noin joka neljäs poika oli Kainuussa painoindeksin viitearvojen mukaan ylipainoinen tai lihava. Turkulaisista kouluikäisistä pojista ylipainoisia tai lihavia oli noin viidennes, ja ylipainoisuus oli hieman yleisempää viidesluokkalaisilla kuin ensimmäisen ja kahdeksannen luokan oppilailla. Turun ja Kainuun välinen alue-ero oli tilastollisesti merkitsevä 7-vuotiailla pojilla.Myös kouluikäisillä tytöillä ylipainoisuus oli hieman yleisempää Kainuussa kuin Turussa ja alue-ero oli tilastollisesti merkitsevä 12-vuotiailla tytöillä.

Painoindeksin mukaan 3-12-vuotiaista tutkittavista luokiteltiin ylipainoisiksi 17 % pojista ja 18 % tytöistä. Suomalaisten pituuspainokriteerien mukaan vastaavat prevalenssit olivat 16 % ja 16 %. Molempien kriteerien perusteella tästä ikäryhmästä 4 % oli lihavia.

Tutkimuksessa verrattiin sitä, miten tutkitut lapset määrittyivät normaalipainoisiksi tai ylipainoisiksi (mukaan lukien lihavat) pituuspainon tai painoindeksin viitearvojen mukaan.Kolmevuotiaista ylipainoisiksi määrittyvistä lapsista suurin osa oli ylipainoisia molempien kriteerien mukaan. Vain muutama yksittäinen lapsi määrittyi joko vain pituuspainon tai vain painoindeksin mukaan ylipainoiseksi (taulukko 1). Viisivuotiaista useampi määrittyi ylipainoiseksi pituuspainon mukaan kuin painoindeksin viitearvojen mukaan ja 1. ja 5. luokan oppilaista suurempi osa määrittyi ylipainoisiksi painoindeksin kuin pituuspainon mukaan. Viisivuotiaista ei painoindeksin viitearvojen mukaan määrittynyt ylipainoiseksi yhtään sellaista lasta, joka ei olisi ylipainoinen myös pituuspainon kriteerien perusteella.

Pohdinta

Riippumatta siitä, kuinka ylipainoisuus ja lihavuus määritellään, varsinkin kouluikäisten ylipainoisuus on yleistä. Joka neljäs kouluikäinen ja leikki-ikäisistä joka kymmenes oli ylipainoinen. Kansainvälisiä painoindeksiviitearvoja käyttäen 18 % tutkimukseen osallistuneista 3-12-vuotiaista lapsista oli ylipainoisia. Pituuspainokriteerien perusteella sekä tyttöjen että poikien ylipainon esiintyvyys oli 16 %. Neljä prosenttia tästä ikäryhmästä oli lihavia molemmilla kriteereillä. Ylipainoisuus lisääntyi selvästi murrosiässä: 14-15-vuotiaista pojista jo 23 % ja tytöistä 20 % oli ylipainoisia painoindeksin perusteella. Tämä on pitkällä aikavälillä huolestuttava ilmiö, kun tiedetään, että lapsuusiän ylipainoisuus ennustaa ylipainoisuutta ja lihavuutta aikuisiällä ja että jo lapsuusiällä lihavuuteen liittyy kroonisten tautien riskitekijöiden suurenemista (2,6,23).

Ylipainon yleisyys vaihtelee myös alueittain. Lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyydessä havaittiin merkittäviä eroja Kainuun maakunnan ja Turun välillä. Kainuussa erityisesti pojat olivat yleisemmin ylipainoisia ja lihavia kuin pojat Turussa. Tuloksia selittänevät väestön sosioekonomiset erot näillä alueilla. Kainuussa mm. työttömyysaste on korkeampi ja väestön koulutustaso matalampi kuin koko Suomessa (24). Myös aikaisempien tutkimusten mukaan lasten ylipaino on Suomessa maaseutumaisessa ympäristössä yleisempää kuin kaupungeissa (25,26).

Suomessa on paljon muitakin alueellisia terveyseroja mm. kuolleisuudessa, työkyvyssä, elintavoissa jne (24). Alue-eroja yleisesti suurempia ovat usein väestöryhmien väliset ns. sosioekonomiset erot terveydessä, hyvinvoinnissa ja niihin keskeisesti vaikuttavissa tekijöissä (24,27). Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen onkin keskeinen kansanterveydellinen haaste.

Lasten ylipaino ja lihavuus on lisääntynyt kaikkialla maailmassa (28). Kehittyneissä maissa alle kouluikäisten lasten ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyden on arveltu olevan kaksinkertainen verrattuna kehitysmaihin (12 % vs. 6 %) (29). Euroopassa alle kouluikäisten lasten ylipaino ja lihavuus on yleisempää Etelä-Euroopassa ja Englannissa kuin Keski-, Itä- tai Pohjois-Euroopassa (30).

Suomessa ei ole valtakunnallista tietoa lasten ylipainoisuuden ja lihavuuden yleisyyden muutoksista viime vuosikymmeninä. Nuorten terveystapatutkimuksesta ja Kouluterveyskyselystä on raportoitu nuorten ylipainoisuuden lisääntymistä perustuen heidän itse ilmoittamiinsa pituus- ja painotietoihin (9,18). Tuoreessa väitöstutkimuksessa (25) tarkasteltiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella vuosina 1974, 1981, 1991, 1995 ja 2001 syntyneiden lasten ylipainon esiintyvyydessä tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen mukaan taaperoikäiset lapset ovat hoikistuneet, mutta yli viisivuotiaiden lasten ylipainoisuus on yleistynyt vuosikymmenien aikana (25).

LATE-tutkimuksessa on havaittu, että nuorten ylipainoisuus on yleisempää mitattujen kuin itse raportoitujen tietojen perusteella (21). Valtakunnallinen luotettava seurantatieto lasten ja nuorten ylipainoisuuden ja lihavuuden yleisyydestä olisi tarpeen. Pituus- ja painotietoja on tarkoitus kerätä uuteen avoterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin (AvoHILMO) (31). Sen avulla tullaan lähivuosina saamaan seurantatietoa lasten ylipaino-ongelmasta, kun lapset ja nuoret joka tapauksessa mitataan ja punnitaan neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa.

Käytössä olevat kriteeristöt ja seulasäännöt vaikuttavat melko paljon siihen, määrittyykö lapsi ylipainoiseksi tai lihavaksi vai ei. Esimerkiksi Lasten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen kriteerien mukaan ylipainon raja muuttuu 7 vuoden iässä 10 %:sta 20 %:iin pituuden ja sukupuolen mukaisesta keskipainosta.Tässä tutkimuksessa havaittiin, että 1. luokan oppilaiden kohdalla pituuspainon mukaisesti ylipainoisiksi määrittyivät nimenomaan nuoremmat, alle 7-vuotiaat lapset, koska heidän ikäisilleen ylipainoisuuden kriteeri on tiukempi. Tällainen jyrkkä ikään perustuva seularaja ei ole fysiologisesti mielekäs.

Kliinisessä työssä käytettävät pituuspainon raja-arvot on määritelty eri tarkoituksiin ja eri aineistosta kuin kansainvälisen painoindeksikriteeristön raja-arvot. Tässä tutkimuksessa ei vertailussa voitu vielä käyttää uusia suomalaisia ikäkohtaisia painoindeksistandardeja eikä ylipainon seularajoja, koska uuden kasvustandardin mukaista ohjelmasovellusta ei vielä ollut käytössä. Kansainvälisiä ja suomalaisia painoindeksiraja-arvoja tarkastelevalle jatkotutkimukselle on tarvetta, kun uuden kasvustandardin sisältävät ohjelmasovellutukset on otettu käyttöön.

Suomessa vielä käytössä oleva kasvustandardi ja kasvun seulasäännöt perustuvat vanhoihin lasten mittausaineistoihin. Väestön keskipituuden kasvu on aiheuttanut sen, että nykyisin osa lapsista luokittuu tarpeettomasti ylipitkiksi, ja lyhytkasvuiset lapset jäävät helposti huomaamatta. Suomalaisten lasten kasvustandardi ja kasvun seulasäännöt on uudistettu Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin johtamassa "Kansallinen kasvutietokanta" -hankkeessa. Uudistettu kasvustandardi sisältää mm. pituus-, paino- ja painoindeksikäyrästön. (32). Näiden standardien mukaan ylipainoisuuden määrittelyyn suositellaan painoindeksikäyrästöjä kahden vuoden iästä eteenpäin. Painoindeksiin pohjautuvan ylipainoisuuden määrittelyn etuna on, että siinä voidaan huomioida iän mukana tapahtuva painon ja pituuden suhteen muuttuminen, käyrästö on vertailukelpoinen aikuisiän määrittelyjen suhteen ja se antaa mahdollisuuden myös kansainvälisiin vertailuihin. Uudistetun kasvustandarin ja seulasääntöjen käyttöön ottaminen tuo merkittävää parannusta lasten painon tarkasteluun ja vähentää merkittävästi turhia jatkotutkimuksia epäillyistä kasvun poikkeamista ja toisaalta ohjaa ajoissa jatkotutkimuksiin ja hoitoon niitä tarvitsevat lapset. THL on antanut suosituksen uuden kasvustandardin ja uusien seulasääntöjen valtakunnallisesta käyttöönotosta 10.10.2011 (33).

Lasten ja nuorten ylipainoisuus ja lihavuus on Suomessa jäänyt toistaiseksi liian vähälle huomiolle osittain sen takia, että käytettävissä ei ole ollut luotettavaa seurantatietoa lasten ja nuorten ylipainoisuuden ja lihavuuden yleisyyden kehittymisestä. Yksittäisten paikallisten tutkimusten perusteella asiaan on kylläkin kiinnitetty huomiota. Lasten ylipainoisuuden kehittymistä tulisi seurata koko maassa. Lisäksi tarvitaan alueittaista tietoa sekä toimivia terveydenhuollon prosesseja lihavuusongelmaan puuttumiseksi. Lapsille ja nuorille tulisi järjestää riittävästi ehkäiseviä palveluja koko maassa, erityisesti kouluterveydenhuollossa. Neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa koskeva asetus (338/2011) velvoittaa kuntia järjestämään terveystarkastukset säädösten mukaan, joten palvelujen voi olettaa paranevan.

Uudistetut kasvukäyrät ja kasvun seulasäännöt tulevat helpottamaan ylipainoisuuden luotettavaa tunnistamista. Käypä Hoito -suositusta lasten lihavuuden ehkäisystä ja hoidosta ollaan parhaillaan päivittämässä (22). Lasten lihavuuteen tulisi suositusten mukaan puuttua jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun ylipainoisuuden kehittyminen alkaa. Ylipainoa ja lihavuutta ehkäisevää ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa tulisi aktiivisesti toteuttaa äitiys- ja lastenneuvolassa ja huomioida terveyttä edistävä toiminta jo varhaiskasvatuksesta alkaen ottamalla huomioon lapsen koko perhe.

Ylipainoisten ja lihavien lasten osuudet (%) pituuspainokriteerien sekä painoindeksin viitearvojen mukaan ikäryhmittäin, sukupuolittain ja alueittain ovat liitetaulukoissa 3 ja 4, jotka julkaistaan lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 10/2012).

Kuvioiden tilastollisten testien tulokset ovat liitetaulukoissa 1 ja 2, jotka julkaistaan lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 10/2012).

Tästä asiasta tiedettiin

Lasten ylipaino on yleistynyt.

Lapsuusiän lihavuus ennustaa lihavuutta aikuisiällä.

Lapsuusiän lihavuus on yhteydessä suurentuneeseen riskiin sairastua ja kuolla myöhemmin useisiin kroonisiin tauteihin, erityisesti sydän- ja verisuonitauteihin.

Tämä tutkimus opetti

Lasten ja nuorten ylipainoisuudessa ja lihavuudessa havaittiin merkittäviä eroja Kainuun maakunnan ja Turun välillä.

Suomessa kliinisessä työssä ja tutkimuskäytössä olevat ylipainon kriteeristöt vaikuttavat siihen, määrittyykö lapsi ylipainoiseksi tai lihavaksi.

Pituuspainon mukaan erityisesti 7-vuotiaat määrittyvät harvemmin ylipainoisiksi kuin kehon painoindeksiin perustuvan määrittelyn mukaan.

Tarvitaan systemaattista valtakunnallista ja alueellista seurantaa lasten ylipainoisuuden kehittymisestä.