Luonnonlääkkeiden käyttö lasten allergioissa

Vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat näkyvä osa suomalaisen terveydenhuollon kokonaisuutta. Ne saavat osakseen paljon julkisuutta, ja joidenkin tutkimusten mukaan niiden käyttö näyttäisi lisääntyneen viime vuosikymmenten aikana (1,2). Suomessa luonnonlääkkeet ovat eniten käytetty vaihtoehtohoito, vuonna 1992 tehdyn tutkimuksen mukaan vuosittain 39 % suomalaisesta aikuisväestöstä käyttää tai kokeilee luonnonlääkkeitä (1,3,4).

Luonnonlääke on määritelty eri tavoin eri tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa tarkoitamme luonnonlääkkeillä lääkelain alaisia rohdosvalmisteita, homeopaattisia ja antroposofisia valmisteita (entiset lääkkeenomaiset tuotteet) sekä elintarvikkeita, joilla on lääkkeenkaltainen valmistemuoto tai käyttötarkoitus.

Luonnonlääkkeitä on Suomessa markkinoilla useita tuhansia, mutta vain harvojen tehosta ja turvallisuudesta on olemassa tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimustietoa (5). Luonnonlääkkeiden käytön syistä ja niiden käytöstä eri potilasryhmissä on niukasti tutkimustietoa (5,6). Joidenkin ulkomailla tehtyjen väestötutkimusten mukaan luonnonlääkkeitä käytettäisiin erityisen paljon allergisiin sairauksiin (7,8).

Siitä, missä määrin suomalaiset lapset ja nuoret käyttävät luonnonlääkkeitä, ei ole lainkaan tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan 46 % allergisista lapsista oli käyttänyt jotain vaihtoehtohoitoa, australialaisessa tutkimuksessa vastaava luku oli 45 % ja ruotsalaistutkimuksessa 22 % (9,10,11). Käytännön kokemuksen mukaan myös suomalaislapset käyttävät vaihtoehtoisia hoitomuotoja allergisissa sairauksissa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kirjallisella kyselyllä yliopistosairaalan allergisten lapsipotilaiden luonnonlääkkeiden käyttöä, käyttäjien ja ei-käyttäjien mahdollisia eroja sekä käyttäjien kokemuksia luonnonlääkkeistä.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksessa oli mukana 300 polikliinistä lapsipotilasta HYKS:n Iho- ja allergiasairaalasta. Mukaan otettiin kaikki ensikäyntipotilaat tulojärjestyksessä lokakuun 1992 ja maaliskuun 1994 välisenä aikana, kunnes otos oli täysi. Tutkimukseen saatiin lupa sairaalan eettiseltä toimikunnalta.

Lapset saivat kyselylomakkeen poliklinikkaan tai osastolle kutsuvan kirjeen mukana. Lomakkeen mukana seurasi nimetön palautuskuori. Lomakkeen saaneiden potilaiden käyntitietoihin merkittiin atk:lle tai ajanvarauslistoihin juokseva numero tai koodikirjain. Näin voitiin seurata, palautettiinko lomake. Atk:lla oleva tieto hävisi potilaan ilmoittautuessa ensikäynnille.

Kyselyssä käytettiin 17-sivuista, tätä tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta, jossa oli sekä avoimia että valmiit vastausvaihtoehdot antavia kysymyksiä.

Luonnonlääkkeiden käyttäjiksi luokiteltiin määritelmän mukaisesti vastaajat, jotka vastasivat myöntävästi joko varsinaisten luonnonlääkkeiden, vitamiini- ja hivenainevalmisteiden tai homeopaattisten tai antroposofisten valmisteiden käyttöä koskevaan kysymykseen. Muut vastaajat luokiteltiin henkilöiksi, jotka eivät käyttäneet luonnonlääkkeitä. Käyttäjiltä kysyttiin erikseen nimeltä kahta valmistetta kustakin luonnonlääkeryhmästä. Lasten ikää kysyttiin vuosina ja kuukausina. Tilastollisessa käsittelyssä otettiin huomioon vain täydet vuodet. Mikäli lapsi oli yhtä vuotta nuorempi, iäksi merkittiin 0. Samaa periaatetta käytettiin allergisten oireiden keston luokittelussa. Vanhemmat jaettiin koulutustason perusteella ylioppilastutkinnon suorittaneisiin ja muihin.

Lomakkeet tallennettiin Helsingin yliopiston atk-keskuksessa. Tilastollinen käsittely tehtiin Helsingin yliopiston SAS-ohjelmistolla. Tulokset on esitetty suorina jakaumina ja ristiintaulukointeina.

TULOKSET

Luonnonlääkkeiden käytön yleisyys

Saimme takaisin 184 kokonaan tai osittain täytettyä vastauslomaketta (vastausprosentti 61). Lapsista noin kaksi kolmasosaa oli alle 8-vuotiaita, loput 8-15-vuotiaita. Luonnonlääkkeitä oli käyttänyt 32 lasta (17 %). Käyttäjät olivat kokeilleet keskimäärin 2,7:ä eri luonnonlääkettä (vaihteluväli 1-16). Kysyimme nimeltä kahta valmistetta kustakin luonnonlääkeryhmästä, ja saimme näin tarkempaa tietoa 63 valmisteesta ja niiden käytöstä. Yli neljäsosaa valmisteista oli viimeksi kuluneen vuoden aikana käytetty päivittäin, 11 %:a ei lainkaan ja loppuja joko kuuriluonteisesti tai satunnaisesti. Noin puolet valmisteista oli ollut käytössä vielä viimeisen tutkimusta edeltävän kuukauden aikana.

Käyttäjillä kauan allergisia oireita

Luonnonlääkkeiden käyttäjät eivät juurikaan eronneet sairaudeltaan tai taustaltaan lapsista, jotka eivät olleet käyttäneet luonnonlääkkeitä (taulukko 1). Käyttäjillä allergiset oireet olivat kuitenkin kestäneet keskimäärin 3,6 vuotta, kun taas muiden lasten oireet olivat kestäneet keskimäärin vain kaksi vuotta (p < 0,05). Allergisten sairauksien tai oireiden lukumäärässä tai voimakkuudessa ei ollut eroa. Käyttäjät olivat keskimääräistä useammin ruotsinkielisiä (p < 0,01), mutta muiden taustamuuttujien (ikä, vanhempien koulutus, asuinpaikka) suhteen ryhmät olivat varsin samankaltaisia.

Luonnonlääkkeiden käytön piirteitä

Luonnonlääkkeitä käyttäneistä 32 lapsesta 16 oli käyttänyt reseptilääkkeitä tai muuta lääkärin suosittelemaa hoitoa samanaikaisesti luonnonlääkkeiden kanssa, 14 pelkkää luonnonlääkettä ja kaksi vaihtelevasti molempia. Lasten käyttämistä 63 luonnonlääkkeestä 29 valmisteen (46 %) käytön ilmoitettiin olleen pääasiassa hoitavaa, 21 valmisteen (33 %) ennaltaehkäisevää ja 11 valmisteen (17 %) käytön molempia. Kahden valmisteen (3 %) osalta tähän kysymykseen ei ollut vastattu.

Lasten arvioitiin hyötyneen luonnonlääkkeistä melko vähän. Lähes puolet lasten käyttämistä valmisteista ei juurikaan vaikuttanut oireisiin tai vaikutus oli negatiivinen. Sivuvaikutuksia esiintyi 10 %:lla käyttäjistä. Vastaajat arvioivat kunkin mainitsemansa luonnonlääkkeen erikseen. Vastaajien kokemuksia lasten käyttämien reseptilääkkeiden vaikuttavuudesta ja sivuvaikutuksista kysyttiin yhdellä kysymyksellä, ei valmisteittain. Vastauksista sai sen kuvan, että reseptilääkkeiden koettiin vähentävän oireita melko tehokkaasti, mutta toisaalta myös sivuvaikutuksia esiintyi yleisesti. Tosin kysymykseen oli vastannut vain 64 % vastaajista.

Lähes kaikki luonnonlääkkeiden käyttäjät olivat käyttäneet niitä nimenomaan iho-oireen hoitoon tai ennaltaehkäisyyn. Yhtä valmistetta oli käytetty nuhan hoitoon. Mitään valmistetta ei ollut käytetty hengitystieoireiden hoitoon tai ennaltaehkäisyyn. Kaikkien lääkkeiden (10/63 valmistetta) osalta tähän kysymykseen ei vastattu.

Lähes kaksi kolmannesta (63 %) vastaajista, jotka olivat käyttäneet luonnonlääkkeitä, ei ollut keskustellut asiasta hoitavan lääkärin kanssa. Kukaan ei ollut keskustellut muun hoitohenkilökunnan kanssa. Lääkärin kanssa keskustelleista viisi piti lääkärin suhtautumista kielteisenä, kolme myönteisenä ja neljä ei osannut sanoa.

POHDINTA

Tutkimuksessamme lähes viidennes (17 %) yliopistosairaalan allergisista lapsipotilaista oli käyttänyt luonnonlääkkeitä. Luku on merkittävä, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei useimpien luonnonlääkkeiden kliinisestä hyödystä ole lainkaan tutkittua tietoa. Toisaalta tiedetään, että ainakin joillain luonnonlääkkeistä on sekä allergisia että muilla mekanismeilla aiheutuvia sivuvaikutuksia (5). Joitain asianmukaisesti suoritettuja, luonnonlääkkeiden tehoa allergisissa sairauksissa mittaavia tutkimuksia on kuitenkin tehty, ja monet niistä ovat osoittaneet tutkitun aineen tehottomuuden, vaikka toisaalta joitain lupaaviakin tuloksia on saatu (5, 12,13). Joka tapauksessa voidaan hyvällä syyllä sanoa, että luonnonlääkkeistä on varsin vähän todellista tietoa. Sen sijaan niiden käyttäjiä on verraten paljon.

Aikaisempia tutkimustuloksia suomalaislasten luonnonlääkkeiden käytöstä ei ole. Tämän tutkimuksen tulos on hyvin samankaltainen kuin ruotsalaisessa tutkimuksessa (11). Homeopaattisilla lääkkeillä on tosin luonnonlääkkeitä vahvempi asema Ruotsissa kuin meillä. Suomalaiset allergiset lapset käyttävät luonnonlääkkeitä enemmän kuin tanskalaiset, mutta toisaalta Tanskassa eri vaihtoehtohoitojen keskinäinen asema on erilainen kuin Suomessa ja siellä käytetään runsaasti kiropraktiikkaa ja vyöhyketerapiaa (9). Australialaistutkimuksessa varsinaisia yrttilääkkeitä oli käytetty vain vähän, mutta homeopatiaa tai naturopatiaa suunnilleen yhtä paljon kuin luonnonlääkkeitä yhteensä meidän tutkimuksessamme (10). Myös Australiassa kiropraktiikka oli suosituin allergian vaihtoehtoinen hoitomuoto.

Luonnonlääkkeitä käyttäneet lapset eivät juurikaan poikenneet muista lapsipotilaista taustaltaan tai sairauteensa liittyvien seikkojen osalta. Ainoa käytännössä merkittävä ero oli se, että luonnonlääkkeiden käyttäjillä oireet olivat kestäneet keskimääräistä kauemmin. Havainto ei ole uusi ja sopii hyvin yhteen sen väittämän kanssa, että luonnonlääkkeiden yksi pääasiallinen käyttökohde olisivat juuri krooniset sairaudet, joihin virallisen lääketieteen hoidot eivät ole auttaneet (14,15).

Vastauksissa korostui luonnonlääkkeiden käyttö iho-oireisiin. Myös muissa tutkimuksissa on havaittavissa ihosairauksien yleisyys itsehoidon syynä (16). Tämä ehkä johtuu siitä, että potilaat ja heidän vanhempansa kokevat iho-oireen paranemisineen ja pahentumisineen olevan helpommin kontrolloitavissa kuin esimerkiksi astman, jossa tulehdusprosessi tapahtuu näkymättömissä.

Yli puolet luonnonlääkkeiden käyttäjistä käytti samanaikaisesti myös reseptilääkettä tai muuta lääkärin suosittelemaa hoitoa. Tämä on sikäli merkityksellistä, että luonnonlääkkeiden yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa ei tiedetä juuri mitään. Toisaalta yhteiskäytöstä voi olla potilaalle lyhytaikaista iloakin esimerkiksi siten, että kortisonivalmiste yhdessä luonnonlääkkeen kanssa käytettynä estää luonnonlääkkeen allergisen sivuvaikutuksen ilmitulon. Luonnonlääkkeiden aiheuttamia allergisia reaktioita on kirjallisuudessa kuvattu useita (17) .

Toinen puoli käyttäjistä ilmoitti tutkimuksessamme käyttäneensä vaihtoehtohoitoa yksinään ilman samanaikaista reseptilääkettä tai muuta lääkärin suosittelemaa hoitoa. Kuitenkin heistäkin kahdella kolmasosalla oli tutkimushetkellä reseptilääke käytössä. Mahdollisesti luonnonlääkkeen käyttö on ainakin osalla heistä liittynyt sairauden alkuvaiheeseen, jolloin lääkäriltä ei ollut vielä apua haettukaan. Toisaalta on myös mahdollista, että lääkärin määräämä hoito on keskeytetty luonnonlääkkeen vuoksi. Osa luonnonlääkkeiden haittavaikutuksista johtuneekin nimenomaan lääkärin määräämästä hoidosta luopumisesta ennemminkin kuin luonnonlääkkeestä itsestään (17).

Luonnonlääkkeiden käyttäjillä oli varsin huonot kokemukset hoitojen vaikuttavuudesta. Siitä huolimatta ainakin puolet käytetyistä luonnonlääkkeistä oli ollut käytössä vielä viimeisen tutkimusta edeltävän kuukauden aikana. Tulosta voitaneen pitää ensisijaisesti osoituksena vaikeasti allergisten lasten vanhempien toiveikkuudesta ja halusta yrittää kaikkea sairauden voittamiseksi. Sivuvaikutuksien vähäisyys on myös varmasti vaikuttanut luonnonlääkkeiden käytön jatkamiseen.

Aineistomme käsitti vain Iho- ja allergiasairaalan potilaita, joten tulos ei sellaisenaan ole yleistettävissä koko potilasryhmään; yliopistoklinikkaanhan kerääntyvät kaikkein hankalimmat tapaukset. Kuitenkin potilaamme olivat vasta tulossa ensikäynnille sairaalaan, joten vaihtoehtohoitoa oli käytetty ennen tätä kontaktia. Kokonaan tutkimuksemme ulkopuolelle jäivät potilaat, jotka turvautuvat pelkästään vaihtoehtohoitoihin lääketieteen ja virallisen terveydenhuollon asemasta. Tutkimuksella pyrittiin saamaan mahdollisimman tarkkaa tietoa luonnonlääkkeiden käytöstä. Sen vuoksi vastauslomake väistämättä paisui laajaksi, mikä voi osaltaan selittää melko pientä vastausprosenttia (61 %). Aiheen arkaluontoisuuskin saattoi vaikuttaa, vaikka lomake täytettiin nimettömänä. On toisaalta myös mahdollista, että vaihtoehtohoitoihin tutustuneilla oli enemmän kiinnostusta pitkän lomakkeen täyttämiseen kuin niillä, jotka eivät olleet mitenkään asiaan perehtyneet.

Tutkimuksemme tulokset ovat em. syistä lähinnä suuntaa-antavia. Sellaisinakin ne ovat silti varsin tärkeitä, koska suomalaisten lasten vaihtoehtohoidoista ei ole aiemmin julkaistu tutkimustuloksia.

Huomattava osa allergisista lapsipotilaista käyttää luonnonlääkkeitä sairautensa hoitoon tai ennaltaehkäisyyn. Yli puolet heistä ei kerro asiasta lääkärilleen. Kuitenkin luonnonlääkkeiden käytöllä saattaa olla merkittäviäkin vaikutuksia heidän suhtautumiseensa muuhun hoitoon ja myös hoitotulokseen. Siksi ei olekaan liioiteltua kysyä jokaiselta potilaalta muiden esitietojen yhteydessä, käyttääkö hän luonnonlääkkeitä. Myös potilas-lääkärisuhteen kannalta olisi eduksi tietää potilaan käyttämistä luonnonlääkkeistä. Ihanteellista olisi, että hoitava lääkäri pystyisi perustellusti ottamaan myös kantaa niiden tehoon ja turvallisuuteen. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti aina ole mahdollista, koska tutkimustiedot puuttuvat. Siksi tarvitaan tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta eri luonnonlääkkeiden vaikuttavuudesta sekä sivu- ja yhteisvaikutuksista. Lisäksi tarvitaan lisää tietoa käyttäjistä, käytön merkityksistä ja syistä.

KIRJALLISUUSVIITTEET