Masennus ja työssäkäynti
Viiden vuoden seurantatutkimus
Lähtökohdat
Tutkimus on osa Kelan vuonna 1995 käynnistämää tutkimusohjelmaa, joka koskee depressiota ja työkykyä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sosiodemografisten tekijöiden, masennuksen asteen, persoonallisuuden ulottuvuuksien, kognitiivisen kapasiteetin ja elämänhallinnan yhteyttä kokopäivätyön tekemiseen viiden vuoden seurannassa.
Menetelmät
Prospektiiviseen kyselytutkimukseen valittiin 161 avohoitopotilasta, jotka sairastivat vakavaa masennustilaa ja olivat olleet sairauslomalla 2-12 kk. Seurantatutkimus tehtiin vuonna 2001. Siihen vastasi 84,5 % tutkituista.
Tulokset
Viiden vuoden kuluttua tutkimuksen alkamisesta 29 % potilaista oli kokopäivätyössä ja 71 % oli poissa työstä. Työssäkäyvät olivat useammin nuorempia, paremmassa sosioekonomisessa asemassa ja heillä oli parempi kognitiivinen kapasiteetti kuin potilailla, jotka eivät olleet työssä. Alkututkimuksessa ja seurannassa lievemmin masentuneita olivat työssä käyvät potilaat.
Päätelmät
Työssäolon ennusteeseen vaikuttavat masennusoireiden ohella potilaan ikä, sosioekonominen asema ja kognitiivinen kapasiteetti.
Background
In a research programme launched in 1995, the Social Insurance Institution examined the functional capacity, work ability and need for medical treatment and rehabilitation of outpatients who were on sick leave due to major depression. The present research focuses on factors associated with employment at the 5-year follow-up.
Methods
161 outpatients with major depression and a 2- to 12-month history of receiving sickness benefits were selected for a prospective cohort study. The patients were examined at baseline by a multidisciplinary team and followed up in 2001 by questionnaire (response rate: 84.5%).
Results
At follow-up, only 29% of the examinees were employed, while 71% were out of work. Independent factors associated with employment were higher socioeconomic status, younger age and higher cognitive capacity.
Conclusions
This study lends support to the hypothesis that working ability is positively related to younger age and higher socioeconomic status, as well as to better cognitive capacity. These results are in line with earlier Finnish studies
Mielenterveyden häiriöiden ja varsinkin depressioiden aiheuttamat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys ovat viime vuosina jatkuvasti lisääntyneet. Masennuspotilaiden ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä ennustavat mm. korkeampi ikä, komorbiditeetti ja heikentynyt itsetunto (1), toimintakyvyn heikentyminen hoitoon hakeutumisen aikana ja masennusjakson pitkä kesto (2) sekä optimaalisen hoidon puute (3). Masennuspotilaan työssäkäynnin ennuste pitkän sairauspoissaolon jälkeen näyttää olevan yleisesti ottaen suhteellisen huono.
Tämän seurantatutkimuksen tavoitteena oli selvittää sairauslomalla olleiden masennuspotilaiden työssäkäyntiin liittyviä psykologisia ja sosiaalisia taustatekijöitä. Oletimme, että työssäoloa viiden vuoden kuluttua ennustavat samat tekijät kuin vuoden seurannassa (4). Näitä tekijöitä olivat mm. lievempi masennus ja parempi sosioekonominen asema. Tässä tutkimuksessa arvioimme myös potilaan persoonallisuuspiirteiden yhteyttä siihen, että hän tekee kokopäivätyötä.
Aineisto ja menetelmät
Potilaat
Kela käynnisti vuonna 1995 Kelan tutkimuskeskuksessa Turussa depressiota ja työkykyä käsittävän tutkimuksen, jossa selvitettiin sairauslomalla olleiden vakavasta masennuksesta kärsivien avohoitopotilaiden työ- ja toimintakykyä sekä hoidon ja kuntoutuksen tarvetta (5). Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta hyväksyi viiden vuoden seurantatutkimuksen vuonna 2000.
Perustutkimuksen aineistona oli 161 avohoitopotilasta, joilla oli vakava masennustila. He olivat saaneet sairausvakuutuksen päivärahaa vähintään kaksi kuukautta (2-12 kk). Tutkimuksen ensimmäinen seuranta tehtiin vuoden kuluttua (4), ja tässä tutkimuksessa raportoidaan viiden vuoden seuranta. Tähän kyselynä tehtyyn tutkimukseen vastasi 136 potilasta (84,5 %) alkuperäisestä otoksesta. Aineistosta poistettiin iän perusteella eläkkeellä olleet kolme potilasta. Tutkimusaineistoon kuuluneiden (n = 133) ja seurantakyselyyn vastaamattomien (n = 25) välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolen (p = 0,07), peruskoulutuksen (p = 0,78), sosioekonomisen aseman (p = 0,59) ja eläkehakuisuuden osalta (p = 0,36). Yksin elävät jättivät vastaamatta kyselyyn useammin kuin parisuhteessa elävät (p = 0,01).
Mittarit
Perustutkimusvaiheessa psykiatrin, psykologin, sosiaalityöntekijän ja yleislääkärin tutkimusryhmä tutki potilaiden terveydentilan, työ- ja toimintakyvyn sekä hoidon ja kuntoutuksen tarpeen. Psykiatri selvitti, kuinka kauan potilaiden silloinen psykiatrinen sairastavuus ja masennustila oli kestänyt ja arvioi masennuksen vaikeuden Hamiltonin masennusasteikon (Ham-D) perusteella (6). Masennusoireilun vaikeus kartoitettiin Beckin alkuperäisellä (BDI) 21-osioisella depressiokyselyllä (7). Elämänhallintaa kartoitettiin kyselyillä, jotka koskivat itsetuntoa (8), koherenssikäsitystä (9), pystyvyyden tunnetta (10) ja toivottomuutta (11). Persoonallisuuden piirteitä kartoitettiin kansainvälisestä NEO-PI-persoonallisuustestistä Suomeen sovelletulla NESTA-testillä (12). Se mittaa viittä persoonallisuuden piirrettä: neuroottisuutta, ulospäin suuntautuneisuutta, sovinnollisuutta, tunnollisuutta ja avoimuutta. Potilaiden kognitiivinen kapasiteetti mitattiin Wechslerin aikuisten älykkyysasteikolla (WAIS-R) (13).
Kokopäivätyössä oleviksi luokiteltiin ansiotyössä (n = 34), koulutuksessa (n = 3) ja tutkimusta tehtäessä sairauslomalla (n = 2) olleet. Työstä poissaoleviksi luokiteltiin eläkeläiset ja työttömät (n = 94). Heistä 64 oli työkyvyttömyyseläkkeellä, 21 muulla eläkkeellä (8 kuntoutustuella, 2 osa-aikaeläkkeellä, 6 yksilöllisellä varhaiseläkkeellä, 3 työttömyyseläkkeellä, kahden eläketieto tuntematon) ja 9 työttömänä.
Tilastolliset menetelmät
Ryhmien välisten erojen selvittämiseksi käytettiin t-testiä jatkuville muuttujille ja ?2-testiä kategorisille muuttujille. Seurannan aikana kokopäivätyössä käymiseen yhteydessä olevia alkutilanteen tekijöitä etsittiin logistisen regressioanalyysin avulla. Koska NESTA-testin ulospäin suuntautuneisuus, toivottomuus ja pystyvyys korreloivat vahvasti keskenään ja masennusoireiluun, malliin otettiin mukaan vain masennus. Mallissa sukupuoli ja sosioekonominen asema olivat dikotomisina ja ikä, kognitiivinen kapasiteetti sekä masennusoireet jatkuvina muuttujina.
Tulokset
Tutkimusaineiston potilaiden keski-ikä oli perustutkimusvaiheessa 46,9 vuotta. Miesten keski-ikä oli 45,9 vuotta ja naisten 47,6 vuotta (p = 0,29). Viiden vuoden seurannassa kokopäivätyössä oli 39 henkilöä ja työstä oli poissa 94 henkilöä. Työssä käyvien masennus oli kestänyt ennen tutkimuksen alkua 4 kuukaudesta runsaaseen 8 vuoteen (mediaani 11 kk) ja työstä poissaolleiden 3 kuukaudesta 10 vuoteen (mediaani 12 kk).
Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty perustutkimusvaiheen tausta- ja persoonallisuustekijöiden vakioimattomia yhteyksiä potilaan työssäkäyntiin viiden vuoden seurannassa. Nuorempi ikä, parempi peruskoulutus ja parempi sosioekonominen asema olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä siihen, että potilas oli kokopäivätyössä. Miehet olivat useammin työssä kuin naiset. Perustutkimusvaiheessa esille tullut masennusoireilun ja kliinisesti arvioidun depression vähäisyys olivat yhteydessä työssäkäyntiin. Ulospäin suuntautuneet henkilöt olivat työssä yleisemmin kuin muut.
Hyvä kognitiivinen kapasiteetti oli yhteydessä työssäkäyntiin. Elämänhallintaan liittyvistä tekijöistä työssäkäyntiin olivat yhteydessä koettu vähäinen toivottomuus ja voimakas pystyvyyden tunne, mutta eivät itsetunto ja koherenssikäsitys.
Logistisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että työssäkäyntiä ennustivat parhaiten nuorempi ikä (p < 0,0001), parempi sosioekonominen asema (p = 0,01) ja parempi kognitiivinen kapasiteetti (p = 0,02). Potilailla, joiden sosioekonominen asema oli parempi, oli 5,2 kertaa suurempi todennäköisyys olla kokopäiväisesti työelämässä kuin potilailla, joiden sosioekonominen asema oli huonompi. Sukupuoli ja alkutilanteessa mitatun masennusoireilun voimakkuus eivät itsenäisesti ennustaneet työssäkäyntiä viiden vuoden kuluttua, eikä selittävien tekijöiden välillä havaittu merkitseviä yhdysvaikutuksia.
Seurannassa todettu masennusoireilun vähäisyys oli yhteydessä työssäkäyntiin (p = 0,003). Viiden vuoden seurannassa kokopäiväisesti työssä käyneiden masennusoireilu oli vähäisempää (11,0 ±± 9,5) kuin työstä poissa olleiden (17,3 ±± 11,4) (p = 0,003).
Pohdinta
Seurantatutkimuksissa on todettu, että masennus aiheuttaa joutumista työkyvyttömyyseläkkeelle (1,3,4,14,15). Tämän tutkimuksen mukaan kokopäivätyössä käymistä edistävinä resurssitekijöinä voidaan pitää nuorempaa ikää, parempaa sosioekonomista asemaa ja parempaa kognitiivista kapasiteettia.
Tutkimukseen liittyi joitakin metodisia ongelmia. Tutkimusaineisto oli pienehkö, mutta kyselyn vastausprosentti oli korkea eivätkä vastaamatta jättäneet poikenneet seurantakyselyyn vastanneista taustamuuttujiltaan. Viiden vuoden seurannassa kartoitetun kokopäivätyössä käymisen luokitus perustui potilaiden omaan ilmoitukseen. Tutkimuksen luonteesta johtuen potilaiden työkykyä ei ollut mahdollista tarkemmin arvioida. Näistä puutteista huolimatta tulokset olivat yhdenmukaisia aikaisempien suomalaisten tutkimusten kanssa.
Tästä asiasta tiedettiin
- Masennus on viime vuosina lisännyt sairauspoissaoloja ja siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tämä tutkimus opetti
- Harvempi kuin joka kolmas masennuspotilas oli viiden vuoden kuluttua kokopäiväisesti työelämässä.
- Masennuspotilaiden työssäkäyntiä edisti ajankohtaisen depressio-oireilun vähäisyyden lisäksi nuorempi ikä, parempi sosioekonominen asema ja parempi kognitiivinen kapasiteetti.
- 1
- Sorvaniemi M, Helenius H, Salokangas RKR. Factors associated with being granted a pension among psychiatric outpatients with major depression. J Affect Disord 2003;75:43-8.
- 2
- Rytsälä HJ, Melartin TK, Leskelä US, Sokero TP, Lestelä-Mielonen PS, Isometsä ET. Predictors of long-term work disability in major depressive disorder: a prospective study. Acta Psychiatr Scand 2007;115:206-13.
- 3
- Koivumaa-Honkanen H, Tuovinen TK, Honkalampi K ym. Mental health and well-being in a 6-year follow-up of patients with depression: assessments of patients and clinicians. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2008;43:688-96.
- 4
- Salminen J, Saarijärvi S, Tikka J ym. Sairauslomalla masennuksen vuoksi - entä vuoden kuluttua? Suom Lääkäril 2000;55:311-17.
- 5
- Salminen JK, Saarijärvi S, Tikka J ym. Vakava masennus ja työkyky. Suom Lääkäril 1997;52:2515-21.
- 6
- Hamilton M. Development of a rating scale for primary depressive illness. Br J Soc Clin Psychol 1967;6:278-96.
- 7
- Beck AT, Ward CH, Mendelson M, Mock J, Erbaugh J. An inventory for measuring depression. Arch Gen Psychiatry 1961;4:561-71.
- 8
- Rosenberg M. Society and the adolescent self-image. Princeton, NJ: Princeton University Press, 1965.
- 9
- Antonovsky A. The structure and properties of the sense of coherence scale. Soc Sci Med 1993;36:725-33.
- 10
- Schwarzer R. Optimism, vulnerability, and self-beliefs as health-related cognitions: A systematic overview. Psychol Health 1994;9:161-80.
- 11
- Beck AT, Kovacs M, Weissman A. Hopelessness and suicidal behaviour. JAMA 1975;234:1146-9.
- 12
- Hämäläinen M, Pulkkinen L, Allik J, Pulver A. NESTA-persoonallisuustestin (NEO-PI) standardointi "viiden suuren" persoonallisuuden piirteen arvioimiseksi. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 327, 1994.
- 13
- Wechsler D. WAIS-R. Käsikirja. Helsinki: Psykologien Kustannus Oy, 1992.
- 14
- Viinamäki H, Hintikka J, Leppänen A, Heikkinen A, Kinnunen I, Lepola U. Masennuspotilaat kuntoutuksessa. Suom Lääkäril 2003;58:3523-8.
- 15
- Karpansalo M, Kauhanen J, Lakka TA, Manninen P, Kaplan GA, Salonen JT. Depression and early retirement: prospective population based study in middle aged men. J Epidemiol Community Health 2005;59:70-4.
