Mycoplasma pneumoniae (M. pneumoniae) on yleinen hengitystieinfektioiden aiheuttajabakteeri. Sen aiheuttamia infektioita esiintyy eniten talvikautena. M. pneumoniae -epidemioita esiintyy muutaman vuoden välein, viimeisin suuri maailmanlaajuinen epidemia oli vuonna 2024 (1,2,3).

M. pneumoniae aiheuttama ylähengitystieinfektio paranee useimmiten itsestään, mutta se voi myös johtaa keuhkokuumeeseen (4). Infektioita esiintyy erityisesti lapsilla ja nuorilla aikuisilla (5,6,7,8). Myös raskaana olevat ovat suuremmassa riskissä saada vaikeita oireita (9,10). Mykoplasmainfektio voi ilmetä myös kokonaan ilman hengitystieoireita.

Hengitystieinfektioiden lisäksi mykoplasma voi aiheuttaa keuhkojen ulkopuolisia eli ekstrapulmonaalisia oireita eri puolilla elimistöä (11,12). Tyypillisimmin näitä oireita esiintyy iholla, limakalvoilla tai keskushermostossa, jopa noin neljänneksellä infektion saaneista (4,13,14). On esitetty, että vakavia keuhko-oireita mykoplasmainfektiosta saaneillaon myös suurempi riski saada ekstrapulmonaalioireita (9,10,15).

Mykoplasmainfektioon liittyvistä keuhkojen ulkopuolisista ilmentymistä on vain vähän tutkimustietoa. Keräsimme tiedot sairaalassamme hoidetuista mykoplasmainfektion sairastaneista potilaista sekä ajalta ennen vuoden 2024 epidemiaa että senajalta. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda lisätietoa mykoplasmainfektion taudinkuvasta ja hoidosta kliinistä työtä tekeville lääkäreille.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineisto koostuu sairaalassamme hoidetuista mykoplasmainfektion sairastaneista potilaista aikavälillä 1.1.2010–31.12.2024.Potilastietojärjestelmästä haettiin potilaat, joiden potilasasiakirjoissa oli käytetty ICD10-koodeja A49.3 Määrittämätön mykoplasmainfektio, J15.7 Mycoplasma pneumoniaen aiheuttama keuhkokuume, J20.0 Mycoplasma pneumoniaen aiheuttama akuutti keuhkoputken tulehdus sekä B96.0 Mycoplasma pneumoniae (pleuro-pneumonia-like organism, PPLO) muussa luvussa luokitetun sairauden syynä. Selvittääksemme diagnoosihaun osuvuutta pyysimme laboratoriosta koko tutkimusajalta positiivisten mykoplasman PCR-tutkimusten vuosittaiset lukumäärät.

Alueen väestöpohja oli vuonna 2024 noin 249 000 asukasta. Keski-ikä oli 46,0 vuotta. Vuonna 2010 nykyisen hyvinvointialueen asukasluku oli noin 253 000 ja keski-ikä oli 43,1 vuotta (16).

Keräsimme potilaiden sairauskertomuksista seuraavat tiedot: ikä, sukupuoli, pitkäaikaissairaudet, mykoplasmainfektion diagnosointimenetelmä (vasta-aineosoitus, PCR, kliininen epäily), mahdollinen keuhkokuume, antibioottihoito sekä hengitysteiden ulkopuoliset löydökset ja niiden hoito. Lisäksi selvitimme, tarvitsiko potilas tehovalvontaa tai tehohoitoa.

Tarkastelimme yllä mainittuja muuttujia eri ikäluokissa, pitkäaikaissairauksien mukaan sekä erikseen vuoden 2024 epidemian aikana ja muulloin sairastuneilla. Laskimme luokkamuuttujista osuudet ja jatkuville muuttujille jakauman mukaan joko mediaanin ja vaihteluvälin tai keskiarvon ja standardideviaation (SD). Osuuksien erojen tilastollista merkitsevyyttä testasimme χ2-testillä ja jatkuville muuttujille käytimme jakauman mukaan joko Studentin T -testiä tai Mann Whitney U -testiä. Analyysit tehtiin SPSS -ohjelmalla (versio 29.1.1.0).

Tulokset

Diagnoosihaku tuotti 268 tapausta, joiden sairauskertomukset käytiin läpi. Lopullinen aineisto käsitti 220 potilasta, sillä osa hylättiin väärän diagnoosimerkinnän vuoksi. Tutkimuspotilaista 49 % oli miehiä ja 51 % naisia. Sairastuneiden iän keskiarvo oli 28,9 vuotta (SD 20,1) (kuvio 1).

Mykoplasmatapauksista 60 % diagnosoitiin PCR-menetelmällä. Vasta-ainediagnostiikkaa käytettiin 34 %:ssa. Epäilyasteelle jäi 5 % tapauksista ja 1,4 %:ssa tietoa diagnostisesta menetelmästä ei löytynyt. PCR-menetelmää käytettiin yksittäisissä tapauksissa jo vuonna 2010. Vuonna 2016 jo 66 % diagnosoitiin PCR-menetelmällä, ja vuosina 2023–2024 yhtä tapausta lukuun ottamatta kaikki. Kaikista laboratoriossa varmennetuista positiivisista PCR-löydöksistä oli otoksemme vuosittaisen potilasmäärän osuus vuoden 2016 jälkeen tasaisesti 22–30 %.

Potilaista 70,5 %:lla oli keuhkokuume. Keuhkojen ulkopuolisia ilmentymiä esiintyi 49 potilaalla (22 %), tasaisesti kaikissa ikäryhmissä (kuvio 1). Näistä yleisimpiä olivat iho- ja limakalvo-oireet, joita ilmeni 22 potilaalla (10 %) (taulukko 1). Pelkkiä iho-oireita oli 15 potilaalla (7 %). Iho- ja limakalvo-oireet olivat tyypillisimmin eksanteemaa, nokkosihottumaa tai limakalvotulehduksia.

Tavallisin antibioottihoito aikuisilla oli doksisykliini (59 %) ja lapsilla makrolidi (95 %) (taulukko 2). Kaikki potilaat saivat antibioottihoitoa. Tehohoitoa tai -valvontaa tarvitsi 13 potilasta (6 %) ja heidän keski-ikänsä oli 32,7 vuotta (SD 15,7). Tehohoitoa saaneista 31 %:lla todettiin jokin keuhkojen ulkopuolinen ilmentymä, kun taas tehohoitoa saamattomilla vastaava osuus oli 22 % (P = 0.45). Hoitoajan pituuteen keuhkojen ulkopuolisilla ilmentymillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta. Näitä oireita saaneilla hoitoajan pituuden keskiarvo oli 3,0 vrk (SD 3,1) ja niillä, jotka eivät niitä saaneet 2,2 vrk (SD 2,1) (p = 0,078).

Keuhkojen ulkopuoliset ilmentymät eivät liittyneet astmaan tai atopiaan. Astman ja/tai atopian esiintyvyys oli 12,2 % niillä, jotka saivat keuhkojen ulkopuolisia oireita ja 11,7 % niillä, jotka eivät saaneet. Muista pitkäaikaissairauksista ainoastaan migreenin kohdalla havaittiin, että sitä sairastavilla oli keuhkojen ulkopuolisena oireena päänsärkyä merkitsevästi enemmän (44 %) kuin niillä, jotka eivät sairastaneet migreeniä (5 %) (p < 0,001).

Epidemiavuotena 2024 sairastui 86 potilasta ja vuosina 2010–2023 134 potilasta (kuvio 2). Epidemian aikana sairastuneet olivat hieman nuorempia kuin muina vuosina sairastuneet, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (27,1 v. vs. 30,0 v., p = 0,29). Keuhkojen ulkopuolisia ilmentymiä esiintyi epidemian aikana sairastuneilla merkitsevästi harvemmin (12 %) kuin muulloin sairastuneilla (29 %, p = 0,002). Epidemiavuonna 2024 tehovalvontaa tai tehohoitoa tarvitsi 7 potilasta (8 %), vuosina 2010–2023 puolestaan 6 potilasta (5 %, p = 0,26).

Keuhkojen ulkopuolisiin ilmentymiin sai hoitoa yhteensä 14 potilasta (29 %). Hoitoon käytettiin viidessä tapauksessa pelkkää glukokortikoidia ja alle viidessä tapauksessa suonensisäistä immunoglobuliinia (IVIG) tai edellisten yhdistelmää. Suun kautta annosteltu prednisoloni oli tavallisimmin käytetty glukokortikoidi. Alle viisi potilasta sai paikallista steroidia. Muita hoitoja, kuten antihistamiinia iho-oireiden hoitoon tai kolkisiinia perikardiittiin, sai seitsemän potilasta. Vähintään tehovalvontatasoista hoitoa saaneille annettiin useammin keuhkojen ulkopuolisiin ilmentymiin kohdennettua hoitoa (75 %) kuin muille näitä oireita saaneille (24 %, p = 0,032).

Päätelmät

Mykoplasmainfektioita, sen vaikeita tautimuotoja ja keuhkojen ulkopuolisia oireita esiintyy tutkimuksemme perusteella eniten lapsilla, nuorilla ja aiemmin terveillä henkilöillä. Tampereella tehdyssä, vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että mykoplasmainfektioita ja myös niiden vaikeita tautimuotoja esiintyi eniten aiemmin terveillä nuorilla aikuisilla (7).

Tutkimuksessamme keuhkojen ulkopuolisia oireita ja löydöksiä todettiin vajaalla neljänneksellä. Kirjallisuudessa on aiemminkin esitetty näiden ilmentymien ilmaantuvuudeksi noin 25 % (17,18). Vuosina 2012–2020 tehdyssä italialaisessa retrospektiivisessä tutkimuksessa (18) alle 16-vuotiaista jopa puolella oli ollut keuhkojen ulkopuolisia oireita. Yleisimpiä olivat gastrointestinaaliset oireet, kuten pahoinvointi, ja ihon ja limakalvojen oireet (18). Kahdessa kiinalaisessa tutkimuksessa on aiemmin todettu, että lapsilla ja vakavan taudin saaneilla oli enemmän keuhkojen ulkopuolisia oireita (10,19).

Aineistossamme lapsilla ei ollut muuta väestöä useammin keuhkojen ulkopuolisia oireita. Eniten näitä ilmentymiä esiintyi nuorilla aikuisilla, joilla oli myös eniten mykoplasmainfektioita. Infektioon sairastuneiden ikäjakauma vastaa keuhkojen ulkopuolisia oireita saaneiden ikäjakaumaa.

Aineistossamme esiintyi eniten iho- ja limakalvo-oireita sekä neurologisia oireita. Ocakin ja kumppanit tutkivat Turkissa retrospektiivisesti alle 18-vuotiaita vuosina 2008–2015 mykoplasmainfektion saaneita. Iho-oireita todettiin 7,8 %:lla ja neurologisia oireita 6,6 %:lla (20). Tämä tutkimus koski ainoastaan lapsia, mutta luvut vastaavat potilassarjastamme saatuja tutkimustuloksia.

Keuhkojen ulkopuolisiin ilmentymiin kohdennettua hoitoa sai kolmannes tutkimuksemme potilaista. Näiden oireiden hoidosta ei ole aiemmin tehty tutkimusta.

Toisin kuin kirjallisuudessa on esitetty, aineistossamme keuhkojen ulkopuoliset ilmentymät eivät liittyneet astmaan ja atopiaan (21,22). Muidenkaan pitkäaikaissairauksien ei todettu lisäävän keuhkojen ulkopuolisten ilmentymien ilmaantuvuutta.

Vajaa 6 % potilaista joutui tehohoitoon tai -valvontaan. Se on saman verran kuin Tampereella tehdyssä tutkimuksessa, jossa vastaava osuus oli 5 % (6). Tehohoitoa tai tehovalvontahoitoa vaatineista potilaistamme suurin osa oli nuoria aikuisia, mikä vastaa aiempaa kirjallisuutta (10,19).

Vuoden 2024 epidemian aikana todettiin hieman enemmän vaikeita taudinkuvia kuin vuosina 2010–2013. Sen sijaan keuhkojen ulkopuolisia oireita todettiin vähemmän kuin aiempina vuosina. Tuloksiin saattaa vaikuttaa se, että vuosina 2023–2024 mykoplasmainfektion diagnostiikkaan käytettiin lähes yksinomaan hengitystie-eritteen PCR-tutkimusta. Aikaisempina vuosina osa potilaista diagnosoitiin vasta-aineiden perusteella, mikä on todettu huomattavasti epäluotettavammaksi.

Voimakkaan ja laajan epidemian vaikutusta keuhkojen ulkopuolisten oireiden esiintymiseen ei ole aikaisemmin selvitetty. Kaikista tehohoitoon tai tehovalvontaan joutuneista potilaista kolmanneksella todettiin näitä oireita, mikä on hieman enemmän kuin niillä, jotka eivät tarvinneet tehohoitoa. Tämä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta tehohoitopotilailla keuhkojen ulkopuolisiin oireisiin tarvittiin spesifistä hoitoa selvästi useammin kuin muilla potilailla.

Mykoplasman keuhkojen ulkopuolisista ilmentymistä on aikaisemmin julkaistu vain pieniä potilassarjoja. Tekemämme tutkimus selkeyttää kuvaa keuhkojen ulkopuolisten oireiden esiintyvyydestä ja yleisimmistä löydöksistä sekä niiden hoidosta. Aineistomme on yksi suurimmista, mitä kirjallisuudessa on kuvattu.

Tutkimuksessamme tiedonhaku perustui takautuvasti potilasasiakirjoihin. Se tuo mukanaan epätarkkuutta. Aineistomme koostuu ainoastaan yliopistosairaalassa hoidetuista potilaista. Onkin todennäköistä, että aineistossa korostuvat vakavammin oireilleet ja lähtökohtaisesti sairaimmat potilaat. Keräsimme aineiston diagnoosikoodien perusteella, ja vuosittaiset potilasmäärät vastasivat vuoden 2016 jälkeen noin neljäsosaa kaikista laboratoriossa vahvistetuista PCR-positiivisista tuloksista. Tämä kuvaa todennäköisesti sairaalahoitoon joutuneiden osuutta varmistetun infektion saaneista.

Tutkimuksemme perusteella keuhkojen ulkopuoliset oireet ja löydökset liittyvät tavallisimmin vaikeaan mykoplasmainfektioon. Suurimmaksi osaksi ne näyttävät parantuvan ilman erillistä kohdennettua hoitoa. Tässä aineistossa lähes joka kolmannella sairaalassa hoidetulla potilaalla ei ollut keuhkokuumetta. On tärkeä huomata, että mykoplasmainfektio voi ilmetä myös kokonaan ilman hengitystieoireita. Niiden sijaan potilaalla voi olla kohtalaisen yleisiä iho- ja limakalvo-oireita tai neurologisia oireita, mikä asettaa kliinikolle diagnostisen haasteen.