Päiväkotilasten sairastavuuteen vaikuttavat tekijät

Päiväkotilasten suuren sairastavuuden syyt tunnetaan puutteellisesti, vaikka lisääntyneen mikrobialtistuksen voidaan perustellusti olettaa olevan tärkein tekijä. Altistus tapahtunee pääasiassa ilman välityksellä, mutta myös suora kosketus lapsesta toiseen tai kontaminoitujen pintojen ja esineiden koskettelu aiheuttavat mikrobialtistusta. Henkilökunnan tehostetulla käsihygienialla - etenkin mahdollisen ulostekontaktin jälkeen - voidaan suolistoinfektioita vähentää (1-6). Sen sijaan tiedetään varsin vähän siitä, miten huomattavasti merkityksellisempiä hengitystieinfektioita voidaan ehkäistä päiväkotiympäristöön vaikuttamalla. Miltei ainoa tätä koskeva tutkimukseen perustuva tieto on, että ahtaus lisää lasten infektioita hoitomuodosta riippumatta (7).

Koska kyseessä on huomattava, maassamme noin 120 000:ta lasta koskettava talous- ja terveysongelma, Helsingissä ja Mäntsälässä tehtiin tutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten päiväkodin fyysiset ominaisuudet lapsen omien ominaisuuksien, kodin ominaisuuksien ja yhdyskuntailman saasteiden ohella vaikuttavat lasten sairastavuuteen.

TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tutkimuksessa seurattiin 363 lapsen sairastavuutta kahdeksan kuukauden ajan vuosina 1990-1991 yhteensä 11 päiväkodissa Helsingissä ja Mäntsälässä aiemmin kuvatulla tavalla (8). Riittävät tiedot saatiin kaikkiaan 261 lapsesta, joista 45 oli alle 3-vuotiaita ja 216 vanhempia. Kaikista lopulliseen regressioanalyysiin otetuista lapsista 127 oli helsinkiläisiä ja 134 mäntsäläläisiä. Tietojen riittämättömyyden vuoksi regressioanalyysistä jätettiin pois 102 lasta; menetelmä ei hyväksy puuttuvia arvoja. Poisjätettyjä verrattiin mukaanotettuihin tutkittujen parametrien suhteen. Näissä ei todettu eroja.

Päiväkodin henkilökunta keräsi ennen tutkimusta annettujen yksityiskohtaisten ohjeiden avulla lapsikohtaiset sairastavuustiedot. Lasten sairaudet ryhmiteltiin seuraavan diagnoosijaon mukaisesti: ylähengitystieinfektio, tonsilliitti, ripuli, keuhkoputkentulehdus, välikorvan tulehdus, silmätulehdus ja muut sairaudet. Kaikkiaan sairausjaksoja oli 813 (taulukko 1).

Lasten vanhemmilta saatiin tiedot huoltajan ammatista, kodin ominaisuuksista, lasten aiemmasta päiväkotihoidosta, tupakansavulle altistumisesta ja mahdollisista allergioista (taulukko 2). Huoltajan ammatti luokiteltiin viiteen ryhmään Tilastokeskuksen luokitusta käyttäen siten, että korkeinta luokkaa on merkitty I:llä.

Päiväkodin ominaisuuksista selvitettiin päiväkodin lasten kokonaismäärä, lasta kohti käytössä oleva pinta-ala ja lapsiryhmien määrä (taulukko 3). Lapsiryhmäkohtaisesti selvitettiin ryhmän koko ja mahdollinen kotialueiden olemassaolo. Kotialueilla tarkoitetaan sitä, että kullekin päiväkodin lapsiryhmälle on varattu oma eteisalue, lepo- ja leikkihuoneet sekä saniteettitilat. Yhdyskuntailman rikkidioksidi- ja typpidioksidipitoisuus arvioitiin käyttäen lähtökohtana kunkin alueen liikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöjä sekä kaukokulkeutuman määrää.

Päiväkotien lapsiryhmäkohtaisia ominaisuuksia on esitelty taulukossa 4. Lasten ryhmä- ja lepohuoneiden lämpötilaa ja lepohuoneen kosteutta mitattiin 8 viikon jaksona tammi-helmikuussa 1992. Mittaukset tehtiin vakioiduilta paikoilta tarkoitusta varten kalibroituja mittareita käyttäen. Mittaukset tehtiin jokaisena arkipäivänä klo 8 ja klo 13. Lasten käytössä olleista tiloista mitattiin hiilidioksidipitoisuus ja ilmanvaihdon määrä sekä ilman bakteeri- ja homepitoisuudet.

Regressioanalyysit

Lasten, kodin, päiväkodin ja ilmansaasteiden vaikutusta lasten sairastavuuteen tutkittiin Poisson-regressioanalyysillä siten, että kunkin lapsen hoitojakson pituus otettiin huomioon (9,10).

Lapsikohtaisia tiedoista analyysissä käytettiin lapsen ikää, aiempaa hoitoaikaa päiväkodissa ja allergiaa. Kodin ominaisuuksista analyysissä olivat mukana huoltajan ammatti, kodin koko (m2/asukas) ja altistuminen tupakoinnille. Päiväkodin tekijöistä analyysissä käytettiin pinta-alaa (m2/lapsi), ryhmätyyppiä, erillisiä kotialueita, lasten kokonaismäärää, lasten lukumäärää ryhmässä, päiväkodin ilmanvaihdon määrää, ryhmähuoneiden lämpötilaa, lepohuoneiden lämpötilaa, lepohuoneen kosteutta, sisäilman hiilidioksidipitoisuutta, sisäilman bakteeripitoisuutta, sisäilman homepitoisuutta sekä ulkoilman rikki- ja typpidioksidipitoisuuksia ja sijaintikuntaa.

ERI TEKIJÖIDEN VAIKUTUS SAIRASTAVUUTEEN

Analyysissä tarkasteltiin eri tekijöiden vaikutusta sairausjaksojen määrään yleensä sekä erikseen ylähengitystietulehduksiin, välikorvantulehduksiin ja ripulitauteihin. Nämä kolme diagnoosiryhmää muodostivat yhteensä 85 % kaikista sairausjaksoista.

Ikä ja allergia

Lasten ikä vaikutti merkitsevästi sairastavuuteen. Kaikkien sairauspoissaolojaksojen määrä oli 1,32-kertainen 1-vuotiailla 3-vuotiaisiin verrattuna (taulukko 5). Välikorvan tulehdusten esiintyvyyteen iällä oli vielä selvempi vaikutus.

Allergisilla lapsilla poissaolojen riski oli 1,28-kertainen verrattuna niihin lapsiin, joilla ei ollut anamnestisesti allergiaa. Yli 2-vuotiailla allergisilla poissaoloriski oli hieman korkeampi kuin nuoremmilla allergisilla lapsilla. Allergiataipumus lisäsi eniten vaaraa sairastua välikorvantulehdukseen.

Huoltajan sosiaaliryhmä

Lasten sairastavuusriski vaihteli huoltajan sosiaaliryhmän mukaan. Ryhmissä II-IV erot olivat vähäiset. Sen sijaan huoltajan kuuluminen ryhmään V merkitsi 1,91-kertaista sairastumisriskiä lapselle, kun häntä verrattiin lapsiin, joiden huoltajat kuuluivat ryhmään I. Ryhmiä II-IV edustavissa perheissä sairastavuus oli 1,56-kertainen ryhmään I verrattuna. Selvimmin sosiaaliryhmän vaikutus todettiin alle 3-vuotiailla lapsilla ja erityisen selvästi se tuli esiin ylähengitystieinfektioiden määrissä.

Lasten lukumäärä ryhmässä ja ahtaus

Riski sairastua ylähengitystieinfektioon ja ripuliin lisääntyi lapsiryhmän lasten lukumäärän lisääntyessä. Vaikutus ylähengitystieinfektioihin oli todettavissa kaikissa ikäryhmissä, kun taas vaikutus ripuliin oli merkitsevästi todettavissa vain nuoremmilla lapsilla.

Kodin ahtauden ei voitu todeta vaikuttavan infektioiden määrään. Sen sijaan päiväkodin lasta kohti käytettävissä olevalla pinta-alalla oli käänteinen vaikutus välikorvan tulehdusten määrään molemmissa ikäryhmissä sekä ylähengitystieinfektioiden määrään vanhemmilla lapsilla.

Aiempi päiväkotihoito

Tutkimusjaksoa edeltäneen päiväkotihoidon kesto vaikutti ylähengitystieinfektioiden esiintyvyyteen. Mikäli lapsi oli ollut aiemmin päiväkotihoidossa 20 kuukauden ajan, hänen riskinsä sairastua ylähengitystieinfektioon oli 0,87-kartainen verrattaessa niihin, jotka olivat olleet aiemmin hoidossa vain 5 kuukauden ajan. Korvatulehdusten tai ripulin esiintyvyyteen aiemman päiväkotihoidon kesto ei sen sijaan vaikuttanut.

Sisäilmatekijät ja ilmansaasteet

Sisäilman hiilidioksidipitoisuudella havaittiin yhteys kaikkien sairauspoissaolojaksojen ja yli 2-vuotiaiden ripulin esiintyvyyteen. Hiilidioksidimäärän noustessa 1 000:sta 2 000:een ppm:ään suhteelliset riskit nousivat 1,13- (sairauspoissaolot) ja 1,34-kertaisiksi (ripulin esiintyvyys).

Jos ilmanvaihdon määrä oli samassa regressiomallissa hiilidioksidin kanssa, ilmanvaihdon määrällä oli epäloogisesti lisäävä vaikutus vanhempien lasten ripulin esiintyvyyteen. Tämä johtuu ilmeisesti tuntemattomasta sekoittavasta tekijästä. Jos ilmanvaihto poistettiin mallista, hiilidioksidipitoisuus oli yhteydessä sairastavuuteen. Samalla ryhmien erillisten tilojen puuttumisen havaittiin lisäävän ripulin esiintyvyyttä.

Ilman sieni-itiöpitoisuus korreloi välikorvan tulehdusten määriin. Sen sijaan bakteerien pitoisuudella, kosteudella, päivähoitotilojen lämpötilalla tai passiivisella tupakoinnilla ei havaittu yhteyttä sairastavuuteen.

Korkeat yhdyskuntailman rikkidioksidipitoisuudet näyttivät lisäävän ylähengitystieinfektioiden määrää, kun taas typpidioksidilla ei tällaista vaikutusta havaittu olevan.

Selitysaste

Suurin osa aineistoon sisältyvästä vaihtelusta selittyy muilla kuin tutkittavana olleilla tekijöillä, kuten lapsen aiemmilla sairauksilla ja immuniteetilla sekä perinnöllisillä ja muilla tekijöillä.

Alle kolmivuotiailla selitysasteet olivat ripulia lukuun ottamatta suuremmat kuin vanhemmilla lapsilla; ulkoiset tekijät näyttivät vaikuttavan nuoremmilla lapsilla selvemmin kaikkien sairauksien yhteenlaskettuun ja erikseen ylähengitysteiden ja välikorvantulehduksen ilmaantuvuuteen kuin vanhemmilla.

POHDINTA

Lapsen iän vaikutus

Lapsen ikä todettiin jälleen merkittäväksi päivähoitolasten sairastavuuteen vaikuttavaksi tekijäksi. Etenkin alle 3-vuotiaiden tiedetään sairastavan runsaasti. Aiemman tutkimuksen mukaan alle 3-vuotiaiden päiväkotilasten sairauspäivien osuus kaikista hoitopäivistä on Helsingissä 9,4 % ja kokopäivähoidossa olleiden 3-6-vuotiaiden 5 %; ero on 96 % (11). Mainitun tutkimuksen mukaan iän vaikutus ei ole perhepäivähoidossa ollut yhtä suuri, mutta kuitenkin huomattava. Alle 3-vuotiailla perhepäivähoitolapsilla sairauspäivien osuus hoitopäivistä oli 5,8 % ja vanhemmilla lapsilla 4,1 %; ero on 41 %. Myös kotihoidossa olevilla lapsilla ikä vaikuttaa voimakkaasti infektioiden esiintyvyyteen.

Ahtauden ja erillistilojen vaikutus

Lasta kohti ryhmätilassa käytettävissä oleva pinta-ala oli merkitsevä ylähengitystieinfektion ja välikorvantulehduksen esiintyvyyteen vaikuttava tekijä. Havainto on yhdenmukainen Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen (7) kanssa, jonka mukaan ahtaus lisää päiväkotilasten sairauksia hoitomuodosta riippumatta. Tämä on luonnollista, koska ahtaassa päiväkodissa sekä ilman että kosketuksen kautta tapahtuva mikrobialtistus on suurempi kuin väljässä päiväkodissa.

Sosiaalihallituksen yleiskirjeessä A6/1980 antamien suosituksien mukaan päiväkodissa lapsiryhmien kotialueella tulee olla lasta kohden hyötyalaa 1-2-vuotiailla 8,5 m2, 3-6-vuotiailla 6 m2 ja alle 1-vuotiailla 10 m2. Osapäiväryhmässä pinta-alaa tulee olla vähintään 4 m2 samanaikaisesti hoidossa olevaa lasta kohden. Lapsiryhmien käytössä olevat pinta-alat noudattivat tämän tutkimuksen otoksessa melko hyvin näitä suosituksia.

Useissa, mutta ei kaikissa asiaa käsittelevissä tutkimuksissa kodin ahtauden on havaittu lisäävän etenkin pienten lasten infektioita (12-19). Myöskään omassa tutkimuksessamme ei tällaista vaikutusta voitu osoittaa. Kotien pinta-alat ja perheenjäsenten lukumäärä olivat Helsingissä pienemmät kuin Mäntsälässä. Keskimääräinen käytettävissä oleva asunnon pinta-ala on maassamme kasvanut nopeasti. Vuonna 1955 helsinkiläisissä kodeissa oli keskimäärin 16 m2 pinta-alaa perheenjäsentä kohti, nykyisin vastaava luku on jo yli 30 m2. Helsingissä kodit ovat yleisesti ahtaampia kuin muualla maassa, ja vertailun vuoksi voidaan todeta, että esimerkiksi Tukholmassa tavoitteena pidetään 50:tä neliötä asukasta kohti. Silti on mahdollista, että asuntojen pinta-alat ovat jo siinä määrin suurentuneet, ettei kodin ahtaus merkittävästi lisää infektioiden määrää.

Lasten erillisten kotialueiden on arvioitu vähentävän infektioita, koska ryhmien välisiä kontakteja esiintyy vähemmän. Yli 2-vuotiaiden ripulin esiintyvyyden osalta tämä tutkimus vahvisti tämän oletuksen tilastollisesti merkitsevällä tasolla.

Lapsiryhmien koon vaikutus

Lasten päivähoitoasetuksen mukaan päiväkodissa sai tutkimusajankohtana olla 1-2-vuotiaiden lapsiryhmässä enintään 12 lasta ja 3-6-vuotiaiden ryhmässä 20. Asetus muuttui vuonna 1991, ja siitä lähtien ns. vapaakunnassa on saanut olla 3-6-vuotiaiden ryhmässä 21 lasta, mikäli koulutettua henkilökuntaa on 3 henkilöä. Mikäli alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä on alle 1-vuotiaita, ryhmän lapsimäärää vähennetään yhdellä lapsella kutakin alle 1-vuotiasta kohti. Ryhmäperhepäiväkodissa saa Helsingissä annetun ohjeen mukaan olla enintään 8 lasta ryhmässä kokopäiväisesti ja 2 osapäiväisesti; valtakunnallista ohjetta ei ole. Lapset jaetaan yhteen tai kahteen ryhmään. Ryhmäperhepäiväkodit ovat asuinhuoneistoista tai niiden osista päivähoitokäyttöön muutettuja huoneistoja, joita ei tältä osin, toisin kuin perhepäiväkotitiloja, käytetä tavanomaiseen asuinkäyttöön.

Tutkimuksessa havaittiin, että päiväkodin ryhmäkoko vaikuttaa ylähengitystieinfektioiden ja ripulin määrään. Aiemmin tämä on havaittu pienissä hoitoyksiköissä; kuuden lapsen määrään asti tauti lisääntyy (21-24). Se, että vaikutus todettiin nyt suuremmissa lapsiryhmissä päiväkodeissa, on uusi ja tärkeä havainto.

Aiemman päiväkotihoidon keston vaikutus

Vaikka päiväkodeissa hoidossa olevien lasten tiedetään sairastavan enemmän kuin muissa hoitomuodoissa hoidettavien lasten, on esitetty, että lapsen päiväkotihoitoajan myötä tämä alttius pienentyisi. Hurwitz ym. (24) havaitsivat, että hoidon keston pidentyessä päiväkotilasten riski saada hengitystieinfektio pieneni. Vastaava muutos havaittiin myös nyt tehdyssä tutkimuksessa. Kysymystä on kuitenkin selvitetty liian vähän eivätkä tulokset ole täysin yhtenevät. Holbergin ym. (23) mukaan ainakaan 2-vuotiaiden alempien hengitysteiden infektioiden ei voitu havaita vähenevän hoidon pidentyessä.

Huoltajan sosioekonominen asema

Huoltajan hyvän sosioekonomisen aseman katsotaan yleisesti ennustavan infektioiden vähäistä määrää etenkin pienillä lapsilla (12-14,25-28), mutta joissakin tutkimuksissa tätä ei ole voitu todeta (15,29). Toisaalta vanhempien koulutustason tiedetään lisäävän näennäisesti lasten sairastavuutta, koska raportointiherkkyys on koulutetuilla suurempi. Maamme sosioekonominen tilanne on pitkällä aikajänteellä parantunut ja kansainvälisesti katsoen se on hyvä. Kuitenkin tässäkin tutkimuksessa huoltajan sosiaaliluokan havaittiin vaikuttavan selvästi siten, että matalammissa sosiaaliryhmissä sairastavuus oli suurempi kuin korkeissa; ero ei selittynyt asunnon ahtaudella, paikkakunnalla tai tupakointitottumuksilla.

Passiivinen tupakointi

Useimpien tutkimusten mukaan passiivinen tupakointi lisää hengitystieinfektioiden, välikorvantulehduksen ja ripulin määrää etenkin pienillä lapsilla (12,13,15,30-34). Passiivisen tupakoinnin infektioita lisäävää vaikutusta ei kuitenkaan voitu osoittaa nyt tehdyssä tutkimuksessa. Merkittäviä korrelaatioita ei todettu erikseen myöskään isän tai äidin tupakoinnin suhteen. Osittain tulos voi selittyä sillä, että infektioiden päivähoitomuodosta johtuva suuri määrä peittää tupakoinnin vähäisemmän vaikutuksen.

Ilmanvaihto ja sisäilmatekijät

Skandinaaviset ja pohjoisamerikkalaiset tutkijat ovat pitäneet riittämätöntä ilmanvaihtoa koulujen ja päiväkotien ongelmana etenkin rakennuksissa, joka on rakennettu 1980-luvulla (35-41). Tiedot päiväkotien ilmanvaihdon vaikutuksista hengitystieinfektioihin ovat kuitenkin riittämättömät.

Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaan päiväkotien leikki- ja lepotilojen ilmanvaihdon pitäisi olla vähintään 5 litraa sekuntia ja henkilöä kohti tai ainakin 2 litraa sekuntia ja lattianeliömetriä kohti. Tehokas ilmanvaihto vähentää infektioita, koska se vähentää patogeenisten organismien määrää. Lääkintöhallituksen asuntojen ilmanvaihtoa koskeva suositus on, että ilman tulisi vaihtua kerran kahdessa tunnissa. Rakentamismääräyskokoelman mukaan päiväkotien ilmanvaihdon tulisi olla tehokkaampi kuin asuinhuoneistojen ilmanvaihto (42). Tässä tutkimuksessa 120 minuuttia ylittäviä ilmanvaihtoarvoja löydettiin vain 7 kappaletta, kun kaikkiaan 18 ryhmätilaa mitattiin. Näistä 3 oli Helsingissä ja 4 Mäntsälässä. Vain yhdessä ryhmätilassa ilmanvaihdon määrä ylitti 2 litraa/m2/s ja kuudessa 0,7 l/m2/s; tätä arvoa suositellaan asuntojen makuuhuoneiden ilmanvaihdoksi.

Lääkintöhallituksen suosituksen (42) mukaan huoneilman laatu on tyydyttävää, jos huoneilman hiilidioksidipitoisuus on alle 1 500 ppm. Saman ohjeen mukaan sisäilman bakteeripitoisuus on kaikkina vuodenaikoina yleensä alle 4 500 pmy/m3. Sieni-itiöpitoisuus on maan ollessa jäässä ja lumen peittämänä alle 5 000 pmy/m3 ja muina vuodenaikoina alle 2 500 pmy/m3. Hiilidioksidipitoisuus ylitti em. suosituksen neljässä ryhmätilassa. Havainto on varsin yhdensuuntainen kanadalaisten havaintojen kanssa (37). Montrealissa todettiin 91 päiväkodin sisäilman hiilidioksidipitoisuuden olevan keskimäärin 1 505 ppm, 13 %:ssa päiväkodeista pitoisuus ylitti ajoittain 2 500 ppm. Myös Suomen päiväkodeissa on aiemmin todettu korkeitakin hiilidioksidipitoisuuksia (40).

Sieni-itiöiden määritys tehtiin talvella ja pitoisuudet olivat varsin matalia: korkein mitattu yksittäinen lukema oli puolet edellä mainitusta suositusarvosta ja korkein bakteeripitoisuus 68 % suosituksesta. Vaikka tutkimuksessa todettiin yhteys ilman sieni-itiöpitoisuuden ja sairastavuuden välillä, yksiselitteistä syy-yhteyttä ei voida osoittaa.

Päiväkotien ilman bakteerimäärä on todettu aiemmissa tutkimuksissa kaksi kertaa suuremmmaksi kuin asuinhuoneistoissa ja jopa 20 kertaa suuremmaksi kuin toimistoissa (43).

Sisäilman kosteus vaikuttaa mikrobien elinikään ja taudinaiheuttamiskykyyn sekä limakalvojen puolustusmekanismeihin. Bakteerien elinkykyisyyden kannalta paras kosteuspitoisuus on 30-60 % ja virusten 50-70 %. Korkeammat kosteuspitoisuudet edistävät homeiden ja punkkien kasvua (44). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että liian suuri tai pieni kosteuspitoisuus lisää infektioalttiutta (45-48).

Amerikkalaisen suosituksen mukaan suhteellisen kosteuden ei tulisi talvellakaan alittaa 30:tä prosenttia. Pohjoisilla leveysasteilla kylmän vuodenajan kuiva sisäilma on ongelma. Tässäkin tutkimuksessa todettiin matalia kosteuspitoisuuksia, mutta ilmeisesti erot eri päiväkotien välillä olivat niin vähäisiä, ettei tällä havaittu olevan vaikutusta sairastavuuteen. Lisäksi on huomattava, että kosteuden vaikutuksen havaitsemiseksi olisi toisentyyppinen tutkimusasetelma parempi.

Ilmansaasteet

Yhdyskuntailman rikki- ja typpidioksidipitoisuudet alittivat Maailman terveysjärjestön asettamat ohjearvot (49). Tutkimuksessa voitiin kuitenkin havaita yhteys ylähengitystieinfektioiden esiintyvyyden ja ilman rikkidioksidipitoisuuden välillä. Havainto ei ole yllättävä; useat viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että ilmansaasteet aiheuttavat hengitystieoireita ja -infektioita jo aiemmin luultua pienempinä pitoisuuksina (50-55). On kuitenkin huomattava, että pitkittäistyyppiset tutkimukset ovat soveliaampia ilmansaasteiden terveysvaikutusten epidemiologiseen selvittämiseen kuin tämän tutkimuksen asetelma.

Tutkimuksen tulokset olivat yhdenmukaiset sen kanssa, mitä useissa aiemmissa tutkimuksissa on todettu ja mitä käytännön päiväkotityössä on kokemusperäisesti havaittu. Nyt eräille vahvistamattomille havainnoille saatiin kvantitatiivista tukea, ja tuloksia tulisikin hyödyntää päiväkoteja suunniteltaessa ja uusittaessa. Kvantitatiiviset arviot ovat suuntaa antavia, eivät tarkkoja. Näin on, koska aineisto on suppeahko ja olot vaihtelevat maamme rajojen sisäpuolellakin huomattavasti.

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Tutkimuksessa voitiin ensimmäistä kertaa ottaa näin laajasti huomioon eri tekijöiden vaikutus päiväkotilasten sairastavuuteen. Lapsen iän ja allergiataipumuksien ohella myös päiväkotien ominaisuuksien havaittiin olevan tärkeitä sairastavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Uusia päiväkoteja suunniteltaessa tulisi huomiota kiinnittää siihen, että lasta kohti on käytettävissä riittävästi pinta-alaa. Ryhmien tulisi olla mahdollisimman pieniä. Ilmanvaihdon tulisi olla riittävän tehokas sekä määrällä että sisäilman hiilidioksidi-, bakteeri- ja sieni-itiöpitoisuudella mitaten. Myös lapsiryhmien erilliset kotialueet vähentävät sairastavuutta.

Koska lapset sairastavat päiväkodeissa enemmän kuin ryhmäperhepäivähoidossa ja kotona, tulisi etenkin pienempien lasten osalta mahdollisuuksien mukaan suosia viimeksi mainittuja hoitomuotoja. Myös allergisten lasten hoito ryhmäperhepäiväkodeissa ja etenkin kotona olisi terveyden kannalta edullista.

Kirjallisuusluettelon voi pyytää toimituksesta.