Suomalaisten nuorten terveys 1977-2003

Viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen Kouluterveyskysely, Nuorten terveystapatutkimus ja muu tutkimustieto osoittivat kouluikäisten ja nuorten terveyden myönteisten kehitystrendien pysähtymistä tai kääntymistä huonompaan suuntaan. Nuorten stressioireet ja etenkin väsymys lähtivät kasvuun. Samanaikaisesti tupakointi ja alkoholin käyttö yleistyivät. Ylipainoisuus, astma, allergiat ja diabetes lisääntyivät (1,2,3,4).

Tämän kehityksen seurauksena lasten ja nuorten hyvinvointi nousi kansallisen keskustelun kärkeen, terveyspoliittisiin asiakirjoihin ja hallitusohjelmiin (5). Useita konkreettisia toimia ajoittui uuden vuosituhannen alkuun. Vuonna 2000 eduskunta myönsi määrärahoja lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämiseksi tavoitteena vastata pitkien jonojen ilmentämään tyydyttämättömään hoidon tarpeeseen. Samana vuonna ilmestyi kouluterveydenhuollon oppikirja, josta uusittu painos tehtiin jo kaksi vuotta myöhemmin. Duodecim ja Suomen Akatemia järjestivät vuonna 2001 koululaisten terveyttä käsittelevän konsensuskokouksen. Vuotta myöhemmin ilmestyi kouluterveydenhuollon opas (6). Uudet koululait vuodelta 2001 toivat terveystiedon pakolliseksi oppiaineeksi peruskouluihin (7). Koulutoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä vahvistettiin. Lisäksi täsmennettiin oppilashuoltoa ja korostettiin varhaista puuttumista sekä kotien ja koulun yhteistyötä (7). Kun taloudellisen laman aikana 1990-luvun alussa oli supistettu lasten ehkäisevän terveydenhuollon palveluja (3), vuosikymmenen lopulla ja 2000-luvun alussa useat kunnat lisäsivät resursseja kouluterveydenhuoltoon ja muihin lasten ja nuorten palveluihin. Myös monet kansalaisjärjestöt ottivat lasten ja nuorten asiat omiin toimintaohjelmiinsa aikaisempaa aktiivisemmin.

Näiden aktiivisten toimien seurauksena voisi olettaa nuorten terveyden kääntyneen parempaan suuntaan 2000-luvun alkupuolella ja kehityksen kulkeneen Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteen suuntaan: Lasten ja nuorten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila paranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet ja sairaudet vähenevät. Terveyspoliittisten tavoitteiden toteutumisen arviointi edellyttää systemaattista terveysindikaattorien seurantaa ja toimivia tietojärjestelmiä. Nuorten terveystapatutkimus on vanhin nuorten terveyttä ja terveyskäyttäytymistä seuraava tietojärjestelmä. Ensimmäinen postikysely 12-18-vuotiaille tehtiin vuonna 1977. Mahdollisia uusia terveysongelmia on pyritty kartoittamaan ottamalla mukaan uusia kysymyksiä. Viimeisin näistä on Internet-riippuvuus, josta ensimmäiset maininnat tulivat jo 1990-luvulla.

Tässä artikkelissa esitetään tuloksia nuorten terveyskehityksestä vuosina 1977-2003. Edellinen nuorten terveyden aikasarjatarkastelu julkaistiin Lääkärilehdessä 1997 (1).

AINEISTO JA MENETELMÄT

Nuorten terveystapatutkimuksen aineistot on kerätty postikyselyllä joka toinen vuosi vuosina 1977-2003. Postikysely on lähetetty kunakin tutkimusvuonna samaan aikaan helmikuussa. Vastaamattomille on lähetetty kaksi uusintakyselyä. Tutkimusaineistot on kerätty valtakunnallisesti edustavilta otoksilta, jotka on valittu perättäisten tai lähes perättäisten syntymäpäivien mukaan siten, että vastaajien keski-ikä on jokaisena tutkimusvuonna ollut noin 12,6, 14,6, 16,6 ja 18,6 vuotta (4). Vastanneiden määrät ja vastausprosentit on esitetty artikkelin Internetissä julkaistavan version yhteydessä. Tuorein kysely tehtiin helmi-huhtikuussa 2003. Kyselyyn vastasi liki 7 000 nuorta poikien vastausprosentin ollessa 60 % ja tyttöjen 77%. Vastanneiden osuus on parin viime vuosikymmenen kuluessa vähentynyt, ja etenkin 16- ja 18-vuotiaiden poikien vastausprosentti on pienentynyt.

Kyselyt toteutettiin siten, että eri vuosien tulosten vertailukelpoisuus säilyi mahdollisimman hyvänä. Tämä on otettu huomioon aineistojen keruun, kysymysten laadinnan ja otosten osalta (4). Samaa asiaa mittaavat kysymykset toistettiin samanlaisina eri kyselyissä, ellei ilmiön kehitys muuta edellyttänyt. Vuoden 2003 kyselylomake on esitetty toisaalla (http://www.stakes.fi/verkkojulk/ pdf/Aiheita13-2003.pdf).

Puberteetin ajoittumista mitattiin kuukautisten ja siemensyöksyjen alkamisiällä, jota kysyttiin aluksi vuoden tarkkuudella avokysymyksenä, mutta vuodesta 1999 alkaen optisen luvun takia valmiiksi luokiteltuna ylimmän ryhmän ollessa 15-vuotias tai vanhempi. Keski-iät laskettiin 16- ja 18-vuotiaiden tyttöjen ja 18-vuotiaiden poikien osalta aritmeettisena keskiarvona siten, että alkamisiän x-vuotiaana ilmoittaneilla alkamisiäksi merkittiin x plus puoli vuotta (ns. jatkuvuuskerroin). Keskipituus arvioitiin itse ilmoitetun pituuden mediaanina (cm).

Pitkäaikaissairauksia mitattiin kysymällä jokapäiväistä toimintaa haittaavaa pitkäaikaista sairautta, vikaa tai vammaa. Reseptilääkkeitä kartoitettiin kysymällä lääkärin määräämää jatkuvaa tai lähes jatkuvaa lääkkeen käyttöä. Lääkkeet luokiteltiin Pharmaca Fennican terapiaryhmittäisen luokittelun (2003) mukaisesti. Itse arvioitua terveydentilaa kysyttiin viisiluokkaisella asteikolla. Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana esiintyneiden stressioireiden ja päivittäin esiintyvien oireiden lukumäärä laskettiin kahdeksan oireen patteristosta (vatsakipuja, jännittyneisyyttä tai hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä tai kiukunpurkauksia, vaikeuksia päästä uneen tai heräilemistä öisin, päänsärkyä, käsien vapinaa, väsymystä tai heikotusta, huimauksen tunnetta). Puuttuvat tiedot eri osioissa merkittiin ei oireita -luokkaan, mikäli ainakin yhteen muuhun osioon oli vastattu. Niska-hartia- ja alaselkäoireita kysyttiin omina kysymyksinään. Särkylääkkeiden käyttöä kysyttiin vuosina 2001 ja 2003.

Ylipainoa ja lihavuutta mitattiin painoindeksillä, joka laskettiin jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä. Painoindeksin koko jakauman kehitystä kuvattiin laskemalla sen 15. ja 85. persentiili ikä- ja sukupuoliryhmissä tutkimusvuosittain. Ylipainoisten (sisältää lihavat) ja lihavien osuuden määrittämiseen käytettiin Colen ym. (8) kuuteen eri väestöön perustuen laskettuja ikä- ja sukupuolispesifisiä painoindeksirajoja 12-16-vuotiaiden osalta. 18-vuotiaille Cole ym. käyttivät aikuisten painoindeksirajoja >= 25 ja >= 30.

Erityisruokavalioita kysyttiin avoimella kysymyksellä vuosina 1979-1997 ja strukturoidulla vuosina 1999-2001, minkä vuoksi aikasarjoja ei esitetä yhtenäisinä. Strukturoidun kysymyksen vaihtoehdot olivat: allergiaruokavalio, vähälaktoosinen tai laktoositon, diabeetikon ruokavalio, urheiluun tai kehonrakennukseen liittyvä, laihdutusruokavalio, kasvisruokavalio, muu. Lääkärin toteamaa laktoosi-intoleranssia kysyttiin vuosina 1991 ja 2001.

Mielenterveyspalvelujen käyttöä selvitettiin vuosina 1999-2003 kysymällä, onko vastaaja viime tai tänä vuonna käyttänyt mitään mielenterveyspalveluja (esim. lasten- tai nuorisopsykiatrian poliklinikka, kasvatus- tai perheneuvola, psykologi tai psykiatri). Vuonna 2001 tutkittiin Internetin käyttöön mahdollisesti liittyvää riippuvuutta. Kriteerit johdettiin DSM-IV:n peliriippuvuuden diagnostisista kriteereistä (9). Kysymyksiä oli seitsemän, ja ne kattoivat aineriippuvuuksistakin tutut kriteerit: pakonomaisuus, toleranssi ja vieroitusoireet. Neljän kriteerin täyttyminen katsottiin riippuvuuden luonteiseksi ja todennäköisesti ongelmalliseksi Internetin käytöksi.

Vastausaktiivisuuden vähenemisen vaikutusta tuloksiin selvitettiin jakamalla vastanneet kolmeen ryhmään sen mukaan, vastasivatko he vuonna 2003 varsinaiseen kyselyyn, ensimmäiseen tai toiseen uusintakyselyyn, ja vertaamalla ryhmien vastauksia käytettyjen indikaattorien suhteen. Mitä myöhempään kyselyyn oli vastattu, sitä lähempänä katoa vastausten oletettiin olevan. Puberteettikehityksessä ja pituudessa ei tytöillä ollut juuri eroja vastausryhmien välillä. Toiseen uusintakyselyyn vastanneiden 18-vuotiaiden poikien pituuden mediaani oli 3 cm lyhyempi ja siemensyöksyn alle 13-vuotiaana ilmoittaneiden osuus hieman pienempi (24 % vs. 17 %) kuin varsinaiseen kyselyyn vastanneiden. Pitkäaikaissairauksien, lääkärin määräämien lääkkeiden ja särkylääkkeiden osalta ei ryhmien välillä ollut juuri eroja. Myöskään itse arvioidussa terveydentilassa ryhmien välillä ei ollut eroja. Stressioireita oli toiseen uusintakyselyyn vastanneilla hieman vähemmän (24 %) kuin varsinaiseen kyselyyn vastanneilla (27 %) 14-16-vuotiailla. Ylipainoa on arvioitu toisaalla ja todettu, ettei vastaamisprosentin pieneneminen aiheuta virhettä trendien tulkinnassa (10). Erityisruokavaliota noudattavien osuus väheni vastaamisen myöhentyessä, ja ero varsinaiseen kyselyyn ja uusintakyselyyn vastanneiden välillä (2001) oli tytöillä 7 % ja pojilla 5 %. Laktoosi-intoleranssin osalta ryhmien välillä ei ollut eroja. Mielenterveyspalveluja toiseen uusintakyselyyn vastanneista pojista oli käyttänyt 9 %, varsinaiseen kyselyyn vastanneista 4 %. Tytöillä ero oli pieni (11 % vs. 10 %).

Kysymysten reliabiliteetin selvittämiseksi 14- ja 16-vuotiaiden otoksesta vuonna 2003 valittiin 800 hengen osaotos. Kyselyyn vastanneille (n = 566) lähetettiin sama kysely uudelleen noin kuukauden kuluttua vastauksesta. Siihen saatiin 477 vastausta (79%). Toistettavuutta arvioitiin kappakertoimella. Asioissa, joissa todellinen vaihtelu 1-2 kuukauden välillä on vähäistä, kappakerroin oli suurehko (pitkäaikaissairaudet 0,63, reseptilääkkeiden käyttö 0,78, mielenterveyspalvelujen käyttö 0,63) ja todellista vaihtelua omaavissa kysymyksissä hieman pienempi (itse arvioitu terveydentila 0,47, stressioireet 0,42, särkylääkkeiden käyttö 0,57). Ristiintaulukointi osoitti, että vaihtelu kyselyjen välillä oli pääosin satunnaista.

TULOKSET

Puberteetti ja kasvu

Kuukautisten keskimääräinen alkamisikä varhaistui 1970-luvun lopulta 1990-luvun puoliväliin, mutta pysyi tämän jälkeen samana (kuvio 1). Siemensyöksyjen keskimääräinen alkamisikä varhaistui vastaavasti, mutta sen pysähtyminen ei ole yhtä selvä. Nykyisin tytöt saavuttavat sukukypsyyden hieman ennen 13. ikävuotta, pojat hieman myöhemmin.

Tyttöjen aikuispituutta arvioitiin 16- ja 18-vuotiaiden pituuden perusteella. Poikien aikuispituutta arvioitiin 18-vuotiaiden pituuden perusteella. Tyttöjen pituuden mediaanit eivät juuri muuttuneet 1980-luvun alun jälkeen, eivätkä poikien 1980-luvun puolivälin jälkeen (kuvio 2). Nuoremmissa ikäryhmissä tyttöjen pituuden mediaani kasvoi 1980-luvun puoliväliin ja poikien 1990-luvun alkuun heijastaen puberteetin varhaistumista. Vuosina 2001-03 pojat olivat ikäryhmästä riippuen 2-4 cm ja tytöt 0-2 cm pidempiä kuin vuosina 1977-78.

Pitkäaikaissairaudet ja reseptilääkkeiden käyttö

Jokapäiväistä toimintaa haittaava pitkäaikaissairaus, vika tai vamma oli vuonna 2003 noin joka kymmenennellä nuorella (9 %). Tämä osuus ei muuttunut vuosien 1987 ja 2003 välillä. Reseptilääkkeitä käyttäneiden osuus kasvoi vastaavana aikana 7 %:sta 12 %:iin. Niiden osuus, joilla oli sekä haittaava pitkäaikaissairaus että lääkärin määräämä lääke, kasvoi 3 %:sta 5%:iin (taulukko 1).

Yleisimmin käytettiin hengityselinten sairauksien lääkkeitä, joita käyttävien osuus oli lisääntynyt 1,4 %:sta 2,6%:iin vuodesta 1993 vuoteen 2003. Eniten kasvoi psyykenlääkkeitä käyttäneiden osuus (0,2 % vs. 0,9 %; pojat 0,1 % vs. 0,5 %; tytöt 0,3 % vs. 1,2 %). Yleisimmin psyykenlääkkeitä käyttivät 18-vuotiaat tytöt (0,7 % vs. 3,4 %). Lievästi lisääntyivät vuosien 1993 ja 2003 välillä myös neurologisten sairauksien lääkkeiden käyttö (0,4 vs. 0,7%) ja aineenvaihdunta- sekä umpierityssairauksien lääkkeiden käyttö (0,7 vs. 1,0 %).

Itse arvioitu terveydentila, stressioireet ja särkylääkkeet

Vuosien 1981 ja 1995 välillä terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi arvioineiden tyttöjen ja poikien osuudet pienenivät tasaisesti, mutta kääntyivät sen jälkeen kasvuun, joka jatkui vielä 2000-luvun alussa. Terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi arvioineiden osuus 14-18-vuotiaista pojista oli 18 % vuonna 2003, samanikäisistä tytöistä 24 %. Koko jakson ajan selvä enemmistö piti terveydentilaansa hyvänä tai erittäin hyvänä. Erittäin hyväksi terveydentilansa arvioi 14-18-vuotiaista pojista 35% ja tytöistä 22 % vuonna 2003.

Stressioireet lisääntyivät iän myötä ja olivat tytöillä yleisempiä kuin pojilla (taulukko 2). Vuonna 2003 vanhimpien ikäryhmien tytöistä jopa 7 % ilmoitti vähintään kolmen päivittäisen oireen esiintymisestä. Selvästi muita ikäryhmiä vähemmän stressioireita oli 12-vuotiailla. Niiden osuus, jotka ilmoittivat kolmen tai useamman stressioireen esiintyvän vähintään kerran viikossa, pysyi lähes samalla tasolla vuosien 1985 ja 1995 välillä (kuvio 3). 1990-luvun puolivälin jälkeen etenkin 14-16-vuotiaiden oirehtivien osuus lisääntyi. Oireita esiintyi selvästi enemmän tytöillä kuin pojilla. Vuosien 2001 ja 2003 aikana stressioireiden kasvu pysähtyi ja kääntyi lievään laskuun.

Vuosina 1991 sekä 1999-2003 kysyttiin omina kysymyksinään alaselkäkipujen ja niska- hartiakipujen esiintymistä. Niiden osuudet, joilla oli kipuja ainakin kerran viikossa, lisääntyivät 12-vuotiaita poikia lukuun ottamatta kaikissa ikä- ja molemmissa sukupuoliryhmissä välillä 1991-2001, minkä jälkeen kasvu ei ollut yhtä systemaattista. Niska-hartiakipuja ilmoitti 18 % vuonna 1991 ja 25 % vuonna 2003, alaselkäkipujen osalta luvut olivat 9 % ja 12 %.

Särkylääkkeiden käyttöä viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana tiedusteltiin vuosina 2001 ja 2003, minkä aikana käyttö ei muuttunut. Pojista 37 % ja tytöistä 56 % oli käyttänyt särkylääkettä vähintään kerran kuukaudessa vuonna 2003. Vanhempien ikäryhmien tytöt käyttivät särkylääkkeitä yleisimmin. Eniten särkylääkkeitä käyttivät 18-vuotiaat (73 % tytöistä, 41% pojista).

Ylipaino, erityisruokavaliot ja laktoosi-intoleranssi

Painoindeksin 85. persentiili (jonka yläpuolelle sijoittuu 15 % ryhmästä) kasvoi kaikissa ikä- ja molemmissa sukupuoliryhmissä koko jakson ajan. Kasvu oli suurempaa poikien kuin tyttöjen ryhmissä (kuvio 4). Painoindeksin 15. persentiilit kasvoivat vain vähän tai pysyivät samana. Sekä ylipainoisten että lihavien osuus kasvoi vuodesta 1977 vuoteen 2003 (taulukko 3). Ylipainoisten (sisältää lihavat) osuus kasvoi noin 2-3-kertaiseksi. Pojista ylipainoisia tai lihavia oli 19 % ja tytöistä 12 % vuonna 2003.

Erityisruokavaliota käyttävien osuudet lisääntyivät sekä vuosien 1979 ja 1997 välillä että edelleen myös vuosien 1999 ja 2001 välillä (kuvio 5). Käyttäjien osuus lisääntyi kaikissa ikä- ja sukupuoliryhmissä. Tytöt käyttivät erityisruokavaliota kaksi kertaa niin yleisesti kuin pojat, ja käyttö lisääntyi iän myötä. Vuonna 2001 yleisimmät erityisruokavaliot olivat allergiaruokavalio (8 % tytöt, 4 % pojat ikävakioitu), laktoositon tai vähälaktoosinen ruokavalio (9 % vs. 5 %), urheiluruokavalio (2 % vs. 4 %) sekä lisäksi kasvis- (8 % vs. 1 %) ja laihdutusruokavalio (7 % vs. 2 %).

Lääkärin toteaman laktoosi-intoleranssin yleisyys lisääntyi 3 %:sta 8%:iin vuosina 1991-2001. Lisääntyminen näkyi molemmilla sukupuolilla ja kaikissa ikäryhmissä.

Mielenterveyspalvelujen käyttö ja Internet-riippuvuus

Mielenterveyspalveluja käyttäneiden poikien osuus pysyi suurin piirtein samalla tasolla vuosien 1999 ja 2003 välillä (taulukko 4). Vanhemmilla tytöillä mielenterveyspalveluja käyttäneiden osuus kasvoi hieman.

Nettiriippuvuuden kriteerit täytti 14-18-vuotiaista pojista 1,7 % ja tytöistä 1,4 % (ikävakioidut). Päivittäin nettiä käyttävien keskuudessa osuudet olivat pojilla 4,6 % ja tytöillä 4,7 %. Päivittäin nettiaikaa kului riippuvuuskriteerit täyttäneillä keskimäärin 2,7 tuntia, muilla 1,3 tuntia (9).

POHDINTA

Nuorten terveyden kehityksessä näkyi pitkästä aikaa myös myönteisiä piirteitä. 1990-luvun puolivälistä jatkunut stressioireiden lisääntyminen kääntyi laskuun. Toisaalta useat indikaattorit osoittivat kielteisen kehityksen jatkuvan. Ylipainoisten osuus jatkoi kasvuaan, reseptilääkkeiden käyttö lisääntyi ja laktoosi-intoleranssi yleistyi. Erityisruokavalioiden yleistyminen luo potentiaalisia terveysriskejä lisäämällä niiden nuorten määrää, jotka eivät saa ravinnosta tarvittavia vitamiineja ja hivenaineita. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian lisääntyvä käyttö ja uudet muodot synnyttävät uusia terveysuhkia esimerkiksi nettiriippuvuuden muodossa.

Puberteetin varhaistuminen ja aikuispituuden lisääntyminen ovat suomalaisessa yhteiskunnassa jatkuneet ainakin 1900-luvun alkupuolelta (11). Kasvun ja kypsymisen sekulaarista trendiä on pidetty yhteiskunnallisen hyvinvoinnin, kuten riittävän ravinnonsaannin, mittana. Sekulaarisen trendin päättyminen Suomessa on odotettua, sillä sama ilmiö on havaittu useissa hyvinvoivissa yhteiskunnissa (12). Toisaalta sekulaarisen trendin pysähtyminen voi viitata myös hyvinvointikehityksen pysähtymiseen osassa lapsiväestöä.

Nuorten stressioireita voidaan väestötasolla pitää henkisen hyvinvoinnin mittana. Stressioireet ovat yleisiä ja etenkin usein esiintyessään ne häiritsevät jokapäiväistä elämää ja koulutyötä. Suomalaiset nuoret ovat raportoineet oireita enemmän kuin eurooppalaiset keskimäärin (13). Suomalainen yhteiskunta koki 1990-luvulla useita voimakkaita muutoksia, kuten taloudellisen laman ja sitä seuranneen lasten ja nuorten palvelujen supistamisen ja perheiden toimeentulon vaikeutumisen (3).

Nuorten stressioireiden muutokset seuraavat tätä kehitystä, joskin viiveellä. 1990-luvun lopun ja uuden vuosituhannen alun teini-ikäiset ovat eläneet suurimman osan lapsuuttaan tilanteessa, jossa taloudellisen laman seurauksena kouluterveydenhuollon palveluja, tukiopetusta ja muita lasten ja perheiden tukitoimia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ehkäiseviä palveluja supistettiin. Usein tässä tilanteessa lapset kohtasivat työttömyyden toisen tai molempien vanhempien tai sisarusten kautta. Nuorten stressioireiden lisääntyminen ajoittuu tälle ajanjaksolle ja sen jälkeiseen aikaan.

Vastaavana ajankohtana myös nuorten tupakointi ja alkoholinkäyttö lisääntyivät (4). Etenkin Kouluterveyskyselyn (2) paikallisten tulosten virittämä laaja yhteiskunnallinen keskustelu lasten ja nuorten hyvinvoinnin vähenemisestä on tuottanut sekä paikallistason toimintaa että uusia resursseja kouluterveydenhuoltoon. Kahden viime vuoden aikainen stressioireiden väheneminen nähtiin Nuorten terveystapatutkimuksen ohella myös Kouluterveyskyselyn tuloksissa (2). Stressioireiden vähenemisen kanssa yhtäaikaisesti kääntyivät laskuun myös tupakointi ja humalajuominen (4). Stressioireiden määrän kääntyminen laskuun heijastaneekin yhteiskunnan ja perheiden kasvanutta panostusta lasten ja nuorten hyvinvointiin. Yhteiskunnallisen kehityksen mukainen stressioireiden määrän vaihtelu on tytöillä voimakkaampaa kuin pojilla, mikä saattaa heijastaa sukupuolten erilaista reagointitapaa, toisaalta myös poikien vähäisempää vastaamisaktiivisuutta.

Keskustelussa lasten ja nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista viime vuosituhannen lopulla kiinnitettiin huomiota lastenpsykiatrian hoitojonoihin ja esitettiin arvioita kasvavasta hoidon tarpeesta. Vuonna 2000 eduskunta ohjasi ensimmäisen kerran lisäbudjetilla rahoitusta lasten ja nuorten psykiatrian palveluihin hoitojonojen purkamiseksi ja hoitoon pääsyn helpottamiseksi. Nuorten terveystapatutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että vuodesta 2000 alkaen lasten- ja nuorisopsykiatriaan kohdennetut lisävarat eivät ole tuoneet merkittävää muutosta hoidon piirissä olevien määrään. On myös mahdollista, että lisävoimavarat ovat kohdistuneet enemmän tyttöihin kuin poikiin. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että alle puolet mielenterveyden ongelmista kärsivistä nuorista on hoidon piirissä (14,15). Tältä pohjalta havaittava varsin stabiilina pysyvä hoitoa saavien osuus tuntuu epätyydyttävältä, kun lisärahoitus ja runsas julkinen keskustelu olisi voinut johtaa palveluja saavien määrän selvempään kasvuun. Toisaalta psyykenlääkkeiden käyttö moninkertaistui 1990-luvun alkupuolelta vuoteen 2003. Lääkehoito lasten ja nuorten psykiatrisessa hoidossa on lisääntynyt myös muualla (16). Syitä voi olla useita: psykiatristen hoitokäytäntöjen muutos, lisääntynyt tietous lääkkeiden turvallisuudesta, aggressiivinen markkinointi. Näitä asioita tulisikin selvittää tarkemmin.

Suomalaisten nuorten ylipainoisuus lisääntyi vuodesta 1977 vuoteen 2003 tasaisesti noin 2-3-kertaiseksi, eikä lisääntyminen näytä vieläkään taittuvan. Sama kehitys on nähtävissä aikuisilla (17). Koko nuorisoväestö ei kuitenkaan ole lihonut tasaisesti, vaan lihominen on kohdistunut nimenomaan painavimpaan väestönosaan. Lihavat ovat siis entistä lihavampia. Muualla länsimaissa on saatu varsin samankaltaisia löydöksiä sekä lasten ylipainon ja lihavuuden yleistymisestä että vaikeusasteen lisääntymisestä (10). Kansanterveyden kannalta tämä merkitsee huolestuttavaa kehitystä, sillä ylipainolla on taipumus olla pysyvää. Nuoruuden liikalihavuus taas voi tuoda välittömiä vakavia terveysongelmia kuten tyypin 2 diabeteksen teini-iässä, mistä on jo havaintoja Suomessakin.

Mielenkiintoista on, että vaikka ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet, ei kokemus omasta painosta ole juurikaan muuttunut parinkymmenen vuoden aikana (18). Itsensä ylipainoisiksi tai alipainoisiksi kokeneiden osuudet eivät ole muuttuneet vuodesta 1979 vuoteen 1999. Vuonna 1999 noin kolmannes 12-18-vuotiaista tytöistä piti itseään ylipainoisina, pojista vain 16%. Paljon ylipainoisena piti itseään 4% tytöistä ja 2 % pojista. Painon kokemuksen stabiilius väestötasolla heijastanee sitä, että nuoret vertaavat itseään ensisijaisesti koulukavereihinsa ja muihin ikätovereihinsa, jolloin pulleampi vertailujoukko saa oman itsenkin näyttämään normaalipainoiselta. Mallimaailman ja median tarjoama kuva ihannenaisesta tuskin on olennaisesti tänä aikana muuttunut.

Suomalaisten ravitsemustottumukset ovat keskimäärin viime vuosikymmenten aikana lähentyneet vallitsevia ravitsemussuosituksia (19). Nuorten ravitsemustottumuksissa nähdään myös huolestuttavia piirteitä. Erityisruokavalioiden yleisyys ja määrä ovat lisääntyneet jatkuvasti ja niihin saattaa liittyä ravitsemuksen kannalta ongelmallisiakin erityispiirteitä. Osa erityisruokavalioiden lisääntymisestä selittyy lääketieteellisillä syillä, kuten laktoosi-intoleranssilla, diabeteksella ja allergioilla. Osassa taustalla ovat muoti-ilmiöt tai huoli luonnosta ja eläimistä, kuten usein nuorten kasvisruokavalioissa. Kasvisruokavalioiden yleistyminen voi johtaa raudan tai B12- ja D-vitamiinien puutteeseen. Tässä tutkimuksessa havaittiin lääkärin toteaman laktoosi-intoleranssin lisääntyminen. Tämä ongelma on kymmenen viime vuoden aikana tiedostettu paremmin niin lääkärien kuin kansalaistenkin piirissä ja on mahdollista, että testausta on lisätty. Uusi geenitesti ei kuitenkaan ollut markkinoilla vielä tätä tutkimusta tehtäessä. Toinen mahdollisuus on, että laktoosi-intoleranssi ilmenee tänä päivänä nuoremmassa iässä kuin aikaisemmin.

Informaatio- ja kommunikaatioteknologiasta on tullut tärkeä osa nuorten elämää ja suurin osa nuorisosta käyttää sitä päivittäin. TV- ja konsolipelit, tietokoneet ja kännykät ovat valtaamassa nuorten vapaa-ajasta yhä suuremman osan. Näihin liittyvistä terveysvaikutuksista, joista osa voi olla myönteisiä, tiedetään edelleen melko vähän. Tutkimuksemme mukaan nuorilla esiintyy sellaista Internetin käyttöä, jota luonnehtivat riippuvuudelle tyypilliset piirteet. Vaikka tämän kliinistä merkitystä ei toistaiseksi tarkemmin tunneta, on tämä hyvä pitää mielessä nuorten mielenterveyttä ja toimintaa tarkasteltaessa. On mahdollista, että riippuvuuteen viittaavat ominaisuudet tulevat jatkossa esiin suuremmalla väestöryhmällä kun nettiyhteyksien saatavuus entisestään paranee ja yhteydet halpenevat ja nopeutuvat.

Samaan aikaan informaatio- ja kommunikaatioteknologian yleistymisen kanssa 1990-luvulla lisääntyivät nuorten niska-hartia- sekä alaselkäkivut (20). Tietokoneen käyttö lisää staattisia työskentelyasentoja ja sitä kautta tuki- ja liikuntaelinten yksipuolista kuormittumista. Onkin todennäköistä, että informaatio- ja kommunikaatioteknologian lisääntynyt käyttö on osasyynä niska-hartia- ja alaselkäkipujen lisääntymiseen 1990-luvulla. Vuosien 2001 - 2003 tulokset viittaavat siihen, että oireiden kasvu saattaa olla taittumassa, mutta vasta vuoden 2005 tulokset antavat tästä varmuuden.

Tulosten luotettavuutta lisää se, että aineistot on kerätty samalla menetelmällä samaan aikaan vuodesta ja kysymysten sanamuoto on pidetty samanlaisena. Myös vuosittaisten aineistojen keski-iät ovat pysyneet samoina. Ongelmallisinta muutostrendien luotettavuuden kannalta on vastausaktiivisuuden lasku, joka on ollut voimakkainta 16-18-vuotiailla pojilla. Vastausaktiivisuuden laskun vaikutusta tuloksiin arvioitiin ja keskimääräinen tulos on, että trendien suuntaan lasku ei juuri vaikuta. Niissä kohdin joissa epäilyjä tästä on ollut, on tämä yllä olevassa pohdinnassa otettu huomioon. Vaikka kato valikoituisikin mitattujen tekijöiden suhteen, antavat muutostrendit silti luotettavan kuvan, ellei kadon valikoituminen tai vastaamistaipumus ajassa muutu. Nyt havaittujen muutosten luotettavuutta lisää se, että eri menetelmällä kerätyn ja suuren vastausprosentin Kouluterveyskyselyn (2) muutostrendit stressioireiden, tupakoinnin ja alkoholin käytön suhteen ovat samat kuin Nuorten terveystapatutkimuksessa. Mielenterveyspalvelujen käytön osalta on otettava huomioon, että hoitoon tulevien määrä on sen verran pieni, etteivät muutokset välttämättä näy väestötutkimuksessa.

LOPUKSI

Terveys 2015 -kansanterveysohjelman lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden paranemista koskevaa tavoitetta kohti on osin edetty, tietyiltä osin siitä on etäännytty. Voidaan olettaa, että laaja yhteiskunnallinen keskustelu ja toimet sekä valtakunnan tasolla että paikallistasolla ovat myötävaikuttaneet stressioireiden vähenemiseen. Kuitenkin kokonaisuutena lisääntynyt sairastuvuus, lääkkeiden käyttö, ylipaino ja muut huolestuttavat trendit luovat haasteita sekä kouluterveydenhuollolle ja koko kouluyhteisölle että lasten ja nuorten terveyspalveluille yleensä. Monien lisääntyvien kroonisten sairauksien hyvä hoito nuoruudessa luo pohjaa aikuisiän terveydelle. Nuorten terveyttä rakennettaessa rakennetaan myös tulevan työvoiman terveyttä. Näin ollen lapsiin ja nuoriin panostamisen pitäisi olla valtiovallan ja kuntien erityisessä suojeluksessa.

ENGLISH SUMMARY: ADOLESCENT HEALTH IN FINLAND IN 1977-2003

Trends in the health of 12-18-year-olds in Finland have been monitored by the nationwide Adolescent Health and Lifestyle Survey biennially since 1977. The latest data were collected in 2003 (n=6761; response rate 69 %).

Secular trends in sexual maturation and growth in height have stopped (1977-2003). While prevalence of self-reported chronic diseases has remained unchanged, use of prescriptions drugs has increased (1987-2003). Stress symptoms which increased in the 1990s are now declining. The rising trend in neck-shoulder and back pain observed in the 1990s has stabilised (1987-2003). Overweight and obesity increased (1977-2003). Consumption of special diets has become more common (1979-2001) and the prevalence of lactose intolerance has increased (1991-2001). The use of mental health services has changed little (1999-2003) while use of psychopharmaceuticals has grown (1993-2003). Problematic use of the Internet has emerged as a new health challenge.

Along with the continuation of negative trends, a positive development is now observable in adolescent health. However, school health care faces special challenges in securing the health of the future labour force.