Teleradiologisen konsultaation vaikutus terveyskeskuksen potilaiden diagnostiikkaan ja hoitoon

Radiologinen kuvansiirto on ollut ensimmäisiä ja tärkeimpiä telelääketieteen sovellutuksia. Teleradiologia on ollut kliinisessä käytössä erilaisissa ympäristöissä yli 10 vuotta ja kokemuksista on useita selvityksiä (1,2,3,4,5). Teknologia kulkee usein käytännön lääketieteellisen toiminnan ja varsinkin resurssien edellä ja saattaa aiheuttaa helposti epärealistisia tarpeita ja toiveita.

Kuvansiirron tekniikka kokonaisuudessaan on vasta viime vuosina tullut käytettävyydeltään ja kustannuksiltaan sellaiselle tasolle, että laaja teleradiologian käyttö on mahdollistunut. Käytettävissä olevilla laitteistoilla siirretyistä kuvista on aikaisemmin saatu hieman huonontunut tulkinnan osuvuus tavallisen röntgenkuvan tulkintaan verrattuna (2,6,7,8,9). Viime aikoina tehtyjen selvitysten perusteella käytännön kannalta merkittävää diagnostiikan tarkkuuden heikkenemistä ei kuitenkaan tapahdu tulkittaessa teleradiologisesti siirrettyjä kuvia näyttöpäätteeltä (10,11,12,13).

Teleradiologian kustannuksista suhteessa hyötyyn on hyvin niukasti tutkimuksia (14,15). Tavallisia röntgenkuvia siirtävän teleradiologian vaikutuksesta potilaan diagnostiikkaan ja primaarihoitoon on vain yksittäinen selvitys (16).

Suomessa tehdään röntgenkuvauksia enemmän kuin useissa muissa maissa, ja terveyskeskuksissa tehdyt kuvaukset muodostavat yli kolmanneksen kaikista Suomessa tehtävistä radiologisista tutkimuksista. Radiologin lausunto saadaan kuitenkin vain osaan röntgentutkimuksista ja sekin vasta useiden päivien, jopa viikkojen viiveellä. Joissakin terveyskeskuksissa konsultaatioaste saattaa olla alle 5 %. Kun tiedetään, että ei-radiologien tulkitessa röntgenkuvia tulee suhteellisen paljon tulkintavirheitä (17,18,19), tulisi laatujärjestelmiin liittyä myös radiologisen diagnostiikan laadun seurantaa ja standardeja. Teleradiologia on eräs tapa toteuttaa terveyskeskuksen radiologista konsultaatiota.

Teleradiologian tavoitteena on ollut saada helposti spesialistin tulkintakonsultaatio ja tarvittaessa myös hoito-ohjeet. Teleradiologian avulla pyritään myös nopeuttamaan palveluja, parantamaan potilaan hoitoa ja vähentämään potilaan kuljetuksia ja sairaalahoitoja. Tämä kaikki uskotaan saatavan reaalisesti pienemmällä rahalla. Mitkä näistä hyötynäkökohdista ovat todellisia ja vaikuttavia, on jäänyt yleensä selvittämättä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää prospektiivisesti teleradiologisen konsultaation käytöstä saatavaa diagnostista ja hoidollista tehoa ja toisaalta myös kustannusvaikutuksia, jotka esitetään toisessa artikkelissa.

TUTKIMUKSEN MENETELMÄT

Vuosien 1996-97 aikana lähetettiin Parkanon terveyskeskuksesta teleradiologisesti TAYS:aan ne röntgenkuvat, joihin haluttiin radiologin konsultaatio. Terveyskeskuslääkäri tulkitsi kuvat ja kirjasi prospektiivisesti erilliselle lomakkeelle ehdotuksen potilaan kliinisestä diagnoosista, röntgenlöydöksen ja aiotun hoidon ennen konsultaatiota. Lisäksi kirjattiin aiotut muut toimenpiteet: kuvien lähettäminen tavalliseen konsultaatioon, potilaan mahdollinen lähettäminen jatkotutkimuksiin tai hoitoon, konsultaation kiireellisyys ja tarve verrata kuvia aikaisempiin TAYS:ssa otettuihin kuviin. Terveyskeskuslääkäri kirjasi myös etukäteen toimintansa, mikäli teleradiologista konsultaatiota ei olisi saatavilla. Lisäksi ilmoitettiin muun kuin radiologian alan erikoislääkärin konsultaation tarve.

Teleradiologisesti lähetettyjen kuvien tulkinnan suoritti kaksi kokenutta radiologia erikseen. He olivat tottuneet työaseman käyttöön aikaisempien teleradiologisten tutkimusprojektien yhteydessä. Radiologilla oli tiedossa terveyskeskuslääkärin tekemä röntgenlähete ja aiemmin luetellut tutkimusprojektiin liittyvät tiedot, kun hän teki röntgenlausunnon. Radiologin lausunto saatiin saman tai viimeistään seuraavan päivän aikana. Jos radiologin röntgendiagnoosi poikkesi terveyskeskuslääkärin tulkinnasta, katsoi myös toinen radiologi kuvat, ja radiologien konsensuspäätöstä pidettiin oikeana diagnoosina. Lisäksi katsottiin alkuperäiset röntgenkuvat myöhemmin vielä yhdessä terveyskeskuslääkärin kanssa. Konsultaation pyytänyt terveyskeskuslääkäri ja radiologi arvioivat ja kirjasivat yhdessä konsultaation vaikutuksen diagnostiikkaan, hoitoon ja potilaan terveydentilaan 3-6 viikon kuluttua konsultaatiosta. Jos potilaan diagnoosi oli tällöin epäselvä tai vielä avoin, suoritettiin uusinta-arvio vielä 2-3 kuukauden kuluttua. Samaa menettelyä noudatettiin jos potilaan sairauden hoito oli vielä kesken.

KÄYTÖSSÄ OLLUT KUVANSIIRTOLAITTEISTO

Parkanon terveyskeskuksen röntgenkuvat digitoitiin Pinja M6 000 filmiskannerilla, joka perustuu CCD-tekniikkaan. Laitteiston maksimaalinen digitointiresoluutio on 360 dpi ja 12 bit/pikseli (4 096 harmaasävyä). Kuvansiirrossa käytettiin resoluutiona 120 dpi:tä (vastaa noin 4,7 pikseliä/mm). Digitointiaika oli noin 30 sekuntia filmiä kohti. Filmiskannerin ohjauksessa ja kuvien lähetyksessä käytettiin PinjaScan-ohjelmistoa. Lähetettävät filmit digitoitiin kaikki kerralla peräkkäin ja sen jälkeen alkoi lähetys, jolloin laitteisto ei sido käyttäjää.

Kuvien siirto tapahtui ISDN-verkon kautta, maksimaalinen siirtonopeus oli 128 kbit/s. Käytännössä yhden 8 MB:n thoraxkuvan siirto vei noin 10 minuuttia. Luukuvat siirtyivät nopeammin. Siirto tapahtui DICOM-muodossa. Työasemana toimi Pentium II -prosessorilla varustettu PC, jossa oli 64 MB RAM-muistia ja 3 GB:n kiintolevy. TAYS:ssa oli käytössä PinjaView-ohjelmisto. Ohjelmisto sisältää kuvankäsittelyominaisuuksia kuten ikkunoinnin, zoomauksen, reunakorostuksen, kuvan käännön jne.

TUTKIMUKSEN AINEISTO

Parkanon terveyskeskus huolehtii 8 050 asukkaan perusterveydenhuollosta. Parkano kuuluu Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin ja etäisyys Tampereelle on noin 90 km. Terveyskeskuksessa toimii kuusi terveyskeskuslääkäriä ja lisäksi siellä on lyhytkirurgista toimintaa 1-2 päivänä viikossa. Tämän tutkimuksen suoritusaikana oli terveyskeskuksessa viisi sijaista eri pituisia aikoja. Röntgenosastolla toimii yksi röntgenhoitaja. Vuonna 1997 tutkimuksia suoritettiin 4 100 kappaletta, joista 1 150 oli thoraxtutkimuksia, loput luusto- ja hammastutkimuksia. Oman terveyskeskuksen lääkärien lisäksi tutkimuksiin lähettävät potilaita Kihniön kunnan kolme terveyskeskuslääkäriä sekä hammaslääkärit. Ennen teleradiologian käyttöönottoa konsultoitaviksi halutut röntgenkuvat lähetettiin Hämeenkyrön terveyskeskuksessa kahtena päivänä viikosta työskentelevälle radiologille, ja osan kuvista tulkitsi TAYS:n erikoislääkäri opetuskäyntien yhteydessä 4-5 kertaa vuodessa. Konsultaatiovastaus saapui keskimäärin kuuden päivän kuluttua. Konsultaatioaste on ollut noin 5 %.

Ensimmäisen tutkimusjakson aikana (vaihe 1), joka kesti 21 kuukautta, lähetettiin 446 teleradiologista röntgentutkimusta, joista terveyskeskuslääkäri halusi radiologin konsultaation. Lähetettyjä kuvia oli 1 269 (2,8 kuvaa/tutkimus). Röntgentutkimuksista oli 40 % thoraxkuvauksia, 24 % rankakuvauksia ja 36 % muita kuvauksia, jotka muodostuivat lähinnä raajojen luututkimuksista, nenän sivuonteloiden ja vatsan natiivikuvauksista.

Toinen tutkimusaikajakso (vaihe 2) oli yhden kuukauden pituinen, ja se toteutettiin koko tutkimuksen puolivälissä. Tällöin kaikki Parkanon terveyskeskuksessa tehdyt 239 röntgenkuvausta lähetettiin teleradiologiseen konsultaatioon. Terveyskeskuslääkärin prospektiivinen arvio diagnostiikasta, hoidosta ja konsultaation vaikutuksista muihin asioihin, sekä muut menettelyt olivat samat kuin aikaisemmin on esitetty.

ENSIMMÄISEN VAIHEEN TULOKSET

Terveyskeskuslääkärin harkinnan mukaan lähetetyt kuvat

Hätätapauksia eli sellaisia, joista konsultaatio tarvittiin välittömästi oli ensimmäisen tutkimusjakson 446:sta röntgentutkimuksesta 15 (3,6 %). Saman tai viimeistään seuraavan päivän aikana haluttiin konsultaatio 115 tapauksessa (28 %).

Terveyskeskuslääkärin toiminta, jos konsultaatiota ei olisi ollut käytettävissä

Jos teleradiologista konsultaatiota ei olisi ollut tarjolla, terveyskeskuslääkäri olisi tulkinnut lähes puolet lähetetyistä röntgentutkimuksista itse ja toiminut oman tulkintansa mukaan (taulukko 1). Sairaalaan olisi lähetty 23 potilasta (5 %), joista 8 sairaalan ensiapuun.

Vääristä negatiivisista tulkinnoista (n = 36) olisi lähetetty tavanomaiseen kuvakonsultaatioon 16 potilaan kuvat ja sairaalaan 2 potilasta, joten 18 potilasta olisi todennäköisesti tullut kuitenkin hoidon piiriin ilman teleradiologista konsultaatiota. Vääristä positiivisista tulkinnoista (n = 80) olisi 49 potilaan kuvat lähetetty tavalliseen kuvakonsultaatioon ja 7 potilasta todennäköisesti turhaan sairaalaan. Kaikista vääristä tulkinnoista (n = 116) olisi 65 (56 %) lähetetty tavanomaiseen kuvakonsultaatioon ja 9 potilasta sairaalaan.

Muun kuin radiologian erikoislääkärin konsultaation saaminen oli pääsyy 47 (11 %) lähetettyyn röntgentutkimukseen, ja niistä 37 tapauksessa konsultaatio haluttiin ortopedilta. Vertailu TAYS:n aikaisempiin kuviin oli teleradiologisen konsultaation tärkein syy 30 tapauksessa (7 %).

Vaikutus diagnostiikkaan

Teleradiologiseen konsultaatioon lähetetyistä röntgentutkimuksista oli 235:ssä (53 %) normaalista poikkeava löydös (taulukko 2). Poikkeavista löydöksistä jäi terveyskeskuslääkäriltä diagnosoimatta 15 %. Vääriä positiivisia tulkintoja oli huomattavasti enemmän ja diagnostiikan spesifisyys oli 62 %.

Teleradiologinen konsultaatio antoi jonkin asteista apua diagnostiikkaan 274 tapauksessa (61 %), vaikka uusi diagnoosi tulikin vain 39 tapauksessa (9 %) (taulukko 3).

Vaikutus potilaan hoitoon

Hoito ei muuttunut millään tavalla teleradiologisen konsultaation jälkeen 363 tapauksessa (81 %) (taulukko 4). Konsultaation avulla vältettiin turha hoito 21 tapauksessa (5 %). Täysin uusi hoito tuli vain 5 tapauksessa, mutta hoidon laatu esimerkiksi aiotun hoidon vaihtumisen tai keston suhteen muuttui 18 tapauksessa.

Konsultaatio vaikutti myös muulla tavalla, esimerkiksi potilaan vakuuttuessa tilansa laadusta ja hoidosta erikoislääkärin konsultaation jälkeen, jolloin jatkokäynti terveyskeskuksessa tai yksityislääkärillä saatettiin välttää. Joissakin tapauksissa konsultaatio vaikutti myös sairausloma- tai eläkepäätöksiin.

Vaikutus potilaan terveydentilaan tai ennusteeseen

Merkittävä tai ratkaiseva vaikutus potilaan terveydentilaan tai ennusteeseen todettiin 5 potilaalla seurannan jälkeen (taulukko 5). Vaikutus arvioitiin lieväksi useammin eli 16 tapauksessa. Esimerkkeinä merkittävästä vaikutuksesta oli aikaisemmin toteamaton keuhkotuberkuloosi, keuhkokarsinooma, kaularangan tuumori, pneumohemothorax ja epifyseolyysi (kuvat 1 ja 2). Esimerkkeinä löydöksistä, jotka vaikuttivat lievästi potilaan terveydentilaan tai ennusteeseen olivat huonossa asennossa olevat rannemurtumat, toteamatta jääneet nikamien, os scafoideumin ja jalkaterän murtumat, ligamenttiavulsiot, ranteen ja kyynärpään pienet murtumat, eritteinen frontaalisinuiitti, sydämen kongestiivinen vajaatoiminta ja pneumoniat.

Oman tulkinnan perusteella aiottu toiminta jos teleradiologiaa ei olisi ollut käytettävissä

Hoito ja muu jatkotoiminta olisi tapahtunut oman tulkinnan perusteella 210 tapauksessa. Niistä oli tehty vääriä negatiivisia tulkintoja 17 (8 %) ja vääriä positiivisia tulkintoja oli 25 (12 %). Teleradiologisen konsultaation jälkeen hoito muuttui 22 tapauksessa. Aiottu turha hoito vältettiin 10 kertaa. Konsultaatiolla oli neljässä tapauksessa vaikutusta potilaan terveydentilaan tai ennusteeseen, kuitenkin vain yhdellä ratkaiseva vaikutus.

TOISEN VAIHEEN TULOKSET

Yhden kuukauden aikana lähetetyt kaikki röntgenkuvat

Toisen tutkimusjakson aikana lähetettiin kaikki terveyskeskuksessa otetut röntgenkuvaukset konsultaatioon. Lähetetyistä 239 tapauksesta oli hätätapauksia tai kiireellistä konsultaatiota vaativia 28 (12 %). Oman tulkinnan mukaan olisi toimittu valtaosassa, konsultaatioon olisi lähetetty 36 potilasta (13 %). Sairaalaan olisi lähetetty kolme tapausta. Vääristä negatiivisista tulkinnoista ei yhtään tapausta olisi lähetetty konsultaatioon tai sairaalaan. Vertailu TAYS:n kuviin oli tarpeellinen kuudessa tapauksessa.

Vaikutus diagnostiikkaan

Poikkeava löydös todettiin 116 tapauksessa (44 %). Teleradiologinen konsultaatio antoi jonkinlaista apua diagnostiikassa 76 tapauksessa (32 %). Uusi odottamaton diagnoosi tuli konsultaation jälkeen 10 tapauksessa (4 %).

Vaikutus hoitoon ja terveydentilaan

Aikaisemmin suunniteltu hoito ei muuttunut teleradiologisen konsultaation jälkeen 221 tapauksessa (92 %). Turha hoito vältettiin seitsemässä tapauksessa ja turha potilaan kuljetus estyi kaksi kertaa. Täysin uusi hoito tuli vain kerran, mutta aiotun hoidon laatuun tehtiin muutoksia kuudessa tapauksessa.

204 tapauksessa diagnostiikka ja hoito olisi tapahtunut oman tulkinnan mukaan jos teleradiologista konsultaatiota ei olisi ollut käytettävissä. Niistä olisi tehty väärä negatiivinen tulkinta 12 tapauksessa ja väärä positiivinen tulkinta myös 12 tapauksessa. Konsultaatio vaikutti hoitoon jollain tavalla 11 tapauksessa, turha hoito vältettiin neljä kertaa ja täysin uusi hoito tuli kerran.

Teleradiologinen konsultaatio vaikutti merkittävästi potilaan terveydentilaan yhdellä potilaalla, lievä vaikutus todettiin kolmessa tapauksessa.

POHDINTA

Telelääketieteessä on usein tarkastelun kohteena teknologia eikä sen vaikuttavuus. Vaikka monet koeolosuhteissa tehdyt tutkimukset teleradiologian kuvansiirron tulkinnan tarkkuudesta osoittavat lievää huononemista verrattuna alkuperäisen kuvan tulkintaan (2,6,7,8,9), ovat useat kliinisessä käytännössä tehdyt selvitykset osoittaneet kuitenkin jokseenkin saman tasoista tulkinnan tarkkuutta siirrettyä kuvaa ja alkuperäistä kuvaa tulkittaessa (9,10). Edellä mainituissa selvityksissä käytetyt laitteistot olivat pääpiirteissään samanlaisia kuin tässä tutkimuksessa käytetty.

Thoraxkuvausten osuus kaikista terveyskeskuksessa otetuista kuvista on 29 %, joten thoraxkuvauksia lähetettiin teleradiologiseen konsultaatioon suhteellisesti enemmän kuin muita kuvauksia. Franken ym. (20) selvityksessä oli thoraxkuvien osuus 35 %. Noin kolmannes teleradiologisista konsultaatioista haluttiin saada nopeammin kuin normaalisti noin viikossa saatava konsultaatio. Jos konsultaatio saadaan saman päivän aikana muutaman tunnin sisällä, on mahdollista saada hoito käyntiin ja välttää potilaan uusintakäynti. Varsinaisissa hätätapauksissa teleradiologinen konsultaatio tarvittiin harvoin. Kiireellisissä tutkimuksissa oli terveyskeskuslääkäreillä selvästi enemmän vääriä tulkintoja kuin vähemmän kiireellisissä. Varsinkin vääriä positiivista tulkintoja eli yliluentaa oli paljon. Lähes 100 kilometrin päässä keskussairaalasta sijaitseva terveyskeskus joutuu hoitamaan vaikeidenkin tapausten ensihoidon. Myös tavallisten potilaiden kuljetus sairaalaan tai erikoislääkärin vastaanotolle aiheuttaa kustannusten lisäksi vaivannäköä.

Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aikana terveyskeskuslääkärit lähettivät teleradiologiseen konsultaatioon ne kuvaukset, joihin he katsoivat tarvitsevansa konsultaation, koska se oli päivittäin helposti saatavilla. Konsultaatioaste teleradiologian ollessa käytössä oli noin 8 %. Jos teleradiologista konsultaatiota ei olisi ollut saatavilla, olisi röntgenkuvia lähetetty tavanomaiseen röntgenkonsultaatioon noin puolet teleradiologiseen konsultaatioon tulleista kuvista, jolloin konsultaatioaste olisi ollut alle 5 %. Se vastaa terveyskeskuksen aikaisempaa konsultaatioastetta. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella tämän tasoinen konsultaatioaste on selvästi keskimääräistä pienempi.

Suoraan sairaalaan olisi lähetetty 5 % tutkimuksen potilaista, jos teleradiologista konsultaatiota ei olisi ollut käytettävissä eli 1-2 potilasta kuukaudessa. Muun erikoisalan konsultaatiota haluttiin noin 10 %:ssa, mikä oli enemmän kuin etukäteen ajateltiin. Käytännössä tämä voitiin antaa noin puolessa tapauksista. Esimerkiksi ortopedin konsultaatio on tärkeä osa teleradiologiaa laajennettaessa telelääketieteen käyttöä.

Terveyskeskuslääkärin tekemistä kaikista vääristä tulkinnoista, (n = 116) olisi 65 lähetetty tavanomaiseen kuvakonsultaatioon ja 9 potilasta sairaalaan, joten 74 potilasta olisi joutunut konsultaation tai jatkohoidon piiriin. Tosin runsaiden väärien positiivisten tulkintojen vuoksi 7 potilasta olisi joutunut turhaan sairaalaan.

Teleradiologinen konsultaatio vaikutti diagnostiikkaan jollain tavalla 61 %:ssa. Radiologisen konsultaation avulla voidaan löytää sellainen poikkeavuus, jota kliinikko ei ole alkuperäisessä tulkinnassa todennut. Siinä voidaan myös tarkentaa ja spesifioida alkuperäisessä tulkinnassa todettua poikkeavuutta. Konsultaatio voi paljastaa yliluennan eli väärän positiivisen diagnoosin. Se voi myös lisätä hoitavan lääkärin luottamusastetta tekemäänsä diagnoosiin.

Franken ym. tutkimuksessa (18) todettiin radiologin sensitiivisyys kuvaluennassa selvästi paremmaksi kuin yleislääkäreillä, kuitenkaan spesifisyydessä ei ollut merkitsevää eroa. Thoraxin ja varsinkin pneumonian tulkinnassa radiologin sensitiivisyys oli selkeästi parempi. Terveyskeskuslääkärien suorittamassa thoraxkuvan tulkinnassa on aiemmin todettu samaa luokkaa olevia virheitä kuin tässäkin tutkimuksessa (21). Tässä tutkimuksessa oli terveyskeskuslääkärin spesifisyys kuitenkin selvästi sensitiivisyyttä huonompi. Siitä voi aiheutua turhia hoitoja, jotka ovat yleensä vaikutukseltaan vähäisempiä verrattuna huonoon sensitiivisyyteen, jolloin tärkeä löydös voi jäädä toteamatta.

Lee ym. (16) totesivat teleradiologisen konsultaation aiheuttavan muutoksen aluesairaalan ensiavussa toimivan lääkärin alkuperäiseen diagnoosiin 27 tapauksessa 90 tapauksesta (30 %), mikä on vähemmän kuin tässä tutkimuksessa. Potilaista yli puolet oli traumapotilaita, jolloin murtumien hakeminen ja poissulku on kliinikoille helpompaa kuin terveyskeskuksen yleisten diagnostisten ongelmien selvittäminen. Em. tutkimus oli vain osittain prospektiivinen, joten tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa terveyskeskuslääkärien kuvatulkinnasta väärien tulkintojen määrä vaihtelee 10-30 % (17,19,21). Eri terveyskeskuslääkärien kuvatulkinnan taito ja kokemus vaihtelee, mikä tuli esille myös tässä tutkimuksessa. Kokenut radiologista koulutusta saanut terveyskeskuslääkäri suoriutuu kuvatulkinnasta sijaisia paremmin.

Teleradiologinen konsultaatio muutti selvästi aiottua hoitoa noin 10 %:ssa tapauksista, joista noin puolet välttyi aiotulta hoidolta. Lisäksi tuli muuta vaikutusta, kuten potilaan turhan kuljetuksen välttäminen 9 %:ssa. Leen ja työtoverien (16) tutkimuksessa konsultaatio oli selvästi hyödyllinen hoidon kannalta 14 %:ssa ja hyöty oli marginaalinen 16 %:ssa. Omassa tutkimuksessa tuli terveyskeskuslääkärin mielestä myös muuta vaikutusta hoitoon, kun potilas ja lääkäri varmistuivat tilanteesta asiantuntijan lausunnon jälkeen. Toistuva, ehkä turha uusintakäynti voitiin estää. Psykologisen vaikutuksen hyötyä on vaikea mitata, potilastyytyväisyys lisääntyi kuitenkin selvästi terveyskeskuslääkärien mielestä. Jos konsultaatioaste on matala, teleradiologiseen konsultaatioon tulee vaikeampia tapauksia, jolloin konsultaation suhteellinen vaikutus diagnostiikkaan ja hoitoon saattaa lisääntyä.

Natiiviröntgenkuvien teleradiologisen konsultaation vaikutuksesta potilaan myöhempään terveydentilaan ja ennusteeseen ei ole julkaistu aikaisempia selvityksiä. Potilaita seurattiin muutaman kuukauden ajan ja niitä potilaita, joilla oli väärä tulkinta vaikeasta vammasta tai sairaudesta, seurattiin vielä kauemmin. Niillä viidellä potilaalla, joilla konsultaatiolla oli merkittävä tai ratkaiseva vaikutus terveydentilaan, oli vakavia sairauksia. Jos nämä potilaat olisivat jääneet alkuvaiheessa hoitamatta, seuraukset olisivat todennäköisesti johtaneet merkittävään terveydentilan ja ennusteen huononemiseen. Kyseisiä diagnooseja olivat kaularangan tuumori, keuhkotuberkuloosi, keuhkokarsinooma, epifyseolyysi ja pneumohemothorax.

Lievemmissä terveydentilaan vaikuttavissa diagnooseissa oli joitakin vaikeita sydämen poikkeavuuksia, rankamurtumia tai muita pieniä murtumia sekä myös huonoon toimintaan johtavaan asentoon reponoituja murtumia ja pneumonioita, joista joku olisi saattanut aiheuttaa hoitamattomana vakavankin haitan.

Ne 210 tapausta, joiden kohdalla diagnostiikka ja jatkotoiminta olisi tapahtunut terveyskeskuslääkärin oman tulkinnan perusteella, ovat tärkeä ryhmä, koska ne eivät ainakaan primaarivaiheessa olisi saaneet radiologin konsultaatiota lainkaan. Terveyskeskuslääkärin vääriä tulkintoja oli tässä ryhmässä vielä 20 %. Teleradiologisen konsultaation jälkeen turha hoito vältettiin 10 tapauksessa ja hoito muuttui jollain tavalla 12 tapauksessa eli tämän kokoisessa terveyskeskuksessa tällainen potilas tulee keskimäärin kerran kuukaudessa. Näiden tapausten välttämiseksi pitäisi selvästi suurempi osa röntgenkuvista lähettää konsultaatioon. Jos teleradiologinen palvelu on olemassa, ja sitä ei käytetä, voi väärän diagnoosin ja hoidon seurauksista syntyä korvausvaatimuksia aiempaa helpommin.

Koska tutkimuksen ensimmäisen vaiheen materiaalissa jäi edelleen suurin osa terveyskeskuksen röntgentutkimuksista vaille radiologin konsultaatiota, selvitimme diagnostiikan ja hoidon muutoksia myös niissä tapauksissa lähettämällä kuukauden aikana kaikki röntgenkuvaukset teleradiologiseen konsultaatioon. Terveyskeskuslääkäri olisi toiminut valtaosassa (85 %) oman kuvatulkinnan mukaan. Tässä aineistossa teleradiologinen konsultaatio antoi diagnostista apua 32 %:ssa, kun tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa saatiin diagnostista apua 61 %:ssa, jolloin vain valitut tutkimukset lähetettiin konsultaatioon. Konsultaatio vaikutti hoitoon 8 %:ssa, kun se tapahtui ensimmäisen tutkimusvaiheen potilailla kaksi kertaa useammin. Diagnostiikka ja hoito olisi tapahtunut tässä ryhmässä valtaosassa oman tulkinnan mukaan, jos teleradiologista konsultaatiota ei olisi ollut käytettävissä. Vääriä positiivisia ja vääriä negatiivisia tulkintoja olisi näissä tapauksissa ollut jokseenkin yhtä paljon, yhteensä 12 %. Konsultaatio muutti jollain tavalla hoitoa 10 tapauksessa eli tämän kokoisessa terveyskeskuksessa kaikkien kuvien konsultaation avulla voidaan välttää neljä turhaa hoitoa kuukaudessa ja muuttaa hoidon laatua jollain tavalla kuudella potilaalla. Täysin uusi hoito tulee harvemmin.

Tässä esityksessä ei analysoida teleradiologian kustannuksia ja sen avulla saatavia kustannussäästöjä. Kun kustannusvertailua tehdään, on turhien hoitojen kustannusten säästyminen otettava huomioon.

LOPPUPÄÄTELMÄ

Yhteenvetona voi esittää seuraavia johtopäätöksiä keskikokoisen terveyskeskuksen teleradiologisesta toiminnasta.

Teleradiologista konsultaatiota tarvitaan harvoin todellisissa hätätapauksissa, kuitenkin saman tai viimeistään seuraavan päivän aikana saatava konsultaatio on toivottavaa. Potilaan kuljetus sairaalaan voidaan välttää keskimäärin kerran kuukaudessa. Ortopedin konsultaation saaminen teleradiologisen konsultaation yhteydessä on tarpeellinen ja pitäisi olla helposti järjestettävissä muutaman kerran kuukaudessa. Siihen kannattaa luoda pysyvä järjestelmä, jolla konsultaatio saadaan joustavasti.

Teleradiologinen konsultaatio auttaa diagnostiikassa noin puolella lähetetyistä tapauksista mutta täysin uusi diagnoosi tulee kuitenkin harvoin. Konsultaatio muuttaa hoitoa noin 15 %:ssa ja parantaa hoidon laatua.

Teleradiologisella konsultaatiolla voidaan estää 3-4 potilaalla vuodessa myöhempään terveydentilaan vaikuttava merkittävä diagnoosi- ja hoitovirhe. Tämä vaikutus on tärkeä asia arvioitaessa teleradiologian hyötyä suhteessa kustannuksiin. Edellä mainitun vaikutuksen edellytyksenä on kuitenkin riittävän korkea konsultaatioaste.

Terveyskeskuksen, lääkäreiden ja asukkaiden kannalta teleradiologian koetaan lisäävän arvostusta ja potilaan turvallisuutta. Sen avulla voidaan vähentää sairaanhoitopiirin reuna-alueilla sijaitsevien terveyskeskusten eriarvoisuutta palvelujen saannissa. Kun Suomessa tehdään terveyskeskuksissa laatujärjestelmiä, pitäisi radiologinen konsultaatioaste ja palvelujen saatavuus sekä nopeus olla myös laatukriteereissä mukana. Teleradiologia on eräs keino tämän toteuttamiseen, jos radiologista konsultaatiota ei voida muuten järjestää joustavasti.