Anestesiologi Jaakko Levänen kuoli helmikuussa Espoossa. Hänen poismenonsa merkitsee merkittävän sotilaslääketieteen ja suomalaisen anestesiologian vaikuttajan menetystä.

Levänen varttui Eurassa. Jo 11‑vuotiaana hän kertoi vanhemmilleen, että hänestä tulee lukumies. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1954, lääketieteen lisensiaatiksi 1961 ja anestesiologian erikoislääkäriksi 1966.

Levänen teki pitkän ja monipuolisen uran lääkärinä ja anestesiologina. Hän toimi uransa alkuvaiheessa vakinaisena lääkärinä Alastaron Oripäässä sekä erikoistuvana lääkärinä Tampereen keskussairaalassa. Vuosina 1966–1974 hän toimi anestesian ylilääkärinä Kanta‑Hämeen keskussairaalassa Hämeenlinnassa, jossa hänellä oli sivutoimia vankilassa, Suomen kasarmin sairaalassa ja kaupungin sairaalassa.

Uran merkittävin vaihe sijoittui puolustusvoimien entiseen keskussotilassairaalaan Tilkkaan. Levänen toimi siellä anestesiologian ylilääkärinä vuosina 1974–1998 ja johtajalääkärinä vuosina 1997–1998. Hän jäi eläkkeelle sotilasarvoltaan lääkintäeverstiluutnanttina. Lisäksi hän toimi anestesiologina sairaala Mehiläisessä.

Eläkkeellä ollessaankin Levänen toi usein esille, että hän todellakin piti työstään. Johtajana hän oli ystävällinen, koulutusmyönteinen, ennakkoluuloton ja vilpittömästi kiinnostunut nuorempien lääkäreiden kehittymisestä. Professori Markku Salmenperä on kuvannut, kuinka Leväsen luottamus ja myönteinen suhtautuminen koulutukseen tekivät häneen suuren vaikutuksen.

Liikunta oli Leväselle keskeinen osa elämää. Nuoruudessaan hän saavutti seiväshypyn Suomen mestaruuden. Hän harrasti juoksua aktiivisesti vuosikymmenten ajan yli 80‑vuotiaaksi. Hämeenlinnassa Alajärven kiertäminen johti legendaariseen Jaskan jolkkuun, jota on juostu vuodesta 1974 lähtien. Hän toimi myös urheiluvalmentajana, maajoukkueiden urheilulääkärinä ja oli yksi Lääkärien 10 ‑kilpailun perustajista.

Perhe oli Leväselle tärkeä tukipilari. Hänellä oli kolme lasta, Turo, Auli ja Jussi. Turoa ja tämän ystäviä Levänen valmensi juoksussa ja seiväshypyssä.

Jaakko Levänen saatettiin viimeiselle matkalleen sotilaallisin kunnianosoituksin. Hänen muistonsa elää kollegoiden, perheen, läheisten sekä monien hänen työssään ja harrastuksissaan kohdanneiden ihmisten mielissä.