Autovasta-ainemääritykset keliakian diagnostiikassa

Keliakian klassiset oireet ripuli, imeytymishäiriöt ja laihtuminen ovat nykyisin harvinaisempia kuin aiemmin ja usein oireet ovat lieviä tai puuttuvat kokonaan. Taudin diagnoosikriteerinä on vehnän, ohran tai rukiin valkuaisaineen, gluteenin, aiheuttama ohutsuolen limakalvovaurio, joka korjaantuu gluteenittomalla ruokavaliolla. Aiemman tutkimustiedon mukaan nykyisten kriteerien perusteella ei kaikkia keliakiapotilaita tunnisteta. Apuna keliakian diagnostiikassa käytetään seerumin transglutaminaasi-2-autovasta-aineiden tunnistamiseen perustuvia testejä. Nämä vasta-aineet muodostuvat ohutsuolen limakalvolla, ja siinä niitä on alustavien tutkimusten mukaan todettavissa keliakiapotilailla, vaikka seerumissa ei vasta-aineita olisikaan mitattavissa.

Outi Koskinen

Entsyymit elimistön happitasapainon säätelyssä

Hypoksiaa esiintyy useissa tavallisissa sairauksissa, kuten sydän- ja aivoinfarktissa ja anemiassa. Sen havaitsemiseksi ja happitasapainon palauttamiseksi on elimistössä kehittynyt säätelyjärjestelmä, jossa avainasemassa on hypoksiasta indusoituva tekijä HIF. Kun happea on saatavilla riittävästi HIF-hydroksylaasit (HIF-P4Ht 1-3, FIH) katalysoivat reaktioita, joiden seurauksena HIF hajoaa tai sen toiminta estyy. Hypoksia hidastaa näiden entsyymien toimintaa, ja tällöin HIF pelastuu hajotukselta ja lisää happitasapainon palautumista edistävien geenien, kuten erytropoietiinin luentaa. Happitasapainon säätelyyn osallistuvien entsyymien toiminnan estoa pidetään lupaavana strategiana useiden hapenpuutteeseen liittyvien sairauksien hoidossa.

Jaana Hyvärinen

Anestesian riittävyyden mittaaminen

Anestesian syvyyden riittävyyttä on tutkittu yhtä kauan kuin yleisanestesioita on annettu. Rutiinikäyttöön soveltuvia aivosähkökäyrään (EEG) perustuvia anestesian syvyyttä mittaavia laitteita on ollut markkinoilla 1990-luvulta alkaen. Nämä aivojen kortikaalista toimintaa mittaavat laitteet kuvaavat unen syvyyttä ja toimivat luotettavasti yleisimmin käytössä olevien nukutusaineiden kanssa. Lukuisat ulkoiset tekijät aiheuttavat kuitenkin häiriöitä indekseihin, mikä on toistaiseksi estänyt mittarien luotettavan käytön tehohoidossa. Vaikka kivunhoito on yksi merkittävimmistä yleisanestesian komponenteista, luotettavaa kipumittaria ei toistaiseksi ole ollut markkinoilla.

Johanna Wennervirta

Sepelvaltimokalkkiko nyt ennusteen arviointiin?

Sydäntapahtumia voidaan ennustaa hieman aiempaa paremmin, kun verisuonten kalkkeutumista selvitetään tietokonekerroskuvauksella ja tieto kalkista lisätään tavanomaisiin taudin vaaratekijöihin. Eri tautien uusien riskitekijöiden ja niiden erilaisten yhdistelmien raportoiminen onkin nykylääketieteen suosikkiteemoja. Sepelvaltimokalkki on kiistatta paras yksittäinen sepelvaltimotaudin riskin arviointimenetelmä. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, onko mittauksesta mitään lisähyötyä nykyiseen riskitekijöihin perustuvaan hoito- ja tutkimuskäytäntöön verrattuna.

Juhani Airaksinen

Käypä hoito -suositusten toteutuminen Keski-Suomen muistipotilaiden hoitoketjussa

Alzheimerin taudin diagnostiikkaan ja lääkehoitoon annettiin Käypä hoito -suositus v. 2006. Suosituksen pohjalta päivitettiin keskisuomalaiset muistipotilaan tutkimuksen ja hoidon ohjeet v. 2007. Paikallisena yhteistyöprojektina selvitettiin, kuinka alueellinen hoitoketjusuositus toimi käytännössä v. 2008. Tutkijoita kiinnosti erityisesti muistioireiden tunnistus ja diagnostiikkakäynti muistipoliklinikassa.

Pertti Karppi, Terhi Rahkonen, Aimo Rissanen, Sointu Puuronen, Katariina Kalliopohja, Jaana Suhonen

Olkahermopunosvaurion leikkaushoidon pitkäaikaistulokset

Lapsen olkahermopunos voi vaurioitua synnytyksen yhteydessä, jos hermorakenteisiin kohdistuu liiallinen venytys lapsen hartioiden ja äidin synnytyskanavan epäsuhteen seurauksena. Olkahermopunoksen syntymävauriota kutsutaan usein Erbin pareesiksi, osin virheellisesti, sillä Erbin pareesissa on kyse olkahermopunoksen yläosan vauriosta eikä laajemmasta C5-C7 juurten tai ns. totaalivauriosta (C5-C8/Th1). Vaurio voidaan lisäksi luokitella yksittäisen hermon lievästä venyttymästä aina sen irtirepeytymiseen selkäytimestä. Vaikeammat hermon repeytymät aiheuttavat pysyviä muutoksia hartian ja yläraajan lihasten toimintaan ja raajan tuntoon. Lihastoiminnan epätasapaino johtaa nivelten liikerajoituksiin ja virheasentoihin. Joillakin potilailla esiintyy myös kipuja yläraajassa.

Mikko Kirjavainen

Haimatulehdus ja hyytymisjärjestelmä

Suurin osa akuuteista haimatulehduksista on lieviä, mutta noin 20-30 % tapauksista on vaikeita ja näistä potilaista joka toiselle kehittyy elinvaurio. Vaikean akuutin haimatulehduksen patofysiologia muistuttaa muita tiloja, joihin liittyy elinvaurio, kuten sepsis tai monivamma. Näissä tiloissa systeeminen kontrolloimaton tulehdussolujen ja välittäjäaineiden aktivaatio tapahtuu samanaikaisesti hyytymisjärjestelmän ja komplementtijärjestelmän aktivoitumisen kanssa ja johtaa edelleen elinvaurioon. Akuutin haimatulehduksen nykyhoito perustuu pääasiassa oireenmukaiseen ja elinjärjestelmiä tukevaan hoitoon eikä mitään erityistä haimatulehduksen lääkehoitoa ole.

Outi Lindström

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030