Tarvitaanko paikalliseen aggressiiviseen non-Hodgkin-lymfoomaan sädehoitoa?

Pelkkä sädehoito on ollut standardihoito paikallisen aggressiivisen non-Hodgkin-lymfooman hoidossa. Viiden vuoden seurannan jälkeen alle puolet pelkän sädehoidon saaneista potilaista on tautivapaita. Solunsalpaajahoidon liittäminen sädehoitoon paransi tuloksia. Toisaalta sädehoito lisää hoidon haittoja. Sädehoidon merkitys hyväennusteisen paikallisen aggressiivisen lymfooman hoidossa onkin kyseenalaistettu.

Sirkku Jyrkkiö

Lihavuudelle altistava geenivariantti löytyi, mekanismi edelleen epäselvä

Lihavuus yleistyy räjähdysmäisesti. Normaalipainon ylärajaksi on asetettu painoindeksi 25 kg/m2, koska sen ylittäminen lisää jo useiden sairauksien vaaraa. Vaikka lihavuudella on yhteyttä perimään, toistaiseksi ei ole voitu osoittaa väestössä yleisesti esiintyviä geenivariantteja, jotka selvästi altistaisivat juuri tavalliselle lihavuudelle. Britanniassa tutkijat lähtivät laajassa, koko genomin kattavassa, 490 032 eri SNP-markkeria käsittävässä tutkimuksessa etsimään tyypin 2 diabetekselle altistavia geenejä. Tutkimuksessa löytyi selkeä yhteys tyypin 2 diabeteksen ja toistaiseksi huonosti tunnetun FTO-nimisen geenin välillä. Yhteys näytti ennen kaikkea liittyvän painoindeksiin. Tämän takia laajassa jatkotutkimuksessa selvitettiin FTO SNP rs9939609 -markkerin yhteyttä painoindeksiin 13 eri kohortissa, joihin kuului lähes 39 000 henkilöä. A-alleelin homotsygoottiset kantajat (16 %, genotyyppi AA) painoivat keskimäärin 3 kg enemmän kuin ne, jotka eivät olleet A-alleelin kantajia. Heillä oli myös 1,67-kertainen riski olla ylipainoisia (painoindeksi >= 25 kg/m2) tai lihavia (painoindeksi >= 30 kg/m2) verrattuna niihin, jotka eivät kantaneet A-alleelia. Yhteys suurentuneeseen rasvamassaan havaittiin jo seitsemästä ikävuodesta ylöspäin.

Camilla Schalin-Jäntti

Pääkaupunkiseudun huumeidenkäyttäjien HIV-epidemia Sosiaalisesti ja alueellisesti syrjäytyneiden ongelma

Pistoshuumeiden käyttäjien HIV-epidemia todettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 1998. Tapausten määrä lisääntyi nopeasti vuoteen 2000 saakka, jolloin se kääntyi laskuun. Lokakuuhun 2003 mennessä oli todettu 247 uutta tapausta.

Pia Kivelä, Anneke Krol, Susan Simola, Mari Vaattovaara, Pekka Tuomola, Henrikki Brummer-Korvenkontio, Matti Ristola

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 17/2007 Kommentteja

Kosteus- ja homevauriorakennuksiin liittyvien työperäisiä oireita kokevien potilaiden lähetteiden laatututkimus

Tutkittaessa työperäisiä sairauksia ja perusteltuja ammattitautiepäilyjä erikoissairaanhoidossa on käytössä oltava tiedot potilaan työstä, työn altisteista, taudinkulusta ja tehdyistä tutkimuksista. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kosteus- ja homevauriorakennukseen liittyvien potilaiden lähetteiden laatua ja lähettävien lääkäreiden tarvetta jatkokoulutukseen.

Katja Paakkola, Leena Rekola, Lassi Pakkala

Miksi polttava kuumuus taltuttaa kutinan?

Kroonisesta kutinasta kärsivät lievittävät usein kutinaa ottamalla jääkylmiä tai mahdollisimman kuumia suihkuja. Myös ihon raapimisen verille tiedetään helpottavan kutinaa. Monet potilaat ovat huomanneet, että myös kutisevan ihottuman vierestä raapiminen saattaa tepsiä. Lämpötilan vaihtelun tai raapimisen ei tarvitsekaan välttämättä kohdistua juuri kutisevaan kohtaan. Tämä on nyt todistettu myös kokeellisesti parinkymmenen terveihoisen henkilön tutkimuksessa, jossa koehenkilöille aiheutettiin kutinaa johtamalla histamiinia ihoon. Kutinaa lievitettiin raapimalla, jäähdyttämällä (+2 °C), viilentämällä (+15 °C), lämmittämällä (+41 °C) tai kuumentamalla kutina-alueesta 3 cm:n päässä olevaa ihoa. Kaikki keinot lievittivät kutinaa merkittävästi. Tehokkaimmin kutinaa vähensivät raapiminen ja polttava kuumuus. Seuraavaksi tehokkaimmat olivat kylmyys ja viilennys. Ilmiön syytä pohdittaessa tutkijat päätyivät siihen, että kyseessä on keskushermoston kautta välittyvä vaikutus. Päteekö sama myös ihottumaiseen ihoon, on tutkimatta. On mahdollista, että ekseemassa kutinaa välittävät monet mekanismit, ja ekseeman lähellä olevan ihon ärsytys jopa yllyttää kutinaa. Koehenkilöiltä mitattiin myös kipukynnys. Kivun aistimuksen voimakkuuden ei voitu osoittaa liittyvän kutinan aistimuksen voimakkuuteen.

Sirkku Peltonen

Myös dementikot hyötyvät liikunnallisesta kuntoutuksesta

Dementoivissa sairauksissa liikkuminen jäykistyy ja kävely hidastuu taudin vaikeutuessa. Jäykkyys mutkistaa pieniäkin päivittäisiä toimia ja hankaloittaa hoitajien työtä. Toimintakykyä heikentää edelleen taudille tyypillinen laihtuminen ja lihaskato, joka haurastuttaa ja vaikeuttaa kehon hallintaa sekä altistaa kaatumisille. Ranskassa tehtiin dementoituneille laitoshoidon potilaille satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa selvitettiin intensiivisen liikunnallisen kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Kaisu Pitkälä

Turvallinen iskemia-aika munuaisresektioissa oletettua lyhyempi

Munuaisen periferiaan lokalisoituva tuumori voidaan usein hoitaa munuaisen osapoistolla. Munuaisen verenkierron pysähdyttäminen resektion ajaksi helpottaa toimenpidettä. Arviot munaisen lämpimän iskemian sietokyvystä perustuvat eläinkokeisiin. Lämmintä iskemiaa käytettäessä pysyvän vaurion ylärajana on pidetty 30:tä minuuttia. Munuaiskudoksen toleranssia iskemiaa kohtaan voidaan parantaa jäähdyttämällä munuainen resektion ajaksi munuaisarterian sulun jälkeen.

Ossi Lindell

Päänsärkypotilaan masennus on monen muuttujan summa

Päänsäryn ja depression välillä tiedetään olevan vahva yhteys. Migreenipotilaat ovat riskissä sairastua masennukseen ja masennuspotilailla on lisääntynyt riski saada migreeni. Kuitenkin päänsäryn ja masennuksen yhteisiä taustatekijöitä on tutkittu vähän. Prospektiivisessa tutkimuksessa analysoitiin 712 päänsärkyspesialistille tullutta potilasta ja etsittiin tekijöitä, jotka altistaisivat päänsärystä kärsivää masennukselle.

Jaana Suhonen

Lyhytkestoinen rosiglitatsonihoito vaikuttaa epäedullisesti luustoon

Lääkeinfo-palstalla raportoitiin äskettäin (SLL 2007;62:1144), että rosiglitatsonin pitkäaikaiseen käyttöön tyypin 2 diabeteksessa liittyy naisilla lisääntynyt raajojen murtumariski. Tutkijat selvittivät nyt 14 viikkoa kestävässä, satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa rosiglitatsonin vaikutuksia luumarkkereihin ja luun tiheyteen. Tutkimukseen otettiin mukaan 50 tervettä, postmenopausaalista naista, joilta ensin tiheysmittauksella suljettiin pois osteoporoosi (T-score lannerangassa tai lonkassa

Camilla Schalin-Jäntti

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030