Diabeetikon sepelvaltimotaudin diagnoosia on pidetty vaikeana puuttuvien tai epätyypillisten oireiden vuoksi. Joissain tapauksissa näin onkin, mutta useimmiten diabeetikon sepelvaltimotauti ilmenee aivan samoin oirein kuin muidenkin.

Oleellista on tiedostaa diabeetikoiden tavallista suurempi sepelvaltimotaudin vaara. Suorituskykyä on lääkärillä käyntien yhteydessä tiedusteltava aktiivisesti, ja diabeetikko tulee lähettää herkästi jatkotutkimuksiin, jos suorituskyky on heikentynyt rintakivun, hengenahdistuksen tai yleisen uupumisen vuoksi. Myös vuosittainen EKG:n rekisteröinti on aiheellinen oireista riippumatta.

Ensisijainen jatkotutkimus on rasitus-EKG, jonka spesifisyys on verraten hyvä, mutta sensitiivisyys on huono. Poikkeavat löydökset on varmennettava jatkotutkimuksilla, joko sydänlihaksen perfuusion gammakuvauksella (vaihtoehtona rasituskaikukuvaus) tai sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella. Oireettomien diabeetikoiden laajamittainen seulonta on vielä tutkimusasteella.