Hepatiitti E
Tarttuvaa keltatautia aiheuttavat hepatiitti B- ja hepatiitti A -virukset tunnistettiin jo 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Jäljelle jäi kuitenkin joitakin tunnistamattomia hepatiittia aiheuttavia viruksia, joita alettiin poissulkuperiaatteen mukaan kutsua yhteisellä nimellä non-A, non-B -hepatiitti. Näitä tiedettiin olevan kahta lajia, joista toinen tarttui veriteitse kuten hepatiitti B ja toinen fekaali-oraalitietä kuten hepatiitti A. Veriteitse tarttuvan noin-A, non-B -hepatiitin aiheuttaja saatiin selville geeniteknologian avulla vuonna 1989 ja se sai nimekseen hepatiitti C -virus. Fekaali-oraalitietä tarttuva non-A, non-B -hepatiitin aiheuttaja on pystytty tarkemmin karakterisoimaan vasta viime vuosina.
Kehitysmaissa suurimman osan aikuisten hepatiiteista aiheuttaa fekaali-oraalitietä tarttuva, epideeminen non-A, non-B -hepatiittivirus. Ensimmäisen kerran tämän viruksen osoitti vuonna 1983 venäläinen Balayan, joka infektoi tautiin sairastuneen potilaan ulosteella vapaaehtoisen koehenkilön ja…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
