Huimauspotilaan kliininen tutkiminen
Yleisyydestään huolimatta huimauksen etiologian selvittäminen voi olla vaativa tehtävä kokeneellekin kollegalle.
Tärkeintä huimausdiagnostiikassa ovat hyvät esitiedot sekä huolellinen kliininen tutkimus. Huimauksen luonne ja siihen mahdollisesti liittyvät muut oireet ja nystagmus pitää selvittää.
Huimaus liittyy useimmiten hyvänlaatuiseen tilaan, kuten hyvänlaatuiseen asentohuimaukseen, niskalihasten jännityksestä johtuvaan huimaukseen, ikärappeumaan, lääkkeen haittavaikutukseen tai psykosomaattiseen oireistoon. Tällaiset huimaukset voidaan diagnosoida perusterveydenhuollossa hyvällä kliinisellä tutkimuksella.
Huimaus saattaa olla oire potentiaalisesti henkeä uhkaavasta ja päivystyksellistä tutkimusta sekä hoitoa vaativasta sairaudesta.
Potilaat, joiden huimausoireet johtuvat neurologisista, korvaperäisistä tai kardiologisista syistä, tulee lähettää jatkoselvityksiin oikea-aikaisesti oikealle erikoisalalle.
Huimaus on yksi yleisimmistä lääkäriin hakeutumisen syistä. On arvioitu, että elämänsä aikana huimauksesta kärsii noin 20−30 % väestöstä (1). Huimauksen lukuisat etiologiset vaihtoehdot haastavat kokeneenkin lääkärin. On tärkeää osata erottaa joukosta potentiaalisesti henkeä uhkaavat…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
