Likvorin vasta-ainemääritykset 1984-1990
Helsingin yliopiston virusopin laitoksella 1984-90 komplementin sitoutumistestillä tutkituista 3 643 likvorinäytteestä 284:ssä eli 7,8 %:ssa oli poikkeava löydös. Suurimmalla osalla potilaista oli enkefaliitti tai polyradikuliitti. Yleisin yksittäinen taudinaiheuttaja oli Herpes simplex -virus; tavallisia olivat myös varicella-zoster-, tuhkarokko-, ja influenssa A -virusvasta-aineet. Muita löydöksiä olivat vasta-aineet klamydian ryhmäantigeenille, sikotauti-, rota-, sytomegalo-, RS- ja enterovirusvasta-aineet. Samanaikaisen seeruminäytteen puuttuminen noin puolessa tapauksista heikentää vasta-ainelöydösten arviointia, mutta siitä huolimatta löydökset antavat laajan kuvan keskushermostoinfektioiden aiheuttajista.
Komplementin sitoutumiskoe (CF) on eniten käytetty testi keskushermostoinfektioiden etiologiaa serologisesti etsittäessä. Seulontatestinä se onkin antanut tuloksia diagnostiikassa. Likvorin vasta-ainemääritysten ongelmana on ollut CF-menetelmän epäherkkyys, kun vasta-ainepitoisuus on pieni, ja…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



