Miten kliininen neurofysiologia auttaa hermovauriokivun diagnostiikassa?
- Hermovauriokipu on luultua yleisempää: jopa 6-8 % väestöstä kärsii siitä.
- Oikea diagnoosi ja spesifisen hoidon nopea aloitus ovat tärkeitä kivun pitkittymisen ja hoidon tehon heikkenemisen ehkäisemiseksi.
- Kiputilan tunnistaminen voi olla vaikeaa pelkällä kliinisellä tutkimuksella. Sen osuvuus vaihtelee nollasta 80 prosenttiin.
- Kliinisen neurofysiologian yksiköissä tehtävät objektiiviset ja kvantitatiiviset tutkimukset, kuten ENMG, tuntokynnysmittaus, sensorinen herätevastetutkimus ja ihokoepalan hermotiheysmittaus herkistävät ja tarkentavat hermovauriokivun diagnostiikkaa merkitsevästi.
- Hermovauriokivun alidiagnostiikka, epätarkoituksenmukainen hoito ja tehokkaan hoidon viivästyminen ovat yleisiä ongelmia, jotka lisäävät inhimillistä kärsimystä ja terveydenhuollon kustannuksia.
- Neurofysiologiset tutkimukset ovat tarpeen myös selvitettäessä magneettikuvauksen ja kliinisen tutkimuksen välisiä ristiriitaisuuksia sekä arvioitaessa invasiivisen kivunhoidon edellytyksiä.
Neuropaattinen kipu eli hermovauriokipu syntyy ääreis- tai keskushermoston vaurion, sairauden tai toiminnan häiriön seurauksena (1). Toisin kuin kudosvauriokipu, jolla on fysiologinen tehtävä varoittaa ja suojata elimistöä potentiaalisesti vaarallisilta ulkoisilta ärsykkeiltä, neuropaattinen kipu…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
